#615: Elämän pitää olla värifilmi

Maanantai on tunnetusti viikon ensimmäinen päivä. Monille se tarkoittaa alkavaa työviikkoa tai istumista koulunpenkille vapaan viikonlopun jälkeen - ei siis ollenkaan innostavan kuuloista. Maanantaita kuvaillaan usein kovin masentunein tunnelmin. Väsyttää, on pimeää ja ikävää, viikonloppua voisi jatkaa pidempään.. 

Mikäpä olisi siis parempi aika suunnata tallille valokuvaamista varten kuin maanantaiaamu kello seitsemän. "Olet sä kyllä hullu", totesi eräs tallikaverini. Ehkäpä näin, mutta kun päässä pyöri ajatus kuvista, oli hevosia ja valokuvaamista rakastavan kaksijalkaisen pakko päästä toteuttamaan visioitaan: nouseva aamuaurinko, sumuinen maisema, hevonen ja ihminen. Näiden neljän muuttujan yhdisteleminen tuotti loppupeleissä ajateltua enemmän päänvaivaa, sillä aurinko nousi myöhemmin kuin luulimme ja vähän erilaisesta kulmasta kuin kuvien kannalta olisi ollut ideaalista.

Toteutus jäi näin ollen totuttuun tapaan puolitiehen, mutta näihin kuviin tallentui mielestäni silti jollain tapaa rauhallinen ja syksyinen tunnelma. Ainakin vähän erilaista verrattuna muuhun kuvatuotantoon, jota tänne blogin puolelle jaan. Vaikkei näiden kuvien vahvuutena ole tällä kertaa kuvallinen laatu, on nämä silti pakko jakaa teidänkin silmien alle. Halutessanne voitte kertoa mielipiteitä ja jakaa omia kokemuksianne vastaavien kuvien ottamisesta!

Koska aamu oli melko harmaa, jäi kuvista puuttumaan aimo annos värisävyjä. Jokin päivä sitten Nikke Ankara julkaisi uuden kappaleen Värifilmi, jossa sanotaan "elämän pitää olla värifilmi". Kuuntelin tuota kappaletta näitä kuvia selaillessani ja jäin pohtimaan sanomaa vähän aiottua syvällisemmin. Mieleeni tuli ajatus: ei haittaa, vaikkei kuvissa itsessään ole täydellinen värimaailma. Elämän, jota nuo otokset kuvaavat, pitäisi olla niin "värikästä", että se välittyisi ulkopuolisille ilman sen kummempia muokkauksia. Värikkäällä tarkoitan tässä sitä, että elämästä pitää osata nauttia oikealla tavalla. Tämä ei tietenkään ole kappaleen sanojen oikea merkitys, mutta jollain tapaa se sopii näin ajateltuna myös valokuvaamiseen. 

Menipäs tämä syvälliseksi! Sen pidemmittä puheitta, tässä kasa kuvia. Kuvia on muuten luvassa jatkossakin enemmän kuin tarpeeksi, sillä näin Champin kävelyviikon aikana olen roikkunut kamera kaulassa yhdessä jos toisessa tilanteessa. Yritän kuitenkin saada aikaiseksi myös jotain oikeaa tekstiä, jottei blogi muutu ihan pelkäksi kuvakirjaksi ;)

Lue lisää

#614: Champin kanssa laukkapiruetteja?!

Elokuun puolessa välissä sain yhteydenoton, jossa tiedusteltiin mun kiinnostusta osallistua Jaana Pohjolan ja Minna Lindströmin pitämään havaintoesitykseen Helsingin jäähallilla Horse Show'n yhteydessä järjestettävässä 4 Your Horse -tapahtumassa. Meidän ensimmäisistä treeneistä tämän asian tiimoilta on kulunut nyt aikaa reilun kolmen viikon verran.

Pohjustetaan aluksi hieman tilannetta, ennen kuin sukelletaan syvemmälle mun ja Champin rooliin. 4 Your Horse on hevosten hyvinvointitapahtuma, joka "tarjoaa laajaa tietoa ja monipuolista keskustelua hevosen hyvinvointikysymysten ja hevosurheilun ympärillä". Foorumi järjestetään tiistaina 20.10. eli samalla viikolla kuin Helsinki International Porsche Horse Show. Päivä alkaa luennoilla ja paneelikeskustelulla, joissa esiintyjinä ovat muiden muassa Andrew McLean, Tuire Kaimio ja Terhi Stegars. Ilta vietetään havaintoesitysten parissa, joita on yhteensä neljä - erilaisin teemoin ja esiintyjin. Ohjelmaan voi tutustua paremmin täällä. 

Minä ja Champ osallistumme havaintoesitykseen, jonka teemana on "klassinen ratsastus kohtaa tuplavahvisteen". Meidän kohdallamme tämä tarkoittaa sitä, että olemme yhdessä Jaanan ja Minnan kanssa opettaneet Champille erilaisia kouluratsastuksessakin esitettäviä liikkeitä positiivisen vahvisteen eli herkkujen avulla. Esityksessä tullaan näkemään myös paljon meitä kokeneempia ratsukoita, jotka pystyvät näyttämään asiaa hieman erilaisista näkökulmista. 

Tämä postaus on täynnä vanhoja kuvia, koska uusia tähän aiheeseen liittyviä ei valitettavasti ole saatavilla. Tässä kuva päivältä, jolloin Champ saapui Suomeen <3

Laakson aluekansalliset 2013.

Miksi suostuin lähtemään areenalle Champin kanssa? Päätös ei tullut ihan hetkessä, vaikka olin alusta asti vilpittömän kiinnostunut tarjouksesta ja innoissani ideasta. Mun piti punnita asiaa erilaisista näkökulmista: tällainen opettamistapa oli mulle itselleni täysin vieras, eli ensimmäinen kysymys oli, osaisinko opettaa mitään vastaavaa hevoselleni. Toisaalta mielessä pyöri ajatus, oppisiko Champ vaadittuja asioita tai joutuisinko vaatimaan siltä jotain sellaista, mihin se ei yksinkertaisesti kykene. Haittaisiko "temppukoulutus" meidän normaalia treenaamistamme vai voisiko siitä olla jotain hyötyä? Mitä mieltä valmentajani olisivat? Onko jäähalli ympäristönä sellainen, mihin haluan viedä Champin? Ja ennen kaikkea suurimpana kysymyksenä: uskaltaisinko laittaa itseni kaikkien arvosteltavaksi tilanteeseen, jossa olen kovin kokematon. 

Juteltuani asioista muutaman eri ihmisen kanssa tulin siihen tulokseen, että kannattaisi ainakin kokeilla. Positiivisten vahvisteiden käyttö on kiinnostanut mua aina, sillä olen nähnyt erilaisia naksuttimen avulla opetettuja temppuja muutamien ihmisten blogeissa ja saanut sitä kautta kimmoketta harjoitella vastaavia tehtäviä joskus itsekin. Koska en ole asian äärellä valveutunut, en kuitenkaan koskaan lähtenyt kokeilemaan näitä juttuja ominpäin. Ajattelin, että ehkä joskus vastaan tulee ihminen, jonka kanssa voisin kokeilla, mitä kaikkea Champille tällä tavoin pystyisi opettamaan. Ja kappas - niinhän siinä kävi.

Jaana ja Minna ovat käyneet opettamassa mulle näitä juttuja nyt kahdesti eli mistään valtaisasta treenaamisesta ei ole ollut kyse. Tämän lisäksi harjoittelin asiaa muutaman kerran itsenäisesti kotona, muun ratsastuksen yhteydessä. Kävelyviikkomme jälkeen olisi taas tarkoitus palata vähitellen naksuttimen kanssa hevosen selkään ja tehdä vielä muutaman kerran ennen jäähallille astelua harjoituksia, ihan vain muistuttaakseen hevosta opituista asioista. Jäähallille ei ole tarkoitus mennä näyttämään täydelliseksi hiottuja kouluratsastusliikkeitä, vaan nimenomaan hevonen, joka haluaa itse tarjota näitä asioita tietäen, että se palkitaan suorituksestaan. 

Kerava aluemestaruus 2013

Suunnitelmissa on, että esitämme Champin kanssa areenalla ainakin "laukkapiruetteja" ja ehkä muutamia sarjavaihtoja. Kokeilimme viimeksi myös ideaa passagesta ja piaffista, mutta koska treenit keskeytyivät nyt klinikkakäynnin vuoksi, en halua ottaa itselleni näistä asioista painetta ja keskitymme laukkatyöskentelyyn. Faktahan on myös se, että laukka on Champille kaikella tapaa helpompaa ja sen vuoksi se kykenee esittämään "piruetteja" vähän vähemmälläkin treenaamisella heti sen jälkeen, kun se tajusi jutun juonen. Passagen kaltaiset liikkeet (vaikkei tässä tietysti haeta mitään oikeaa passagea, vaan ravia, jossa olisi samantyylinen tahti) vaativat tältä hevoselta paljon enemmän.

Aloitimme laukkapiruettien treenaamisen ehdollistamalla ensin naksuttimen äänen herkun saamiseen. Asetin hevosta ulos, jonka jälkeen siirsin asetuksen sisälle ja pyysin hevosta etenemään enemmän samalla tarjoten kättä eteen. Joka kerta, kun Champ reagoi eteen ja venytti kaulaansa pidemmäksi, kuului naksuttimesta ääni ja hevonen palkittiin. Jaana ja Minna kertoivat, että kaikki asiat, jotka teemme, pitää aina lisätä jo vaaditun edelle, jotta hevonen ei ala ennakoimaan kesken liikkeen palkintoa. Laukkapiruetin viimeinen vaihe on aina ulosratsastus, joten siksi koulutus aloitettiin siitä, että ruuna palkittiin aina sen lisätessä vauhtia ja venyttäessä kaulaansa.

Seuraava vaihe oli puolikkaan kulman ratsastus: ensin asetus ulos, kulmaan tultaessa asetus sisälle, kulman ratsastus takaosakäännösmäisesti ja sitten taas eteen ja käsiä kohti hevosen suupieliä. Kun Champ reagoi eteen, se palkittiin. Jo muutaman toiston jälkeen hevonen tajusi jutun idean ja tarjosi tätä aina itse. Se on niin kovin perso porkkanalle ;) Kun kulmat sujuivat molempiin suuntiin, tehtiin kulman sijaan puolikas takaosakäännös ja sen jälkeen kokonainen. 

Eho 2013

Käännöksessä tärkeää on, että mun pitää ajatella sisäkättä vähän ylös ja sivulle eli ikään kuin viedä hevonen sivulle. Jalkaa ei tarvita juuri ollenkaan, sillä Champilla on melko hyvä oma moottori käännöksen läpi. Avut saavat olla isoja ja selkeitä, sillä ne ovat hevoselle kaikella tavoin mukavampia. Tarkoitus kun ei ole saada aikaan oppikirjamaista laukkapiruettia, vaan välittää yleisölle tunne siitä, että hevonen haluaa itse tehdä liikkeen. Näin on tosiaan käynyt sille mun ei tarvitse käynnissä kuin ajatella kääntymistä ja silloin Champ nostaa laukan kääntyen samalla vaikka kolme kierrosta putkeen laukkapiruettimaista käännöstä, laukaten sitten ulos käännöksestä ja saaden palkinnon.  

Vasen kierros on meille paljon helpompi ja siihen Champ voi esittää oikeinkin pätevän oloisia "piruetteja". Eihän niistä kouluradalla numeroja saisi, mutta kovin näppärästi ruuna istuu takaosansa päälle ja polkee paikallaan. Oikea kierros on heikempi, sillä vasen takajalka ei jaksa ponnistaa ulkojalkana tarpeeksi. Asiat pidetään hevoselle koko ajan helppoina ja miellyttävinä, joten siltä ei vaadita samanlaista suoritusta molempiin kierroksiin. Jaana sanoikin, että Champ on oikea malliesimerkki siitä, mitä he haluavat jäähallilla katsojille näyttää: ruuna keskittyy ratsastajaan kysyen, mitä tämä haluaa, mutta samanaikaisesti se katselee toisella mulkosilmällään kentän keskellä kävelevää avustajaa odottaen, koska herkkubaari aukeaa. 

Jännityksellä odotan tapahtumaa ja omaa esiintymistäni! Mitään paineita ei kannata ottaa, sillä tarkoitus on pitää hauskaa ja olla esiintymässä iloisin mielin. Me emme edes yritä näyttää kouluratsukoilta, vaan demonstroida sitä, miten hevonen voidaan saada haluamaan suorittaa näitä asioita ilman pakottamista. Toki me panostetaan ulkonäköön ja laitetaan ratsu kiiltäväksi! Olenkin saanut Veljekset Wahlstenilta upean edustushuovan tilaisuuteen - siinä on timanttikirjailtuna Champin nimi sekä W-Profile -teksti. Nyt vain odotellaan reilun kahden viikon verran. Sitten onkin edessä "näytön paikka"!

Lue lisää

#613: Paluu pikkulauantaihin

Hypätään muutama päivä taaksepäin ja kurkistetaan kuluneen viikon keskiviikkoon. Tuona päivänä muistin kuvailla jonkun verran omaa arkeani puhelimen kuvagalleriaan, joten pystyin toteuttamaan tällaisen "minun päiväni" -tyyppisen aikataulupostauksen. Kertokaa ihmeessä mielipiteitänne tästä: haluatteko nähdä vastaavia jatkossa vai olisiko joku muu toteutus parempi. Seuraavan viikon aikana on tulossa todennäköisesti vähän erilaista materiaalia kuin normaalisti, sillä hevosen kanssa kävelemisestä ei juuri juttua revitä. Mutta siitä lisää myöhemmin!

08:30 - Kuulen piinaavaa ääntä sänkyni vierestä ja kurottaudun sulkemaan herätyskellon. Totta puhuakseni torkutan herätystä vielä muutaman minuutin ajan, sillä lämmin sänky houkuttelee nousemista enemmän. Väsyttää, sillä edellinen ilta venyi pitkäksi blogiin tekemäni postauksen vuoksi. En juuri koskaan nuku näin pitkään, mutta ajattelin kerrankin sallia itselleni myöhäisen herätyksen.

08:50 - Makaan edelleen sängyssä ja selaan puhelintani. Mulla on pakkomielle katsoa heti herättyäni läpi kaikki sosiaalisen median kanavat ja uutiset päästäkseni kärryille päivän tapahtumista. Tästä tavasta haluaisin eroon, sillä on todella ahdistavaa, että puhelin on viimeisenä kädessä ennen nukkumaanmenoa ja ensimmäisenä heti herättyäni.

Cocon kanssa maneesissa!

Yritin ottaa edustavaa kuvaa, mutten onnistunut..

09:05 - Olen kammennut itseni ylös sängystä, tuijottanut peilistä mulkoilevaa alienia takaisin, meikannut hieman, pukenut tallivaatteet päälleni ja valmistanut itselleni pienen aamupalan. Oikeastaan syön yhden karjalanpiirakan ja paistetun kananmunan, joten mistään hienosta luksusruoasta tuskin voidaan puhua. Jään selaamaan iPadilla uutisia, enkä pidä mitään kiirettä tallille lähtemisen kanssa. 

09:28 - Saan viestin tallikaverini äidiltä: voisinko liikuttaa tänään myös heidän hevosensa. Lasken nopeasti päässäni aikataulujani ja naputtelen myöntävän vastauksen. Nyt onkin kiire! Hyppään nopeasti autooni ja lähden ajamaan tuttuja reittejä.

09:45 - Olen päässyt tallille ja laitan sekä Champin, että Cocon puurot turpoamaan. Nyt on vuorossa kahden C:n päivä! Tosi kivaa päästä ratsastamaan jollain uudella hevosella, omallaan kun saa mennä päivästä toiseen. Häärin tallilla tehden niitä ja näitä hommia, yrittäen kuitenkin toimia suhteellisen rivakasti selvitäkseni säädyllisessä ajassa takaisin kotiin.

10:30 - Cocon kanssa maneesissa. Hevonen on hirvittävän iso Champiin verrattuna, sillä oma hevoseni on oikeastaan aika pienikokoinen. Coco on mulle kaikella tavalla uusi tuttavuus, sillä vaikka se on Champin karsinanaapuri, en ole tutustunut siihen sen kummemmin tässä kuluneen kuukauden aikana. Ohjeiksi sain ratsastaa oman mieleni mukaan, joten ajattelen tutustua hevoseen hieman ja katsoa, mitä tuleman pitää.

Champin kanssa treenien jälkeen loppukäynneillä :)

Ja sitten Helsinkiin! Mun hiukset on muuten kasvaneet ihan älyttömästi lyhyessä ajassa..

11:15 - Talutan hevosen talliin ratsastuksen ja loppukäyntien jäljiltä. Olipas melkoisen erilainen kuin Champ! Kaikki kokemus erilaisista hevosista on aina hyväksi, sillä se kehittää meitä ratsastajia eteenpäin. Annan Cocolle heinää ja puuron, jonka jälkeen lähden hakemaan Champin sisälle. Varusteet putsaan vasta myöhemmin, sillä nyt on vähän turhan kiire.

11:45 - Olin kerrankin tehokas ja pääsin kentälle kävelemään vartin ennen sovittua aloitusaikaa. Meillä on siis luvassa Jaanan kanssa treenit Horse Show'n 4 Your Horse -tapahtumaa varten, jossa esiinnymme Champin kanssa. Kävelen maasta käsin reippaana ja odottelen Jaanan saapumista paikalle.

12:00 - Jaana tulee kentälle ja aloitamme työt. Teemme käynnissä takaosakäännöksiä, josta jatkamme tehtävää siten, että aloitan käännöksen käynnistä ja annan hevosen nostaa laukan heti halutessaan. Lopulta Champ tarjoaa laukkaa heti ensimmäisen kääntävän avun havaittuaan ja pyörii vasempaan suuntaan suhteellisen hyvin paikallaan niin pitkään kuin haluan. Itse "piruetin" tekeminen on ruunalle helppoa, joten keskitymme siitä ulos ratsastamiseen. Hevosen tulee ajatella itse eteen, jotta se palkitaan porkkanalla. 

n. 12:35 - Lopetamme treenit temppujen osalta. Harjoittelimme käännösten lisäksi hieman ajatuksia passagesta ja piaffista, mikä jäi kuitenkin vielä melkolailla ajatuksen tasolle. Mutta kuten sanottu, tuo hevonen on niin perso nameille, että se kiipeäisi vaikka takaosa edellä puuhun niitä saadakseen. 

Ollaanpas sitä kovin edustavia.. :D Apua!

Meidän tiimi rannekkeineen.

13:00 - Halusin vielä lopuksi ratsastaa hevosta ravissa ja laukassa sileällä, jonka jälkeen kävelin pitkät loppukäynnit tallin maastolenkin ympäri. Champ tuntui todella kivalta: se on selkeästi vielä hyvin läpiratsastettu Niclaksen jäljiltä ;) 

14:10 - Olen vihdoin istumassa autossa ja käynnistämässä matkaani kotia kohden. Champin ratsastuksen jälkeen pesin hevosen, molempien ratsujen varusteet, annoin Champille puuron, tein sen muut ruoat valmiiksi ja heitin molemmat hevoset pihalle. Nyt mulla on hirveä kiire, sillä periaatteessa mun pitäisi olla puolen tunnin kuluttua matkalla kohti Helsinkiä.. Ei taida onnistua!

14:50 - Pääsen vihdoin lähtemään kohti juna-asemaa. Meikkasin ennen tallille menoa juuri siksi, etten tarvitsisi käyttää siihen niin paljon aikaa enää iltapäivällä - tiesin olevani kuitenkin myöhässä aikataulusta. Kotona kävin nopeasti suihkussa ja söin nuudeleita. Terveellistä, etten sanoisi.

15:24 - Istuskelen junassa ja luen maanantain valtio-opin luentodioja. Tänään meillä ei ole koulua (tai siis olisi ollut kaksi luentoa, mutta skippasin molemmat ja lähdin tallille aamulla), mutta vuorossa on sen sijaan fukseille järjestetty fuksiseikkailu!

15:45 - Tapaan opiskelukaverini Stockmannin kellon alla. Teemme pienen sotasuunnitelman ja lähdemme sitten kävelemään kohti ensimmäistä rastia. Ideana tuossa tapahtumassa on siis kiertää ympäri Helsinkiä sijoitettuja rasteja, joissa on erilaisia tehtäviä. Matkan varrella kilpailemme laulukisassa, suunnittelemme videoita tuleville opiskelijoille, esitämme pieniä näytelmiä ja taiteilemme sählymailojen kanssa. Bongasimmepa muuten kadulta Brädinkin, jonka kanssa oli tietysti pakko ottaa yhteiskuva.

Hattujengi! Jokaisella ryhmällä piti olla joku yhteinen tyyli, mutta koska meillä ei ollut hyviä ideoita, ostettiin vaan tällaiset samanlaiset hatut jokaiselle. 

Paulan kanssa katsotaan televisiosta Netflixiä ja samalla Paula laittaa hiuksiani.

18:10 - Fuksiseikkailu jatkuisi aina puoli yhdeksään asti, mutta meidän ryhmämme ei jaksa innostua tapahtumasta kovista odotuksista huolimatta ja päätämme jättää leikin keskin heti kaikkien viiden pakollisen rastin kiertämisen jälkeen. Kaikkinensa tapahtumaan osallistui kaiketi yli tuhat fuksia ja rasteja oli kymmenittäin. Jatkobileet on illalla Circuksessa Roope Salmisen tähdittämänä, mutta jostain syystä myöhä valvominen ei houkuta ja haluan lähteä etkoilujen sijaan junalla kotiin.

18:20 - Lähettelen viestejä junasta kavereilleni ja kuuntelen musiikkia. Jollain tapaa mä en oikein osaa edes kaivata opiskelijabiletystä, vaikka tykkäänkin käydä ulkona. Ehkä sitä vielä joskus innostuu!

n. 19:00 - Turvallisesti kotona! Mun pitäisi tehdä vaikka ja mitä koulujuttuja, mutta väsymykseltä en halua edes ajatella mitään. Blogissakin olisi kommentteja, mitkä odottaisivat vastaamista, mutta sen sijaan keskityn edessäni olevaan ruokaan ja muihin sosiaalisen median sisältöihin.

20:00 - Isäpuoleni tytär on tullut meille yöksi, joten päädymme viettämään illan katsellen Netflixiä. Paula tekee samalla mulle kampauksia hiuksiini kokeillen kaikkea, mitä mieleen tulee. Mun mielestä on ihanaa, jos joku laittaa mun hiuksia! 

23:20 - Kellon viisarit juoksevat ja pian huomaan kellon olevan ihan liian paljon. Suihkun kautta kömmin takaisin peiton alle ja tarkistan vielä viimeiseksi saapuneet viestit, sähköpostit ja muut tarpeelliset mediasisällöt. Ei mitään mullistavaa maailmassa. Siispä aika laittaa silmät kiinni ja siirtyä unten maille :)

Lue lisää

#612: Vuosihuoltoa

Torstain kunniaksi Champ sai tänään annoksen rauhoittavaa, kun suoritimme klinikalla hevoselle vuosittaisen perustarkastuksen. Kuten olette saattaneet viimeisimmistä postauksista lukea, on ruuna hypännyt ja liikkunut muutenkin oikein kivasti. Se on ollut kaiken kaikkiaan päällepäin terveen oloinen mukava ratsastaa, toki pieniä heikkouksia lukuunottamatta: esimerkiksi takajalat ovat olleet sille aina ne suurin heikkous, suorajalkaisuudesta johtuen. Koskaan Champ ei ole ontunut tai ollut edes epämääräinen, mutta puolieroja erilaisissa ratsastuksellisissa liikkeissä löytyy ja vasenta takajalkaa on aina vähän vaikeampaa aktivoida. 

Mitään hengenhätää klinikkakäynnille ei siis ollut. Hevosten huollon suhteen on monenlaista koulukuntaa. Yhden mielestä hevoset viedään klinikalle vasta sitten, kun ne ovat niin kolmijalkaisia, ettei niitä voi enää liikuttaa karsinasta tarhaan. Toisen mielestä hevosia hoidetaan klinikalla, jos vammat eivät ensin parane jonkin ajan kuluttua kotioloissa. Kolmannen mukaan klinikalle mennään ennaltaehkäisevästi tarkistamaan asioita ja hoitamaan, jos jotain löytyy ja neljäs on sitä mieltä, että hoidetaan aina - löytyi vikaa tai ei. En halua tuomita ketään hevosenomistajaa, mutta myönnän kuuluvani itse kastiin numero kolme. Monet eivät lähde klinikalle vain katsastamaan hevosen tilannetta vuosittain, vaan odottavat hevosen oireilevan jotenkin, jotta varsinaisia toimenpiteitä lähdetään tekemään.

Tomerana lähdössä kotoa reissuun! Champin ilmeet on kyllä ihan mahtavia
näissä kaikissa kuvissa. Se on jotenkin niin tomeran pienen koulupojan näköinen,
pätevänä lähdössä kohti uusia seikkailuja :D (ehkä se johtuu tuosta tasaotsiksesta,
jonka sille vahingossa leikkasin.. en myönnä!)

Champ ihasteli Veljekset Wahlstenin myymälää, jossa pääsimme käväisemään.

Faktahan on se, että käyttöhevoset kuluvat vuosien mittaan ja jokaiselta hevoselta voi löytää jotain, jos tarpeeksi etsii. Erilaisten lievempien vammojen, kuten tulehduksien hoitaminen on mielestäni ihan fiksua, sillä mikäli näitä ei asianmukaisesti hoida, voi seurauksena olla vaikka nivelrikkoa. Turha piikittäminen on tietysti asia erikseen, sillä sekään ei pidemmän päälle ole välttämättä se kaikista parhain vaihtoehto. Olen ymmärtänyt, että Suomessa hevosia hoidetaan vähemmän kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa käyttöhevosten piikittäminen on enemmän arkipäivää. Eräs eläinlääkäri totesi tähän yhdeksi mahdolliseksi syyksi sen, että Suomessa hevosenomistajat ovat verrattain "persaukista porukkaa". Tiedä sitten lopullista syytä.

Oli miten oli, tänään oli vuorossa meidän vuosihuoltomme. Viimeksi Champ on kuvattu ja hoidettu puolisentoista vuotta sitten, joten koin tämän tähän kohtaan ihan tarpeelliseksi. Mun oli tarkoitus viedä hevonen kuvattavaksi jo keväällä, mutta se jäi mahaongelmien takia välistä. Kesällä emme halunneet ottaa turhia lepojaksoja, jottei kisakausi keskeytyisi sen vuoksi, joten syksy jäi ainoksi vaihtoehdoksi. Toki olisin voinut jättää klinikan vuodenvaihteeseen, mutta silloin se olisi venynyt taas muutamalla kuukaudella eteenpäin ja haitannut sitten taas talven treenejä. Tässä kohtaa vuotta en pääse ennen marraskuuta yhtiinkään kisoihin töideni ja koulun vuoksi - hyvä väli pitää pieni huoltotauko.

..Joo, meillä oli vähän ylimääräistä aikaa.. :D

Yleistutkimusta

Röntgenissä

Niinpä kello soi tänään 6.40 ja reippaana ajoin aamuruuhkassa ensin Espooseen viemään äitini töihin, kaarrellen sen jälkeen enemmän ja vähemmän ruuhkassa takaisin tallille. Halusin ratsastaa Champilla kevyesti ennen klinikkakäyntiä: tiesin, ettei ruunalla varmastikaan voisi ratsastaa kunnolla hetkeen, mikäli jotain hoitoja pitäisi tehdä. Koleasta säästä huolimatta päätin lähteä maastoilemaan ja löysimmekin oikein kivoja uusia reittejä, joita pitkin seikkailuun saimme kulumaan tunnin verran aamustamme. Takaisin tallille tultuani hoidin varusteet kuntoon, vein hevosen pihalle ja tein kaikki ruoat valmiiksi. Hirveällä kiireellä suhasin kotiin vain käydäkseni nopeasti suihkussa ja napatakseni jotain aamupalaa, minkä jälkeen palasin takaisin tallille: harjaus, kamppeet kasaan ja hevonen traileriin.

Tämä oli mulle ensimmäinen reissu, missä olin klinikalla ilman omien vanhempieni läsnäoloa. Mukana reissussa mulla oli Milla, joka oli pitkähermoinen ja kesti juttujani koko pitkän päivän ajan. Saavuimme klinikalle noin vartin ennen omaa aikaamme eli kello yhtä, joten kävimme ilmoittautumassa ilman kiirettä ja purimme sitten hevosen pihalle odottelemaan omaa vuoroaan.

Tässä kuva kohdista, jotka on puhdistettu karvojen ajelemisen jälkeen. Aika vaalenpunaista, etten sanoisi!

Tomera potilas..

.. Ja yhtä tomerana lähdössä kotiin :)

Tutkimus eteni seuraavasti: eläinlääkäri kyseli ensin hieman taustoja ja teki sitten ulkoisen, pintapuolisen koko hevosen kattavan tutkimuksen sisätiloissa. Ulos siirryttyämme Champin jalat taivutettiin jokainen kerrallaan sekä ylä-, että alanivelien osalta ja juoksutin sen suoralla uralla ravissa jokaisen taivutuksen jälkeen. Eläinlääkäri halusi nähdä hevosen liikkeessä myös ympyrällä. Kun tarpeelliset tutkimukset ja diagnoosit oli saatu tässä valmiiksi, jatkoimme matkaa kohti röntgeniä. Champilta kuvattiin takajalkoja sekä hiekkakuvat, sillä sen vatsa oli vähän löysänä. Lopulta siirryimme hoitotilaan suorittamaan hoitotoimenpiteet, josta pääsimme sitten ajelemaan iltapäiväneljän ruuhkassa takaisin kotitallille.

Taivutuksissa Champ reagoi vähän molempia vasempia jalkoja, toisesta pelkkiä alaniveliä ja toisessa vähän myös ylempiä. Kaikki kuvat olivat puhtaat, kuten ennenkin - tämä on aina helpottava tieto. Lähdin klinikalle sillä asenteella, että hoitaa saa ja mielellään voi, kun tänne ollaan kerta lähdetty. Niinpä Champille laitettiin muutamia erilaisia piikkejä yhteensä kahdeksaan eri kohtaan jaloista. Takapolvet sillä pliistrattiin, kintereet, etukavionivelet ja molemmat vasempien jalkojen vuohisnivelet piikitettiin. Sellaista perushoitoa siis: uusittiin öljyjä, niin kulkee mopo taas uudella voimalla. Joku toinen olisi saattanut jättää tekemättä, mutta mun mielestä on hyvä hoitaa ennen varsinaisia vammoja. Nivelrikko kun on taas sellainen vaiva, jota ei mielellään hevoselleen halua.

Loppuun vielä pari kuvaa meidän aamuisesta maastoreissusta.

Sekä tietysti ihana Elma, joka on tässä niin viattoman näköinen :P

Seuraavan viikon ajan me kävellään ja Champ saa nauttia tarhaelämästä. Sitä seuraavalla viikolla palataan vähitellen takaisin treeniin ja kahden viikon päästä klinikkakäynnistä olemme taas täydessä toimintavalmiudessa jatkamaan valmistautumista hallikauteen. Kausi tosin on alkanut jo hyvä tovi sitten, mutta meidän osaltamme se pääsee starttaamaan vasta vuoden viimeisinä kuukausina. No, joskus näin! 

Kun olimme päässeet takaisin kotiin, purimme hevosen karsinaan ja lähdimme vielä Millan hevosen luokse Keravan suunnalle. Pääsin jopa lopuksi kaahottamaan tämän kauniin tamman kanssa maneesia ympäri, kirjaimellisesti. On se vaan kumma, miten hevoset osaavat olla erilaisia toisiinsa nähden. Eihän tuota ratsastusta kovin vakavasti voinut ottaa, mutta sainpahan istua muutaman kierroksen ajan koulusatulassa. Mahtoivat tallin muut ratsastajat miettiä, mitä ihmettä yritin olla tekevinäni, kun en saanut edes laukkaa nostettua :D Ilta venyi lopulta pitkäksi ja olin kotona vasta puoli kymmenen aikaan. Loppuilta onkin kulunut koneella blogijuttuja tehden, joten kouluhommat jäivät tältä päivältä väliin. Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan, sillä huomenna on jälleen aikainen herätys tallille.

Lue lisää