maanantai 16. toukokuuta 2016

#734: Kun sanat eivät riitä

Elämässä pitää osata iloita pienistä asioista. Tänä viikonloppuna iloa tuotti tallimme kevättalkoot, jotka järjestettiin sunnuntaina iltapäivästä alkaen. Tätä kirjoitellessani olen edelleen kokonaisvaltaisesti onnellinen, sillä meillä on kasassa ihanaakin ihanampi talliporukka. Enempää ei voisi toivoa!

Olimme kukin taholtamme toivoneet jonkinlaista yhteistä talkoopäivää tallin siistimistä ajatellen ja kun sellaisen järjestämisestä ilmoitettiin, en tietenkään meinannut pysyä housuissani. Lupailin jo innokkaana kaikille olevani koko päivän tallilla puunaamassa seiniä, kuppeja ja kaappeja ostoskanaviltakin tuttu kestohymy kasvoillani, mutta jouduin purkamaan lupaukseni ja suunnata kulkuni oikean työni pariin ensimmäisten kolmen talkootunnin ajaksi. Muut ahkerat tallilaisemme olivat siis kerenneet siivota omien hevostensa karsinoita ja muuta tallia useamman tunnin ajan ennen kuin kurvailin itse edes töistä kotiin. Hiiviskelinkin talliin sisään pienen pelon vallassa: millainen työmaa mulla mahtoikaan olla edessä käytettävissä olevaan aikaan verrattuna..

Tällainen  oli näkymä, kun saavuin tallille. Muut olivat jo tehneet oman osansa pitkälti loppuun, mutta Champin karsina oli vielä kesken (heti ensimmäinen oikealla). Katosta huomaatte eron: käytävän päällä olevassa katossa on vielä turvepölykerros, karsinoiden yläpuolella ei!
Pakollinen kuva, kun tallimme prinsessa on töissä ;) Hehe, tästä on tullut jo ihan iso vitsi, joten Kialle hankittiin myös kruunu. Myös mä sain ht.netissä viime viikolla uuden lempinimen: kiiltokuvabimbo! Kiitos keksijälle :D
Kouluvalmennuksessa nauratti. On se vaikeaa, nimittäin omien raajojen hallinta!

Valmennuksen jälkeinen juttelutuokio valmentajan kanssa. Champ on tyytyväinen itseensä!
Sain huokaista helpotuksesta, sillä oma työesteeni oli huomioitu ja mua oli autettu jo etukäteen oman osuuteni kanssa. Kun tartuin pesuvesisaaviin ja harjanvarteen, oli Champin karsinassa nopeasti kolme muutakin auttavaa kättä. Yhdessä homma sujui tanssin lailla ja pian muut siirtyivätkin nauttimaan grillin antimista samalla, kun itse vielä viimeistelin raivokkaalla tahdilla Champin valtakuntaa kesäkuntoon. Ruuna on kyllä muuten kovin siisti, mutta se sotkee seinänsä omalla puurollaan, jota sen suusta valuu samalla, kun se nuoleskelee kaikki paikat syödessään. Seinien lisäksi karsinoista pestiin toki katto, ruoka- ja juomakupit sekä kalterit. Moni tallilainen käytti ylimääräistä aikaansa myös varusteidensa putsaamiseen.

Olin sopinut kouluvalmennuksen iltaan, joten en ehtinyt nauttia koreaksi katetusta pöydästä ennen hevosen selkään kapuamista. Itse kouluvalmennus sujui ihan loistavasti, sillä keskityimme vain omiin käsiini - tarkemmin ottaen niiden korkeuteen. Sain kuulla useaan otteeseen siitä, että mun pitäisi suoristaa myös se oikea ranne. No mutta, sehän on ihan suora! Tai siltä se ainakin tuntui.. Kuvia katsoessani totesin, että eipä se voisi enempää mutkalla olla. Tuo käsien uusi paikka on mulle ihan kamalan vaikea homma, sillä tuntuu, että en saa kontaktia hevoseeni: en nimittäin pysty vetämään taakse. Vaikeus heijastuu omaan istuntaani, sillä koko paketti meinaa hajota käsiin. Treeniä vaan, jotta pystyn toimimaan myös kantamatta hevosta käsilläni.

Ja sitten ruokaa! Ihan tuli uudestaan nälkä, vaikka tätä kirjoitellessani kello on melkein puoli kaksi yöllä :D


Hevosetkin tulivat ihmettelemään tarjoilua.
Zigge ei ollut ihan vakuuttunut saamistaan herkuista :D

Ei siitä valmennuksesta sen enempää, sillä aion kertoa lisää myöhemin kuluvalla viikolla. Valmennuksen jälkeen kävelimme hetken verran Champin kanssa tallin pihaa ympäri. Säiden herra soi meille upean ja lämpimän illan, vaikka ennusteet olivat lupailleet sadetta suoraan saavista kaatamalla. Kerrankin näin, kyllä meidän kelpasi! Varusteiden poistamisen jälkeen Champ pääsi, tai omasta mielestään pikemminkin joutui, vesipesulle hikiläikkien poistamiseksi. Ei se treenaus ihan ilman hikipisaroita sujunut, vaikka ajallisesti emme kovinkaan pitkään puksutelleet menemään. 

Vaikka vesikarsinassa vierailu ei ehkä ollut hevoselleni se päivän kohokohta, oli sen jälkeinen elämä sitä ihan varmasti. Ruuna pääsi nimittäin nauttimaan laitumen antimista laskevan auringon alle melkein tunniksi! Olen totutellut Champia tuoreeseen vihreään vähitellen, lisäten määrää koko ajan pidemmäksi. Nyt se on saanut olla laitumella itsekseen jo puolesta tunnista vajaaseen tuntiin. Ensimmäiset päivät istua tuijotin hevoseni syömistä, sillä se innostui välillä laukkailemaan suuressa tilassa laidasta laitaan. Kaikista villeimmät pukit ja loikat taisivat jäädä kameran filmin ulkopuolelle, mutta jotain ilotteluja sain ikuistettua puhelimeeni. Se riehuminen ei kuitenkaan ole hauskin osuus hevosen laiduntamista seuratessa: jo pelkkä ruohoa rouskuttavan hevosen silmäileminen luo ainakin mulle levollisen fiiliksen. Sitä tulee itsekin onnelliseksi, kun hevonen nauttii.


Tähänkin kai sopisi kuvatekstiksi "ruokaa!".

Niin oli ylpeä hevonen, kun uskalsi kävellä vesilammikoisa yli!
Nyt kelpasi Pämppiksenkin pällistellä ikkunasta ilta-aurinkoa, kun siitä kerrankin näki kunnolla läpi!
Champin ruokaillessa vihreän parissa siirryin viimein itsekin ruokapöytään. Grillistä löytyi jos jonkinlaista herkkua, eikä muurinpohjaletuista tai kakusta voinut kieltäytyä täydestä mahasta huolimatta. Ilta kului tallilaisten kanssa seurustellessa, jonka jälkeen putsasin vielä kaikki varusteet ja tein Champin ruoat valmiiksi. Mihinkään ei ollut kiire. Päivän päätteeksi tarjouduin vielä heittämään yhden tallikaverini kotiinsa, joten tallireissuni venähti loppujen lopuksi miltei kuusituntiseksi. Ei haittaa, ei sitten yhtään! Näitä päiviä lisää :)

Onko teillä tapana pitää kevättalkoot tallilla?

13 kommenttia:

  1. Kolme auttavaa kättä? Joltain puuttuu yksi käsi tai sitten kyseessä on luonnonoikku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsit varmaan, että tarkoitin kolmea eri ihmistä. Kolme auttavaa käsiparia tarkemmin sanottuna :D

      Poista
  2. Aivan ihana postaus ja teidän tallista välitty kyllä todella positiivinen henki!^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siellä on tosi mukavaa porukkaa :)

      Poista
  3. Ihana postaus;)oot tosi hyvä kirjottaa ja kuvien ja videoiden perusteella hyvä ratsastaa! Oot kaunis ja pirtsakan olonen, jatka samaa mallia��

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia. Kivaa kun on noin hyvä tallihenki siellä.
    Kysyn sulta nyt kysymyksen toivottavasti osaat vastata!
    Jos mä meen hepalla ilman hanskoja niin tulee kauheet rakkulat vedänkö ohjista koko ajan vai mitä? Helatorstaina kun kävin ratsastamassa ja unohdin hanskat kotiin niin tuli kauheet rakkulat. Ne olivat kipeät kauan aikaa ja vieläkin siinä näkyy jäljet. Osaatko antaa mitään neuvoja tai mistä toi johtuu. Tuleeko sulle mitään tollasia.
    Oot mun suosikki bloggaaja. Oot ihku ja Champ liian söpö. Aada, Oot onnentyttö kun sulla on Champ. Ratsastat niin hienosti. P.S milloin hyppäsit ekan kerran, kuinka vanha olit?
    T. Sofia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon! Mulle tulee rakkoja käsiin ensimmäisinä kertoina kesällä, kun ratsastan ilman hanskoja. Kun kädet tottuvat, ei rakkoja enää tule niin herkästi. Hanskat kannattaa tietysti pitää kädessä aina, kun mahdollista - ne ovat tehty suojaamaan käsiä :) en muista yhtään milloin hyppäsin ekan kerran, varmaankin joskus ollessani 7v, toki taluttajan kanssa!

      Poista
  5. Siis mulla oli käsien kanssa myös ongelmaa kun meillä oli yhdellä tunnilla tarkoitus harjoitella ukokäden tuen pitämistä vakaana ja piti alkuun otta satulasta ulkokädellä kiinni niin silloin tuntiu ihan siltä että en saa mitään kontaktia poniin mutta kyllä se sitten loppu tunnista onnistui (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että lopputulos oli hyvä :)

      Poista
  6. Meillä oli myös viime viikonloppuna tallin talkoot, miten työnteko voikaan olla niin hauskaa kun on hyvää seuraa ja hyvää ruokaa tietysti myös ;) ihanan näköinen lettu ;)

    VastaaPoista
  7. Mitkä suitset Champilla on ? :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä