#501: Voihan hammasongelmat

Tiistaina Champilla oli vuorossa rutiininomainen hammashuolto eli raspaus. Yksi Suomen ehdottomasti parhaista hevosten hampaisiin erikoistuneista eläinlääkäreistä tuli tallillemme raspaamaan hevosia ja Champ pääsi käsittelyyn mukaan, aivan kuten aiemmillakin kerroilla. Olemme käyneet kyseisen henkilön luona niin klinikalla kuin näin kotioloissa koko sen ajan, kun Champ on Suomessa ollut, joten Champin hammasongelmat ovat hänelle tuttuja.

 

Viimeksi Champ raspattiin viime vuoden elokuussa eli puolisen vuotta sitten. Silloin mitään ihmeellistä ei ollut, joten ajattelin saman käsittelyn olevan edessä tälläkin kertaa. Toisin kävi: hampaissa oli sen verran paljon sanomista, että muutoksia tehtiin aika paljon.

 

Raspauksen jälkeisiä tunnelmia. Tällä kertaa mukana on vain kännykkäkuvia, sillä halusitte tuoretta materiaalia vanhojen laadukkaampien kuvien sijasta :)

Perusongelmanahan Champilla on se, että sen hampaat aaltoutuvat herkästi ja sen taaimmaisiin hampaisiin muodostuu eräänlaiset "hyppyrit", jotka painavat ikävästi ientä hangaten sen rikki. Tämän vuoksi kielelle ei jää paljon tilaa ja hevonen pyrkii aukomaan suutaan tai heittämään kieltä ulos. Tullessaan Suomeen oli tuo tilanne mennyt suussa sen verran pahaksi, että ongelmaa saatiin korjata pitkään ennen tilanteen saamista hyväksi. Champilla ei voi juuri näiden hammasongelmien vuoksi pitää normaalia turpahihnaa (eläinlääkärin suosituksesta), sillä se painaisi juuri yhtä haavaumakohtaa. Vajaa kaksi vuotta sitten haavat suussa olivat sen verran pahoja, että ne olivat märkiviä ja tulehtuneita - Hollannissa hevosen hampaita kun ei oltu juuri hoidettu.

 

Tiistaisessa operaatiossa lähdimme siis jälleen korjaamaan hampaita järjestykseen. Champ on hyvä käsitellä kaikissa tilanteissa ja on aina toiminut yhden rauhoittavan voimin, mutta tällä kertaa eläinlääkäri joutui tuikkaamaan ruunaan useamman annoksen, jotta operaatio saatiin loppuun. Herkimpiä olisi voinut hirvittää: suusta valui verta ja hevonen hikoili kuin pieni porsas. Nuo viimeisten hampaiden hyppyrit ovat niin vaikeassa paikassa, ettei niitä meinaa saada kuunnolla sileiksi ilman ihon rikkomista. Onneksi suun haavat paranevat nopeasti!

 

Muutama kuva tämän päiväiseltä maastokävelyltä!

Raspauksen jälkeen Champ oli säälittävä näky: se roikotti veristä kieltään ulos suusta alahuuli veressä ja piti silmiä kiinni ihan tokkuraisena, nurkkaan peruuttaneena. Laitoin sille kuivatusloimen päälle, sillä ruuna hikoili aika rajusti. Reilun parin tunnin kuluttua tulin tallille uudelleen ja vein piristyneen hevosen pihalle syömään heiniä. Ruunalla oli hirmuinen nälkä, mutta haukatessaan ensimmäisen suupalan oli hämmästys sille ilmeisesti suuri - se ei pystynyt syömään! Tai pystyi, muttei selkeästi tiennyt, miten päin heiniä olisi kannattanut suuhun ottaa, jottei sitä olisi sattunut. Champ ei halunnut avata suutaan kunnolla, vaan pyöritteli heinätuppoja huuliensa välissä, piti korvat luimussa ja pään ihan ylhäällä. Sitä selkeästi sattui ja harmitti, kun ruokaa ei voinut nälästä huolimatta syödä.

 

Illalla kymmenen aikaan kävin tallilla vielä uudelleen, eikä hevonen ollut syönyt iltaheiniäkään. Se seisoi takaosa ovelle päin, masentuneen näköisenä nurkassa ja vähät välitti saapumisestani. Mittasin lämmön (ei onneksi mitään) ja yritin antaa sille leipäpalaa. Huulensa ruuna kyllä avasi, mutta hampaita ei. Niinpä leipäkin jäi syömättä. Tarjosin sille melassivettä, joka onneksi maistui.

 

 

Seuraavana aamuna tullessani tallille sain kuulla, ettei Champ ollut edelleenkään syönyt kovin hyvin aamulla tai yöllä. Syöttelin sille kaurat kädestä ja ne menivät lopulta alas, heinää se pupelsi, muttei saanut syötyä kunnolla. Lähdin sitten käymään muualla ja palasin takaisin parin tunnin kuluttua lähteäkseni maastolenkille ruunan kanssa. Kuolaimet olisin kuulemma saanut suuhun jo laittaa (kipeät kohdat ovat taaempana kuin kuolaimen kohta), mutten kokenut sitä fiksuksi ratkaisuksi tilanteessa, jossa suu oli liian arka jopa syömiseen. Sen sijaan kävimme puolen tunnin reippaalla kävelylenkillä ja voi että, miten Champ nautti! Se käveli innoissaan ja oli ihan fiiliksissä. Lopuksi juoksutin sitä maneesissa muutaman kierroksen riimulla ja ruuna liikkui iloisena sielläkin.

 

Toivon todella, että kipu suussa häviäisi nopeasti ja hevonen alkaisi syödä normaalisti. Maastolenkin jälkeen Champille kyllä maistui jo sokeri ja muut herkut, joten selkeästi parempaan ollaan menossa. Päiväheinätkin olivat vähentyneet paljon verrattuna siihen, ettei se syönyt juuri mitään tiistaina. Kipulääkettä olisin voinut muuten syöttää, mutta omani oli mennyt vanhaksi, enkä sitten nähnyt tarvetta lähteä sitä asiakseen hankkimaan, kun eläinlääkäri ei ollut sitä suositellut.

 

Onko teidän hevosillanne raspauksessa paljon muutettavaa?