Joulukalenterin 13. luukku - Arkitreeniä

 

Blogini painottuu pitkälti estevalmennuksistani kertoviin postauksiin, sillä miellän itseni puhtaasti harrastekilpailijaksi esterastastuksen saralla. Monesti olette toivoneet videoita aivan tavallisista ratsastuskerroistani - ei välttämättä edes kouluvalmennuksista, vaan itsenäisistä sileätyöskentelyistäni. Mun on oikeasti hankala saada innokkaita kuvaajia taltioimaan koulutunteja (saati itsenäistä räpellystä), mutta joulukalenterin kunniaksi anelin yhden kaverini kentän laidalle kuluneella viikolla. Siispä nyt on vuorossa oikein pitkä video aivan tavallisesta ratsastuksestani!

 

Champin viikko koostuu yleensä yhdestä estevalmennuksesta, yhdestä puomi-/kavalettipäivästä, maastoilupäivästä, kouluvalmennuksesta ja siihen päälle yleensä kaksi itsenäistä ratsastusta sekä yksi kävelypäivä tai vapaa. Itsenäisesti ratsastaessani yritän joko jatkaa jotain valmennuksissa esille tullutta tehtävää tai vaihtoehtoisesti kehitellä jotain omaa sen mukaan, miltä hevonen milloinkin tuntuu.

Kuvat ovat kuvakaappauksia alla olevalta videolta. Videolla näkyy oikeastaan kaikki kuvattu materiaali, ainoastaan joitakin toistoja jätetty pois. Mukana siis hyvät ja huonot pätkät!

 

Vielä viikko sitten aloitin ratsastuksen aina alkukäyntien jälkeisellä pitkin ohjin ravaamisella/laukkaamisella, mutta nyt laitoimme valmentajieni kanssa alkuverryttelyni uusiksi. Alkukäyntien jälkeen aloitan ohjat tuntumalla käynnissä pysähdyksillä ja väistöillä niin, että saisin edes vähän hevosta kuulolle ja pohkeesta eteen. Champ jää todella helposti pohkeen taakse (myös mennessään kovaa eteen), eikä silloin auta potkia hevosta jatkuvasti kylkiin. Täytyy osata ratsastaa vähän jopa hitaammin ja saada se erilaisten tehtävien kautta paremmin jalan eteen. Käyntipysähdykset ovat meillä todella hyviä keinoja saada hevonen terävämmäksi pohkeelle, mutta toisaalta ne ovat samalla hankalia itselleni: istun sen verran vinossa, että vaikka Champ pysähtyy suoraan, se yleensä aina korjaa takaosaa vasemmalle mun istunnan mukaan.

 

Kun hevonen on edes siedettävä käynnissä, aloitan ravaamaan kevyessä ravissa. Ei haittaa, jos hevonen haluaa olla vähän alempana ja jopa kuolaimen takana. Champille on paljon helpompaa kulkea kuolaimen takana (niin suurena virheenä kuin sitä pidetäänkin) kuin luotiviivalla, että mielestäni se voi aluksi kulkea matalampana ilman sen kummempia kauhisteluita. Tuon hevosen saisi helposti vedettyä sellaiselle rullalle, ettei toista olisi! Kevyessä ravissa pyrin vain ratsastamaan hevosta isoilla ympyröillä kahden ohjan tuntumalle. Champin kanssa käy usein niin, että se jättää takajalat pois, selän alas ja heittää kielen ulos sekä pään ylös. Tällöin ensimmäinen korjaus on tukea jalalla kuitenkaan ratsastamatta hevosta voimakkaasti eteen, sillä se horjuttaa tasapainoa ennestään muutenkin tasapainottomassa tilassa. Tuossa videollakin näette, miten alussa tuollainen tilanne tuli kerran selvemmin.

 

Tällä ratsastuskerralla aloitin aika nopeasti työskentelemään harjoitusravissa. Tein paljon siirtymisiä ravista käyntiin ja muutaman askeleen päästä takaisin raviin. Jään ihan liian helposti ratsastamaan käyntiä liian pitkäksi aikaa, sillä parhaimman hyödyn siirtymisistä meidän tapauksessa saa nopeilla toistoilla. Sen takia teen yleensä myös muutaman kerran niin, että juuri ennen hevosen siirtymistä käyntiin ratsastankin sen takaisin eteen. Hevonen ei tässä tilanteessa jää ennakoimaan sitä itse siirtymistä, vaan kuuntelee, mitä siltä oikeasti halutaan.

 

Olen tosi huono keksimään mitään kivoja uusia tehtäviä, joten yleensä teen ravissa väistöjä, avoja, jotain volttitehtäviä tai niiden yhdistelmiä. Videointikerralla väistätin takaosaa ympyrän kaarella sisään ja ulos: ulospäin on Champille hankalampi. Se haluaa hidastaa tempoa ja nopeuttaa tahtia, jolloin jalat käyvät kuin mikäkin ompelukone. Lähden herkästi vaatimaan liikaa, jolloin hevonen "ahdistuu", kun se ei vain yksinkertaisesti kerkeä asettelemaan jalkojaan tarpeeksi nopeasti. Mun pitäisi aina vain malttaa antaa sille vähän enemmän aikaa ja pyytää asteittain lisää - helpommin sanottu kuin tehty.. Näiden väistöjen lisäksi tein vähän avoa molemmilla pitkillä sivuilla, missä on aivan samat ongelmat kuin väistöissäkin.

 

 

Linkki videoon.

 

Laukassa lähden yleensä siitä ajatuksesta, että hevosen pitää olla ensin tasapainossa ja lähteä sitten vasta eteen. Kouluvalmentajani neuvoi tämän mulle ja tajusin sen kunnolla vasta juuri silloin: jos ratsastan Champia eteen laukassa, kun se ei ole tasapainossa, kokee hevonen sen "mahdottomaksi" ja pukittaa. Jos ratsastan sen ensin avuille vähän hitaammassa tempossa, pystyy sitä sitten ratsastamaan eteen tai enemmän kooten ihan normaalisti.

 

Teen aika paljon siirtymisiä myös laukan ja ravin välillä. Ensimmäiset siirtymiset ovat yleensä aika etupainoisia, mutta jos onnistun tekemään ne oikealla hetkellä, paranee lopputulos huimasti. Laukassa varsinkin tykkään työstää oikeaan kierrokseen enemmän takaosan väistättämistä ulos, sillä Champ on tähän suuntaan enemmän vino ja työntää takaosaa sisälle vasemman lavan karatessa ulos. Normaalina päivänä teen paljon vastalaukkaa, mutta tuon videointikerran aikana en oikeastaan yhtään. Sen sijaan tein avotaivutusta: oikea korjaushan tuohon vinouteen ei liene se, että väistättää takaosaa ulos, vaan se, että siirtää etuosaa sisälle. Lopuksi tein muutamia vaihtoja ja neljä vaihtoa joka kolmannella. Viimeinen näistä tuli epäpuhtaasti ja muutkin olivat estevaihtoja, mutta ainakin vaihtoi!

 

Ratsastuksen työskentelyvaihe kestää yleensä välikäynteineen puolesta tunnista reiluun tuntiin, tähän päälle tietysti alku- ja loppukäynnit. Yritän aina tehdä niin, että valmennuksia seuraavat päivät hevonen liikkuisi vähintään maastossa, mutta mieluiten kuitenkin kentällä tai maneesissa ratsastaen ja siitä seuraavana päivänä voi olla kevyempää. Harvoin suunnitelmat kuitenkaan pitävät ja ne voivat muuttua ihan mistä tahansa syystä vaikka vielä hevosen selässä ollessa.

 

Miten te ratsastatte hevosillanne itsenäisesti sileällä? Mikä on haastavaa/helppoa?