#702: Tarkempi selostus Pantsun valmennuksesta 1/2

Valittelin viime postauksessa sairastumistani ja siitä johtuvaa kirjoituskyvyttömyyttä, eivätkä asiat ole valitettavasti muuttuneet suuntaan tai toiseen tuon postauksen julkaisuhetkestä. Töiden ja Horse Fair -viikonlopun sijaan vietän elämäni tylsintä aikaa maaten sohvalla - mua ei todellakaan ole luotu olemaan paikallaan näin montaa päivää! Kuumeen ollessa lääkkeistä huolimatta korkeimmillaan 39.5 asteessa on kuitenkin syytä pysytellä aloillaan, jotta paraneminen lähtisi nopeammin käyntiin.

Nyt neljättä päivää sairastaneena olen totaalisen kyllästynyt tuijottamaan sarjoja ja pelkkä nukkumisen ajattelu saa aikaan henkistä pahoinvointia. Ajattelin siis kokeilla onneani ja kirjoittaa postauksia varastoon, sillä muuten tänne bloginkin puolelle tulee ikävästi taukoa. Pahoittelen siis mahdollisia ajatuskatkoksia ja etenkin sitä, ettei näissä valmennusvideoissa ole ääniraitaa. Mulla ei vain yksinkertaisesti lähde ollenkaan ääntä, joten sellaisen toteuttaminen oli kaikesta yrityksestä huolimatta mahdoton ajatus. Ensi kerralla sitten :)

Palataan siis tämän viikon tiistaihin, jolloin suuntasimme Champin kanssa Järvenpäähän ratsastuskeskus Ainon tiloihin Piia Pantsun valmennusta varten. Tämä oli toinen kerta tänä vuonna, kun pääsimme osallistumaan kyseisen valmentajan tunneille. Tarkoituksenani on, että kävisin Pantsun valmennuksissa aina, kun hän on valmentamassa Ainossa eli keskimäärin noin kuukauden välein. Yleensä tunnit sijoittuvat kahdelle päivälle niin, että ensimmäisenä päivänä tehdään vähän jumppaa ja töitä sileällä, kun taas toisena päivänä hypätään enemmän rataa. Tällä viikolla oli ensimmäinen kerta, kun pääsin osallistumaan valmennuksiin molempina päivinä. 

Alkuraveja pidemmällä ohjalla. Tässä näkee, miten Champ on etupainoinen ja takajalat eivät ole rungon alla.

Tässä ohjat alkavat olla paremman mittaisena, mutta edelleen hevonen on liian syvällä kuolaimen takana, jolloin yhteys takajalkoihin katkeaa ja koko hevonen on ns. kahdessa osassa.

Olin kumpanakin päivänä ensimmäisessä valmennusryhmässä, tiistaina mun lisäksi tunnilla olivat paikan omistajan tytär ja valmentaja. Sanotaan näin, että kumpikin heistä on erittäin paljon mua taitavampia ratsastajia, joten jännityksellä odotin, miten tulisin selviämään tunnista. Onneksi pelko epäonnistumisista oli turhaa, sillä vaikka olin tasoltani heitä huonompi, selvisin tehtävistä ihan kiitettävästi Pantsun ohjeiden avustuksella. Pidän muutenkin hänen tavastaan valmentaa, se näyttää sopivan mulle ja Champille paremmin kuin hyvin: tämän huomasitte varmasti ratavideosta, jonka lisäsin viime postaukseen.

Tiistain tunti aloitettiin puhtaasti sileäntyöskentelyllä. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen saimme tehtäväksi aloittaa työskentelmään ravissa hevosia paremmin rennoiksi, takajaloilleen ja ylämäkeen. Meidän piti vaihdella suuntaa melko usein, jotta saisimme tunteen siitä, miltä hevoset tuntuisivat kummassakin kierroksessa. Piia pyysi mua useaan otteeseen lyhentämään ohjia, jotta Champ ei valuisi liian syvään muotoon ja jotta mulla olisi parempi kontakti sen suuhun. Kun se roikottaa kieltään ulkona, tulee tuntumasta aina epätasaisempi: se nyökkii päällään alas, jolloin ohjat eivät ole koko ajan tasaisesti tuntumalla kädestä suuhun, vaan lyövät ajoittain tyhjää. Tuota asiaa Piia halusi korjata sillä, etten saisi antaa Champin valua liian matalaksi tai kipristyä kuolaimen taakse. 

Kädet piti siis olla enemmän oman vartalon edessä. Jos kyynärpäät menevät kylkien taakse, tulee käsistä todella hidas apu. Sain palautetta etenkin oikeasta kädestäni, joka oli helposti liian koukussa kyynärpään kohdalta. Aluksi tuntui todella hassulta pitää ohjia niin lyhyinä, mutta kun siihen tottui, tuli käsistä oikeasti todella paljon joustavammat hevosen suuta kohden. Ja videolta katsottuna ohjien pituus ei todellakaan ollut liian lyhyt, vaikka tunne olikin lähinnä "otan kuolainrenkaasta kiinni"-tyyppinen. Toinen rentouttamista vaativa seikka oli omat jalkani harjoitusravissa istuttaessa. En varsinaisesti purista polvillani, mutta jännitän niitä jollain tapaa niin, että jalat eivät pääse "valumaan" rentoina hevosen kylkiä vasten. Näin ollen myös nilkkani on jännittynyt, eikä paino ole tarpeeksi jalustimilla. Kun kiinnitin tähän itse huomiota, ei ongelmaa ollut enää samalla tavoin.

Pämppis oli hieman innoissaan :D

Se, mikä toistui läpi molempien valmennuspäivien, oli hevosten liikkuminen takaa eteen. Nenä piti saada ylös ja takajalat alle. Helpommin sanottu kuin tehty ja tämä on todellakin asia, mihin mun pitäisi kiinnittää omassa ratsastuksessani enemmän huomiota. Piia halusi, että hidastamme hevosia niin paljon, että ne eivät voi sutia takasillaan taaksepäin, vaan niiden pitäisi istua paremmin takaosansa päälle ja nousta edestä jopa ihan kuolaimen yläpuolelle. Se ei haitannut, kunhan hevoset eivät kipanneet painoaan etujaloille. Myös suoruutta korostettiin ja Champin kohdalla etenkin vasemman takasen aktiivisempaa työskentelyä. Hevosia ei saanut kantaa, vaan niiden piti olla omilla jaloillaan ja itsenäisesti tasapainossa. 

Laukassa työskentelimme siirtymisten ja nostojen kanssa. Tein itse myös muutamia vastalaukkoja, sillä niiden avulla saan yleensäkin Champin paremmin suoraksi ja molempien pohkeiden väliin. Oli muuten äärettömän kiva huomata, miten erilainen ruuna oli tällä kerralla Ainossa: se oli oikeasti koko ajan menossa, eikä jännittynyt samalla tavalla kuin ensimmäisillä Piian valmennuksissa. Piia totesikin, että selkeästi edellisellä kerralla meillä näkyi pidempi tauko vieraissa paikoissa käymisen suhteen ja siksi meno oli niin takkuilevaa. Varsinkin toisena valmennuspäivänä Champ oli äärimmäisen kiltti, sillä se pelasteli kyllä enemmän kuin sen olisi tarvinnut. 

Ja tästä voikin jokainen ottaa mallia :D Siis tämä hyppy oli ihan hyvä, Champ vain päätti leikkiä ninjaa esteen päällä..

Sileätyöskentelyn jälkeen aloitimme esteverryttelyn kavalettilinjan avulla. Pitkälle sivulle oli rakennettu neljä kavalettia in-and-out-väleillä, joita tulimme laukassa. Linjan jälkeen siirsimme hevoset käyntiin ja tulimme saman tehtävän toisesta suunnasta. Sain tehtäväksi rentouttaa omaa lantiotani enemmän, jotta polveni pääsisivät myös rennommiksi. Ohjien tuli edelleen olla lyhyinä. On se kumma, kun ne eivät millään pysy kädessä kovasta yrityksestä huolimatta ;) Ennen varsinaisia estetehtäviä tulimme vielä yksittäistä pystyä ympyrällä niin, että esteen edessä ja takana oli maapuomit innariväleillä. Esteelle piti tulla melko pienellä reitillä muiden esteiden välistä puikkelehtien, mikä oli mulle aluksi vähän haastavaa, sillä en meinannut saada Champia tarpeeksi hyvin sisäpohkeen ympärille kaarteessa kohti estettä. Tämä kostautui sillä, että ruuna laskeutui esteeltä alas väärässä laukassa. Viimeisellä kerralla ero oli selvä, sillä sain pidettyä hevosen pehmeämpänä läpi kaarteen.

Sitten itse esteiden pariin! Lähdimme tulemaan kolmen esteen kiemuratehtävää, jossa ensimmäinen oli tuo pysty ponnistuspuomeilla, siitä kaarevalla linjalla kuusi laukkaa okserille ja siitä kaarevalla linjalla kuusi laukkaa pystylle. Aluksi teimme voltit esteiden väliin, jotta saimme hevoset paremmin takajaloilleen ja taipumaan tehtävien vaatimalla tavalla. Ne eivät siis saaneet kaatua sisälle, vaan niiden tuli olla ulkoavuilla. Esteiden jälkeen työ ei tietenkään loppunut, vaan teimme käynti-laukka-siirtymisiä niin pitkään, kunnes hevoset tuntuivat hyviltä. 

Linkki videoon.

Kaarevan linjan jälkeen jatkoimme toiselle pitkälle sivulle rakennetulle pysty - kaksi askelta - okseri - viisi aselta - okseri - yksi askel - pysty -linjalle. Tulimme tätä molemmista suunnista, muttemme kovinkaan montaa kertaa. Tehtävä oli siitä haastava, että viiden laukan jälkeen seuraava väli meinasi jäädä aina vähän lyhyeksi, sillä tuolle viidelle ei tosiaan tarvinnut ratsastaa liikaa taaksepäin. Selvisimme siitä kuitenkin ihan kiitettävästi! Ainoa oikeasti silmäänpistävä seikka oli se, etten ratsastanut viimeisen esteen jälkeen suoraan, vaan annoin hevosen kääntyä turhan aikaisin kaarteeseen. Pieniä juttuja, mutta radanratsastusta ajatellen ensiarvoisen tärkeitä..

Ensimmäisenä päivänä itse hyppäämistä ei siis tullut määräänsä enempää, vaan keskityimme nimeomaan perusratsastukseen ja siihen, että hevoset olivat avuillamme. Piia totesikin, että monilla hevosilla on nyt ollut sen verran paljon kisoja, että mitään kamalan pitkää rataa tai liikaa hyppyjä ei kannata ottaa, jotta niitä voi säästellä tuleviakin koitoksia varten. 

Tässä oli siis jonkinlainen kooste ensimmäisen päivän valmennuksesta! Harmittavasti en saanut tehtyä tuota ääniraitaa, sillä mulla olisi ollut siihen monia ajatuksia omasta tekemisestäni. En halunnut venyttää tätä tekstiä tämän pidemmäksi, joten pohdin noita juttuja todennäköisesti enemmän sitten seuraavassa postauksessa. Toivottavasti tämä kuume laskee siihen mennessä, jotta saan tuotettua jotain järkevämpää sisältöä tännekin :D