#885: Hyvin menee, mutta menköön

Johan on aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta! Melkein kaksi viikkoa, ohhoh. Paljon on ehtinyt tässä välissä tapahtua ja siitä syystä en ole ehtinyt viettää koneella aikaa ollenkaan. Turha varmaan selitellä, mutta aamusta alkuiltaan olen ollut arkisin töissä ja siitä ajanut suoriltaan tallille. Kotona olen ollut vasta kymmenen aikaan illalla, eikä blogi ole siksi saanut aikaa. Mutta nyt on onneksi juhannusvapaat ja ehkä hieman enemmän vapaa-aikaa! Vielä mitä, mä lähden huomenna Itä-Suomeen mökkeilemään ja ensi viikolla on deadline kahdella opiskelukurssilla.. Tai en nyt tuota juhannusaikaa ehkä mökkeilyksikään kutsuisi, sillä meillä on tuolla Itä-Suomessa omakotitalon rakennusprojekti ja siksi mä sinne menen auttelemaan.

Teitä varmasti kiinnostaa kuulla Maroccon kuulumisia. En aio pyydellä anteeksi postauksien väliinjäämistä, sillä mä olen oikeasti halunnut myös nukkua edes niitä kuuden tunnin yöunia ja viettää aikaa tallilla nyt, kun hevonen on vielä "uusi". Muualle someen olen jakanut meidän kuulumisia videoiden ja kuvien muodossa, mikä on ilmeisesti ollut kiva lisä monelle lukijalle tai videoiden katsojalle. Mä olen saanut ihan tajuttoman paljon ihania viestejä, lähemmäs tuhat. Eräs ihana viesti jäi mieleeni tältä päivältä, kun yksi seuraajani kommentoi seuraavasti: "oot myös onnellisemman oloinen kuin hetkeen videoillasi". Niinhän se taitaa olla, on se oma ja varsin mukavan oloinen hevonen ihan valtava onni omaan elämään. 

Maco saapui Suomeen melkolailla tasan kaksi viikkoa sitten. Ensimmäisen viikon kuulumisia te saittekin kuulla edellisessä postauksessa, mutta sen jälkeen olemme ehtineet alkaa jo vähän enemmän hommiin. Tuo ensimmäinen viikko kului pitkälti rennosti puuhastellen ja tutustuen uuteen nelijalkaiseen, sillä pitkä matka on hevoselle aina oma rasitteensa. Maco oli kuljetuksen jäljiltä hieman väsyneen oloinen, muttei missään nimessä kuitenkaan kipeä tai varsinaisesti vaisu. Enemmänkin sellainen voimaton, olihan siltä esimerkiksi vedetty väkirehuruokinta kokonaan pois. Tällä hetkellä ruuna on kuitenkin jo palannut normaaliin menoon, eikä sen kanssa ole ollut hetkeäkään ongelmia. Se syö hyvin ja kaikkea, mitä eteen laittaa, on edelleen ihan älyttömän kiva ja helppo käsitellä, eikä aiheuta yleisesti pahennusta kenessäkään tallilla olijassa. Acsun kanssa niistä on tullut ihan loistava parivaljakko, sillä pikkuserkukset jakavat tarhassa saman heinäkasan, kävelevät peräkanaa, rapsuttelevat toisiaan ja leikkivät, minkä ehtivät. Ihana nähdä, että ne ystävystyivät samantien.

Tuttuun tapaan mä olen ehtinyt testaamaan Macon kanssa jo ihan kaiken mahdollisen - tai siltä ainakin tuntuu! Me ollaan menty yhtenä päivänä kavaletteja ja puomeja, mikä meni oikein kivasti. Ruuna innostui esteiden ylittämisestä ja sai aivan uuden vaihteen käyntiin, mistä mulle tuli ihan valtava flashback Champin toimintaan. Sehän on ihan samanlainen! Varsinaisia esteitäkin hyppäsin toissapäivänä, eikä niissä ollut varsinaisia ongelmia. Macolla on vaan ihan valtavan iso laukka, joten sen kanssa mun on opittava etenemään ihan eri tavalla. Pelkkään kenttätyöskentelyyn homma ei ole jäänyt, sillä mä olen myös maastoillut, mennyt ilman satulaa ja isänikin on jo kiivennyt uuden hevoseni kyytiin. Siis voitteko kuvitella, tuo otus on maailman kiltein! Maastossa mä pystyin ravailemaan pitkin ohjin toisen hevosen perässä, kävelemään ajoittain vilkasta maantietä pitkin ja ihan vain rentoutumaan, koska se ei välittänyt mistään turhasta, vaan käveli korvat tötteröllä kauheaa vauhtia tomerana poikana eteenpäin. Matkalla me pysähdyttiin erään talon eteen, kun lapset halusivat tulla silittelemään hevosia. Siinä Maco ja Kalle patsastelivat nätisti, kun lapset silittelivät niitä ja me juttelimme vanhempien kanssa. Menin myös ilman satulaa maastossa ja isäni ratsasti ilman talutusta, vaikka oli istunut hevosen selässä vain kerran aiemmin. Yksi sana: uskomatonta!

Ei pitäisi maalailla piruja seinille, mutta eiköhän tässä pessimistin ajattelutavalla tule kohta joku takapakki suuntaan tai toiseen. Toistaiseksi kaikki on mennyt niin kovin vaivattoman oloisesti. Huomenna meillä on ensimmäinen estevalmennus, jonka jälkeen hevonen raspataan. Suussa on todennäköisesti enemmänkin sanomista, sillä heinien kastelemisen lisäksi Maco myös roikottaa kieltään ajoittain suusta aina samalle puolelle. Se tosin pelaa sillä kuulemma iltaisin karsinassaankin ihan omaksi huvikseen, joten tiedä sitten, onko se sillä vain tapana. Toivottavasti ei tai muuten tuli hankittua toinen kielivammainen hevonen :D Näistä ei pitäisi ikinä puhua, sillä juuri tänään valmentajani oli löytänyt yhden hevosen tallista aamulla kieli irronneena.. 

Marocolla kävi muuten tunnistaja viime viikon torstaina, minkä lisäksi se myös rekisteröitiin Suomeen. Hevosen virallinen väri sen passissa tuleekin olemaan mustankimo, jonka lisäyksenä passiin on merkitty teksti "jouhet mustat / valkoiset / harmaat". Haha, ei ole tunnistajakaan osannut päättää, mitä väriä tuon hevosen jouhet lopulta ovat. Niissä on oikeasti kaikkea mahdollista, kuten myös hevosen pohjavärissä. Sen iho on kyllä tumma eli pohjaväri on musta, mutta seasta löytyy myös aika paljon ruskeaan taittavaa sävyä. Todella mielenkiintoista nähdä, minkä värinen tuosta pojasta tulee vanhempana. Vähän kyllä toivoisin, että ainakin harja jäisi tummaksi, koska se on omaan silmääni melko magean näköinen.

Olen löytänyt itsestäni ihan uuden vaihteen hevosen puunaamisen suhteen, sillä tuota vaaleaa hevosta (oli se sitten mustankimo tai valkoinen) on hankalaa pitää kokonaan putipuhtaana. Vielä en ole hevosta klipannut, mutta eiköhän senkin aika tule joskus juhannuksen jälkeen. Klippaaminen sai jäädä tässä ensimmäisten viikkojen aikana ihan siksi, että halusin antaa ruunalle aikaa tottua Suomen ötököihin, enkä loimittaa sitä samantien ötökkäloimen alle. Se raukka oli tosin ehtinyt jo hangata itselleen veriset haavat kaulaan, koska ne pikkuötökät olivat kiusanneet sitä lämpiminä päivinä tarhassa. Champin jäljiltä mulla oli onneksi kunnolliset tarvikkeet noidenkin puremien hoitoon, joten ne paranivat muutamassa päivässä.

Maco on ihan mahdoton sottapytty Champiin verrattuna tai siltä musta ainakin tuntuu. Champ saattoi tarhassa ollessaan laukkailla tai riehua muiden hevosten mukana, mutta Maco on ottanut ulkoilusta kaiken huvin irti. Se oikeasti piehtaroi vesilammikoissa Acsun kanssa samaa tahtia ja on päätään myöten kurassa vesisadepäivinä. Viimeksi tänään mä käytin ensimmäiset parikymmentä minuuttia tallilla siihen, että pesin sen jalat vesikarsinassa ja hankasin päästä savea irti. Meidän tallilla on kaiken lisäksi oikeasti kuivat hiekkatarhat, joten en todella tiedä, missä tarhan ainoassa vesilammikossa se on onnistunut kierimään päivästä toiseen. Ainakin pojilla on ulkoillessaan hauskaa, ne kun puuhastelevat yhdessä vaikka mitä! Mä puolestani olen saanut käyttää ahkerasti kumisukaa, pölyharjaa ja kimojen hevosten omistajien pelastusta eli pikashampoota. Ja välillä olen vain niellyt tappioni jättäen ruunan kunnollisen harjauksen jälkeen karsinaan muutaman karvaan jämähtäneen likaläntin kera. Ei niitä hevosia viitsi joka päivä eri tökötteihin upottaa.

Mä olen tällä hetkellä yön porukoillani, sillä he ovat jo menneet talonrakennushommiin ja mulla sattui olemaan huomenna vapaapäivä. Kesän ainoa viikko, jolloin en ole töissä kaikkina arkipäivinä.. Tämä pikku loma tuli hankittua festareita ajatellen, mutta hevosen oston jälkeen nuo juhannussuunnitelmat vaihtuivat ajanvietteeksi, jossa säästetään rahaa. Ulos kun katsoo, on tuo varmaan ihan hyvä idea: ikävää olisi telttailla neljää päivää kaatosateessa, oli mitkä festarit tahansa. Mä yritän julkaista teille tulevina päivinä useampia videoita Youtubessa ja ainakin kaksi postausta vielä tämän viikon aikana blogiin, sillä mulla on todella paljon kuvia ja videoita koneella kahden kuukauden ajalta odottamassa julkaisemista. Tällä hetkellä videonteko-ohjelmassa latautuu yli 30 minuuttia kestävä ääniraidallinen valmennusvideo, joten niiden ystävät pääsevät pian nauttimaan!

Oikein mukavaa juhannusviikkoa! :)