tiistai 21. kesäkuuta 2016

#750: Tuhat ja yksi valmentajaa

Systeemi ja siihen kuuluminen on kilparatsastuksen ydin. Se on ydin oikeastaan kaikessa ratsastamisessa silloin, kun hommassa halutaan edistyä. Silloin, kun asetetaan tavoitteita ja halutaan saavuttaa niitä. Mä olen joutunut pohtimaan tätä asiaa aivan uudelta näkökulmalta viimeisten kuukausien aikana. Tilanne on ollut mulle oikeasti välillä todella hankala henkisellä puolella, vaikkei sen todellakaan pitäisi sellaiseksi muodostua. Ajattelin siksi jakaa omia mietteitäni aiheen parista teille - jos joku haluaa jakaa omia kokemuksiaan, on se enemmän kuin tervetullutta!

Moni nimivalmentaja on peräänkuuluttanut toimivan systeemin tärkeyttä tavoitteellisten ratsastajien kohdilla paitsi erilaisten foorumien aikana, myös ympäri sosiaalista mediaa. Mitä systeemillä oikeastaan tarkoitetaan? Systeemi sisältää sen kaiken, mitä tekemällä ja jota noudattamalla pystyt saavuttamaan omat päämääräsi. Kokonaisuuteen voidaan ratsastuksessa laskea paitsi hevonen ja ratsastaja eli ratsukko, myös toimiva tukijoukko, valmennus ja esimerkiksi hevosen eläinlääkäri sekä kengittäjä. Mitä tavoitteellisempaa harrastaminen on, sitä tarkemmin jokainen osa systeemiä vaikuttaa kokonaisuuteen: mukaan saattaa tulla esimerkiksi ratsastajan henkisen puolen valmennus tai lihashuolto.

Varsinkin nuorilla ja kokemattomammilla ratsastajilla selkeän systeemin löytyminen ja siinä pysyminen on edellytys onnistumisille. Valitettavan usein näkee tilanteita, joissa ratsastaja käy esimerkiksi valmennuksissa vähän siellä sun täällä, eivätkä valmennukset muodosta mitään selkeää kokonaisuutta. On hienoa kertoa, että on päässyt hyppäämään tai vääntämään koulua yhden jos toisen valmentajan tunneilla, mutta harvoin mietitään, edesauttaako monien valmentajien tunneilla juokseminen tavoitteisiin pääsemistä. En tosiaan sano, etteikö monien valmentajien silmien alla ratsastaminen olisi hyväksi - olenhan itsekin käynyt ihan kertaluontoisestikin eri valmentajien opeissa. Mutta ollakseen toimiva, tulee systeemissä olla joku järki.

Toimiva valmennus on osa systeemiä.
Valmentajan tehtävänä on auttaa ratsukkoa saavuttamaan tavoitteensa.
Maailmassa on tuskin yhtään ratsastajaa, joka olisi pysynyt samassa systeemissä koko harrastuksensa ajan. Joskus joku osa systeemiä ei tunnu hyvältä ja silloin on syytä pohtia, mitä sen muuttamiseksi tulisi tehdä. Mulla on ollut suhteellisen vakaa systeemi aina viime vuoden loppupuolelle asti, jonka jälkeen aloin kyseenalaistamaan sen toimivuutta. Pohdin juurikin valmentajien osuutta omassa systeemissäni ja sitä tämä postaus tulee tästä eteenpäin käsittelemään.

Alkuvuonna aloin käymään enemmän Piia Pantsun valmennuksissa ratsastuskeskus Ainossa. Pidän valtavasti hänen tavastaan opettaa, mutta samalla koin Niclas Aromaan valmennukset hyödyllisiksi meille. Nikke ei kuitenkaan päässyt maisemiin pitkään aikaan ja jollen ihan väärin muista, kului kahden edellisen valmennuksen välissä miltei puoli vuotta aikaa. Tuona aikana kävin Pantsun valmennuksissa muualla ja kotona valmennuksia piti pitkäaikainen opettajani Piude. Epäonnistuneen ulkokauden avauksen jälkeen luovutin hyppäämisvastuun täysin ammattiratsastajalle ja siirryin itse sivuun hevoseni ohjaksista sillä saralla. 

Tuon kuukauden aikana mietin ja pohdin sitä, millä systeemillä haluaisin jatkaa tulevaisuudessa. Viime viikolla keräsin vihdoin rohkeuteni ja soitin kotivalmentajalleni kertoakseni mietteistäni. Rehellisyyden nimissä voin todeta, että olin ihan paniikissa. Asia oli vellonut sisälläni niin pitkään ja olin lykännyt sitä koko ajan kauemmas, että puhelun alkupuolella itkin kuin pikkulapsi. Siis ihan oikeasti, mä en edes liioittele: hengittäminenkin oli vaikeaa. Näin jälkikäteen ajateltuna vaikutin varmasti maailman lapsellisimmalta ihmiseltä, mutta tuosta tunnepurkauksesta näki ainakin sen, miten isosta asiasta juuri mulle tuossa oli kyse. Puhelun jälkeen tärisin vieläkin jännityksestä, mutta samalla olin todella helpottunut. Ensimmäistä kertaa pariin päivään nukuin myös levolliset yöunet.

Nämä neljä kuvaa eivät nyt varsinaisesti liity millään tavalla postauksen aiheeseen, mutta selatessani löysin näitä ja olihan nämä nyt taas pakko jakaa :D Voi Pämppis ja hänen takajalkatekniikkansa..



Juttelimme pitkäaikaisen valmentajani kanssa pitkät pätkät siitä, missä tilanteessa olen hevoseni kanssa nyt ja miten tästä tulisi jatkaa eteenpäin. Olin rehellinen omista ajatuksistani koskien valmennussuhdettamme. Olimme yhtä mieltä siitä, että mun pitäisi löytää joku toimiva systeemi, johon kiinnityn ja jonka eteen tulen näkemään vaivaa. Se, että olen käynyt nyt keväällä vähän siellä sun täällä valmennuksissa, on ehkä sekoittanut omaa ratsastustani ja sitä kautta vaikuttanut toki suoraan myös hevoseen.

En halua asettaa ketään valmentajaa toista paremmaksi, mutta koska mun kohdalla toimiva systeemi sisältää yhden kotivalmentajan ja yhden niin sanotun vierailevan valmentajan, on mun tehtävä ratkaisu siitä, haluanko käydä Pantsun vai Aromaan valmennuksissa. Vaikka kaikki valmentajat pyrkivät samaan lopputulokseen eli hevosen ja ratsastan yhteistyöhön, on jokaisella valmentajalla loppupeleissä aina ne omat eroavaisuutensa. Kysyin mielipiteitä ja mietin, mikä olisi tässä tilanteessa paras vaihtoehto. Jollain tavalla kallistuin lopulta Niclaksen puoleen, sillä koen, että tässä kyseisessä hetkessä hänen tapansa toimia saattaa olla meille ratsukkona se parempi. Syksyn tullessa tilanne voi toki muuttua, mutta koska jostain on lähdettävä liikkeelle, lähden rakentamaan systeemiäni tältä pohjalta.

Jotta hommaan löytyy joku punainen lanka, on kotivalmentajan oltava mahdollisimman samoilla linjoilla vierailevan valmentajan kanssa. Puhuimme asiasta jo Niclaksen valmennuksen yhteydessä. Paras tilanne olisi, jos kotivalmentaja ja hän pystyisivät kommunikoimaan keskenään jakaen mietteitä ratsukon tilanteesta. Kotona tai kisoissa kuvattuja videoita voi lähettää netin välityksellä Saksaan, jotta Niclas näkee, miten ratsukko on suorittanut ja tarvittaessa antaa vinkkejä eteenpäin. Sopivaa systeemiä tuskin löytää hetkessä, vaan sen eteen on nähtävä vaivaa.

Sarjassamme lisää kuvituskuvia, jotka sivuavat aihetta vain siksi, että kuvissa on hevosia tai kilpailutilanne :D


Arvostan saamiani oppeja pitkäaikaiselta estekotivalmentajaltani ihan äärettömän paljon, sillä hän on ollut matkassani mukana aina ratsastuskouluoppilaasta asti. Hänen sanojaan lainaten, tuskin kukaan kuitenkaan pysyy saman valmentajan siipien alla koko elämäänsä. Tällä hetkellä musta tuntuu, että on aika kokeilla jotain uutta. Tämän asian ääneen sanominen oli mulle se kaikista kovin pala, mutta onneksi ammattilaiset suhtautuvat asioihin järjellä (tällaisen itkupillinkin parkuessa luurin toisessa päässä). Meillä on takana oikeasti miltei kymmenen vuoden yhteistyö, minkä aikana olen kasvanut nykyiseen tilanteeseeni paitsi hevosten parissa, myös ihmisenä. Ja kaikista helpottavinta oli kuulla, että takaisin pääsee aina. Vaikka asioissa siirtyisi eteenpäin, ei ovia takana tarvitse sulkea lopullisesti.

Tuleva loppukesä ja syksy ovat meille ratsukkona jonkinlaista muutoksen aikaa, mikäli näin voi sanoa. Niclas pyrkii käymään kotitallillamme valmentamassa kerran kuukaudessa, jonka lisäksi käyn pitkäaikaisen kouluvalmentajani tunneilla kahdesta neljään kertaa kuukaudessa, ihan aikataulujen mukaan. Tähän lisänä mun pitää löytää kotivalmentaja esteille, joka auttaa meitä ratsukkona. Asia ei ole suinkaan täysin auki, mutta tulevan lomamme aikana on hyvä kypsytellä tehtyjä päätöksiä ja jatkaa sitten entistä ehompana kohti loppukesän koitoksia. Uskon, että tämä Itä-Suomessa vietettävä maastoiluloma tulee tekemään todella hyvää paitsi hevoselle, myös itselleni. Heinäkuussa on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä, pitäen vanhat opit mielessä ja ollen samalla avoin kaikelle sille, mitä maailma voi meille tarjota.

Millaiseen systeemiin sinä kuulut?

Oletko vaihtanut valmentajaa ja jos, miksi?

26 kommenttia:

  1. Tää oli tosi hyvin kirjoitettu postaus! :)

    VastaaPoista
  2. siis lopetaks piuden valmennuksissa käymisen?

    VastaaPoista
  3. En yleensä kommentoi, mut nyt tekee mieli! Mulla oli silleen, että kävin kahden valmentajan silmien alla, ja vain satunnaisesti kouluvalmennuksissa. Esteet pysyivät liian pieninä, ja kun menin Sannalle/kisoihin ja esteet olivat isompia, iski epävarmuus. Toisen hevosen myötä systeemiin tarvittiin lisää sileentunteja ja säännöllisemmin sannan estetunteja, myös sen takia, että epävarmuus hävisi. Koko viime talvi oltiin siellä, jossa sain joka viikko apua sekä sileellä että esteillä. Tämä on kehittänyt minua ratsastuksellisesti ja myös henkisesti todella paljon!
    Siellä minun piti myös pitää enemmän aikatauluista kiinni. Tämä antoi myös vähän sellaista "ammattimaista fiilistä", ja ympärilläni ratsasti kokeneempia ja taitavempia ratsastajia, joista pystyin ottamaan mallia.
    Nykyään minulla on säännöllisesti sileentunteja ja estetunteja. Teen myös itsenäisesti kavaletteja ja puomeja, ja yritän analysoida ratsastustani. Lisäks mun äiti kattoo mun ratsastusta silloin kun pystyy, ja antaa neuvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että löysit toimivan systeemin! Ammattimaisuus on kyllä iso osa sitä oppimista :)

      Poista
  4. Itse olen ollut hevosen omistajana nyt kolmisen vuotta. Alussa pyöriskelin satunnaisesti 3 eri kouluvalmentajalla ja usein kun olin saanut valmennuksen jälkeen hommasta kiinni opettikin toinen valmentaja eri tavalla ja olin taas nolla pisteessä. 3 valmentajaa siis sen takia että jokainen pystyi käymään todella harvoin, en sitten tiedä olisiko loppujenlopuksi kuitenkin ollut parempi tyytyä harvoihin valmennuksiin yhdellä valmentajalla. Nyt vaihdoin kuitenkin hevoseni kanssa tallia ja olen saanut aivan uudenlaisen näkökulman valmentautumiseen. Nykyään minulla on 1 kouluvalmentaja joka käy tiettynä päivänä kerran viikossa eli pääsen valmentautumaan joka viikko. Kun olen kokenut valmennuksen kummankin puolen olen itse miettinyt että kuinka paljon se vamentajaltakin vaatii sitoutumista että on aina auttamassa ja opettamassa ratsukkoa monien muiden ratsukoiden joukosta. Kirjoitit tosi hienosti ja kattavasti. Pystyn samaistumaan moneen kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppiä teille treeneihin ja hyvä, kun löysitte sopivan valmentajan :)

      Poista
  5. Harmi kun lopetat Piuden kanssa yhteistyön. Hän on erittäin rautainen ammattilainen ja olisi varmasti pystynyt luotsaamaan sinut niin koulu- kuin estepuolella. En usko valisemaasi kolmen valkun systeemiin. Mutta onnea valitsemallesi tielle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no, onhan mulla ollut kolmen valmentajan systeemi tässä jo koko sen ajan kun olen Champin kanssa toiminut ja sitä ennen useamman kuin kolmen :) eikä mitkään asiat kestä ikuisuuden, toisaalta takaisin pääsee aina, kuten kirjoitinkin. Eikä meidän yhteistyö varmasti tähän kokonaan lopu, nähdään kuitenkin usein :)

      Poista
  6. Ihania noi neljä kuvaa! <3

    VastaaPoista
  7. Mulla on ollu sama kotivalmentaja edellisella tallilla noin 13vuotta, ja ssiitä ajasta, ehkä noin 10vuotta, tallilla on käynyt kuukausivalmentaja. Tämä kkvalmentaja on pitänyt välillä pitempiäkin taukoja meillä käymisessä. Aina ku hän alkoi käymään uudestaan ratsastus parani. Muutin samalle paikkakunnalle ja vein hevoseni hänen talliinsa. Ja hän valmentaa minua niin esteillä, kuin koulussa. molemmissa kisannut kansallista pitkään. Tällä hetkellä sileän reenejä on 4-7krt viikossa ja estereenejä n 1krt, riippuen kisoista. Toimii. Nyt olen toki jo sen verran vanha, että ei minusta enää "hyvää" tule, mutta joka päivä voin olla paremi kuin eilen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ajattelutapa sinulla, tuo viimeinen lause on niin hyvin sanottu! Tsemppiä treeneihin :)

      Poista
  8. Harmillista että lopetat puiden valmennukset. Mutta voi valmentajan vaihdos tehdä ihan hyvääkin ehkä.

    Kävin hevoseni kanssa yhdellä valmentajalla koko syksyn, mutta aloin kokemaan sen turhaksi. Vaikka tietty opin häneltä paljon ei se kuitenkaan tuntunut, että oltaisiin päästy eteen päin hevosellani. Nyt sitten ku koko talvi vähän vedeltiin kevyemmin ja mietisjelin mitä haen tulevaisuudesta niin päätin aloittaa Petri Tolmun valkat joita monet onkin kehunut. Mutta hän käy valitettavasti vain 1 kerran kuussa. Mutta onneksi täällä meillä päin on 3 tosi hyvää valmentajaa jotka onkin sutkoht halpoja ja saan heitä ihan koti talliin ja yksityisiä valmennuksia.
    Joten ehkä me tästä hevosen kanssa noustaan kisaamaan ku saadaan apua ja homma luistamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toivon että tämä ainakin avaa jotain uusia ovia mun ratsastuksessa - ja jos siltä tuntuu, takaisin pääsee aina :) Tsemppiä teille!

      Poista
  9. Siis en nyt ymmärtänyt, miksi lopetat piuden kanssa yhteistyön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avasin syitä sen verran tuossa postauksessa kun haluan niitä kertoa, mutta yksinkertaisesti sanottuna haluan nähdä, onko jollakin toisella valmentajalla tässä kohden mulle jotain lisäannettavaa. Piuden opit eivät katoa minnekään, hän on rautainen ammattilainen ja todella osaava hevosihminen :)

      Poista
  10. Voi ei! Sä oot upea ihminen Aada! Sä jaksat tehdä erittäin paljon vaivaa meidän lukioiden eteen... kirjoitat erittäin..? Mielenkiintoisesti. Ei voi vaan olla lukematta postauksiasi. Odotan niitä innolla! Kiitos siitä, että jaksat näkeä paljon vaivaa iloksemme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kiitos <3 ihana kommentti! :)

      Poista
  11. Tämän postauksen luettua täytyy myöntää että olet harvinaisen lapsellinen parikymppinen. Täytyykö sun laittaa kaikki nettiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, aika pieni osa elämääni tännekään päätyy. Mutta perustele ihmeessä kommenttisi, kuulen mielelläni argumentit :)

      Poista
    2. Musta tää oli nimenomaan aika kypsästi kirjotettu vaikeasta aiheesta!

      Poista
    3. Ehdottomasti samaa mieltä. Kypsä postaus ja herkkyyden julkituominen on arvostettava piirre. Samastuin todella paljon Aadan tunnelmiin. Otan ihan liikaa vastuuta muiden ihmisten tunteista tai MAHDOLLISISTA TUNTEISTA ja teen asioista isompia kuin ne ovatkaan. Olisin varmaan myös pillittänyt kurkku suorana puhelun aikana, vaikka oikeasti kyse ei ole mistään dramaattisesta. Aivan älyttömästi tsemppiä nyt jatkoon ja toivottavasti löytyy pian uusi tähän tilanteeseen passeli kotivalmentaja! ^__^

      Poista
  12. Olen vaihtamassa myös juuri estevalmentajaa. Entinen valmentaja ei enään ole kovin hyvä valmentamaan ja neuvomaan, siinä vaiheessa kun joku kaverini voisi neuvoa samat asiat en koe järkeväksi maksaa 40€ tälle valmentajalle. Ennen valmentajani oli todella tunnollinen ja keksi monia eri "tapoja ja keinoja" ..ompas vaikeaa selittää.. Siis oli monipuolinen!, mutta nyt neuvot ovat todella vähäiset.
    Ensiviikolla menen kokeilemaan uutta estevalmentaa, mutta oma kotieste valmentaja on minulle paras, hän jotenkin on mukana enemmän ja tietää virheeni, meillä vain jotenkin synkkaa ajatukset :) toisille sopii toinen ja toisille juuri se toinen valmentaja :) ..pantsun valkkua olisi mahtavaa päästä kyllä kokeilemaan ihan kokemuksena!

    VastaaPoista
  13. Sen perusteella mikä meille lukijoille aukenee blogin välityksellä olen sitä mieltä, että Champ on parhaimmillaan Niken valmennuksissa ja Niken ratsastaessa! Näyttää siltä että hän ymmärtää hyvin Champin kaltaiset hevoset.
    Olen vähän toivonutkin, että lähtisit enemmän Niken valmennuksiin, joten valmentajan vaihto oli iloinen uutinen (vaikka voin vaan kuvitella miten raskas päätöksen teko oli sinulle!) ja odotan mielenkiinnolla mihin tämä johtaa!

    Paljon tsemppiä tulevaan ja lomailla oikein rennosti!

    -Noora

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä