lauantai 11. kesäkuuta 2016

#746: Valmennusta, aikaa ja asennetta

Haluan olla mahdollisimman rehellinen kertoessani mietteitäni hevosmaailman parista, joten tämä postaus tulee sisältämään melkoista ajatusvirtaa. Aivojeni toimintakyky lähentelee tällä hetkellä nollaa, mutta halu kirjoittamiselle on valtava. Jollain tapaa on terapeuttista purkaa ajatuksiaan sanoiksi, vaikkei kokonaisuudesta tulisi sekametelisoppaa kummoisempaa tekelettä. Niin tai näin, nyt sitä mennään!

Sen kummemmin kiertelemättä, suoraan asiaan. Tänään oli vuorossa se päivä, kun Champ pääsi ammattilaisen kanssa kisoihin testaamaan sitä, miten se käyttäytyy osaavan kuskin kanssa kisaradalla. Asioita kaunistelematta voin todeta, että eihän se hyvin mennyt. Champ jäi molemmissa luokissaan pomppimaan kulmaan tai vesihaudan taakse samalla tavalla, jota se teki mun kanssa viime kisoissa Ainossa - ja mitä se teki viime vuoden ulkokaudella. En moiti ratsastajaa millään tasolla, sillä hän teki sen, mitä tehtävissä sillä hetkellä oli. Hyvin vähän, sillä nämä korjaukset lähtevät ihan muualta.

Tällä hetkellä mulla on tosi kaksijakoinen fiilis. Suurin tunne on valtava henkinen pettymys ja väsymys. Monet kaverini yrittivät lohduttaa sanomalla, että nyt sain varmistuksen sille, ettei vika voi olla kokonaan omassa tekemisessäni kisaradan aikana, sillä Champ teki saman temppuilun myös ammattilaisen käsissä. Toisaalta tuollaiseen ajatukseen uskominen on ongelmien vähättelyä, sillä asia ei todellakaan ole noin mustavalkoinen. Syy, miksi hevonen ei toimi edes ammattilaisen kanssa ulkokisoissa, johtuu alkujaan itsestäni. Siitä, että olen ratsastanut hevoseni huonosti, eikä se vastaa apuihin halutulla tavalla. Se on oppinut, että tekemällä stopin ja jäämällä pomppimaan kulmaan, ei siihen pysty vaikuttamaan. Toki sitä voisi raipottaa, potkia ja hakata sydämensä kyllyydestä tällaisissa tilanteissa, mutta ei se olisi hevosen kannalta oikein. Nuo tilanteet pitäisi pystyä ratkaisemaan jo ennen kuin niitä edes pääsee tapahtumaan.

Kaikki postauksen kuvat c. Salla Salminen, kiitos!


Joku varmasti ajattelee samaa kuin viime syksynä, jolloin sama episodi tapahtui aluemestaruuksien yhteydessä: hevonen on varmasti kipeä jostain, kun se tekee tuollaista. Se on kuitenkin hypännyt hallikauden paremmin kuin koskaan aiemmin mun kanssa, tekee kaiken hyvin kotona ja pääosin hyvin myös ulkopuolisissa treeneissä. Se on kisaverryttelyssä hyvä. Olen oppinut tuntemaan hevoseni näiden kolmen ja puolen vuoden aikana sen verran hyvin, että tunnen selkään sen, ettei vika ole siinä. Voisin toki kuskata sitä klinikoilla ja etsimällä etsiä vikoja, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että hevonen on ratsastettu huonosti omasta toimestani. Olisi helppoa piikittää varmuuden vuoksi jotain niveltä ja uskotella itselleen, että kohta kaikki on paremmin. Viime vuoden kokemuksella voin sanoa, että ei ole. Muutoksen tulee tapahtua omaan ratsastukseeni.

Ja sillä tiellä olemme tälläkin hetkellä. Masentavaa, sillä vaikka aloitimme pohtimaan uutta otetta ratsastukseeni tänä keväänä, eivät tulokset tietenkään näy kuukauden jälkeen. Toki Champ on ainakin omasta mielestäni tällä hetkellä paljon paremmin pohkeen edessä, mutta ei niin merkittävästi, että se heijastuisi kaikkeen tekemiseen. Se on luonteeltaan äärimmäisen viisas, mutta samalla hieman laiska ja jätkämäinen hevonen. Se tietää, milloin siltä vaaditaan ja milloin se pääsee asioista helpommalla. Se ei ole tyhmä, mikä tuo mulle haasteita ratsastajana - mun on oltava itse viisaampi kuin hevoseni. Helpommin sanottu kuin tehty!




Tämän päivän kisareissu toi mulle paljon ajateltavaa. Sain varmistuksen sille, että nyt mun on tehtävä töitä kahta kauheammin. Koska hevosellakin on rajallinen määrä hyppyjä, tulee jokainen hyppykerta käyttää ajatuksella. Jokainen ratsastuskerta on tehtävä ajatuksen kanssa: mitä haluan saavuttaa, miksi haluan saatuvuttaa ja millä tavoin aion tavoitteet saavuttaa. Toki ratsastuksessa pitää säilyä se vaihtelevuus eli maastoilu, vapaapäivät, juoksuttaminen tai mikä ikinä meidän viikko-ohjelmaan on noin muutenkin kuulunut. Mutta ne ratsastuspäivät, ne itsenäisetkin: niissä tulee olla ajatusta.

Kisapaikalla moni tuli kommentoimaan mulle Champin possuilua ratojen jälkeen. "Se on hieno, mutta se on ihan sika." Ilmeisesti ruunan ulkonäkö jää hyvin ihmisten mieleen, sillä moni on seurannut sen tekemistä hallikaudella ja tykästynyt siihen kovasti. Eräskin valmentaja tuli juttelemaan mulle toisen startin jälkeen kysellen, onko Champ mun hevonen. Hän kertoi aluksi mielipiteitään Champin pomppimisesta ja totesi, että tarvitsisin hevosen, joka olisi helpompi ratsastaa, mikäli haluaisin päästä kehittymään kilparatsastajana. Hän sanoi, että mikäli haluan hyvän, mutta helpomman hevosen, hän voi ottaa Champin vaihdossa itselleen tai voin myydä sen hänelle sellaisenaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, sillä eräs toinenkin Suomen kärkiratsastaja on ilmaissut mielenkiintonsa Champia kohtaan.

Enhän mä ole luopumassa hevosestani, sillä se on mun perheenjäsen. Rakas sellainen! Mutta eihän sitä pienelle mielelleen mitään mahda, kun huomaan ajattelevani asiaa järjellä: tilannetta, jossa mulla olisi hevonen, jolla pääsisin hyppäämään vaivatta 120cm-luokkia ja mahdollisesti isompaa. Huolimatta siitä, onko kyseessä halli- vai ulkokausi. Ilman pelkoa siitä, päästäänkö me tänäänkään lähtölinjan yli, saati maaliin asti. Täysin rationaalisesti ajateltuna vaihto helpompaan hevoseen olisi kilparatsastajan uran kannalta järkevää. Tekisi mieli käydä katsomassa tarjolla olevia hevosia, ihan vain mielenkiinnon vuoksi.





Mutta enhän mä halua kilpailla ammatikseni. Haluan toki kehittyä ratsastajana, myös kilparatsastajana, mutta jos se vaatii sitä, että hakkaan päätä seinään useamman vuoden, on se varmasti lopulta sen arvoista. Jos tulen joskus pääsemään 130cm-luokan maaliin Champin kanssa puhtaalla ja siistillä nollaradalla, voin luvata, että kaikki se nähty vaiva on ollut sen arvoista. Toisaalta tuntuu vieraalta edes ajatella tilannetta, jossa näkisin Champin kisaavan jonkun muun omistuksessa. Ei siksi, että en kestäisi nähdä sen tekevän paremmin toisen kanssa - sehän olisi pelkästään hienoa, jos ja kun hevonen suorittaisi isompia luokkia vaivatta. Mutta se tunne, että olen luopunut jostain mulle äärimmäisen rakkaasta varsin itsekkäistä syistä, sitä en halua edes kuvitella.

Huomaan kompensoivani epäonnistunutta ratsastustani muilla elämän osa-alueilla. Olen luonteeltani suorittaja ja haluan tehdä asiat hyvin. Vaikka olen nukkunut viimeiset kolme yötä vain muutamaa tuntia yössä, nostattanut sen vuoksi lämpöä, eikä ääntäkään lähde enää kuin pihauksen verran, lähdin kisapäivän jälkeen lenkille. Tein esseen. Laadin maanantain luennolle esitelmän valmiiksi. Siivosin taloamme. Kun olen epäonnistunut hevoseni ratsastettavuuden kanssa, piiskaan itseäni muuten. Tunnen olevani hyvä ihminen, kun olen jaksanut hoitaa kaiken tunnollisesti tallilla, urheillut ja vielä opiskellut kesäloman aikana silloin, kun muut opiskelijakaverini viettävät lomaa. Ihan sairasta! Ahkera saa ja pitääkin olla, mutta eihän kukaan voi olla täydellinen. Jos epäonnistun, ei mun pitäisi yrittää korvata sitä tekemällä jotain muuta kahta kovemmin.


Kyllä me vielä noustaan!

Tässä video siitä, miten ihana hevonen mulla on. Eihän tuosta voi luopua 

Tulevalla viikolla mulla on kaksi estevalmennusta, joten pääsen toden teolla takaisin hommiin esteidenkin parissa. Vaikka haluaisin edelleen, että ammattilainen ratkoisi ongelmia Champin kanssa, vaatisi se sitä, että hevonen menisi kokopäiväisesti hänen ratsastettavakseen. Se ei taas kehitä mua ratsastajana, joten ainoa vaihtoehto taitaa olla se, että opettelen kaiken itse. Vaikka se veisi aikaa, voimia ja hermoja. Tahkoan vaikka koko kesän pieniä seurakisoja, joissa saan jäädä mahdollisten hylättyjen suoritusten jälkeen treenaamaan rataa kertaalleen. Uskon itseeni ja siihen, että joskus onnistun tekemään oikeita ratkaisuja. Se vaatii hyvää valmennusta, asennetta ja aikaa.

Ensi viikon jälkeen meille on tulossa pakollinen kesäloma, sillä lähden juhannusviikolla pois kotoa ja siitä seuraavat kaksi viikkoa vietämme Champin kanssa Itä-Suomessa maastoillen. Varsinaiset treenit jatkuvat siis vasta heinäkuun toisella viikolla, jolloin pääsemme paneutumaan ongelmiin toivottavasti jälleen hieman levänneinä. Uskon, että puolentoista viikon höntsäilyloma tekee hyvää paitsi itselleni, myös Champille. Jos meistä ei kisakentille tänä kesänä ole, ainakin me osataan nauttia hetkestä ja siitä, mitä kesällä on meille annettavana! Nyt siirryn takaisin koulutehtävien pariin, jonka jälkeen annan itselleni luvan mennä nukkumaan pitkät yöunet ennen seuraavan aamun aikaista herätystä. Nauttikaa viikonlopusta, jokainen tahollanne 

Onko lukijoiden joukossa muita suorittaja-luonteisia ihmisiä? :)

69 kommenttia:

  1. Tiedän niin ton tunteen! Hevonen alkoi kieltämään ulos siirryttäessä ihan helpoille esteille ja monta hylkyä on alla aluekisoista. Kotona ja valmennuksissa hyppää kaiken sekä verkassa on todella hyvä. Radalla jännittynyt ja keskittyy ihan muihin asioihin kun esteisiin ja ratsastajaan. Nyt on luokkia helpotettu ja käyty pienempiä kisoja. Jospa tää tästä mutta turhauttaa ihan valtavasti. Tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös teille ja kaikkea hyvää tälle ja tuleville kausille! :)

      Poista
  2. Ajatuksia herättävä postaus! Ymmärrän, mikä houkutus olisi hommata helpompi hevonen ja kehittyä sen kanssa aina vain vaikeampiin ja vaikeampiin luokkiin, mutta kun ajattelee mitä menettää sen hankkiessaan tulee nopeasti kyllä toisiin ajatuksiin. Ja kyllähän se palkitsee aivan eri tavalla, kun pääsee ongelmista yli ja kehittymään kaikkien vaikeuksien jälkeenkin, kuin että vaihtaisi suoraan "valmiiseen" kisaheppaan ja nousisi sen kanssa suurempiin luokkiin. Jään mielenkiinnolla seuraamaan sun ja Champin kehitystä, tsemppiä treeneihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikeita kysymyksiä nämä :) kiitos!

      Poista
  3. Voin niin samaistua tuohon, että tekee itse sitten moninverroin enemmän ns. rangaistuksena jostakin epäonnistumisesta. Itselläni se lähinnä kohdistuu kaikkeen, jos saan huonon numeron kokeesta tai jos ratsastus ei sujukkaan, saatan siivota koko talon tai tallin tai lähden pitemmälle juoksulenkille heittämään huonomman fiiliksen pois. Yleensä huonon radankin jälkeen sanon kaikille ihmisille hyviä puolia radasta ja pidän mieleni positiivisena, mietin hieman mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. MUTTA voi elämä sitten kun ollaan kisoista kotia lähetty ja siinä matkalla on sitten hyvä päässään itteään soimata kuinka huono oli ja miksen tehnyt/osannut.. Olen kuitenkin sellainen ihminen, että en halua millään tapaa ilmaista pettymystä muille, joten peitän sen siihen asti että olen yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vähän samanlainen! Enhän mä tuollakaan ollut sillä tavalla pettyneen oloinen, jos ulkopuolinen olisi nähnyt. Radan jälkeen hymyilin ja vitsailin, vaikka kyllä otti päähän hevosen takia. Kotona sitä sitten purkaa ajatuksensa ja toki mukana olleelle kaverille sanoin asiat ihan suoraan :)

      Poista
  4. Kirjoitat tosi mielenkiintoisia tekstejä ja hyvin selkeästi, nämä saa aina ajattelemaan! Itsekin olen vähän sellainen suorittaja ja yritän usein olla hirveän ahkera ja juurikin niin kuin sanoit, "Tunnen olevani hyvä ihminen, kun olen jaksanut hoitaa kaiken tunnollisesti tallilla, urheillut ja vielä opiskellut kesäloman aikana" yms. Mutta olen onneksi myös todella mukavuudenhaluinen, mikä on toisaalta hyvä, etten raada itseäni ihan loppuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielunkumppani siis! Mäkin olen mukavuudenhaluinen niissä asioissa, joita en koe itselleni tärkeäksi. Se kyllä liittyy enemmän mun muuhun luonteeseen, eli jätän ihan tyynesti esimerkiksi silittämättä meillä kotona, vaikka nekin hommat pitäisi hoitaa..

      Poista
  5. Lopulta kysehän on siitä, mitä itse haluat. Haluatko kilpailla vai harrastaa? Tiedostat, että riski siitä on olemassa, ettet tule ylittämään 130 esterataa Champin kanssa. Eli pitämällä hevosen itselläsi riskeeraat samalla sen, ettet ehkä voi tulevaisuudessa muuta kuin harrastaa.

    Toivon, että selvitätte ongelmat, sillä olisi epäreilua nähdä hirveän työmäärän jälkeen se, ettet pääse tavoitteeseesi.
    Minulla on noin 20 vuotta enemmän ikää kuin sinulla. Minulle tässä elämäntilanteessa ratkaisu olisi helppo: jatkan treenaamista ja harrastamista.
    Mutta 25-vuotias minä, joka halusin kisata isompaa ja kansallista, olisi varmasti vaihtanut hevosta. Tämä sen takia, että kun ratsastaja menettää tietyllä tavalla itseluottamuksen suorittaa tehtäviä, menettää myös intohimon ja onnistumisen taidon.
    Menestys ruokkii menestystä. Mutta jos hakkaa päätä seinään pari vuotta voi olla, ettei enää osaa menestyä. Silloin osaa enää harrastaa ja tietenkin nauttia siitä.

    Itse olin kilpailuhenkinen nuorempana, olen edelleen, mutta eri tavalla. Suorittaja aina. Halu kilpailla olisi omalla kohdallani ratkaissut pelin uuden hevosen puolelle. Mutta minä en ole sinä.

    Ei varmaan olisi huono vaihtoehto, että kävisit kokeilemassa eri hevosia. Tutkit vaihtoehtoja eri kanteilta ja sitten teet ratkaisusi. Kuten sanoit: jokaisella hevosella on rajattu määrä hyppyjä.

    Tsemppiä Aada! Toivon, että teidänkin ongelmat ratkeavat pian. Ja Champ on hieno, yhdessä pystytte kyllä etenemään. Aivan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kirjoitus toiselta Anonyymilta, erittäin hyviä neuvoja ja allekirjoitan joka sanan!

      Itse olen myös suorittaja, sinua Aada noin 10 vuotta vanhempi. Minulla oli nuorena vaikea hevonen joka söi itseluottamukseni ja lopulta päädyin myymään sen. Samalla myös lopetin harrastuksen vuosiksi. Minun neuvoni on, että älä ainakaan lopeta harrastusta. Ota time out, chillaa ja hengitä!Käy kokeilemassa muita hevosia. Nauti ja nauti erityisesti hienosta hevosestasi.

      Poista
    2. Kolmas anonyymi hei.

      Haluan Aada sanoa myös tsempit.

      Minuun kolahti tekstissäsi lausahdus ettet voisi tehdä Champille sitä että myyt sen itsekkyytesi takia. Ei se ole itsekkyyttä. Aivan liian usein me ratsastajat ajattelemme että "hevoselle tulee paha mieli jos mytn sen toiselle". Karua kuin se on, niin ei se ihan niin mene. Ainut ketä se harmittaa on omistaja. Ei hevonen ajattele "voi kun en riittänyt hänelle". Päinvastoin, sillä hevosella voi ollanihan yhtä hyvä elämä jonkun toisen kanssa.

      En tarkoita että kehottaisin myymään Champin. Ei. Tarkoitan, että kun punnitset vaihtoehtoja, muista että todellisuudessa vaakakupissa painaa sinun kisamenestys tai kiintymyksesi hevosystävääsi.
      Ei se, mikä olisi oikein Champin kannalta. Toki tahdot sille hyvän kodin, mutta tarkoitan sitä, että sinun täytyykin olla "itsekäs". JOS tahdot oikeasti sinne 130 luokkiin, ei todellakaan ole itsekästä ajatella että tarvitset eri hevosen.

      Liian usein me ajattelemme että tämän kyseisen hevosen paikka on minun kanssani, enkä siitä luovu, vaikka haluaisin tehdä muuta mitä en tämän hevosen kanssa pysty. Joskus tosiaan voisi jopa olla parempi molempien kannalta "erota" ja kokeilla uusia tuulia


      Tsemppiä ja mitä ikinä teetkin et varmasti tee väärin!

      Poista
    3. Kiitos kaikille teille! Viisaita sanoja. Mulle tuli nyt pieni morkkis siitä, että menin sanomaan ajatuksiani ääneen, koska näin moni on kommentoinut näin tsemppaavia ja ajatuksia herättäviä kommentteja :D tuo teksti on niin ajatuksenvirtaa, enhän mä ole edes jutellut vanhempieni, valmentajieni tai kenenkään muun kanssa näistä ajatuksista vielä. Ihan vain purin omaa henkistä uupumustani koneelle, kirjoittaminen kun yleensä selkeyttää ajatuksia.

      Mutta olette kyllä jokainen oikeassa, päätökset on tehtävä pitkälti sen mukaan, mitä tulevaisuudelta haluan. Kyllähän mä tiedän, mitä tahdon, mutta toisaalta en sitä, millä tavoin haluan sen saavuttaa. Ja mitä tuohon itsekkyyteen tulee - en tarkoittanut, että asia olisi hevoselle huono, vaan että tuntisin itseni itsekkääksi, kun olen vaihtanut hevosen toiseen vain omien tarpeiden takia - joita en välttämättä koskaan edes saavuta. Äh, hankalaa! :D

      Poista
  6. Uskon että varsin hyvä ehdotus kiertää nyt seurakisoja joissa saat jatkaa radan loppuun! Useinhan ne pirulaiset ovat oppineet että kahdesta kiellosta tai vastaavasta pääsee töistä pois... Fiksu hevonen saattaa varmaan jo muutamien kertojen jälkeen tajuta että homma ei nyt ihan pelitä niin. Jos kuitenkaan ei homma noin ratkea (todella toivon puolestasi että se on sillä korjattu) niin miettisin pientä ratsutustjaksoa esimerkiksi Susanna Rautasella. Tutuillani on hänestä erittäin hyviä kokemuksia, ratsastajana hän on hyvä ja jämäkkä, oikein otollinen tuollaisten ongelmien ratkojaksi. Toivottavasti kuitenkin ei tällaiseen tarvitse turvautua, tsemppiä treeneihin, olet varsin taitava ratsastaja, Champissa taitaa vain olla vähän lusmun sohvaperunan vikaa :D yksi mikä voi myös helpottaa tuollaista silmille hyppimistä on että muistaa pitää kunnon kuria kaikessa, pieni jakso oikeasti tiukkaa kuria tekee ihmeitä, ei esim. päällä ihmistä vasten tökkimistä yms. Meidän hevoselle tämä jo auttoi kun oli vähän ratsastaessa vastaavia ongelmia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yleinen kuri ja järjestys on avain kaikkeen, sehän se ongelma onkin.. Mutta sitäkin tässä on sisäistetty viime ajat :) kiitos tsempeistä!

      Poista
  7. Joku ylempänä jo sanoikin niin kannattaa pitää vielä auki vaihtoehto uudesta hevosesta. Champ on sinulle varmasti todella rakas, mutta muista myös että ei ehdottomasti ole itsekästä vaihtaa hevosta sen takia että itse haluat päästä suorittamaan oikeasti varmalla hevosella. Mielestäni se on vain teidän molempien parhaan ajattelemista! Hevosen elättäminen ja treenaaminen on kallista, jos ei kovasta työtä saa ikinä "palkkiota" eli onnistunutta suoritusta kisoissa, on kyllä suuri vaara että pikku hiljaa motivaatio laskee. Jos kuitenkin haluat enemmän harrastekisata niin sitä suuremma syyllä jopa miettisin hevosen vaihtoa, pääsisit oikeasti keskittymään siihen kisaamiseen etkä hevosen koulutukseen. Toivottavasti en kuullosta mitenkään ilkeältä, mutta minusta on surullista nähdä kun monen ratsastajan intohimo tätä lajia kohtaan katoaa kun taotaan menemään väärällä ja usein ihan sikamaisesti käyttäytyvällä hevosella :/ olet kumminkin lahjakas ja kaikki ammattilaisella aiemmin menneet hevoset eivät kuitenkaan ikinä kaikesta huolimatta sovi amatöörin käyttöön, joitain tälläistä tapauksia tunnen, välillä ovat menneet hyvin mutta eivät sitten taas välillä kestä ollenkaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, kamalaa vain edes ajatella totuutta sellaisena. Mun pitää nyt miettiä asiat kunnolla puhki valmentajien kanssa ja katsoa, mihin suuntaan elämä vie. Pelottavaa edes ajatella jotain muuta, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

      Poista
  8. Voisiko kisoissa possuilu olla luottamisen pulaa? Ihan vinkkinä tämä... Kokeile alkaa tekemään Champin kanssa enemmän maastakäsin juttuja. Pyöröaitaus ja siellä työskentely olisi kaikista parhainta. Itse olen selvittänyt luottamus ongelmat jo kolmen hevosen kanssa pelkästään noilla. Kokeile... Et häviä siinä mitään! Ja muutenkin kaikki tuollainen touhuaminen voisi olla energiselle hevoselle hyvää aivojumppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varsinaisesti usko itse ns. luottamuspulaan, vaan enemmänkin johtajuuskysymykseen. Sekin tosin ratkeaa kaikessa käsittelyssä, siinä olet ihan oikeassa :)

      Poista
  9. Voisiko kisoissa possuilu olla luottamisen pulaa? Ihan vinkkinä tämä... Kokeile alkaa tekemään Champin kanssa enemmän maastakäsin juttuja. Pyöröaitaus ja siellä työskentely olisi kaikista parhainta. Itse olen selvittänyt luottamus ongelmat jo kolmen hevosen kanssa pelkästään noilla. Kokeile... Et häviä siinä mitään! Ja muutenkin kaikki tuollainen touhuaminen voisi olla energiselle hevoselle hyvää aivojumppaa.

    VastaaPoista
  10. Jäin miettimään tuota nurkassa loikkimista siltä kantilta että Champ ehkä on kokenut pääsevänsä siellä nurkassa helpommalla kuin radalla. Eli ns. porttisyndrooma, hevonen hakeutuu portille koska siitä pääsee pois. Kun hevosen sitten laittaa siinä portilla töihin (tiukkaa volttia väistättäen pohjetta) ja kun on tehnyt hetken töitä siinä missä hevonen haluaisi olla eniten, hevosen päästää töistä pois ja rauhaan muualle kentälle, ilman väistätystä ja työntekoa, esim vain rauhallista laukkaa/käyntiä pitkähköllä ohjalla. Taas kun hevonen hakeutuu "portille" eli kohtaan jossa se haluaisi olla eniten, se laitetaan tiukasti töihin. Ja sama kuvio uusiksi. Äkkiä hevonen ei haluakaan olla enää siellä missä joutuu töihin, vaan haluaa olla ratsastajan kanssa rennosti kaikkialla muualla. Ja siitä sitten lähdetään uudelleen rakentamaan sitä yhdessätekemisen riemua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän siinä pitäisi toimia ja siksi kisoissa pitänee nyt tahkota sellaisia paikkoja, joissa tuon radan saa jatkaa loppuun hylystä huolimatta ja/tai mennä starttien jälkeen treeniä erikseen :)

      Poista
  11. Hyvä postaus ja söpöi kuvii oli kiva video.

    VastaaPoista
  12. Tunnistan tunteen, vaikka meillä ratsastetaan aivan eri lähtökohdista, eikä kisaaminen ole haaveissa koskaan. Tein syksyllä päätöksen siitä, että sen sijaan että antaisin hevoseni ammattilaisen ratsastettavaksi, teen asiat (valmentajan ohjauksessa tietenkin) itse. Se on ollut vaikeaa, ajoittain tuntuu että sabotoin hevostani kun ratsastan jotain uutta asiaa läpi ja olen itse epävarma. Tekisi välillä niin mieli satuloida tamma ja pyytää valmentajaa nousemaan selkään, mutta olen yleensä hillinnyt itseni ja kiivennyt kuitenkin satulaan itse. Nyt, kun tuloksia alkaa näkymään puolen vuoden jälkeen, enkä enää tunne jatkuvasti haittaavani hevosta enemmän kuin auttavani sitä ratsastamalla, tunne on muuttunut iloksi, onneksi ja riemuksi onnistumisista. Se vie aikaa. Se on sen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kovasti valitsemallesi tielle! Varmasti tulette pääsemään yhdessäkin eteenpäin, vaikka tie voi olla kivisempi :)

      Poista
  13. Kun sanoit, että "vielä joskus" pääsisitte hyppäämään Champin kanssa 130cm luokkia, niin muista myös, että Champ on nyt parhaassa iässään. Se on parin- kolmen vuoden päästä about 15- vuotias, eikä sen rahkeet loputtomiin riitä, vaikka sitä kuinka haluaisit. Muista myös, että jos haluat tulla paremmaksi ratsastajaksi, niin sun pitää oppia virheistä ja muutta tapojasi ratsastaessa, ei auta vain puhua että sun täytyy muuttaa jotain, sun täytyy myös toeteuttaa se käytännössä. Tsemppiä sulle ja Champille jatkoon, jään seurailemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon ikäasian tiedostan kyllä. Ja mitä tuohon puhumis-toteuttamis-juttuun tulee, sitähän tässä yritetään koko ajan. Niitä tapoja on vaan pirun vaikeaa muuttaa yhdessä yössä ;) kiitos, yritän parhaani jatkossa!

      Poista
  14. Tässä ylempänä on tullut jo todella asiallisia ja hyviä neuvoja sulle, joita kannattaa tosissaan miettiä. Mä ehdottaisin myös yhtä: laskeudu se yksi tai kaksi askelta alemmas. Itsekin tuolla mietit seurakisoja, mikä voisi olla hyvä vaihtoehto. Champin temppuilu kun tuntuu nyt eniten toteutuvan juuri kisatilanteissa, joten mun mielestä tarvitsette rutiinia kisoihin. Ehkä voisi olla myös hyvä idea laskea vähän korkeutta, helpottaa tehtävää myös hevoselle. Olet itsekin sanonut, että Champ hyppää kyllä, ja treeneissä pystytte treenaamaan isompaa, niin älä turhaan hankaloita kisatilannetta liiaksi liian "isolla" korkeudella. Jos mä olisin sun tilanteessa niin peruuttaisin ihan reippaasti sinne seurakisatasolle ja aloittaisin ns. puhtaalta pöydältä ihan matalilta korkeuksilta.

    Tsemppiä sulle kuitenkin hirmuisesti Champin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seurakisoihin sitä taitaa tiemme viedä, niin mä uskon. Hallikaudella voidaan sitten tahkota kansallisia :D mun pitää nyt pohtia näitä asioita valmentajien kanssa. Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  15. Voisikohan pelleily kisoissa olla johdannaista siitä, kun monissa videoissa kiitit hevosta taputtamalla kun kielsi ja kirjoituksissa sanoit että oli oma mokasi että kielto tuli ja kiitit Champia siitä. Hevonen ei ole tyhmä, ja jos ei-toivottua käytöstä vahvistaa, tulee siitä helposti tapa. Siinä mielessä ne seurakisat voisi olla ihan hyvä vaihtoehto että kun/jos kielto tulee, et kiitä vaan pyydät napakammin yli. Toistojen kautta hevonenkin äkkää sen, ettei possuilulla pääse mihinkään, vaan menemällä yli vaikka kuinka ottaisi asia päähän. Ei hevonen ymmärrä kieltäessään että ratsastaja mokasi josta myös kiittää hevosta, vaan yhdistää sen siihen että jes, kieltämällä sain kehut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan tämä. Sanoit että toki champin voisi raipattaa tilanteessa, mutta se ei olisi oikein hevosta kohtaan. Ei sinun tarvitse leikkiä mitään Jeesusta.
      Hevonen saa sikailla sinulle, mutta sinähän et rankaise.
      Champhan on fiksu hevonen, niinkuin itse sanoit.
      Nyt vähän asennetta aada...

      Poista
    2. Onkohan tässä vähän inhimillistetty hevosta :DDD

      Poista
    3. Aada kyllä inhimillistää hevostaan kovastikin, ensimmäinen ja toinen anonyymi nimenomaan ei.
      Itseänikin kovasti ihmetyttänyt hevosen kiittäminen kielloista, ei siinä ole pakko piiskauttaa hevosta, mutta voihan tilanteen jättää huomiotta ja tulla vain esteen uudelleen. Muutenkin kun Champ sikailee, naureskelet selässä, eikä sillä ole minkäänlaista kuria. Fiksu hevonen ei tee yhtään enempää, kuin siltä pyydetään ja kun ei tosissaan pyydetä, niin miksi tekemään yhtään mitään..

      Poista
    4. Minuakin on aina ihmetyttänyt, miksi hankkii kalliin estehevosen ja sitten naureskelee, kun hevonen esimerkiksi alkaa vinkua ja hyppelehtiä kesken ratsastuksen. Miksi se toimisi sitten kisoissakaan? Olet osoittanut hevoselle, että ratsastajaan ei tarvitse keskittyä ja että koikkaloikat ratsastaja selässä ovat ihan okei, mutta nyt valitat, kun hevonen tekee samat asiat kisatilanteessa. Enkä ymmärrä, miksi hevosta pitää taputtaa, jos se kieltäytyy hyppäämästä. Sitten otetaan välittömästi uusi yritys eikä jäädä silittämään hevosta siitä hyvästä, että se ei hypännyt. Samoin ihmetyttää, miksi et voi napsauttaa raipalla, jos hevonen jää sikailemaan johonkin kulmaan. Jos se kerran kotona hyppää ja liikkuu hyvin, niin ei se yhtäkkiä kivun takia kieltäydy kisoissa.

      Poista
    5. Tottakai hevosta saa ja pitääkin käskeä, jos se sikailee. Kyllä mäkin olen hevosta raipalla näpäyttänyt ja voin kyllä sanoa, että ihan lyönytkin (viimeksi juuri kisoissa), mutta ei sen julmettoman piiskaamisen paikka ole kisoissa, vaan harjoituksissa. Jos se hevonen vetää liinat kiinni nurkkaan kisoissa, saa raippaa käyttää tilanteessa tietyn määrän, jonka jälkeen siitä tulee rangaistus. Sen takia niitä pitäisi treenata kotona, mutta kun kotona näitä ei käy. Eli mennään sitten seurakisoihin, joissa saattaisi voida radan jälkeen hypätä treenimielessä uudelleen.

      Taputtamisasia on vähän monimutkainen. En mä sitä kielloista halua kiittää, mutta en myöskään provosoida. Jos provosoin, ei tuo hevonen mene mihinkään. Voi kyllä, mä tosiaan tiedän mistä puhun, koska esimerkiksi vesimatto-ongelmaa on yritetty ratkoa kahden vuoden ajan kaikilla mahdollisilla keinoilla: nameilla, maasta käsin, väkivalloin, juoksutusraipalla.. Siis ihan kaikella tavalla. Eikä siitä ongelmasta ole silti vielä päästy kokonaan pois. Eihän se tuohon vesimattoon itseensä liity, vaan siihen, että mä itse annan hevoselle toisen vaihtoehdon hyppäämisen sijaan.

      En mä ole mikään pyhimys, teen virheitä ja niistä haluan oppia. Toki taputtamisen sijaan voisin ihan hyvin olla vain hiljaa, tulla uudelleen. Se taputtaminen on enemmän sellainen henkinen kysymys mulle, rauhoitan itseäni. Ne ongelmat harvoin on hevosessa, usein siellä satulan päällä, kuten tässäkin tapauksessa.

      Kiitos kommenteistanne :)!

      Poista
  16. Aijempia kommentteja lukiessa, tuli olo, että jos ongelmanne onkin ennemminkin psykologinen? Toki ratsastettavuutta voi aina, ja pitääkin parantaa, mutta kun ongelmanne taitaa olla ainoastaan kisaradoilla. Hevosesi on vain oppinut possuilemaan. Ole johdonmukaisempi, ja ajattele aina ennenkuin kehut/torut hevostasi, jos se possuilee. Ole hevosellesi selkeä johtaja, äläkä anna sen päässä enempään "niskan päälle". (En nyt tarkoita, että sitä pitäisi raipalla hakata sen possuillessa tjsp.) Champ on ilmeisesti kuitenkin lempeä ruuna, mutta älä anna sen hämätä. Niin kuin itse jo totesit, hevosesi on viisas. Mutta jos päästät hevosesi moisessa tilanteessa kuin koiran veräjästä, tilanteet alkaa toistamaan itseään, juuri niin kuin nyt on käynyt.. Treeniä, rutiinia, ja lisää rutiinia. Hanki jonkin hevospsykologin mielipide asiaan, ihan oikeasti, se voi olla ratkaisu ongelmaanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma onkin juuri psykologinen, tai niin luulisin. Sen takia sitä onkin niin vaikeaa korjata, ainakin mun itseni! Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  17. Mä tunnistan tuon ylisuorittamisen täysin. Jotenkin pystyn samaistumaan kovasti juttuihisi, kun oma elämäntilanne on aika samanlainen. Yritän opiskella yliopistossa ja valmentautua & kilpailla. Antaa kaikilla elämän osa-alueilla 100% ja tehdä kaikki mitä multa odotetaan. Mä kilpailen koulua kansallisella tasolla, monet ammattilaiset on ylistäneet mun hevosta, mutta silti ei vaativassa olla saatua yhtä ainutta ehjää rataa tehtyä. Hevonen tekee siis radalla omiaan, kun en itse ole hereillä. Harmittaa ja on vaikea olla itselleen armollinen. En pysty katsomaan videoita omilta radoilta, kun haluaisin vaan palata tilanteeseen ja ratsastaa paremmin. Todellisuudessa pitää tietenkin vain harjoitella jatkoa varten ja opetella itse nousemaan tilanteen tasalle. Ratsastaa järjestelmällisesti, tarkasti ja ajatuksella. Harjoitella, mutta ei maanisesti ja pakolla vaan järkevästi, niin kuin sun tekstissä totesitkin. Mieti, miten hyvältä onnistuminen tulee sitten tuntumaan, kun vaikeudet on voitettu. Sitten pitää muistaa ja tunnistaa itse se, miten paljon onnistumisten (pienienkin) eteen on tehty töitä :) Valtavasti tsemppiä sulle, ihailen ratsastustasi, hevostasi, asennettasi ja oon sitä mieltä että teet hienoa työtä! Vaikutat ihanalta, nöyrältä, aidolta ja sydämelliseltä tyypiltä. Muista pitää itsestäsi huolta ja yritä ottaa suorittamisesta taukoa, ettet pala loppuun. Love!! xx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti, kiitos suuresti <3 ihan kuin olisin omia ajatuksiani lukenut. Tuo suorittaminen on kyllä niin ikävää, mutta toisaalta se kyllä antaa myös jotain, koska silloin tekee väkisinkin asioita täysillä tsempillä. Toki joskus ihan liikaa ja silloin jää kaikki ns. puolitiehen, kun homma menee ihan yli. Yritetään yhdessä tasapainottaa meidän suorittamista ja muistaa sallia itsellemme myös ne epäonnistumiset ja lepohetket :) superisti tsemppiä sulle <3

      Poista
  18. Minä luulen, että tämän ongelman ratkaiseminen itse (toki valmentajien avulla) kehittää sinua ratsastajana huomattavasti enemmän kuin mitä valmiin hepan kanssa isompiin luokkiin siirtyminen. En tuomitse ajatuksiasi ollenkaan, ne ovat tosi inhimillisiä ja ennen kaikkea rehellisiä! Suurin duuni varmaan onkin henkinen, eli miten jaksaa pitää motivaatio korkealla koko Champin koulutusmatkan ajan. Mutta tämän jälkeen osaat varmaan tulevaisuudessa ratkoa tulevien ratsujesikin kanssa ongelmat paljon helpompaa ja nopeampaa reittiä. Itselläni on suorittajatyyppinä ollut myös motivaatiopulaa, kun vähävaraisena en pääse ratsastamaan kuin hädin tuskin kerran viikossa, omasta hevosesta on turha haaveilla, sillä olen ammatissa joka on minulle todella rakas mutta jossa toimeentulo on hyvin epävarmaa. Yritän ottaa kuitenkin kaiken irti niistä pystyyn kuolleiden tuntihevosten ratsastuksestakin koska kukapa tietää mitä hevostelumahdollisuuksia elämä tuo tullessaan ja taitoni varmasti kehittyvät tavalla tai toisella joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti, se on ihan totta! Fiksuja ajatuksia sulla, jotka varmasti totta. Tsemppiä kovasti sulle, toivon todella että löydät joskus mahdollisuuden päästä harrastamaan laadukkaasti ja täyttämään intohimosi sitäkin kautta :)

      Poista
  19. Tässä sen näkee, kun ostaa aivan liian hienon hevosen ratsastajalle joka ei ole läheskään samalla tasolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko nyt voittaja fiilis ku pääsit tän kuluneen aivopierun heittään näytölle?

      Sun logiikalla heikompi taitosen pitäs siis hankkia heikompi taitonen hevonen, niinkö? Minkähänlainen soppa siitä vois syntyä?
      Kävikö sulla sekuntiakaan mielessä, että se "aivan liian hieno hevonen" voi hyvinki opettaa mukana sen ratsastajan yhtä "aivan liian hienoksi"?
      Eipä tainnu käydä, muutenhan et olis tuotakaan julkaissu :)

      Poista
    2. Onko nyt voittaja fiilis ku pääsit tän kuluneen aivopierun heittään näytölle?

      Sun logiikalla heikompi taitosen pitäs siis hankkia heikompi taitonen hevonen, niinkö? Minkähänlainen soppa siitä vois syntyä?
      Kävikö sulla sekuntiakaan mielessä, että se "aivan liian hieno hevonen" voi hyvinki opettaa mukana sen ratsastajan yhtä "aivan liian hienoksi"?
      Eipä tainnu käydä, muutenhan et olis tuotakaan julkaissu :)

      Poista
    3. Nepa, kiitos näistä sanoista :)

      Ensimmäinen anonyymi: Juu, en ole läheskään samalla tasolla kuin hevoseni, siksihän se mulle ostettiin - jotta voisin kehittyä eteenpäin :)

      Poista
  20. Hyvää keskustelua ja monta viisasta kommenttia täällä! Minäkin olen hieman sinua vanhempi hevosharrastaja ja halusin kommentoida, että sinun iässäsi tehdyt ratkaisut ovat hirvittävän merkityksellisiä. Jos haluat kilpailla, väärä hevonen tässä vaiheessa voi viedä sinulta todellisen kilpailemisen mahdollisuuden iäksi. Toisaalta taas jos haluat "vain" harrastaa ja kehittyä hevososaajana, on sinulla varmasti paras mahdollinen opettajahevonen käsissäsi.

    Olet parhaassa mahdollisessa vaiheessa kehityksesi kannalta - olet vielä nuori, mutta jo sen verran viisastunut, että osaat itsekin miettiä analyyttisesti päätöksiäsi ja niiden vaikutuksia.

    Minulla ei ole minkäänlaisia neuvoja tai edes näkemystä, mitä sinun kannattaisi nyt tehdä. Kaikki riippuu siitä, mihin suuntaan tahdot hevoshommissa edetä. Montaa vuotta ei kuitenkaan voi käyttää "hukkaan", sen tiedän. Minä itse tein valinnan jäädä tahkoamaan sellaisen hevosen kanssa, josta ei tule mitään (laji tosin eri kuin sinulla). Olen kasvanut ja viisastunut hevosihmisenä aivan järjettömiä askeleita, mutta jossittelen silti melko usein, hukkasinko kykyni kun halusin pitää tämän hevosen. Tai en hukannut, tietenkään, olen kehittynyt myös ratsastajana, mutta kilparatsastajaa minusta ei enää tule, ne parhaat vuodet ehtivät jo mennä ohi. Kolmenkympin paremmalla puolella tulee jo fysiikkakin pikkuhiljaa vastaan, ei pysty enää kehittymään samaa tahtia kuin kaksikymppisenä vaikka kuinka painaisi duunia. Plus että kolmekymppisellä on monesti elämässä jo monta muutakin murhetta kuin vain se hevonen.

    Kaikkea hyvää teille, ihailen asennettasi ja analyyttisyyttäsi todella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, mä en edes tiedä mitä sanoa, nämä kommentit ovat yksinkertaisesti niin ihania! Oon kyllä äärettömän kiitollinen teille, kun jaksatte kirjoittaa näin pitkiä ja analyyttisiä kommentteja. Arvostan <3

      Mutta mä olen kanssasi ihan samaa mieltä. Kamalan pelottavaa edes ajatella, että se, mitä teen nyt, voi lukita koko mun tulevaisuuden. Suuria päätöksiä, joihin en koe olevani valmis.. En halua päättää tällaisista, koska en halua kohdata tosiasioita. Ehkä? En tiedä! Mikä on edes totta ja mikä ei :D Onneksi mulla on ihania lähimmäisiä, ammattilaisia ja ystäviä ympärillä, jotka osaavat varmasti neuvoa parhaansa mukaan :)

      Poista
  21. Itse olen valinnut, että haluan harrastaa kilpailemista hevosellani, joka on minulle nimenomaan yksilönä ainutlaatuinen. Olen joutunut opettelemaan uudenlaisen tavan ratsastaa, mutta oikeastaan olen kehittymässä ratsastajana aivan uudelle tasolle. Ei se hetkessä käynyt; Aluksi tuntui, etten osaa, mikään ei suju kuin hetkittäin (samaistun siihen teidän edelliseen itsenäiseen hyppykertaan, kun tuntui, ettei saa edes askelta osumaan, kun uusi tapa on niin vaikea sisäistää), mutta valmentajan avulla ja korkeutta roimasti laskemalla (aloitettiin ihan nollasta kavalettikorkeuksilla) pikkuhiljaa keho oppi uuden tunteen, mitä selässä pitää hakea. Edelleenkään ei hypätä taloja, mutta olen iloinen, että valitsin näin :) Ei minulla olisi aikaa, rahaa tai energiaa kuitenkaan tehdä kilparatsastusta ns. täysillä, mielummin harrastan kisaamista (vaikka välillä sitten vain seurakisoissa) ja nautin muuten hevosestani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, en mäkään halua kilpailla ns. joka viikonloppu täysillä, sillä eihän se ole yhden hevosen kanssa edes mahdollista. Haluaisin harrastaa kilpailemista laadukkaasti, niin korkealla tasolla kuin mahdollista, mutta kuitenkin tehdä elämässä paljon muutakin. Matkustaa, tehdä töitä joista nautin, menestyä elämässä muutenkin. Vaikka haluan olla hevos- ja kilpailumaailmassa läsnä täysillä, en kuitenkaan koe olevani millään tasolla ammattikilparatsastaja tulevaisuudessa, vaikka mulla olisi siihen rahallisesti joskus mahdollisuuskin.

      Kovasti tsemppiä sulle ja hevosellesi. Toivottavasti työ tuottaa tulosta :)

      Poista
  22. Itse pohdin juuri näitä samoja asiota pari kuukautta takaperin ja tulin siihen loppu tulokseen, että ostin toisen hevosen. Minulla on hyvin vaikea nuori hevonen, jolla pystyn kotona tekeen mitä vain. Maastoilemme paljon (yksin ja kavereiden kanssa) hypäämme ja menemme ihan sileällä. Ongelmat alkavat, kun lähdemme kotoa pois. Estevalmennuksista ei tullut mitään, koska kaikkien tippumisien ja käden murtumisen, sekä selkään potkasun jälkeen aloin pelkäämään. Pelkään hypätä oskereita, koska hevonen saatta vetää köyrypukit esteen jälkeen. Kisapaikoilla hevonen on yksi sika, hyppii pystyyn, pukittelee, on levoton ja kyttäilee. Tämä alkoi syömään minua paljon sisältäpäin ja aloin jo melkein porua vääntäen miettimään mitä teen, koska kisata haluan muttei se tämän nuoren kanssa onnistu. Puhuttuani monen ammattilaisen kanssa päädyin ostamaan vanhemman ja kokeneemman hevosen. Vaikka olen omsitanut tämän uuden hevosen vasta 2 viikkoa on oma ratsastukseni nuoren kanssa parantunut. Tai ei varsinaisesti parantunut, mutta into on aivan erilainen. Olemme nuoren kanssa menossa ensi viikolla estevalmennukseen 4 viikon tauon jälkeen ja pitkästä aikaa koulukisoihin. Heinäkuussa nuori lähtee ammattialiselle hetkeksi oppiin ja minä saan keskittyä tähän uuteen hevoseen, jos vaikka saisi hyppämisessä itseluottamuksen takaisin. Moni myös sanoi minulle, että myy nuori pois, mutta tähän en pystynyt. Olen kuitenkin omistanut sen 7 vuotta ja miksi myisin, jos on varaa pitää 2 hevosta. Tsemppiä Aada sinulle omissa valinnoissasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ongelma ei onneksi ole pelkoa, mutta epävarmuutta omista ratkaisuista. Hienoa, että olet saanut oman tekemisesi taas varmemmaksi! Tsemppiä jatkoon ja kaikkea hyvää hevosiesi kanssa :)

      Poista
  23. Vaikka nuo ratsastusongelmat vaativat paljon harjoittelua ja vielä vähän lisää harjoittelua, niin yritä treenin aikana myös toisaalta vähän höllätä. Kun helposti meille ratsastajille käy niin, että rupeammekin sitten korjaamaan vähän liikaa ja kannattelemme hevosemme tehtävien läpi ilman, että annamme sen tehdä omat virheensä ja korjata niitä myös itse. Kun luottaa siihen, että se hevonenkin osaa ajatella ja myös itse korjata virheitänsä, niin hevonenkin luottaa vastapainoisesti ratsastajaan ja sallii myös ratsastajan virheitä paremmin. Vaikka toki kaikkihan pyrkii siihen, että ne lähestymiset ovat täydellisiä ja ratsastaja tuo hevosen oikeaan paikkaan, eikä hevosta saa jättää yksin, niin joissakin tilanteissa on kuitenkin hyvä antaa hevosen tehdä ratkaisu ja istua itse vain hiljaa kyydissä, samalla kuitenkin omalla istunnalla kertoen, että tulen mukana, enkä jätä sinua yksin. Oma opettajani joskus tiivisti asian hyvin: Ratsastajat tavoittelevat suorituksessa täydellistä kokonaisuutta, hevosille merkitsee vain luottamus ystävään.

    Tsemppiä reeneihin ja eiköhän ne ulkokisatkin sitten hiljalleen ala sujua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja :) tuo on kyllä ihan paikkaansa pitävää, että tulisi muistaa myös höllätä. Tai tehdä kunnolla, mutta ilman, että pipo kiristää. Iso kiitos :)

      Poista
  24. Mitäs jos vaihdatte lajin kouluratsastukseen? Oon käsittänyt,että olisit kiinnostunut siitäkin lajista ja ne teidän ekat koulukisathan meni aika nappiin :-) välillä on myös hyvä osata antaa periksi; jos esteiden kisaaminen on sekä sulle että champille epämiellyttävää, kannattaako sitä väkisin yrittää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole epämiellyttävää, vaan tällä hetkellä haastavaa. Periksi pitää osata antaa, mutta turha luovuttaminen on mielestäni turhaa. Ei me nyt niin isoissa ongelmissa olla :)

      Poista
  25. Hyvä hevonen vie ratsastajaa eteenpäin, hyvä ratsastaja vie hevosta eteenpäin, mutta, jos hevonen ja ratsastaja ovat samantasoisia, he kehittyvät yhdessä.
    Hurjan paljon tsemppiä! Uskon, että te Champin kanssa pääsette yli ongelmista. Malttia vain. Itselleni hevosen myyminen ei tulisi mieleen... Ongelman/ongelmien syy/syyt täytyy saada selville, ennenkuin sitä/niitä lähtee ratkomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentista <3 En minäkään halua Champista luopua, se tuntuisi tyhmältä vaihtoehdolta tässä tilanteessa :)

      Poista
  26. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osui ja upposi! Tiedän myös tämän valmentajan ja ehdottomasti suosittelen Aada juuri sinulle ja Champille. Kokeile ja ylläty :)

      Poista
    2. Kiitos kommentista, vastaan tähän joku päivä, kun ehdin :)!

      Poista
  27. Mä poistin mun viestin, ettei mene ihan mainostamiseksi :) mutta ota ihmeessä yhteyttä jos tuntuu siltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä vastailen sulle kun kerkeän :D

      Poista
  28. Moi Aada! Minulla tuli mieleen, että olisiko siinä mitään ideaa, että vaihtaisit Champin tosiaankin johonkin nuorempaan(5-8v), lupaavaan ja ehkä myös helpompaan hevoseen? Minusta on hienoa, että haluat tehdä töitä Champin kanssa ja yrittää selvitä ongelmien yli ja silloin se 130 luokan maaliin pääseminen tuntuisikin varmasti aivan mahdottoman hienolta. Itseäni vaan hieman mietityttää se, että mahtaako teidän kahden aika loppua kesken, jos yhteisen sävelen löytymiseen menee useampi vuosi? Hevonen kuitenkin vanhenee nopeasti ja riski vammoista ym vaivoista vain kasvaa päivä päivältä. Nyt Champin myyminen olisi myös siltä kantilta järkevää, että se todellakin on terve ja parhaimmassa kunnossa, ja jos se vielä yritetään sinulta väkisin suunnilleen ostaa, niin niillä rahoilla varmasti saisin todella hienon nuoremman, jolla sinulla olisi sitten taas vaikka kymmeneksi vuodeksi aikaa. Eräs skeenario kun kuitenkin on se, että Champ vanhenee, muuttuu pelkäksi harrastehevoseksi ja rahallisesti arvottomaksi ja sitten sinulla ei enää ole mahdollisuutta kilpailla (mikäli olen ymmärtänyt, että Champin jälkeen ei vanhempasi enää osallistu hevosen ostokuluihin). Juuri nyt sinulla olisi huikea mahdollisuus saada uusi, nuori ja sinulle parhaiten sopiva hevonen allesi myymällä Champ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nämä ovat tosi monipiippuisia juttuja. Meillä on tarkoitus hankkia varsa kasvamaan tässä jossain välissä (olisi varmaan aikalailla nyt sen aika), joten uskon, että Champ tulee pysymään meillä vielä pitkään - toivottavasti sen elämän loppuun saakka, kisakuntoisena ja yhteistyön toimiessa. Haavekuvia :D Pitäisi kai koputtaa puuta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Mutta kuten kouluvalmentajani sanoi, jokaisella on se oma harjoituskappaleensa ja Champin rooli on toimia mulle sellaisena. Se, jonka kanssa ne ongelmat ratkotaan, jotta seuraavan kanssa osataan niiltä välttyä :)

      Poista
  29. Minnekäs päin Itistä olet tulossa lomailemaan? Ihan uteliaisuuttani kyselen.

    Itse olen myös hyvin täydellisyyteen pyrkivä ja jossain määrin suorittaja. Usko meinasi loppua vuokrahepan kanssa tässä keväällä. Sattumalta eräs hevosenomistaja pyysi mukaan maastoon viipottamaan tukkatanassa. Se höyryn päästely ponilta ja itseltä helpotti. Nyt on taas intoa.

    Suosittelen siis tekemään jotain teille kummallekin pääkoppaa tuulettavaa, oli se sitten mitä tahansa, yhdessä. Ilman mitään ylimääräistä kuvausta, suunnittelua taikka muuta häiriötekijää. Se voi tsempata tekemään taas uudestaan töitä ja ylittämään ongelmat!

    Ihanaa kesää sinulle ja Champille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tulen Juankosken lähelle :) Ihanaa, kun pääsitte päästelemään! Joo, tuo loma tulee kyllä ihan tarpeeseen, siis meidän tuleva maastoiluloma Itä-Suomessa. Paljon maastoilua, vähän ajatusta ja ihanaa yhdessäoloa! Kiitos paljon ja samaa sulle :)

      Poista
  30. Vähän raastavaa lukea kommentteja, joissa on Champia ehdotettu vaihtamaan helpompaan. Itse samassa tilanteessa ajattelisin samoin kuin sinä, olisihan se itsekästä luopua perheenjäsenestä. Itsellekin tuli mieleen kipu, joka aiheittaisi käytöksen, hyvä kun avasit asiaa postauksessa niin ei jäänyt mietityttämään :) se on kyllä yksi parhaimpia puolia hevosen omistamisessa, kun oppii tuntemaan treenikaverin läpikotaisin! Toisaalta jäin miettimään omaa tapausta, missä hevonen alkoi kieltää esteille satunnaisesti. Kotona kaikki sujui hyvin, verkassa kaikki sujui hyvin ja yhtäkkiä radalla ei päästy edes ekalle esteelle... (Vatsahaava löytyi myöhemmin) Olisihan se kiva kisata ja nostaa luokkakorkeuksia ja tuntuu, että sitä jopa sinulta odotetaan (tietysti vain blogin kautta on tällainen kuva välittynyt)! Vaikka onkin omia hermoja raastavaa palata alkuun ja nousta sieltä ajoittain nihkeästi, omaan mieleen tulee, että onhan tässä aikaa eikä mikään kiire :D kuulostaa sen puolesta kivalta tuo teidän pieni loma :)

    Sitkeä olet, täytyy sanoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti on kyllä ihan totta joka sanalta! Meillähän mahahaava löytyi juuri tuolla tavalla puolitoista vuotta sitten, nyt lääkitään siihen malliin, että toivottavasti ei tule takaisin :D Aikaa kyllä on, mutta kun oma mieli on niin pirun menevä, ettei millään malttaisi olla ja tehdä rauhassa. Kun pitäisi olla siellä 120cm tasolla, piti olla jo kaksi vuotta sitten. Ja vielä isommissa nyt. Huh, on tämä laji :D Kiitos paljon ja tsemppiä myös oman hevosesi kanssa!

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä