perjantai 13. toukokuuta 2016

#733: Ammattilainen selässä

Puhuin viime postauksessa siitä, että haluaisin Champin selkään jonkun toisen ratsastajan, jolla olisi runsaasti kokemusta ja taitoa saada hevoselle sekä itselleni itsevarmuutta takaisin. Tämä idea ei syntynyt yhdessä hetkessä, sillä onhan Champilla ratsastanut eri lajien ammattilaiset aina säännöllisen epäsäännöllisesti, jotta olen saanut enemmän vinkkejä sen ratsastamiseen ja toisaalta huomannut, että hevonen ihan tosissaan osaa ja tekee, kunhan siltä pyytää. 

Syy, miksi halusin siirtää hyppäämisvastuun hetkeksi jollekin muulle, johtui kahdesta epäonnistuneemmasta kisareissusta. Hallikautemme sujui niin hyvin, etten halua ottaa sitä riskiä, jossa hakkaisimme päätämme seinään koko ulkokauden ajan. Sisällä ongelmat eivät näkyneet samalla tavalla, sillä siellä tila on aina rajallisempi ja jokainen askel pitää ratsastaa. Ulkona on aina vähän enemmän katseltavaa sekä sitä surullisen kuuluisaa tilaa, jolloin pakka leviää käsiin. Kun olen iskostanut päähäni ajatusmallin, jossa Champ varmasti kyttää ja on jännittynyt, ei lopputulos tietenkään voi olla toisenlainen. Hevonen peilaa ratsastajaansa melko suoraan ja osaa käyttää tilanteet hyvin hyödykseen.

Mietitään hetki sitä, miten ratsastan itse ulkona ongelmatilanteissa tai oikeastaan ihan ylipäänsä. Jos Champ jännittyy, jään herkästi seisomaan jalustimille tai olen muuten vähän kevyemmin satulassa, sillä sen selkä jännittyy, jolloin liikkeissä on vaikea istua. Samalla nostan kättäni ylemmäs ja vedän tasaisella paineella taaksepäin. Hevonen nostaa jännittyessään tai kytätessään yleensä päätään tai ainakin jännittää alakaulaansa ja laskee selkänsä alas, joten voitte kuvitella, ettei tuo oma tekemiseni ainakaan helpota hevosen rentoutumista. 

Koska kuvia ei tästä kyseisestä ratsastuksesta (tai mistään tässä postauksessa mainituista kerroista) ole, saatte tyytyä viime alkusyksynä otettuihin kuviin :)



Champ on hevonen, jota saa vetää suusta vaikka maailman tappiin asti. Siinä tilanteessa, jossa jään vetämään, olen jo hävinnyt pelin. Vaikka käyttäisin jalkaa tai raippaa, on oma vetämiseni tehnyt musta niin hitaan, että hevonen on jo askeleen edellä omaa reagointiaikaani. Toisaalta olen myös liian "kiltti" ratkaisemaan tilanteita napakasti, vaikka niistä olisi lopulta paljon enemmän hyötyä hevosen elämää ajatellen. Oma näkemykseni on se, että hevosta saa komentaa asiallisesti kerran napakammin, jos se johtaa tilanteeseen, jossa jatkuvasta "naputuksesta" tai tappelemisesta päästään eroon.

Olen saanut usein kuulla kommenttia siitä, miten tarpeellista tuon hevosen selässä on päästä käymään, jotta mua voisi neuvoa sen ratsastuksen suhteen. Kouluvalmentajani jaksaa muistuttaa mua aina siitä, miten hyvin onnistun feikkaamaan Champin näyttämään suhteellisen kivalta, vaikka se todellisuudessa on kilometrin verran pohkeen takana tai tyhjä edestä. Mulla on sen verran pitkät jalat, että pystyn halutessani kantamaan hevosta vaivattoman näköisesti eteenpäin. Sehän ei ole millään tavalla tarkoituksenmukaista, sillä kun hevonen ei liiku omilla jaloillaan ja kanna itseään rehellisesti, ei mikään tehtävä voi onnistua. Ei pohkeenväistö, siirtymiset, suoraan liikkuminen saati hyppääminen. Tai ei ainakaan kovinkaan kiitettävästi.

Eihän nämä asiat ole mulle millään tavalla uusia. Olen tainnut jankata samoja asioita blogin ensimmäisestä postauksesta asti, mutta joskus asioiden oivaltaminen vaatii aikaa. Tai ehkä sisuuntumista. Tajusin viime viikon kisastarttien jälkeen kävellessäni hevoseni kanssa hylätyn suorituksen saattelemana, että mikäli haluaisin päästä kehittymään pois siltä 110cm-tasolta, tulisi mun ihan oikeasti alkaa ratsastamaan. Ottaa itseä niskasta kiinni, keskittyä jokaisella ratsastuskerralla haluttuihin asioihin. Onhan se kenttää ympäri seilaaminen ilman ajatusta niin hitsin paljon helpompaa ja välillä jopa oikein mukavaa, mutta ei se vie ketään loppujen lopuksi eteenpäin. 


Oma sisuuntumiseni sai jatkoa sunnuntaina, kun pääsin kouluvalmennukseen. Jonna laittoi mut tekemään tehtäviä, joissa tajusin oman hitauteni. Kun Champ kyttäsi vesimattoa maassa, en saanut jäädä vetämään, vaan mun käden tuli olla todella nopea hetkellisesti, jonka jälkeen paineen piti loppua. Kun hevonen keskittyi muhun, olin itsekin hiljaa. Ei tarvittu montaa toistoa, jonka jälkeen Champ ei enää välittänyt vesimatosta. Samaa hommaa tehtiin laukkalisäyksien kohdalla, jossa mun piti ratsastaa pitkä sivu niin isoa laukkaa kuin hevonen tasapainossa pääsi ja muutaman metrin matkalla saada se niin pieneen laukkaan, että pääsin tekemään kulmassa kahdeksan metrin voltin. Ennen olisin jäänyt vain vetämään taakse ja ehkä jarruttamaan äänellä, mutta nyt Jonna laittoi mut todella nopeaksi kädestä. Ja kappas, hevonen toimi kuin ajatus! 

Keskiviikkona suuntasimme tallimme omistajan kanssa toiselle tallille kahden hevosen voimin, sillä silloin koitti päivä, jolloin Champ sai selkäänsä ammattilaiskuskin. Juttelin tästä ratsastusmahdollisuudesta jo heti kisojen aikana Pyry Kivikosken kanssa, sillä pidän hänen ratsastustyylistään paitsi esteillä, myös sileällä. Ehdoton plussa ratsastajavalinnassani oli myös se, että hän on mennyt todella monenlaisilla hevosilla, jotka kaikki tuskin ovat olleet sieltä helpoimmasta päästä. Koska ehdotus sopi, matkaan tietysti lähdettiin.

Ensimmäisellä ratsastuskerralla ei tietenkään tehdä ihmeitä, lähinnä tutustutaan hevoseen ja katsotaan lähtötilannetta. Champ oli odotetusti melkoisen jännittynyt uudessa paikassa, mutta rentoutui todella paljon loppua kohden. Pyry kyseli hieman hevosen ja mun taustoja ennen hyppäämistä ja kerroin ihan rehellisesti kaikista ongelmista, joita meillä on ulko- tai sisäkausina ollut. Varsinainen hyppääminen tehtiin aluksi ihan pienillä esteillä, jotta Champ rentoutuisi ja näkisi kaikki esteet. Vähitellen nostimme esteitä isommaksi ja rata oli lopussa jossain 110cm korkeudella. Viimeisellä kierroksella ruuna rentoutui, alkoi itsekin imemään esteille ja esitti muutaman ihan kelvollisen hypyn. 


Loppukevennykseksi (ihan kuvien puutteen vuoksi) pieni video meidän tämän viikon laukkaratsastuksesta :D

Oli ilo huomata, miten hyvin Pyry ratsasti Champilla. Tyyli oli juuri sellainen, mihin itsekin haluaisin päästä: rauhallinen, määrätietoinen ja nimenomaan eteen ajatteleva. Sain odotetusti noottia siitä, että hevonen lähti kaarteista ulos vähän heikosti eteen, eikä oikein tukeutunut ohjalle saati vastannut pohkeeseen kovinkaan hyvin. Viimeisen radan jälkeen Pyry kuitenkin totesi, että hevosen rentouduttua se alkoi laukkamaan itse paremmin ja ajattelemaan enemmän esteitä kohden. Muutamat hypyt olivat tuntuneet oikein hyviltä selkään. 

Musta on ihanaa nähdä, miten hyvin osaavat ratsastajat saavat hoidettua tilanteet, joissa hevonen on jännittynyt. Jos olisin ollut itse selässä, olisi hevonen ollut varmasti sata kertaa paineistetumpi, enkä tosissaan olisi kyennyt laukkamaan esteille noin kevyellä tuntumalla. Tarve takertua hevoseen on liian suuri. Toivon todella, että saan paljon vinkkejä tulevaa varten, kun pääsen näkemään maasta käsin, millä tavalla tuota hevosta kannattaa ratsastaa. Tästä motivoituneena olen nyt ottanut itseäni toden teolla niskasta kiinni ja aion panostaa jokaisella ratsastuskerralla siihen, että Champ toimii pienillä pohjeavuilla, reagoi nopeasti ja menee sinne, minne haluan. Olematta kuitenkaan jännittynyt. Siinäpä tavoitteita kerrakseen!

Tästä tuli nyt todella sekava postaus, mutta mun on nyt pakko lähteä töihin. Ensi viikolla ajelemme jälleen samalle tallille, toivottavasti oma tsemppaamiseni ratsastuksen suhteen näkyy silloin Champissa positiivisella tavalla :)

16 kommenttia

  1. Ihana tuo viimeinen laukkavideo :D

    VastaaPoista
  2. No johan näyttää vaivattomalta menolta :o
    Ihan kun Pyry ei tekis mitään tuolla selässä, niinku Champ yksin menis noita esteitä!

    Hirmu ero kyllä sun tyyliin, en siis pahalla tarkoita, mutta huomaa ettei tule Champille sitä jännitettä ennen estettä, kun kukaan ei kuumottavasti hengitä sen niskaan. Wau mikä ero, mutta tästä on Aada suunta vaan ylöspäin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No johan osasit esittää asiasi ivalliseen sävyyn! Mutta mun mielestä Aadan ja Champin yhteistyö näyttää myös mutkattomalta ja helpolta, vaikkei se sitä varmaankaan aina ole :)
      Ja Aadahan on lisäksi erittäin taitava ja kokenut ratsastaja, eli ainoa mahdollinen suunta tuskin on ylöspäin ;)Sinne ovat kuitenkin vauhdilla menossa!
      Tsemppiä, aada!

      Poista
    2. Kiitos molemmille :) ylempi anonyymi on ihan oikeassa siinä, että tuo videon tekeminen on niin helpon näköistä, ettei champ edes tunnu joutuvan ponnistamaan noille esteille lopussakaan. Siinä mulle tavoitetta kerrakseen! Oppimassahan tässä ollaan :)

      Poista
  3. Täytyy kommentoida tuota todella hienoa ammattilaisen menoa- montaa hyppyvideota ja estepätkävideota en jaksa yleensä katsoa, mutta katsottuani muutamia sinun ja nyt tämän "pro" videon on pakko nostaa hattua, koska kuten edellä mainittiin, hevonen näyttää menevän itsestään ja innoissaan, olematta vallaton ja poissa avuilta. Tämä video nyt oikeastaan vasta avasi mulle sen paljonko sä "säädät ja fiksaat" siellä selässä sen sijaan, että luottaisit teidän tekemiseen. Enkä todella tarkoita tätä negatiivisena kommenttinavaa sympatiseeraan kntrollifriikkinä koulunylkkynä sitä pedanttiutta millä asiat teet, mutta tämä on niin opettavainen läksy siitä, että pitää antaa hevosen esiintyä ja tehdä siinä raamissa minkä ratsastaja suo parhaansa, eikä säätää, fiksata ja korjata jotain nippelisnappelis kikkelis kokkelis juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri! Eikä ole edes ensimmäinen kerta, johan se nähtiin Niken kanssa sama homma. Nyt kun mä tiedän ja sisäistän tuon kunnolla niin eiköhän kaikki ala sujumaan :) toivottavasti!

      Poista
  4. Ihanan näköistä menoa ammattilaisella ja Champilla, mutta kyllä vaan säkin olet erittäin taitava ratsastaja. Kirjoitit "Onhan se kenttää ympäri seilaaminen ilman ajatusta niin hitsin paljon helpompaa ja välillä jopa oikein mukavaa, mutta ei se vie ketään loppujen lopuksi eteenpäin." mistä heräsi ajatus, että voisikohan kyse olla kuitenkin siitä, että et niinkään ratsasta ilman ajattelua, vaan ajattelet samalla liikaa mutta olet epävarma ratkaisuista? Nyt kun vertaa ammattilaisen ja sun ratsastusta niin ylempää kirjottajaa kompaten sen "säätämisen" näkee paremmin. Voisikohan se johtua siitä, että ajattelet ratsastusta tavanomaista harrastajaa paljon teoreettisemmin ja eksaktimmin, jolloin se nippelisäätäminen ja täydelliseen suorittamiseen pyrkiminen vie liikaa tilaa TUNTEELTA. Olet nimittäin jo sen verran taitava, että uskallan veikata, että sun kannattaa alkaa keskittyä rohkeammin oikeanlaiseen fiilikseen kuin teknisiin yksityiskohtiin. Tulikohan tämä nyt liian hankalasti selitettyä. Anyway, Pyryn ratsastuksesta välittyy ammattimaisuuden ohella se fiiliksellä meneminen, joka rakentaa luottamusta ja rentoutta hevoseen. Aiotko muuten pyytää ammattilaista starttaamaan kisoissa vai ajattelitko pitää ratsutusjutut ihan kotioloissa?

    Tsemppiä jatkoon! Olet inspiroiva ratsastaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihan mahtavaa pohdintaa :) varmasti olet ihan oikeassa, enpä ole osannut ajatella asiaa tuolta kannalta. Se epävarmuus omasta tekemisestä ja nimenomaan vaatimus päästä oikeisiin ratkaisuihin on ehkä johtanut siihen, että yritän liikaa ja en saa tehtyä lopulta mitään oikein :D

      Tarkoitus olisi, että Champ menee ammattilaisen kanssa startteja myös. Katsotaan tarkemmin kun homma etenee :)

      Poista
  5. No kyllähän tosta nyt eron huomaa! Vaikka olet säkin kyllä todella taitava ratsastaja ja arvostan sitä miten kohtelet Champpia "persoonana" etkä vain jonakin ruusukekoneena. Onnea jatkoon <3

    VastaaPoista
  6. Olet tosi rohkea, kun jaat täällä blogissa ei niin hyvin menneitä kisakuulumisia. Olin vähän aikaa sitten kisoissa ja ratsastin yhdelle esteelle tosi tyhmästi, minkä luulen johtuneen kisajännityksestä. Jos olisin bloggaaja, olisi jännitys ja menestyspaineet varmasti kahta kauheammat, kun tietää, että kentän reunalla seuraa ihmisiä, jotka lukee sun blogia ja vielä kisan jälkeen sun pitää tulla kirjoittamaan siitä, miten kisat meni. Tietysti se olisi kiva tulla kertomaan, miten hyvin ne meni. Olenkin miettinyt, voiko nämä asiat vaikuttaa sun ratsastukseen kisoissa kuin muuallakin.
    Toivottavasti saatte tuon vesihautaongelman(ja vesimatto-ongelman?) ratkottua, kun niitä taitaa olla paljon ulkokentillä, missä kisaatte. Toivottavasti valmentaja tai tämä apukuski pystyy auttamaan sinua asiassa. On hyvä muistaa, että ei ole ainut, jolla on joskus haasteita hevosen kanssa. Joillain erikoisesteet tuottaa ongelmaa, joidenkin hevoset kieltää herkemmin, yms. Hienoa aina nähdä täällä blogissa millaisia juttuja pystyt Champin kanssa tekemään. Esimerkiksi tuo ilman satulaa maastossa käyminen ei ikinä onnistuisi omani kanssa.:) Champ vaikuttaa myös tosi kivalta hevoselta.
    Paljon tsemppiä jatkoon ja pitäkää hauskaa hevosen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos paljon! :) olenkin joskus kirjoittanut siitä, miten suuret "paineet" olen asettanut itselleni blogin takia. Nykyään onneksi vähemmän, mutta varmasti uskoisin jännitykseni olevan paljon pienempää, jos en olisi koskaan bloggausta aloittanut. Silloin olisi ihan sama, mitä tuloksia saan - tosin onhan se nytkin, mutta sitä on vaikeampaa sisäistää :D kiitos vielä ihanista sanoista ja kaikkea hyvää myös sulle ja hevosellesi :)

      Poista
  7. Hyvältä näyttää tuo meno!

    Kyllä se siitä - tsempit teille:)

    VastaaPoista
  8. Hei mä haluun kans kommentoida tosta kädellä kiinni jäämisestä ja liiasta ratsastamisesta :D Itse koin melkoisen ahaa -elämyksen, kun estetunnilla maneesiin pystytettiin irtojuoksutuskuja (puomi, ristikko, yksi laukka, pysty, yksi laukka, okseri), joka ensin hypättiin pari kertaa ihan normaalisti. Tämän jälkeen ilman jalustimia sama, jonka jälkeen sai laittaa jalustimet jalkaan ja mentiin ilman ohjia. Ja ihan vikana ilman kumpiakaan. Ja tosiaan ite piti ratsastaa vain puomille hyvä askel, lopun hevonen sai hoitaa itse.
    Sen lisäksi, että toi oli hauskaa, niin siinä tajusi oikeasti miten paljon ratsastaessa tukeutuu ohjaan, ja miten kesken radan jalustimen lähtiessä voi jatkaa ihan normaalisti.

    Hurjasti tsemppiä! Ootte hieno pari Champin kanssa :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat