tiistai 6. syyskuuta 2016

#784: Oikea kouluhevonen(ko?)

Mun piti kirjoittaa postausta tänne blogiin jo eilen, mutta lopulta päivä päättyi ennen kuin ehdin edes ajatella koneen nostamista pöydälle. Eilinen olikin melko merkittävä päivä mun elämässä, sillä muutin pois kotoa ja näin ollen musta tuli virallisesti helsinkiläinen. Hauskaa, mutta samalla monella tapaa jännittävää. Ensimmäinen yö uudessa kodissa meni loistavasti, sillä tyyny oli koko yön paremmin kuin hyvin ja aamulla juokseminen luonnistui lähipuiston lenkkipolkuja pitkin sutjakkaasti. 

Tänään tiistaina mulla olisi ollut ilmeisesti ensimmäinen koulupäivä, mutta olin sopinut luentojen ajalle jo muuta ohjelmaa, enkä siis vielä palannut kesälomalta opintojen pariin. Tuota sopimaani ohjelmaa ei luonnollisestikaan voinut peruuttaa, sillä mikään ei taida mennä hevosjuttujen edelle ;) Olimme nimittäin päättäneet Kootussa ravissa -blogista tutun Nooran kanssa, että hän tulisi ratsastamaan Champilla tiistai-illan ratoksi. Valehtelematta on todettava, että me olemme yrittäneet saada aikatauluja sopimaan asian suhteen yli vuoden verran, mutta asia on aina jäänyt puolitiehen molempien kiireiden vuoksi. Nyt, kun saimme vihdoin merkattua jonkin järkevän ajankohdan kalenteriin, oli siitä pidettävä kiinni kynsin ja hampain!

Blogimaailmaan perehtyneet lukijani tietävät varmasti Nooran blogin ja tarinan sen takana. Meillä oli suunnitelmissa tällainen bloggaajien hevostenvaihtosysteemi, mutta ennen kaikkea halusin, että Champin läpiratsastaisi joku osaava ratsastaja. Edellisestä kerrasta kun on aikaa, ellei mukaan lasketa alkukesän muutamia hyppykertoja ammattilaisratsastajan kanssa. Ne kerrat, vaikka ammattiratsastastaja selässä olikin, painottuivat lähinnä hyppäämiseen ja siihen soveltuvaan verryttelyyn. Vaikka en voi väittää olevani ihan alkeisratsastajan tasoinen selässä keikkuja, en kuitenkaan osaa itse korjata hevoseni kaikkia virheitä ja siksi selässä on hyvä käyttää osaavampi ihminen tasaisin väliajoin tsekkaamassa tilannetta. Esimerkiksi sitä, millä tavoin ratsu on vino, millainen se on kädelle ja miten kaikkia ongelmia kannattaisi lähteä korjaamaan.

Champ oli niin kovin tomerana alusta asti :D



Mulla on omasta takaa aivan loistava valmentaja koulupuolella, joka on läpiratsastanut Champia yleensä puolen vuoden välein, joskus harvemmin. Sen lisäksi esimerkiksi Niclas Aromaa on tehnyt ruunalla paljon töitä myös sileällä ennen varsinaista hyppäämistä. Olen siis saanut kuulla useampien osaavien ihmisten kokemuksia hevosestani ja siitä, mihin sen ratsastamisessa kannattaa kiinnittää huomiota. Nuo ohjeet ovat olleet pitkälti samanlaisia, tosin este- ja kouluratsastajilla saattaa olla hieman erilainen tapa päästä asetettuun päämäärään. 

Kun taitava ratsastaja on ratsastanut Champilla, on seuraavana päivänä ihan luksusta mennä itse kyytiin. Hevonen on avuilla, se liikkuu suorempana ja se on niin sanotusti kokonaisvaltaisemmin raiteillaan. Pohjeapuihin vastataan salamannopeasti, tuntuma on kevyt ja hevonen tuntuu irtonaiselta. Voitte kuvitella, miten ristiriitaisia tunteita tuollaiset hetket herättävät: toisaalta tekisi mieli kirkua onnesta, kun hevonen tuntuu niin hyvältä - toisaalta itkeminen vaikuttaa ainoalta vaihtoehdolta, sillä tuota tunnetta ei löydy oman ratsastuksen kautta ainakaan kovin usein. Lohdutan näissä tilanteissa itseäni sillä, että tiedän olevani hyvien oppien ympäröimänä. Valmentajat ja ratsuttajat ovat sitä varten, että he pystyvät tarjoamaan avun sitä tarvitsevalle. Surullista olisi, jos hevonen ei tuntuisi ammattilaisen jäljiltä paremmalta. 




Vitsi mitä liikettä siltä irtosi välillä! Ja tämäkin, kyllä muuten meni ylämäkeen :D
Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun Noora kapusi Champin selkään. Olin lainannut tallikaverini koulusatulaa Champille, jotta kouluratsastajan ei tarvitsisi istua mun melkoisen flättärimalliseen ja liukkaaseen estepenkkiin. Vaikka koulusatula olikin ruskea, ei sen annettu häiritä ratsastusta. Jalkoihin ruuna sai siniset pintelit, jotka sointuivat hyvin samanväriseen huopaan. Hevonen oli ainakin varustettu kouluratsastusta ajatellen päteväksi, siitä ei voinut ratsastuksellinenkaan tulos jäädä kiinni!

Kerroin Nooralle hieman Champista ja sen ratsastettavuudesta, ennen kuin hän nousi ratsaille. Mulla on ilmeisesti paha tapa kertoa kaikki negatiiviset asiat hevosestani, koska se ei ollut kuulemma ollenkaan niin kamala, mitä olin antanut ymmärtää. Muutama muukin ammattiratsastaja on sanonut samaa, sillä saan ruunan kuulostamaan varmaan maailman kamalimmalta ratsulta. Kerron yleensä siitä, miten hidas se on pohkeelle ja miten vino se on. Tai miten se on huono suustaan tai miten etupainoisena se liikkuu. Mutta eihän se enää ole ollenkaan niin paha! Nuo termit kuvaavat sitä, millainen Champ oli pari vuotta sitten. Se vaan on jäänyt niin päälle itselleni, enkä osaa muuttaa tapaani kertoa siitä suullisesti muille. Ja toisaalta "pessimisti ei pety"-asenne toimii myös, sillä kun ratsastajia pelottelee tarpeeksi etukäteen, ei muutos voi olla kuin positiiviseen suuntaan :D

Champista huomaa nyt sen, että raspaukseen olisi syytä kiirehtiä. Puoli vuotta alkaa tulla täyteen siitä, kun sen suuhun on katsottu viimeksi. Tuo raspauksen tarve näkyy siinä, että hevonen on ratsastaessa välillä joko todella vahva tai todella tyhjä kädelle. Lisäksi se vääntää leukansa vinoon ja roikottaa kieltään vasemmalla todella näkyvästi pitäen samalla suutaan auki. Ei tietenkään jatkuvasti, mutta sellaisissa hetkissä, kun sillä on vaikeaa eli siltä vaaditaan jotain, mikä ei suju sen mukavuusalueella. Champ on ollut mulla nyt reilun kolmen ja puolen vuoden ajan, ja siinä ajassa olen oppinut tuntemaan raspauksen tarpeen melkoisen hyvin. 






Noora sanoi samoja asioita, mitä olemme tehneet tunneilla ja mitä olen muilta osaavilta ratsastajilta Champista kuullut. Se pitäisi saada paremmin suoraksi oikeasta lavastaan, sillä se kaatuu herkästi sen päälle. Kun se punkee oikealle, ei se pysty olemaan myöskään tasainen edestä. Noora teki paljon töitä suoristaakseen hevosta, mikä teki sille kyllä oikein hyvää. Hyviä keinoja tähän olivat paitsi sulkutaivutukset, myös vastalaukka, jossa hevoseen pääsee oikein hyvin käsiksi. 

Alussa Champ oli vähän hämmentynyt uudesta ratsastajastaan, joka laittoi sen alusta asti töihin käynnissä. Kouluratsastajilla on muuten tapana hinkata hevosia käynnissä vaikka maailman tappiin asti, mikä on oikeasti enemmän kuin järkevää - se nimittäin kuluttaa vähemmän kilometrejä hevosesta. Esteratsastajat kun tuppaavat aina siirtymään raviin muutaman kierroksen kävelyn jälkeen, eikä hevosta varsinaisesti välttämättä työstetä käynnissä. Aika rankkaa yleistämistä, mutta tällaisen huomion olen itse tehnyt. Pitäisi ottaa itsekin tavaksi pyrkiä ratsastamaan enemmän käyntiä. joka on Champillekin hankala askellaji. 






Jos Champ oli alussa vähän vino ja epätasaisempi edestä, parani se ratsastuksen edetessä ihan älyttömän paljon. Oli miellyttävää seurata maasta, kun osaava ratsastaja laittoi hevosen töihin ja sai sen toimimaan halutulla tavalla. Hevonen tasoittui edestä kahdelle ohjalle, kulki suorempana ja nousi edestä aika kivasti. Ja nimenomaan lavoistaan, ei pelkästään kaulastaan. Champilla oli välillä melkoisen keskittynyt ilme, taisi ruuna ajatella, että nyt täytyy ottaa homma tosissaan ;) Tosin Noorakin totesi, että Champ osaa myös hyödyntää tilanteet, joissa ratsastaja on sekunnin sadasosan myöhässä. Esimerkiksi kun ruuna veti vähän ohjasta, ei Noora halunnut sen tietenkään tekevän niin. Sillä hetkellä, kun Champ hellitti, antoi Noorakin tilaa ja Champ käytti tilanteen hyväksi nostamalla laukan. Ja välillä ruuna jäi ikään kuin omaan "tilaansa", jossa se puksutti menemään jotain omaa sähellystään, eikä oikein vastannut mihinkään apuihin. Niissä tilanteissa kannatti esimerkiksi pyytää hevosta avoon, jolloin se joutui töihin, eikä voinut valua eteenpäin ilman ajatusta.

Mun on vaikea kertoa fiiliksiä sen paremmin, sillä en ollut itse selässä. Olen kuitenkin todella kiitollinen Nooralle, joka laittoi hevosen kunnolla töihin! Mulla on varmasti tulevina päivinä oikein mukava ratsu. Se, mikä jäi erityisen positiivisena asiana mieleen, oli Nooran tapa suhtautua ratsastamiseen. Hän totesi, että hevosille pitää osata kertoa nätisti, mutta määrätietoisesti oikea tapa kulkea. Ei hevonen tiedä, että se on vino tai ettei se voi kulkea niin - se olisi tyytyväinen vain syödessään laitumella ruohoa. Tuon oivalluksen voimin pääsee varmasti pitkälle!

Onko teidän hevosillanne käynyt lähiaikoina uusia ratsastajia selässä?

19 kommenttia

  1. wau!! tosi hienoa menoa !! todella kauniita kuvia taas kerran.
    ainoa asia mikä silmään pisti oli champin silmät :DD katsoi välillä inhottavasti ylös että silmän vaaleanpunainen osa näkyi,mutta ei anneta sen häiritä :)
    tsemppiä ja mukavaa syksyä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) ja Joo, champilla on paljon valkoista varsinkin oikeanpuoleisessa silmässä, niin kun se katsoo ylös, se näkyy selvästi!

      Poista
  2. WAU! Varsinkin noissa laukkakuvissa, Champ näyttää löytäneen uusia lihaksia itsestään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Vielä kun osais ite ratsastaa noin :D

      Poista
  3. Tykkään mun selkäpussipaidasta <3 :D tulee takareppu eturepun lisäksi! XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just, eikä oo mitään reppuja missään :D tuulitakit on muuten ihan kamalia tossa mielessä, varsinkin ne alareunasta kiristettävät. Tulee ihan sienen näköiseksi :D

      Poista
  4. Kivaa menoa!�� ja tuo käynnissä rassaaminen on parasta! Vaikka esteitä tykkäänki mennä niin jotenki se käynti on se juttu kun varsinki itse ratsastan käynnissä parhaiten kuin taas ravi taikka laukka.

    VastaaPoista
  5. Näyttääpä hienolle, mielellään olisin nähnyt myös videota! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ehtinyt keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa, mutta ehkä ens kerralla ;)

      Poista
  6. Onpa Champ hieno ja niin kauhean pätevänä ja keskittyneenä tekemässä töitä! Löytyy ylämäkeä (ja muskeleita) vaikka kuinka ja paljon :)

    Pitkät alkukäynnit vaan on pop. Hevonen tykkää, koska nivelnesteet. Laiskempi vertyy, sekä pysyy herkkänä ja kuumempi pysyy housuissaan, kun ravi ja laukka ei kuumenna entisestään. Kaikki avut saa ratsastettua läpi, sivuille vievät ja siirtymät..pohkeesta eteen ja istunnalla takaisin. Ja niinkuin Kyrakin sanoi; jos hevonen ei käynnissä toimi, niin miten se voi toimia reippaammissa askellajeissa? Ja ennen kaikkea, kaltaiseni nolo amatööri saa rauhassa pohtia omaa lantiota, vatsalihaksia, käsiä ja jalkaa, niiden käyttöä ja vaikutusta hevoseen, jolloin peli pysyy reiluna koko ratsukolle. Kun käynnissä kaikki toimii on helpompaa jatkaa raviin ja laukkaan, kun hevoinen on jo kivasti siinä ohjan ja pohkeen välissä.. Ja vielä kun oppisi ratsastamaan yhtä kauniisti ja täsmällisesti kuin Noora.. :,D

    Ja ihan off the topic; on ollut ilo katsella teidän viimeisiä estevideoita (vaikka tuuparina en mitään esteistä ja niiden ylittämisestä ymmärräkään..)!!'" Tavattoman hienoa, kuinka Champ avuilla, mutta menossa eteen (vars. kaarteissa) hyvässä ratalaukassa ilman takaisin "nyppimistä" tai tuuppausta esteiden edessä! Hienoa Aada ja mahti Pämppis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Tiivistit loistavasti sen, miksi käynnissä kannattaisi tuupata. Pitäis varmaan ottaa omaksi tavoitteeksi myös ;) Ja iso kiitos myös kommentistasi viitaten estevideoihin! Mulla on tullut nyt pieni haku taas siitä, miten homma pitäisi sujua, toivotaan että sama kehitys jatkuisi pitkälle eteenpäin :)

      Poista
  7. Hyvän näköistä menoa! Teki varmasti hyvää Champille! :) Pariviikkoa sitten minun valmentaja ratsasti myös hevosellani ja siitä oli kyllä hyötyä! Nyt hän pysyy ihan erilaisella tavalla neivomaan minua, kun tietää miten hevostani täytyy ratsastaa ja sen vinoutta rueta oikaisemaan. Hevoseni on oikealle vino ja esim ympyröillä lähtee puskemaan lapa edellä. Nyt kun valmentajani tietää, että miten hevoseni ns "toimii" hänen on helpompi ohjeistaa minua. Eron alkaa jo tuntea. :)

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Tuo käyntiasia on muuten totta! On hyvä muistaa, että käynnissä tasapainoinen ja hyvä hevonen on ravissa helpommin myös tasapainoinen ja hyvä ja siitä edelleen laukassa.

    VastaaPoista
  10. Kiva postaus ja hienoja kuvia! Tekstissä oli monta hyvää kohtaa, mutta tää oli aivan loistava: "Kouluratsastajilla on muuten tapana hinkata hevosia käynnissä vaikka maailman tappiin asti, mikä on oikeasti enemmän kuin järkevää - se nimittäin kuluttaa vähemmän kilometrejä hevosesta. Esteratsastajat kun tuppaavat aina siirtymään raviin muutaman kierroksen kävelyn jälkeen, eikä hevosta varsinaisesti välttämättä työstetä käynnissä." Harrastan itse ratsastusta tällä hetkellä enimmäkseen issikoiden kanssa, ja issikkapuolella tuntuu olevan sama ajatus kuin kouluratsastajilla: kaikki lähtee hyvästä käynnistä. Ratsastin aikaisemmin isolla ratsastuskoululla, ja vasta issikoihin siirryttyäni olen huomannut, että siellä käynti oli pelkästään se "ylimääräinen" askellaji, jota on "pakko" mennä ennen ravia ja laukkaa, ja jota ei oikeastaan ikinä työstetty oikein mitenkään. Nykyään saatan tehdä töitä käynnissä puoli tuntia ennen kuin otan askeltakaan ravia, mutta hyvän pohjatyöskentelyn jälkeen ravi onkin paljon helpompi ja hevonen tulee nopeasti kivaksi siinäkin, kun käynti on ratsastettu ensin kuntoon. Käynti on ehdottomasti lempiaskellajini, se on järjettömän vaikeaa jos sen haluaa tehdä kunnolla mutta myös todella hyödyllistä ja siinä voi tehdä monipuolisesti kaikenlaista. :)

    Liityn lukijaksi, aina välillä käyn täällä ihmettelemässä ja ihastelemassa teidän menoa mutta koskaan en ole muistanut jäädä seurailemaan ihan aktiivisesti. :D

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat