#314: Turvallisuus ennen kaikkea!

Eräänä iltana (voi miten kliseinen aloitus) palloilin tavalliseen tapaani tallilla viettämässä aikaa Champin kanssa. Hain sen tarhasta aivan, kuten aina ennenkin, riimun leukahihna auki. Yksi tallilaisemme huomautti mulle asiasta varsin napakkaan sävyyn, joskin puhtaasti hyvää tarkoittaen: "Kun sulla on oikeasti hieno ja arvokas hevonen, miksi sun pitää olla niin tyhmä, että otat tuollaisia riskejä?". Heitin tähän vastaukseksi naureskellen vain, että tyhmä totuttu tapa.

 

Aloin kuitenkin miettiä vähän tuon jälkeen, miten paljon oikeastaan teen tuollaisia tyhmiä ja ajattelemattomia asioita, joista voi seurata pahimmassa tapauksessa ikävääkin jälkeä. En varmasti ole ainoa, jolla on parannettavaa turvallisuuden kanssa hevosia käsiteltäessä, mutta aion nyt olla se, joka niitä ihan avoimesti täällä bloginkin puolella pohtii. Toivottavasti tämä herättää teissäkin ajatuksia, vaikkakin jokaisen näistä asioista pitäisi olla jokaiselle hevosten kanssa tekemisissä olevalle itsestäänselvyys.

 

Olen aina taluttanut hevosia riimu auki, jos olen tuntenut hevosen edes jotenkuten. Kun olin pieni, neuvoi tallimme omistaja laittamaan riimun lukon kiinni riimun alarenkaaseen, jottei se osuisi pään heiluessa hevosen silmään. Toinen mahdollinen riski riimun auki jättämisessä on se, että hevonen saa kiskaisemalla tai päätä ravistelemalla riimun pois päästään, jolloin se on luonnollisesti irti. Riimun kiinni laittaminen vie ihmiseltä - siltä laiskemmaltakin - vain muutaman sekunnin, joten on suorastaan tyhmyyttä jättää riimu auki.

 

Tästäkin luovun, se on lupaus! (Hollanti 2012)

Hanskoitta ratsastaminen on tietysti typerä tapa ja turvatonta sekin, mutta siitä en ole vielä luopumassa kokonaan. Vähitellen sekin on kuitenkin tavoitteena. (Hollanti 2012)

Jätän hyvin usein karsinan oven raolleen tai kokonaan auki hakiessani satulahuoneesta satulaa tai harjoja, sillä Champ osaa seistä karsinan ovella niin, ettei sen etujalat saa tulla karsinasta ulos. Ruuna rakastaa katsella tallin tapahtumia ja hyvin usein pidän karsinan oven edessä narua, jolloin voin jättää hevosen hetkeksi myös ilman valvovaa silmää siinä uskossa, ettei se karkaa narun ali. Oven auki jättäminen ilman naruviritelmiä on oikeasti todella typerää, sillä hevonen voi ihan pienestäkin syystä päättää lähteä karsinastaan pois omille teilleen - vaikka olisinkin ollut vain muutaman metrin päässä satulahuoneessa. Myös oven kiinni pistämisessä kuluu aikaa niin vähän, että sen tekee jokainen ilman erityistä vaivaa.

 

Kolmas mieleeni tullut ajatus oli, kuinka aina tallin käytävällä, kentällä tai maneesissa saatan kiristää hevosen vyötä tai laittaa esimerkiksi takkia päälleni ilman, että pidän samalla hevosesta kiinni. Niin monet kerrat olen saanut kuulla valmentajiltani tästä palautetta, mutta yhä edelleen myönnän sortuvani tähän kerta toisensa jälkeen. Samoin kuin hevosen takaa kävelemiseen, "vaikkeihan Champ koskaan potki ihmisiä" tai liian läheltä toista hevosta ratsastamiseen, "koska ei se ole ennenkään ketään potkinut". Ei niin, mutta yleensä ne ovatkin juuri ne kuuluisat viimeiset sanat.

 

Rippikuvauksessakaan ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan..! Hienoa työtä Milja ;) Kuvan on ottanut Katariina Heiskanen 2012.

(Belgia 2011) Ehkä kivan näköistä, mutta kaikkea muuta kuin turvallista: ei kypärää, ei kenkiä, eikä edes huomio hevosessa. EI NÄIN!

Kypärättä ratsastaminen onkin sitten asia, josta joku ahkera voisi kirjoittaa vaikka kandityönsä. Olen itse ollut henkilö, joka on poikkeuksetta ratsastanut ulkomailla ja välillä Suomessakin ilman kypärää. Myös niiden täysin vieraiden hevosten kyydissä, joista osa oli oikeasti kuumia tai kovia pukittelemaan. Muutaman kerran ratsastin laukkaradalla yhdellä orilla, jolla välillä kilahti ja silloin tuli hetkittäin kypärää ikävä. Onneksi mitään ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, siitä saan kyllä olla ikionnellinen. Ymmärrän hyvin, että jonkun mielestä kypärättä ratsastaminen voi olla "siistiä" (ajattelin näin nuorempana itsekin) tai ettei rippikuvaansa halua ottaa kypärä päässä, mutta nykyään puhun kyllä kypärän käytön puolesta. Olen joutunut seuraamaan sivusta muutamia tapaturmia, joissa kypärättä ratsastaminen olisi johtanut todella vakaviin vammoihin, enkä koskaan haluaisi sellaista omalle tai kenenkään läheiseni kohdalle.

 

Faktahan lienee se, että ihminen on luonnostaan vähän laiska ja toisaalta luotamme liikaa hevosiimme. Ne ovat kuitenkin eläimiä, joilla on pakovietti ja jotka ovat jatkuvasti alttiita ympäristön tapahtumille. Emme voi koskaan ennakoida, mitä seuraavassa hetkessä tulee tapahtumaan - myös se tädin pomminvarma kultamussukka voi jonain päivänä pelästyä jotain ihan olematonta asiaa, jolloin huolimattomuus voi kostautua. Jos haluamme olla tekemisissä täysin varmojen hevosten kanssa, tulee silloin siirtyä vaikka simulaattoreihin (keppihevosetkin taitavat olla liian eläväisiä vaihtoehtoja).

 

Virheistä opitaan, mutta taidan olla siitä kiitollinen, ettei niitä virheitä ole vielä sattunut omalle kohdalleni niin konkreettisesti. Se, että hevonen on joskus päässyt riimu+naru -viritelmällä tiellä irti ja juossut tallille ilman naarmun naarmua on opettanut, etten kävelytä hevosta maastossa ilman kuolaimia ja liinaa. Aion nyt opetella kokonaisuudessaan huolellisemmaksi hevosen käsittelijäksi, jolloin välttäisin kaikki turhat haaverit ja olisin samalla esimerkkinä nuoremmille tallilaisillemme. Ja kuten itse totesin, jos en ole huolellinen perusasioissa, miksi sitten suojitan hevoseni tarhaukseen.

 

Myönnättekö sortuvanne itse joskus huolimattomuuteen hevosten kanssa?