sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

#517: Hevosmokia vuosien varrelta

Blogitallin haastepostauksen aihe on tällä kertaa hevoshistorian hevosmokat: mitä hassua tai tarkoituksetonta minulle on sattunut ratsastusharrastukseni parissa vuosien saatossa. Haasteen tarkoituksena ei ole muistella mitään ikäviä epäonnistumisia vaan tuoda esille sitä tosiasiaa, että juuri kaikkien virheiden kautta oppiminen yleensä tapahtuu parhaiten.
 
Olen harrastanut ratsastusta viisitoista vuotta, joten sinä aikana olen kerennyt kokea vaikka mitä. Aikoinani ratsastuskoulussa muksahtelin alas estetunneilla mitä kummallisimmista syistä: jos hevonen ei tullut suoraan esteelle tai jos itse ennakoin liikaa. Silloin ponit yleensä pysähtyivät ja tuloksena oli maassa makaava pikkutyttö. Ilman satulaa -tunneilla olimme usein leikkejä ja jos kukaan ei ollut tippunut muuten, revittiin me toisiamme selästä alas melkein väkisin.

Vielä tässä vaiheessa kaikki hyvin...
... mutta sitten kompastuin ja jäin matkan varrelle, poni ihmeissään esteen toisella puolella! Nämä siis vuonna 2010 :)

Tämäkö on se yläkautta silmiin..?
Yleensä mun ja hevosten yhteiskuvat ovat tällaisia :D Tässä Kapri, entinen ylläpitohevoseni, vuonna 2012.
Monia hullunkurisia muistoja liittyy mummolani vieressä olevaan talliin, joka aikoinaan oli vielä ihan pieni muutaman hevosen asuinpaikka. Tallilla oli shetlanninponi, jonka kanssa saimme puuhata kaikkea mahdollista. Aina, kun se ei osannut tehdä jotain lasten kanssa oikein, menimme me "kokeneemmat" selkään ja yritimme laittaa ponia ruotuun. No, usein tuloksena oli se, että makasimme kaikki hiekan seassa vuorotellen toisten  pidätellessä naurua.
 
Yhtenä kesänä ajoin tällä kyseisellä ponilla kärryillä. Ajoimme aika usein samoja reittejä, enkä todellakaan osannut valjastaa saati ajaa hevosia oikeaoppisesti: itse kuitenkin harjoittelimme ja hengissä pysyimme! Kerran poni pelästyi jotain metsässä ja hyppäsi ojaan. Lopputulos oli se, että kärry oli ojassa minä kyydissään, poni hämmentyneenä tienreunassa ja seurassamme ollut kaveri nauroi katketakseen tien toisella laidalla. Onneksi ikinä ei sattunut mitään, sillä noissa tilanteissa emme osanneet ajatella pahinta skenaariota.

Vuonna 2009 pelleilimme kesällä hevosten kanssa vuokrausviikon aikana. Tässä on entinen hoitohevoseni Mira.


 
Samaisella tallilla päätimme rakentaa tien vieressä kulkevalle metsäpolulle maastoesteitä (tässä video). Hyppäsimme niitä tallin hevosilla ja kerran päätimme ottaa ratsuiksemme ketterät shetlanninponit, nuo samat, jotka olivat päässeet viihdyttämään meitä niin monia vuosia aiemminkin. Enpä muista olinko itse kyydissä vaiko mahdollisesti kaverini, mutta yksi shetlanninponitamma rupesi villiksi esteiden jälkeen ja lähti sellaista pukkiloikkaa, että ratsastaja maastoutui puskaan ja poni jatkoi matkaansa tielle. Lähdimme tietysti hirvellä kiireellä pinkomaan nelijalkaisen ystävämme perään, sillä tie oli melko vilkkaasti liikennöity maantie. Onneksi yhtään autoa ei juuri silloin tullut vastaan ja pienen juoksulenkin jälkeen saimme ponin kiinni! Se oli ravannut tyytyväisenä tietä pitkin kohti tallia.
 
Kaikki tuollaiset hassunhauskat hevosmokani ovat käyneet oikeastaan nuoremmassa iässä tai juurikin mummolassa vieraillessani, sillä ollessani töissä Belgiassa, Hollannissa ja Suomen talleilla sekä oman hevosen, ylläpitohevosen ja vuokrahevosten kanssa järki on onneksi lähes aina ollut päässä. Valmentajani ja läheiset ihmiseni kyllä pitävät huolen siitä, ettei mitään typeryyksiä edes tule mieleen ja jos tulee, on palaute sen mukaista. Pitää olla erityisen kiitollinen siitä, ettei nuorempana sattunut mitään itselle, muille tai hevosystäville, vaikka välillä nuoruuden ilot ohittivat järkevän tekemisen.
 
Millaisia hauskoja sattumuksia teille on käynyt hevosten kanssa?

6 kommenttia

  1. Olis kiva, jos tekisit jonkun postauksen Solbackan ajoilta! :)
    Esim. kertoisit millaista siellä olit, mitä kaikkea teit siellä ratsastustuntien ohella ja että ikävöitkö niitä hevosia ja näin.
    Itse ratsastin myös Solbackassa silloin, kun se vielä oli toiminnassa.

    VastaaPoista
  2. No minulle on käynyt kaikenlaista hassua hoitoponini(Viivi-shetlanninponi)lkanssa. Mutta vain kerran olen pudonnut, olen ratsastanut vähän yli vuoden vasta. Silloin putosin Viiviltä kun olin hoitajakurssilla. Ensin yksi tuntilainen alkoi huutaa kun hänen ratsunsa alkoi pukitella, hän putosi voltilla alas. Sitten sen joka alkoi huutaa niin hänenkin hevosensa lähti laukkaamaan(hän lensi seinää päin). Sitten kaverini putosi kyljelleen kun poni säikähti muita. Sitten minun ratsuni lähti ravaamaan ja teki äkkikäännöksen. Minä lensin kaulalle ja putosin kun poni pysähtyi. Jalka ei heti meinannut lähteä irti ja Viivi oli lähdössä ravaamaan. Kaikki samalla tunnilla ja peräkkäin ja melkein samaan aikaan. On käynyt paljon muutakin hauskaa=-)

    VastaaPoista
  3. Olin ratsastamassa kummitätini tyttären hevosella Retulla. No ratsastin siinä riimulla vaan ja pihalle ilmestyi nuori ori. Ratsuni Retu käveli kentän aidalle ja jännittyi. No sitten omistaja joutui repimään minut selästä kun en vapaaehtoisesti selästä alas tahtonut tulla :D
    Ja toinen tapahtui samalla tallilla, mutta eri hepalla. Meidän piti laukata yksi pitkä sivu, mutta en saanut poniani laukkaamaan. No tultiin kolmannen kerran siihen ja piti kävellä. No käynnistä poni loikkasi laukalle ja roikuin vain kyydissä :D

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat