maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 15. luukku - Kausi 2014

 
Vuosi lähenee loppuaan ja on hyvä kerrata hieman kuluneen vuoden kilpailutapahtumia. Edellisen kerran tällaista tehdessäni pystyin vain hehkuttamaan Champin kanssa käymää taipalettani, sillä jokaisesta kisasta kotiintuomisina oli ollut ruusuke tai pari. Tämä kausi ei sujunut aivan niin hyvin, itse asiassa vastoinkäymisiä ratsastuksellisesti oli paljon, eikä niistä ole vieläkään päästy kunnolla yli.
 
Alkukausi sujui paremmin kuin uskalsin ikinä toivoa. Kauden ensimmäiset kisat hypättiin Ypäjällä helmi-maaliskuun vaihteessa ja kolmesta luokasta sain kolme ruusuketta: yhden metrin luokasta ja kaksi 110cm-tasolla. Maaliskuun Ypäjän kolmipäiväisissä kansallisissa sama trendi toistui, tosin tein lauantain 110cm-luokassa niin pitkät tiet, että otimme yhden yliaikavirheen: sunnuntaina kuitenkin sijoituin kuudenneksi oikeassa jumboluokassa, mitä en olisi koskaan voinut kuvitella.
 
Huhtikuussa Champ alkoi laittamaan vähän kapuloita rattaisiin. Enää ei riittänyt, että keikuin kyydissä miten halusin ja se näkyi siinä, ettei hevonen enää sietänyt yhtä paljon virheitä. Ypäjän kisoista sain toiselta radalta yhden puomin alas ja toisella 115cm-radalla otimme elämämme ensimmäisen kiellon. Olin todella pettynyt, mutta syy oli puhtaasti omassa ratsastuksessani. Olikin ollut aika ihmeellistä, miten pitkään Champ oli suostunut katsomaan räpellystä ilman, että se oli alkanut rokottaa virheistäni radalla. Toukokuun alussa Laakson aluekansallisissa otimme metrin luokasta sijoituksen ja 110cm meidät hylättiin. Hevonen tuntui radalla todella oudolta, se ei oikein hypännyt kunnolla.
 


 


 
Lähdimmekin tutkimaan vatsaa ja sieltä löytyi vähäinen määrä hiekkaa. Champ olikin sitten hiekanpoistokuurilla ja ajateltiin sen olevan sillä ohi. Samaan aikaan alkoi meidän vesimatto-ongelma: Champ kyttäsi oikeasti todella voimakkaasti vesimattoja ja sinisiä esteitä. Kesäkuussa kävimme hyppäämässä Kauniaisissa harjoituskisoissa, joissa emme muistaakseni päässeet edes maaliin ainoassa luokassamme, kun Champ jäi yhteen kulmaan pomppimaan, eikä suostunut menemään esteen lähelle, jonka takana oli vesi"hauta". Tässä vaiheessa hälytyskellot soivat - ei tuollainen käytös ollut tälle hevoselle normaalia.
 
Perinpohjaisten klinikkatutkimusten jälkeen (17 kuvaa jaloista ja selästä, taivutukset, ratsain esittäminen ja hyppääminen) saimme diagnoosiksi kintereiden ja etujalkojen kavionivelten tulehduksen. Kuvat olivat ihan priimat, mutta tulehdus oli aika selkeä. Nuo kohdat piikitettiin ja parin kävelypäivän jälkeen hevonen palasi treeniin. Seuraava etappi oli Sea Horse Week Hangossa.
 
Hangossa hevonen oli verryttelyssä aika possu, mutta radalla oikeastaan näin jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä. Tuloksissa ei ollut kehuttavaa. Molemmista radoista pääsimme maaliin, mutta virhepisteitä oli kunnolla. Metrin radalla otin kiellon yhdelle siniselle lankulle, jota Champ kyttäsi jo kaukaa kaarteesta ja 110cm radalla jäin ratsastamaan yhden linjan ihan liikaa taakse, jolloin hevosella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vetää liinat kiinni. Oli kuitenkin itselleni lähinnä henkinen voitto päästä maaliin asti molemmilla kerroilla.
 


 

 
Lohjalla kävimme elokuussa hyppäämässä seurakisat, jotka menivät taas miten menivät.. Metrissä hevonen kyttäsi vesimattoa kieltämiseen asti ja ratsastin muutenkin huonosti, joten virhepisteitä tuli taas, vaikka maaliin päästiin. 110cm-luokassa emme päässeet vesimaton lähelle enää ollenkaan, joten sieltä tuli hylky. Saimme kuitenkin treenata rataa jälkikäteen 120cm-tasolla ihanien tuomareiden antaessa luvan ja silloin rata sujui paremmin kuin hyvin, jättäessäni vesimaton välistä.
 
Syyskuun alussa hypättiin Keravalla aluejoukkuemestaruudet, joissa tein metrissä typerän lähestymisvirheen ja hevoselle oli helpompi kieltää. Tästä huomaa sen, miten Champ ennen pelasti kaikki tilanteet, mutta nykyään sen kanssa pitää olla tarkempi. Maaliin kuitenkin päästiin muuten virheittä ja 110cm-luokassa otin jälleen sijoituksen. Hevonen oli niin innoissaan palkintojenjaossa!
 
Hyvinkäällä hypättiin vuoden päätavoite eli aluemestaruudet. Verryttelyluokassa 105cm tasolla Champ oli ihan katastrofi, se rata oli oikea työvoitto päästä maaliin. Jotain tapahtui ja nuorten aluemestaruusluokassa 115cm-tasolla teimme siihen asti ehdottomasti parhaimman ratamme ikinä, vaikka viimeisen esteen okserin puomi putosikin. Olin niin onnellinen! Jos olisin ratsastanut yhden puolipidätteen vähemmän ennen viimeistä okseria, olisimme voineet saada mitalin..
 


 


 
Syyskuun loppupään Ypäjän kisat sujuivat sitten taas vaihtelevasti. Lauantain 115cm-luokassa Champ jäi pomppimaan ensimmäisen esteen eteen kulmaan ja tästä tuli miljoona virhepistettä, vaikka muuten rata meni nollilla loppuun. Samana päivänä kävin hyppäämässä vielä 110cm-luokan ja ratsastin ihan älyttömän määrätietoisesti sijoittuen luokassa viidenneksi. Huh! Seuraavana päivänä hevonen oli äärettömän hyvä radalla, toisen vaiheen tulos oli yksi puomi yhden typerän liian pienen tien vuoksi, rupesin vähän ahnehtimaan.. Ja kauden viimeiset Ypäjän kisat sujuvatkin niin, että lauantaina hevonen oli ihan possu ollen ihan kaikkien apujen ulkopuolella, vaikka maaliin päästiinkin. Laitoin kokeneen kilparatsastajan selkään hyppäämään saman radan uudelleen: hevonen teki samat possuilut, mutta ratsastaja sai sen onneksi paremmin maaliin kuin itse sain. Sunnuntaina Champ olikin taas ihan eri ratsu ja tein siihen asti parhaimman ratani 110cm-luokassa sijoittuen, vaikken edes yrittänyt ratsastaa aikaa kauheasti. Mun piti startata tuolloin 120cm-tasolla, mutta siirsin ilmoittautumisen suosiolla 10cm alempaan luokkaan.
 
Mitäs tästä nyt sanomaan.. Vaihtelevasti on mennyt: muistaakseni kymmenen ruusuketta, mutta paljon myös huonoja ratoja. Vasta nyt olen oppinut, että radalla pitää oikeasti ratsastaa. Ensimmäiset radat ovat itselleni yleensä niitä, missä jään vain matkustamaan ja hevonen kyllä aistii tämän itsestäni. Juteltuani eläinlääkärin kanssa (joka hoiti Champia kesällä ja näki sen kisaradalla nyt Ypäjällä) tulimme myös siihen tulokseen, että hevonen selkeästi stressaa vatsallaan kisatilannetta ja sillä on vähän epämukava olo, jonka vuoksi se protestoi radalla. Tulevaan kauteen lähdemmekin viisaampana ja yritämme saada hevoselle mahdollisimman myönteisiä kisakokemuksia huolehtimalla vatsan hyvinvoinnista entistä paremmin. Tarkemmin en kerro tavoitteita tulevalle vuodelle, sillä siitä on tulossa oma postauksensa.
 
Miten teidän kisakausi sujui? Näyttikö se edes vähän paremmalta kuin meidän?

11 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja kuvat taas tosi kivoja! :) Champ on niin söpö :3

    tekstisi

    VastaaPoista
  2. Hah! Huonommin meillä kisakausi meni kuin teillä. Meidät hylättiin niin monta kertaa ja treeneissä meni surkeasti että mun itsevarmuus katosi - ja on edelleen esteillä hieman kadoksissa.

    Poni tutkittii kunnolla (myös varusteet) että tultiin siihen tulokseen että ponin pää ei yksinkertaisesti kestänyt, joka saattaa olla hyvin totta. Varsinkin kisatilanteissa se oli hyvin jännittynyt (vaikka jo viisi vuotta kisailua takana) ja maha sekaisin.

    Monesti myös mietin että meninkö minä pilamaan sen ponin. Sillä kun isosiskoni sillä ennen kisasi niin tuloksena oli yleensä voitto tai vähintäänkin sijoitus. Se myös voitti messilän poniderbyn jossa uusinta oli 110cm.

    Ehkä kilometrit on tullut esteillä täyteen? No ollaan nyt keskitytty koulupuoleen ja hyvältä näyttää ja vihdoin näen valoa tunnelin päässä.

    Välillä käydään estevalmennuksissa ja hyppelemässä ihan huvin vuoksi mutta nykyään ollaan tuuppareita. Ehkä joskus jos hevosen ostan niin meidät nähdään radoilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori random, mutta tsemppiä treeneihin!!!! U can do it !! c:

      Poista
    2. Toivottavasti saatte esteetkin taas sujumaan :) Kiitos!

      Poista
  3. Voitko kuvata MY DAY POSTAUKSEN??? Se ois tosi kiva

    VastaaPoista
  4. Meillä oli kans vähä sama homma, alkukausi hyvin pikkusijoituksia napsien ja sitten kesäkuun lopussa alkoi hevonen tökkiä kisoissa, mutta reeneissä hyppäsi paremmin kuin hyvin. Kun olin käynyt muutamat kisat hylkyjä keräämässä, silmäni avautuivat, tämä hevonen ei ole kunnossa.. Klinikalla tuomioksi antoivat oej kavioniveltulehdus. Että ei täälläkään jäänyt oikein mukava maku kisakaudesta, sillä opiskelut ja työt haittasivat loppukauden kisoissa käymistä :D Mutta kyllä täältä vielä noustaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä me vielä noustaan! Tsemppiä treeniin :)

      Poista
  5. Noo, parit kisat kerkesin kiertää, seurakisoissa melkein aina ensimmäinen ei-sijoittunut, pari ykköstäkin napattiin ja elämäni ekoista aluekisoista kuudes sija! Varmaan lähdin hieman ahnehtimaan, kun menin vielä elo-syyskuussa,en muista kunnolla kumpana kuukautena, lähdettiin aluekisoihin, tarkoituksena 90&100cm, mutta radallaoli vaikea kaarre oikealle, ja kisaheppani oikea silmä on sokea, eli ei kerennyt nähdä estettä ajoissa ja hylky tuli sekä metri peruttiin saman kaarteen takia :/
    Mutta tsemiä talven reeneihin, ehkä munkin kannattaa myös ratsastaa jännittämisen sijaan :D

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä