lauantai 3. syyskuuta 2016

#783: Kahden ruusukkeen kesä

396 päivää. Sen verran on kulunut aikaa siitä, kun olemme viimeksi päässeet Champin kanssa maaliin puhtaalla suorituksella ulkokaudella eli toisin sanottuna kentällä hypättävissä kisoissa. Nuo kisat olivat viime vuoden elokuussa hypätyt aluekisat Tampereella, jossa hyppäsin yhden luokan vähän turhan hitaalla ajalla sijoituksia ajatellen. Silloin puhdas suoritus tuntui mahtavalta, sillä kuten moni muistaa, oli viime kesä kisojen suhteen oikeaa tahtojen taistoa - välillä ei menty mihinkään, välillä päästiin maaliin possuilujen kera. Onneksi mukaan mahtui niitä hyviäkin ratoja, sillä ne estivät mua heittämästä hanskoja tiskiin lopullisesti.

Hallikauden alettua alkoi meidän ylämäki. Sijoituksia tipahteli jokaisista kisoista, tarttuipa mukaan yksi voittokin. Suunnittelin kilpailevani koko kesän aktiivisesti ja panostavani siihen täysillä, mutta ensimmäiset ulkokisat huhtikuun lopulla romuttivat haaveet kokonaan. Tuloksena oli hylätty suoritus, niin myös seuraavissa ulkokisoissa pari viikkoa myöhemmin. Luovutin ohjakset ammattilaiselle, jonka kanssa Champ teki kesäkuun alussa saman tempun. Purin tuolloin ajatuksiani tänne blogiin siitä, miten tyhjä olo mulla oli kaiken sen suhteen. Haaveet kisakaudesta olivat tiessään ja tiesin, että tarvitsen muutoksia meidän tekemiseen.

Kaikki radalta otetut kuvat c. Anniina / Kapse.fi, iso kiitos!



Kesäkuun lopulla aloitimme kuukauden hyppyloman, jonka syyksy muodostui meidän mökkireissu ja mun matkat ympäri Suomea. Heinäkuussa oli hyvä palata takaisin treeniin, kun aloitimme yhteistyön kunnolla uuden estevalmentajani kanssa. Valmennus valmennukselta sain uusia ideoita ratsastukseen ja tuntumaa siihen, miten mun kannattaisi toimia hevoseni kanssa esteillä. Kun fiilis satulassa alkoi olla kotoisa, sain varmuutta omaan tekemiseeni. Radanratsastuksessa vaadittava rutiini kasvoi hetkessä toistojen kautta, kävinpä muutamaan otteeseen kodin ulkopuolellakin treenaamassa vaihtelevia olosuhteita. Itseluottamus kasvoi, mutta en silti uskaltanut ajatella ulkokisoja vaihtoehtoina enää tämän kauden aikana. Suunnitelmissani oli aloittaa kisakausi vasta parin viikon päästä Ypäjällä, jossa hypätään karsinnat Helsinki Horse Show'ta varten.

Toisin kuitenkin kävi, kun valmentajani kehotti mua osallistumaan Riders Innin kisoihin eilen perjantaina. Alun perin kisojen piti olla sunnuntaina 3-tason meiningeissä, mutta koska monissa muissa paikoissa oli samanaikaisesti 2-tason kisoja, siirrettiin kisat pelkästään perjantaille. Kävimme treenaamassa pari kolme viikkoa sitten samaisessa paikassa valmentajamme silmien alla, jolloin Champ oli aluksi kovin jännittynyt ja vastahakoinen yhteistyöhön. Kuten pitkästä videostani näki, teki ruuna välillä pysähdyksiä esteiden välille ja juoksi muutenkin selkä jännittyneenä ennen lopun rennompaa menoa. Valmentajani kehotti mua osallistumaan pieniin luokkiin, jotta saisin hevosen yli esteistä mahdollisista temppuiluista huolimatta, joten valitsimme estekorkeudeksi luokat 90cm ja 100cm. 




Jos ihan totta puhutaan, niin kyllähän mua huvitti mennä hyppäämään noita luokkia - varsinkin sitä ensimmäistä. Esteet olivat ihan älyttömän pieniä, sillä olemme hypänneet kotona nyt heinäkuun jälkeen oikeasti jo ihan esteiden kokoisia tehtäviä ja ratoja. Tiesin kuitenkin, että tähän väliin olisi enemmän kuin paikallaan ottaa matalemmat luokat, jotta saisin onnistumisia ja sitä kautta itsevarmuutta hallikaudelle. Niinpä pakkasin hevosen traileriin ja lähdin ajelemaan Hyvinkäälle yksin, toivoen löytäväni seuraa kisapaikalta.

Paikalle saavuttuani hengailin tovin kisakentän laidalla rupatellen kaverini kanssa, jonka jälkeen kävimme kävelemässä radan ja auttamassa esteiden nostamisessa. Vaikka olin vielä tuossa vaiheessa yksin liikenteessä, sain varustettua Champin hyvin ilman apukäsiä. Verryttelyssä olin hyvissä ajoin, sillä kisat olivat myöhässä jo ennen alkamistaan. Valmentajani oli paikalla auttamassa mua molemmissa verryttelyissä, mikä oli oikeasti todella suuri henkinen apu tässä kohden. Musta on ihanaa, että valmentaja pystyy olemaan mukana kisoissa antamassa panostaan onnistuneeseen suoritukseen. Sitä osaa arvostaa!




Emme hypänneet montaa hyppyä verryttelyssä, sillä matalaan luokkaan oli turha ottaa useita hyppyjä. Sain ohjeeksi radalle ratsastaa jokainen askel vähän varmistellen, jotta Champ ei pääsisi yllättämään missään vaiheessa. Rata oli melko simppeli, siinä oli yksi varsinainen linja ja muuten sarjoja, kääntämistä ja vaihtoehtoesteet pitkälle vedelle sekä vesimatolle. Ensimmäisessä luokassa otin varman päälle, enkä kääntänyt tiukkoja teitä tai hypännyt yhtään vettä. Viidennen esteen jälkeen jäin hieman irti satulasta, jolloin Champ näki tilaisuutensa tulleen ja hyppäsi takajaloilleen. Sain sen kuitenkin eteen niin, ettei ruuna ottanut yhtään askelta taakse tai ylittänyt omaa linjaansa, jolloin tilanteesta ei muodostunut virhepisteitä. Loppujen lopuksi pääsimme maaliin virheittä ja sijoituimme luokassa kuudennelle tilalle. 

Vaikka rata ei ollut siisteimmästä päästä, olin tyytyväinen saadessani hevosen maaliin. Jollain tapaa äärettömän helpottunut. Loppuradasta rytmi oli parempi ja meno oli jopa ihan siistiä, joten alkuradan muutama töksähtelevämpi kohta korvautui siinä. Seuraavan luokan alkua odotellessani kävelin Champin kanssa ja hengailimme kisakentän laidalla kavereille rupatellen, sillä paikalla olevien kavereiden lisäksi myös Milla saapui viihdyttämään mua. Huippua! Valmentajani kysyi multa, olisinko halunnut hypätä metrin sijaan 110cm-luokan, sillä nyt kun hevonen meni radan läpi, voisin hyvin hypätä isomman luokan tuon metrin sijaan. Mua ei kuitenkaan huvittanut jäädä paikalle odottelemaan yhtään pidemmäksi aikaa kotona olevien askareiden vuoksi, joten päätin startata alkuperäisen suunnitelman mukaan metrin ja kokeilla samalla aikaratsastuksen lisäksi vesimaton hyppäämistä.

Champia väsytti starttien välissä :D Se osaa relata niin hyvin! Oikeasti, se nojasi tuohon aitaan kieli
ulkona suusta ja torkkui silmät kiinni. Ja aidan toisella puolella oli käynnissä kisat!


Linkki videoon (100cm rata)

Metrin luokkaan en verrytellyt kovinkaan paljon, sillä meillä oli takana jo yksi rata. Itse rata oli sama kuin edellisessä luokassa, mutta nyt mukana oli myös kolmoissarja. Sain metrin suorituksen videolle, joten pääsette näkemään sen siitä - kaiken kaikkiaan meno oli paljon sujuvampaa kuin ensimmäisessä luokassa. Tulin suunnitelman mukaisesti vesimaton, jolle varmistelin tarkoituksella aika reippaasti. Toisessa vaiheessa pyrin myös ratsastamaan aikaa, mikä riitti lopulta puhtaalla suorituksella toiselle sijalle.

Kesän saldo on siis kaksi ruusuketta. Olin äärettömän onnellinen kisapäivän kulusta: en niinkään pikkuluokkien sijoituksista tai omasta ratsastuksestani, vaan siitä, että mä sain ratsastettua kaksi nollarataa. Ja toinen oli jopa jollain tasolla siisti muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Sain niin paljon itsevarmuutta siihen, että kesällä tehty työ on oikeasti tuottanut jotain tulosta. Enää en tunne junnaavani paikoillaan, vaan hommaan on tullut selkeä suunta - ja se on ylöspäin. Kahden viikon päästä olisi tarkoitus hypätä hallissa Ypäjällä ja sillä kertaa niin sanotusti omalla tasollamme, riippuen vähän siitä, mitä luokkia siellä on tarjolla. Olen valehtelematta ihan superinnoissani, sillä mua ei edes jännitä enää kilpailla. Se on sellaista hyvää odotusta siitä, että hommat alkavat pikkuhiljaa mennä raiteillaan :)

Miten teidän kesän kisat sujuivat?

29 kommenttia

  1. Ihan super hienoa! On ollu huippua päästä seuraamaan tätä prosessia, saaden samalla motivaatiota jatkaa treenaamista myös oman ponin kanssa. En vielä kesän alussa arvostanut sua yhtään, nyt tilanne on ihan toinen! Tykkään sun tavasta kirjoittaa ja pohtia asioita, sekä siitä kuinka ajattelet hevosta ja ratkot ongelmat ilman turhaa väkivaltaa.
    Ihmettelen hiukan miksette ole aikaisemmin hypänneet pienempää luokkaa, juuri tästä syystä.

    Meillä kisat on menneet aika hyvin koulupuolella, esteillä taas oon tainnu päätyä santaan lähes joka kerran. Sun blogista on tullut ihan hurjasti vinkkejä omaan ratsastukseen, etenkin ongelmien suhteen esteillä. Kiitos niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, että mielipiteesi on muuttunut kesän mittaan. Ja ihanaa, että tulit kertomaan sen :) Tsemppiä teille treeneihin, toivottavasti hommat alkavat sujumaan pian!

      Poista
  2. Katsoinko väärin että sun toinen saapas on teipattu jesarilla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on ihan rikki :D hain sen perjantaina suutarilta ja se hajos samantien...

      Poista
  3. Onko suitsille sattunut jotain? Kun tuo poskihihna näyttäisi menneen poikki? (Ai mitenniin tarkat silmät :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä kohtaa, itse en huomaa? ��

      Poista
    2. Joo, se meni rikki juuri tuolla kisoissa... pitää ostaa uudet micklemit :(

      Poista
  4. Wautsi Aada, videolla näkynyt ratsastus oli todella siistiä ja Champille myös pisteet kotiin siististä etenemisestä! ;) ihanaa kun nyt meni näin hyvin, eiköhän se lähde siitä taas sujumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Ja kiitti, selkään ei kyllä ollut ihan niin tasainen fiilis mutta pakko sanoa, että yllätyin itsekin miten siistiltä se lopulta näytti videolta :D

      Poista
  5. Vähän suhteellista tuo että onko esteet isoja vai pieniä, jos ite osallistuisin ysiinkymppiin omalla hevosella ni olis kyllä niin voittaja fiilis jos maaliin asti selvittäis: D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan toki, puhuinkin tässä kontekstissa joka viittaa meihin ratsukkona :)

      Poista
  6. Myytkö nyt nuo risat micklemit jos pystyy silti käyttämään? :D Mua vois kiinnostaa kun ei ihan uutena raaskis ostaa ku en tiedä toimiiko meillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voin mä myydä, mutta tietty noita ei saa sitten säädettyä sopivaksi kuin toiselta puolelta jos hepan pää on kovin iso :/

      Poista
  7. Upeaa Aada ja Champ, isot onnittelut! :) Teidän suoritusta oli ilo katsoa, näytti niin luontevalta!

    VastaaPoista
  8. Aina sä sitten jaksat jauhaa kuinka pieniä nuo esteet sulle on. Joo voihan sen kerran postauksessa aina mainita, jos egon tms vuoksi pitää tehdä kaikille mahdollisimman selväksi että pystyt kyllä isompaakin hyppäämään - mutta tässäkin mainittu neljä vai viisi kertaa? Jos kerran on niin helppoa, niin mikset koskaan ole ihan kärkisijoilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikeasti tiedä mitä vastata tähän :D ootko ihan tosissasi? Vai vaikuttaako kellonaika tähän kommenttiin? No, miten vaan - nuo 90cm esteet ovat oikeasti pieniä. Se, ettei sellaisia luokkia voita, ei tosiaan tarkoita, etteikö se korkeus olisi Champille matala. Nyt järki käteen :D

      Poista
    2. Se että onko joku este "iso" vai "pieni" on täysin ihmisestä kiinni. Jollekkin 90cm voi olla hurjan iso ja taas toiselle matala. Ihan turhaa alkaa kinaamaan onko 90 nyt korkea vai matala este :D

      Poista
  9. Pakko myöntää, että on vähän häiritsevää aina lukea että kaikki esteet ovat niin pieniä mielestäsi. Itselleni 70cm on jo iso este ja 80cm on todella iso, aivan mun rajallani. Tulee sellainen fiilis ettet kauheasti arvosta niitä ketä menee "pieniä" esteitä.

    Kuitenkin.. Kivaa kuulla että teillä alkaa sujumaan! Menonne näyttää aivan erille ja huomattavasti paremmalle. Fiksu päätös hypätä pienemmät luokat ja onnistua niissä :) toivottavasti tämä jatkuu!
    Oletko pohtinut jo itse tai jutellut valmentajan kanssa että miten tämä sama käytös vältetään ensivuonna kun ulkokausi alkaa? Jotain ratkaisua löytynyt?

    VastaaPoista
  10. Tosi kivannäköistä ja siistiä ratsastusta :) ja onnea sijoituksesta.
    Edellisestä postauksesta tuli mieleen hiustenleikkuu, mulla on alaselkään saakka pitkät hiukset ja hirveesti tekis mieli leikata ihan kunnolla mutten oo uskaltanut vielä :D Sulle sopii ainakin toi lyhyempi tosihyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä kannatan ehdottomasti leikkausta, tulee itselle tosi fresh olo. Eli jos vaan uskallat, niin ehdottomasti hiukset lyhyiksi ;)

      Poista
  11. Hyvä Aada ja Champ :)

    VastaaPoista
  12. Hyvä te!
    Näin se se kova työ palkitaan!
    Aivan sama vaikka oli (teille) matala luokka, hieno työvoitto!! Onneksi olkoon! 😄

    VastaaPoista
  13. Hyvä te!
    Näin se se kova työ palkitaan!
    Aivan sama vaikka oli (teille) matala luokka, hieno työvoitto!! Onneksi olkoon! 😄

    VastaaPoista
  14. Mitä ajatuksia sun päässä aina pyörii radan aikana? (aika random kysymys) ootte kyllä täydellinen pari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä oikein ehdi ajatella, lähinnä keskityn siihen että pääsen seuraavalle esteelle. Aika hetkessä siinä mennään :) kiitos!

      Poista
  15. Miun kesä oli täysin kisaton... :/ Kotitallilla ei ollut yhtään tallikisoja ja ulkopuolisiin ei ollut mahdollisuutta lähteä hyppäämään. Onnea teille seuraaviin kisoihin!

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat