#897: Mitä meille kuuluu?

Multa on kysytty todella usein sitä, mitä meille Maroccon kanssa oikeastaan nyt oikeastaan kuuluukaan. En ole ehtinyt kirjoittaa kesällä blogia juuri ollenkaan, mistä syystä ne vähäisimmätkin postaukset ovat keskittyneet treeneihin, kisoihin tai muuhun vastaavaan sisältöön. Kesä on kuitenkin lähestymässä loppuaan, joten ajattelin ottaa pienen katsauksen siihen kaikkeen, mitä elämässä on tapahtunut ja mitä syksyllä tuleekaan tapahtumaan. Miettikää, ihan kohta on jo syyskuu!

En aio pahoitella sitä, ettei koneella istumiseen ole ollut normaaliin tapaan aikaa. Olen tehnyt kokoaikaista työtä koko kesän ollen töissä kahdeksasta kymmeneen tuntia jokaisen arkipäivänä, joten työajan ulkopuolisen ajan olen pyhittänyt talleilulle, satunnaiselle liikunnalle, kotitöille ja ihan sille tavallisellekin elämälle. Viimeiset kaksi viikkoa kuluivat myös pitkälti kuudentoista hevosesittelyvideon teossa, jotka lupasin tehdä valmentajalleni. Alkuun yritin ottaa aikaa blogille yöunistani, mutta nopeasti huomasin, että liika suorittaminen vie intoa ihan kaikesta elämässä. Syyskuun myötä palaan taas takaisin osa-aikaiseksi työntekijäksi, mikä tuo viikkooni kaksi vapaapäivää lisää. Se tarkoittaa, että mulla on enemmän aikaa blogihommiin, sillä kukapa sitä opiskella viitsisi päivät pitkät.. Heh! Opinnot ovatkin mulla jo jatkuneet, sillä aloitin eilen sosiaalista mediaa ja organisaatioita käsittelevän opintojakson avoimen yliopiston tarjonnasta ihan silkasta mielenkiinnosta. Varsinaiset omat opintoni alkavat vasta syyskuun puolella maisteriseminaarin ja muiden maisteriopintojen parissa. 

Viime vuosi oli opintojeni osalta pitkälti laiskottelua, sillä tein vajaat 50 opintopistettä koko vuoden aikana. Sain kuitenkin kandidaatintyön valmiiksi, joten siltä osin kaikki on paremmin kuin hyvin ja pääsen jatkamaan graduun heti syksyllä. Uuden hevosen hankinnan vuoksi en aio valmistua maisteriksi vielä ensi keväänä, vaan pitkittää opintoja ainakin vuodella. Onhan mulla edelleen kolme lukuvuotta aikaa valmistua, jotta olisin niin sanotusti tavoiteajassa. Ei siis paniikkia sillä saralla!

Kaikki postauksen upeat kuvat c. Vilma Töyräs, kiitos <3

Töissä olen viihtynyt paremmin kuin hyvin. Meillä on ihana työilmapiiri ja olenkin saanut uusia ystäviä, joiden kanssa olemme viettäneet aikaa silloin tällöin myös töiden ulkopuolella. Aiemmin työpaikkani sijaitsi noin kilometrin päässä kotoani, mutta tällä viikolla muutimme Pasilaan, mikä pidensi matkaa noin pariinkymmeneen minuuttiin. Se hyvä puoli työpaikan läheisyydessä oli, että mun ei tarvinnut laskea työmatkaan mitään aikaa päivästä. Toisaalta nyt pääsen töistä suoraan luennoille keskustaan viidessä minuutissa entisen viidentoista sijaan, mikä on toki kiva lisä sekin. Puolensa kaikessa.

Mä olen omien töideni ohella palannut pitkästä aikaa kunnon hevoskisojen pariin nimenomaan työntekijäroolissa, sillä vastuullani oli esteratsastuksen GP-finaalien tallialue. Kasassa oli ihan loistava tiimi, josta saan kiittää kaikkia niitä innokkaita hevosihmisiä, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi ilmoitukseni myötä. Kiitos ihan jokaiselle, olette huippuja! Tuo pesti poiki lisähommia, sillä sain saman vastuun paitsi syyskuun alkupuolen Suomen Mestaruuksiin, myös lokakuun kansainvälisiin Aino Masters -estekilpailuihin. Niin jännittävää olla oikeasti vastuussa jostain tärkeästä asiasta ja järjestää siihen liittyen kaikki asiat. Varsinkin tuo lokakuun kansainvälinen kilpailu tuo omat haasteensa, sillä paikalle odotetaan kilpailijoita pitkältäkin seuraavalla viikolla järjestettävän Helsinki International Horse Show'n vuoksi. Jaossa on paljon rahaa, joten mukana lienee paljon hevosia. 

Se hyvä puoli osa-aikaisessa työssä on, että pystyn yhdistelemään näitä hevoshommia omaan työhöni. Esimerkiksi SM-kisojen viikolla olen omien töideni puolesta työmatkalla maanantaista keskiviikkoon ja lennän takaisin Helsinkiin keskiviikkoiltana, josta siirryn heti torstaiksi Ainoon loppuviikoksi hoitamaan kisat. Lokakuussa sekä Aino Masters, että HIHS toteutuvat samalla kaavalla töiden jakautumisen suhteen, tosin HIHS-viikon saatan olla kokonaan lomalla omista töistäni, jos vaan hyvä tuuri sattuu käymään lomien kanssa. Puuhaa siis todellakin riittää, mutta olen enemmän kuin innoissani ottamassa uusia haasteita vastaan ja oppimassa samalla erilaisia puolia isompienkin kisojen järjestämisestä! 

No, sitten itse blogin päätähteen eli Macoon! Sille kuuluu pelkästään hyvää, sillä ruuna on pikkuhiljaa herännyt henkiin, kuten edellisessä postauksessani kerroin. Se on voinut hyvin, tehnyt töitä ahkerasti ja saanut viettää aikaa kaverinsa Acsun kanssa tarhassa. Pääsivätpä pojat sunnuntain kisojen jälkeen yhdessä ansaitusti laitumellekin suoraan rekasta. Teen Ainosta oman postauksensa, sillä sieltä mulla onkin paljon kerrottavaa.

Olen oppinut rytmittämään Macon viikko-ohjelmaa siten, että ruuna ei väsyisi liikaa. Yleisesti ohjelma on mennyt siten, että kisaviikkoina ratsastan kouluvalmentajan kanssa yhden kunnon treenin, ratsastan kahdesti itsenäisesti tai Milla ratsastaa toisen kerran, maastoilen kerran, juoksutan kerran ja muuten ruuna saa olla yhden päivän vappaalla sekä tietysti hypätä kisat. Treeniviikkoina kisat korvaantuvat toki estevalmennuksella. Ja kun ollaan hevosten kanssa, muuttuvat tilanteet lähes viikottain, joten tuo edellä luettelemani tilanne on lähinnä ajatus mahdollisesta vaihtoehdosta.. Kuten moni varmasti tietääkin!

Hyvänä esimerkkinä on tämä viikko. Olin sunnuntaina kisaamassa ja suunnittelin meneväni mahdollisesti myös tämän viikon lauantaina kisoihin yhden luokan verran, jos hevonen tuntuu jaksavan. Sunnuntai-iltana olin porukoideni luona paahtamassa leipää 14 tunnin tallipäivän jälkeen, kun onnistuin iskemään terävän veitsen suoraan kämmeneeni. Siinähän sitä sitten oltiin, kun pohdin, lähdenkö päivystykseen haavani kanssa, joka oli parisen senttiä pitkä ja ikävän syvä. Soitin päivystykseen ja he käskivät tulla paikalle, koska kämmenen haavat harvoin paranevat ilman tikkausta käden jatkuvan liikkeen vuoksi. Kyllä harmitti, koska olin suunnitellut tekeväni postauksen ja katsovani televisiota rauhassa koko loppuillan. Sen sijaan istuin päivystyksessä kaksi ja puoli tuntia veljeni kanssa, joka kiltisti lähti viemään mua Helsinkiin asti.

Kotiin saavuttiin käsi tikattuna ja ilman tuntoa sormissa. Yölläkin heräilin siihen, että sormet olivat puutuneet ja seuraava päivä meni samoissa fiiliksissä. Vaikka side kädessä ei ollut kireällä, oli mun käsi ollut samassa asennossa niin kauan, että kolme keskimmäistä sormea olivat turvonneet aika ikävästi. Sain liikuntakiellon käden osalta tikkauksen poistoon asti, mutta töissä olen käynyt normaalisti ja heti maanantaiaamuna juoksutin Macon ennen töitä. Tänään käsi on ollut jo paljon veträmpi, eikä turvotus sormissakaan ole enää samalla tavalla silmiinpistävä. Keskisormi on silti edelleen todella kipeä, mikä lie siihen sattunut. 

Sain sairaanhoitoalalla työskentelevältä ystävältäni ohjeistuksen, että voin teipata kämmenen tiukasti pakettiin ja tunkea käden hanskaan, jonka jälkeen voin hyvin ratsastaa niin sanotusti pakolliset ratsastukset. Tänään en vielä hevosen selkään kiivennyt ihan tikkauskohdan kipeydenkin vuoksi, mutta torstaina mulla on jo kauan sitten sovittu Niclaksen treeni Huittisissa, enkä todellakaan haluaisi missata sitä käden takia. Ehdotin jo, että Nikke olisi hypännyt Macolla itse, mutta valitettavasti aikataulu ei onnistunut. Toistaiseksi näyttää hyvältä, sillä käden nyrkissä pitäminen ei ole ongelma, vaan nimeomaisesti sen avaaminen. Vielä toistaiseksi en halua ottaa kädelle rasitetta, jotta haava ei repeydy, mutta katson tilanteen uudelleen torstaina. Ensi viikolla on onneksi jo aika tikkauksen poistoon.

Että sellaista tänne. Mun paikka ei ole keittiössä, se on nyt todistettu virallisesti :D Tästä postauksesta tuli ihan superpitkä, mutta olipa kiva taas pitkästä aikaa kertoa yleisesti kuulumisia elämässä ja päivittää teitäkin hieman ajantasalle siitä, missä mennään. Yritän ehtiä kirjoittamaan teille jo huomenna jotain uutta, mutta todennäköisesti ajatuksen kauneudesta huolimatta ehdin istahtaa koneen ääreen seuraavan kerran vasta viikonloppuna. Siihen asti kannattaa seurata YouTubea, jonne julkaisin juuri uuden videon, sekä perinteisiä somekanavia eli Instagramia ja Snapchattia. Mä siirryn nyt nukkumaan, sillä huomenna herätys on taas kuudelta uutta työpäivää varten.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille teille :)