Joulukalenterin 12. luukku - Nina Fagerströmin valmennus

 

VIDEOT LISÄTTY, pahoittelen, että kesti :)

 

Ajattelin ensin jättää tämän valmennuspostauksen joulukalenterin ulkopuolelle, mutta koska mulla on aivan järkyttävä kiire vielä tämän viikon loppuun saakka, päätin kuitenkin ujuttaa sen kalenteriin mukaan. Mulla oli eilen herätyskello soimassa tasan 04:00 ja suuntasimme Tampereelle Nina Fagerströmin valmennukseen aamun pimeillä tunneilla. Oli muuten uskomattoman kiva reissu, kyllä kannatti nousta! Jotta tähän joulukalenteriin saatte hieman extraa, on mukana paljon videoita ja selostusta tunnista tarkemmin.

 

Aloitimme kuulumisten vaihdon ja alkuverryttelyn jälkeen ravissa ympyrän tapaisella uralla, jossa mukana oli ravipuomit. Kerroin aluksi Ninalle meidän ongelmista, joista isoimpana takaosan voimattomuus ja kaarteissa kaatuminen sisään, mikäli en ratsasta kunnolla. Nina teettikin meillä heti alussa treeniä, jolla pääsimme käsiksi kunnolla hevoseen. Meidän piti taivuttaa hevosta aivan liioitellusti ja todella lyhyellä ohjalla (ainakin se selkään tuntui siltä, videolta ei niin näyttänyt) puomien jälkeen ja vahtia, ettei hevonen mene nenä ryntäissä. Tämä oli mulle haastavaa, sillä aina kun taivutin Champia, se halusi laskea päänsä alas ja jouduin sitä koko ajan pyytämään ylöspäin.

 

Tällaisella ylitaivutuksella pääsimme ratsastamaan hevosia oikeasti jalalla ja saimme niitä reaktiivisemmiksi. Nina painotti, että verrytellessämme meidän tulee olla efektiivisiä ja tehokkaita ratsastuksessa, eikä ratsastuksen tarvitse näyttää niin kauniilta. Tietenkään hevosia ei saa repiä tai muuten toimia väkivaltaisesti, mutta koska hevonen tulee olla avuilla hypätessä, tulee sen oikeasti olla kokonaisuudessaan apujen välissä verryttelytehtävien jälkeen. Tässä mulle tuli jo ensimmäinen ahaa-elämys! Pitää alkaa vaatimaan yhä enemmän jo heti alusta lähtien niin, etten tosiaan jää verryttelemään aina niille pääty-ympyröille ja tyydy siihen, että "no se vähän nojaa sisään, yritetään vähän korjata" - näihin täytyy puuttua heti, jotta ongelmia saadaan ratkaistuksi!

Champ jäi mielellään puomeilla tyhjäksi edestä ja ns. leijumaan, mikä piti saada pois. "Passagemaista" leijumista ei haluta esteratsastuksen puomitehtävissä, sillä hevonen ei saa jäädä tyhjäksi. Nina sanoikin, että se on pahin mahdollinen tunne esteillä - kun ei tiedä, mihin ja milloin hevonen laskeutuu hypystä!

Ristikkotehtävää, josta ei ole videoita

Jatkoimme samaa teemaa laukassa, mutta nyt niin, että teimme ensin normaalissa laukassa avon tapaista liikehdintää samalla ylitaivuttaen reilusti sisälle. Hevosten piti oikeasti olla kunnolla jalan edessä, jotta tämä onnistui. Aluksi unohdin kokonaan ulko-ohjan, jolloin Champ yritti oikeaan kierrokseen muutaman kerran tarjota laukanvaihtoa - kun muistin pitää ulko-ohjankin kädessä ja hevosen vasen lapa pysyi mukana ja käytin vielä Ninan antamaa neuvoa hyödyksi (kuuluu videolla), ei hevonen yrittänyt vaihtaa laukkaa enää kertaakaan. Kun sen sai kunnolla pohkeen eteen, ei vaihto-ongelmaa ollut enää ollenkaan.

Kun olimme tulleet tehtävän yhteen suuntaan normaalissa laukassa, jatkoimme samaa reilussa laukassa. Laukka sai oikeasti olla isoa, jotta hevonen ja kuski joutui kunnolla töihin. Ja vitsi, millainen ero selkään tuntui laukan laadussa tämän jälkeen! Tässä taas toinen ahaa-elämys: kun ratsastaa hevosta isommassa laukassa, voi siltä tosissaan vaatiakin jotain muutakin kuin eteenpäin menemistä. Tai no, tietystihän tämäkin yksinkertainen asia oli taas käytävä valmennuksessa toteamassa, vaikka siitä on monta vuotta itsekin itselleen hokenut..

 

Näiden alkutehtävien jälkeen aloitimme hyppäämisen kahdella ristikolla, jotka tulimme diagonaaleilla niin, että niiden väliin tuli tehdä iso ympyrä reilusti jälleen ylitaivuttaen ja ratsastaen jalalla hevosta takaa eteen. Ihan ensimmäisiltä ristikoilta mulla ei ole videoita, mutta muuten Ida kuvasikin kaikkea. Kun ristikot nostettiin pystyksi, sanoi Nina, että Champ odottaa hieman liikaa ensimmäisenä esteen jälkeen mun kättä eli jarruttavaa ohjasotetta. Kun hän asiasta mainitsi, korjasin seuraavalla kerralla ensimmäiseksi avuksi jalan käden sijaan ja ero oli valtava! Hevonen ei yrittänyt lähteä esimerkiksi poukkoilemaan suuntaan tai toiseen, joten tässä se kolmas ahaa-elämys. Monesti vähän menevämmän hevosen ottaisi esteen jälkeen kiinni mieluumin kuin käyttäisi jalkaa, mutta jalkaa käyttämällä hevonen oli paljon rauhallisempi esteen jälkeen. Tietenkään kyse ei ollut mistään "kannukset kylkeen ja täysiä eteen" -ratsastuksesta, vaan kevyestä kosketuksesta ennen puolipidätettä.

Sama ristikkotehtävä, mutta pystyinä ja myöhemmin okserina

Ensimmäinen pysty nostettiin okseriksi ja tulimme samaa tehtävää muutaman kerran, kunnes nostimme esteet 120-125cm korkeudelle. Kerran ratsastin okserille huonon tien ja hevosen pohjaan, jonka jälkeen jäin pystyllekin jarru päälle ja pohjaan, mutta muuten pääsin aika hyvin nypläyksestä pois ja uskalsin todella antaa hevosen laukata rytmikästä ja aktiivista laukkaa esteelle asti kaarteista ulos. Muutaman kerran olisin voinut ratkaista pystylle yhden askeleen lisää, mutta näin askeleen jo kaarteessa ja uskalsin laukata esteelle vähän isommin. Tietystikään mitään päätöntä tykitystä ei saa lähteä tekemään, mutta olin jopa hieman yllättynyt siitä, että päätin ratkaista kerrankin eteen yhden pikkuaskeleen sijasta.

 

Nina myös neuvoi, että esteiden välissä voin uskaltaa hyvin päästää kerran kättä kunnolla eteen ja ottaa sen jälkeen tuntuman uudelleen, jolloin saan ratsastettua hieman aktiivisemmin taas. Kun olimme hypänneet tuolla tehtävällä hevoset valmiiksi, aloitimme radan ratsastamisen. Rata alkoi aivan kuten äskeinen tehtävä oli, josta jatkoimme maneesin ympäri ja diagonaalilla pystyn, josta oli kuusi laukkaa sarjalle. Sarjalta piti ratsastaa lyhyelle sivulle pääty-ympyrä kaulaa taivuttaen ja sen jälkeen tulla okseri, josta jatkaa neljä laukkaa kolmoissarjalle ja sitten tehdä vielä pääty-ympyrä, jottei ratsastusta lopeta esteen jälkeen.

 

Ensimmäinen kierros oli noin metrin korkuisena (paitsi kaksi ensimmäistä oli edelleen samoja kuin aluksi) ja se sujui ihan kivasti. Pystyltä sarjalle -väliin otin seitsemän askelta, koska Champ jäi pystyn jälkeen pelleilemään jotain omaansa ja sekosin hieman rytmissä, mutta Nina painotti, ettei askeleet olleet tuossa se tärkein, vaan tie - tehtävä oli rakennettu hämäävästi siten, että sille olisi ollut helppo oikaista ennen pystyä ja tulla sarjan a-osalle vinoon, joka ei ole koskaan hyväksi. Nostimme esteitä 110-125cm korkeudelle ja sama kierros uudelleen. Toisella yrittämällä tuo sujui sujuvasti kuudella, joskin jäin sarjan jälkeen pääty-ympyrälle jotenkin lamaantuneena ja sössin lähestymisen kokonaan okserille kaarteesta ulos, jolloin jouduin ratsastamaan eteen kolmoissarjalle ja se kävi kovin ahtaaksi.
 



Tässä toin Champin vähän liian lähelle okseria, alemmassa okserikuvassa taas vähän kauas - viimeisessä hyvään kohtaan.

Sain korjata virheeni uudelleen, jolloin en taaskaan ratsastanut tarpeeksi hevosta pohkeen eteen ennen kaarretta okserille ja se lähti puskemaan okserille taas hieman lähelle, jolloin jäin edelleen hieman kauas kolmoissarjan ensimmäisestä osasta ja ahtaus koitui ongelmaksi. Kolmas kerta toden sanoo ja niin tälläkin kertaa, sillä silloin Nina kehotti nimenomaan kääntämään taas kaulaa kaarteessa kunnolla ja ratsastamaan hevosen takaosalleen. Hyppy okserille oli hyvä ja pääsin tekemään tarvittavan puolipidätteen ennen kolmoissarjaa, jolloin se oli parempi.

 

Olimme kaikki todella tyytyväisiä tuntiin, sillä sain ihan älyttömästi uutta ajateltavaa kotiin! Kaikki nämä olivat asioita, jotka olivat ennestään tiedossa, mutta joiden saaminen todella päähäni vaati tällaisia konkreettisia ahaa-elämyksiä. Vinkkejä tuli niin paljon, että tekemistä riittää kotona pitkäksi aikaa. Nina sanoi, että näki paljon hyvää menossa ja ainakin se oli parantunut sitten viime näkemän. Seuraavan kerran nähdään samoissa merkeissä ensi vuoden puolella, en malta odottaa! Kannatti ajaa kaksi tuntia suuntaansa, oli kyllä sen arvoista :)

 

Nyt viimeisen puolen viikon sisällä olen saanut näiltä kolmelta valmennuskerralta (Pinja Immosen estevalmennus, Hippolan kouluklinikka ja Ninan estevalmennus) niin paljon ajateltavaa ja kokeiltavaa ratsastukseeni, etten malta odottaakaan kaiken toteuttamista! Aion esimerkiksi ratsastaa nyt useammin ilman kannuksia, jotta saan tarvittaessa kannuksista sitä terävyyttä. Pakko oikeasti tulla sieltä omalta mukavuusalueelta pois muulloinkin kuin valmennuksissa, jotta kehitystä saadaan nopealla tahdilla. Tai eihän meillä mihinkään ole kiire, tässä sitä vaan innostuu kaikesta motivaatiosta, jota olen saanut imettyä itseeni kuluneen viikon aikana!

 

Mitä piditte tällaisesta postauksesta?
Superkivaa torstaita kaikille, nauttikaa päivästä :)