perjantai 2. maaliskuuta 2018

#955: Aika lentää siivillä

Ihanaa kevättä kaikille! Eikö nyt olekin oikeus ihan luvan kanssa hehkuttaa kevään saapumista, kun kalenterissa ollaan siirrytty maaliskuun puolelle. Kolmen kuukauden päästä meillä onkin jo kesä - tai ainakin kesäkuu. Tuntuu kyllä oudolta, koska vastahan sitä juhlistettiin vuoden vaihtumista. Tämä vuosi on alkanut jotenkin todella lennokkaasti kaiken tekemisen osalta, joten aika on tosiaan kulunut siivillä.

Yhtä lennokkaasti on kulunut aikaa myös siitä, kun viimeksi treenasimme Macon kanssa kunnolla sileällä tai esteillä. Normaalin viikkorytmin mukaisesti meillä on yleensä yksi estevalmennus, yksi kouluvalmennus, yksi maastoilupäivä, yksi kävelypäivä ja pari kolme sileätreenipäivää viikossa. Eilen kuitenkin kiipesin hevosen selkään ensimmäistä kertaa kunnollista treeniä varten sitten toissaviikkoisen sunnuntain. Treenitaukoa ehti kertyä puolitoista viikkoa, ja ihan huomaamatta! Miten ihmeessä tässä kävi näin? En nimittäin suunnitellut pitäväni ruunalla rennompaa viikkoa, sillä vastahan sitä joulun aikaan otettiin täysloma. 

Kaikki postauksen kuvat c. Vilma Töyräs, iso kiitos <3


Yksinkertaisuudessaan syy rennompaan menoon oli yhdistelmä hevosen jalassa olleesta pintanaarmusta, kovista pakkaista ja fysioterapiahoidosta. Helmikuun puolivälissä kävimme treenaamassa Riders Innissa, kuten jo aiemmin kerroinkin, eikä hevonen ollut siellä hyvän tuntuinen jalan haavan takia. Päätinkin ohjasajaa Macoa viikolla useampaan kertaan ja jättää ratsastukset väliin, kunnes se perjantaina hoidettiin fysioterapian merkeissä. Viikonloppu kului pellolla ratsastellessa, koska rääkkitreeniä ei kannattanut hoidon jälkeen tehdä. Toisaalta pakko myöntää, että pellolla ratsastaminen ja maastoilu ylipäänsä on pakko hyödyntää nyt, kun aurinko paistaa ja ulkona on lunta. Maneesissa kerkeää mennä ihan tarpeeksi sitten, kun kelit ovat ulkona toivottomat.

Tämän viikon alussa mulla oli muutto, mikä vei yllättävän paljon aikaa runsaista apukäsistä huolimatta. En siis ehtinyt tallille maanantaina ollenkaan kannellessani muuttolaatikoita neljännestä kerroksesta autoon ja siitä takaisin toisen talon viidenteen kerrokseen, mutta Maco sai kävellä kävelytyskoneessa tarhauksensa lisäksi. Tiistaina vietettiinkin Etelä-Suomessa vuoden kylmintä päivää, joten pakkauduin tallille mennessäni oikein kunnon toppavarustukseen. Voitte kuvitella, että toppahousuissa ei pahemmin tuuppailtu, vaikka ruunan selkään satulan laitoinkin. Hiittasimme maneesissa kolmen loimen kera, ja pohkeiden antaminen tuntui lähinnä mattojen tamppaamiselta. Naama jäätyi, mutta muuten oli ihan lämmin. Luovutin ajatukset kunnollisesta ratsastuksesta varsin pian ja painelin menemään kevyessä istunnassa isoa laukkaa maneesia ympäri. Maco oli todella innoissaan, kun se pääsi liikkumaan tasaisella pohjalla vähän vapaammin.




Seuraavana päivänä pakkaslukemat eivät olleet edelleenkään hellittäneet, minkä lisäksi olin onnistunut vilustuttamaan itseni. Lähdin töistä vähän normaalia aiemmin, joten ehdin valoisaan aikaan tallille. Lämpöilun vuoksi en halunnut mennä maneesiin, vaan suuntasimme kulkumme jälleen pellolle. Mulla on aina se periaate, että kun mennään pellolla, annan hevosen tehdä töitä vapaasti ja vähän pelleilläkin. Ei siis olla tuhma, vaan pitää hauskaa luvan kanssa. Siellä me Macon kanssa baanailtiin peltoa ympäri välillä niin kovaa, että mulla valui vedet silmistä. Ei siinä voinut olla nauramatta ääneen. Maco innostui oikein kunnolla ja viiletti menemään korvat tötteröllä milloin minnekin suuntaan laukkoja vaihdellen ja yritellen kiihdyttää entistä kovempaa. Loppukäyntejä tehdessäni mietin, miten jotain asiaa voikaan rakastaa niin paljon. Tuollaista huoletonta peltolaukkailua kirkkaassa talvisäässä ei voita mikään. Ei edes ne onnistumiset kisoissa. Tai ainakin pitäisi olla todella iso onnistuminen! 

Torstaina pakkanen oli laskenut alle kahdenkymmenen asteen, joten uskaltauduin ajatella treenaamista normaaliin tapaan. Keskiviikkonahan meillä oli alunperin pitänyt olla estevalmennus, mutta se jäi välistä pakkasten vuoksi. Maaliskuun alusta inspiroituneena heitin päälleni kaksi ohutta kevättakkia, joiden kanssa yritin selvitä hengissä maneesissa ohuiden ratsastushousujen kanssa. Sanotaan näin, että varpaat eivät jäätyneet, mutta ei tuo pukeutuminen sopinut -15 pakkasasteeseen. Sormeni olivat välillä niin jäässä, etteivät ne yksinkertaisesti enää liikkuneet. No, mullahan oli päällä kypärän ja saappaiden lisäksi vain pitkähihainen pusero, kevättakki, ohuet ratsastushousut, normaalit roecklit ja ohuet ratsastussukat. Macolla sen sijaan oli edelleen kaksi villaloimea ja vielä hattukin päässään ;)




Tänään onkin siis syytä pukea päälleen jotain ihan muuta, jotta selviämme illan estevalmennuksesta vähän paremmalla tuloksella! Kylmyydestä huolimatta oli todettava, että melkein parin viikon kevyempi jakso ei lopulta ollut katastrofi, sillä Maco oli oikeinkin kiva ratsastaa. Vähän kiireinen, mutta tilanteeseen nähden oikein passeli. Innolla odotan illan treenejä ja toivon, että joku haluaisi uhrata aikaansa kylmässä istumiseen ja tunnin dokumentointiin. Viikonloppu kuluukin Messukeskuksessa Horse Fairin parissa, mutta ensi viikolla treenataan ahkerasti kohti kauden toisia kisoja Riders Innissa. Ajattelin hypätä ainakin toisena päivänä 120cm-luokan, sillä toinen päivä viikonlopulta on syytä pyhittää opiskelulle. Sitten alkaalin jo Aino Masters!

Joko te olette ihan kevätfiiliksissä? :)

5 kommenttia

  1. Musta tuntuu myös siltä, että alkuvuosi on mennyt tosi nopeesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin, ja vaikka nyt on aika kylmä kevät, on säät olleet aivan mahtavia!:D

      Poista
    2. Aurinko on tosiaan hellinyt kovasti :)

      Poista
  2. ”Torstaina pakkanen oli laskenut alle kahdenkymmenen asteen, joten uskaltauduin ajatella treenaamista normaaliin tapaan. ” laskenut alle (-)20 asteen tarkottaa että ois vielä kylmempi kuin -20

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kyllä tiedä mikä tässä on oikea kanta, sillä jos olisin sanonut "pakkanen oli noussut yli kahdenkymmenen.." olisi se tarkoittanut, että pakkanen on kireämpi. Mutta ehkä tuosta jokainen tajusi, mitä hain takaa :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat