lauantai 27. kesäkuuta 2015

#569: Paras kisatulos ikinä!

Heh heh, otsikko on silkkaa sarkasmia. Olimme viime viikonloppuna Tuomarinkylässä hyppäämässä ensimmäistä kertaa Este-Jussi -aluekisoissa ja odotukset olivat kyllä korkealla: kiva kisapaikka, hyvää seuraa ja kaunis sää. Otimme kuitenkin Champin kanssa molemmista luokistamme (110cm ja 110-120cm) tulokseksi hylätyn, sillä emme päässeet lähtölinjan, saati ensimmäisen esteen yli. Hupsista!
 
Aamu alkoi oikein leppoisasti, sillä mun ensimmäinen luokka alkoi vasta puoli viideltä ja kerkesin siksi nukkua miltei puoleen päivään asti - ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin. Olin aivan hermona kotona, enkä saanut syötyä kuin pari haarukallista makaronia. Oikeastaan täytyy myöntää, että olin hermoillut koko edeltävän viikon ja itse kisapäivänä olin suorastaan paniikissa. Meinasin oksentaa jo pelkästä ajatuksesta, että joudun pukemaan kisavaatteet päälleni ja yrittää selvitä hengissä maaliin asti. Hyppääminen itsessään ei tietenkään pelottanut, mutta se kisatilanne ja kaikki siihen liittyvä olivat mulle suoranainen musta vaate.
 
Tässä postauksessa on tuhat ja yksi kuvaa! Kaikista kuvista kiitokset Sallalle :)

 
Lähtökohdat eivät siis olleet kovin kummoiset. En muutenkaan ole kilpailijatyyppiä ja tällainen kahdeksan kuukauden kisatauko (jos ei lasketa Riders Innin seurakisoja toukokuussa) ei varsinaisesti ole auttanut asiaa.. Valitukset eivät kuitenkaan auttaneet, joten rauhallisin mielin täydellisesti halvaantuneena letitin hevosen ja pakkasin varusteet kisakaappiin. Eikun menoksi!
 
Kisapaikalla kaikki oli onneksi kovin rentoa ja mukavaa. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja löysin heti kourallisen tuttuja, joiden kanssa vaihtelin kuulumisia ja seurasin hetken ratoja. Esteet olivat simppeleitä, ei mitään ihmeellistä missään. Oman luokan lähestyessä varustimme hevosen ja lähdin kohti verryttelyä. Pikainen radankävely ja siitä sitten selkään. Veryttelyssä kova yritys saada hevonen kahden ohjan ja pohkeen väliin, tuloksen ollessa heikohko. Champ oli kyllä varsin kiva ratsastaa, eikä tuntunut ollenkaan jännittyneeltä, mutta oman jännittämiseni vuoksi jäin lähinnä seilailemaan edestakaisin verryttelyaluetta antaen hevosen kulkea kilometrin mittaisena valtamerialuksena. Se hyppäsi nätisti, vaikka tulin välillä vähän lähelle tai kauas. Tämän kaiken näette videolta, johon latasin verryttelyn materiaalit mukaan ratavideoiden puuttuessa.
 



 
Jokainen ratsukko pääsi ennen omaa suoritustaan edellisen ratsukon ajaksi tutustumaan areenaan. Kävelin, ravasin ja laukkasin odotellessani omaa vuoroani kiertäen kenttää joka suunnasta ympäri. Champ oli ihan kiva, joissain kohden hieman jännittynyt, muttei kuitenkaan vastahakoinen. Lähtömerkin soidessa nostin laukan ja lähestyin kohti ensimmäistä estettä, joka oli pysty verryttelystä pois päin. Ennen lähtölinjaa Champ pysähtyi ja kääntyi ympäri, joten otin uuden lähestymisen samalla tuloksella. Lopulta ruuna jäi pomppimaan verryttelyn laidan viereen, eikä suostunut menemään lähellekään estettä. Tarpeeksi pitkään pompittuamme tasajalkaa, vihelsi tuomari meidät ulos. Käänsin Champin tietysti vielä uudelleen estettä kohden, tarkoituksena ratsastaa esteen vierestä ja tällä kertaa Champ laukkasi nätisti sen ohi. Katsomossa oli kuulunut kommentteja tyylillä "mä en katsoisi tuollaista sikailua yhtään" ja "jos mun hevonen tekisi noin, kyllä veri lentäisi".
 
Kehuin tietysti hevosta heti, kun se meni sinne, minne halusin. Pohdimme Millan, Sallan, Idden ja parin muun ratsastajan kanssa, miksi hevonen teki niin. Verryttelyssä se oli hyvä, eikä se jännittynyt ennen rataa kuin vasta ratsastaessani kohti ensimmäistä estettä. Tiedostin sen, että muutin ratsastustani paljon aggressiivisemmaksi lähtömerkin saatuani ja päätimme siis kokeilla seuraavaan luokkaan erilaista tekniikkaa. Sain kaikilta moitteita siitä, että kehuin hevosta radalta tullessani. Mun olisi kuulemma pitänyt antaa porkkanoiden sijaan keppiä. Noh, Champ oli liian söpö sellaiseen ;)
 
Radankävelyssä Millan kanssa. Nuo esteet alkavat olemaan jo esteen kokoisia :D


 
Uusi yritys siis! 110-120cm luokan verryttelyssä Champ oli ihan mahtava. Milla laittoi mut todella töihin, eikä katsonut hetkeäkään sitä, että menin ohjat liian pitkänä ja päästin hevosen yhtään pohkeen taakse. Hypyt olivat isommilla esteillä teräviä, ilmavia ja pyöreitä. Vaikka olin hypännyt yhden luokan - tai siis yrittänyt hypätä - ja epäonnistunut siinä surkeasti, ei jännitys silti hellittänyt. Kokeilin radalle uutta taktiikkaa: heti portista sisälle päästyäni nostin laukan ja laukkasin koko edellisen ratsukon suorituksen ajan siirtämättä hevosta kertaakaan käyntiin. Tein vähän temponvaihteluita ja yritin pitää hevosen avuilla, pohkeen edessä. Tervehdin laukasta pysähtymättä kertaakaan ja suuntasin kohden ensimmäistä estettä, joka oli ihan kentän toisessa päässä. Yritin ratsastaa estettä kohden muuttamatta mitään. Jälleen sama homma, Champ veti esteen ohi, eikä halunnut mennä sen lähelle. Toisella yrittämällä toistin saman virheen.
 
Hevonen oli ollut tosi kivan tuntuinen valmistautuessani, eikä siis oikeasti yhtään jännittänyt. Champista huomaa todella sen, milloin se on jännittynyt ja siksi käpertyy itseensä tai sen, jolloin se oikeasti sikailee ja nostaa keskisormen pystyyn. Ratsastusta pitää muuttaa sen mukaan: ensimmäiseksi mainitussa tapauksessa en saa paineistaa yhtään, vaan yritän antaa hevoselle tilaa kuitenkin tukien sitä tarvittavan määrän. Kun Champ jännittyy, sen hypyistä tulee selättömiä ja se ei halua edetä. Ja ennen kaikkea, siitä tulee äärettömän herkkä ihan kaikelle. Silloin tärkeintä on saada hevonen hengittämään ja luottamaan itseensä.
 



 

Tuolla Este-Jusseissa kyse oli kuitenkin silkasta sikailusta, sillä Champ ei todellakaan ollut jännittynyt, eikä kytännyt esteitä. Saimme ihanilta tuomareilta ja ratamestarilta luvan hypätä rata kerran palkintojenjaon jälkeen Millan ja Heidin avustamana, jolloin Champ kielsi samalla tavalla ensimmäiselle esteelle. Tai ei sitä varsinaisesti kielloksi voi kutsua, kun se ei mennyt lähellekään estettä. Possuilu sai riittää ja komensin herraa kerran kunnolla. Se riitti, ja sen jälkeen kaikki sujuikin "ongelmitta". Ensimmäiselle esteelle ratsastin todella aggressiivisesti eteen, jonka vuoksi hevonen tuli lähelle ja otti puomin. Toiselle en antanut hevoselle yhtään tilaa tulla hyppyyn itse, mistä se hämmentyi ja otti tästäkin puomin mukaan. Kolmas, neljäs ja viides este menivätkin sujuvasti ja tuudittauduin tunteeseen vähän liikaakin, mikä kostautui viidennelle. Lopetin ratsastamisen kokonaan ja ajauduimme ihan puolikkaaseen askeleeseen, jonka vuoksi esteelle tuli stoppi. Fiksu hevonen, sillä eihän se halunnut hypätä 120cm korkeaa viuhkaestettä suoraan ylöspäin esteen sekaan.. Uudella yrittämällä rata loppuun hyvin: toisiksi viimeiselle Champ meinasi kiemurrella (se oli ensimmäinen este 110cm radalla), mutta viimeinen hyppy oli todella magea!
 
Muutamia katsojia oli jäänyt seuraamaan suoritustamme ja saimmekin aplodit päästyämme vihdoin maaliin. En osannut olla pettynyt tuloksiin, sillä en varsinaisesti edes päässyt radoille. Jollain sairaalla tavalla olin ehkä jopa hieman helpottunut siitä, etten joutunut itse kisaradalle, vaan sain mahdollisuuden hypätä radan kisojen jälkeen normaalissa korkeudessaan. Siis ihan oikeasti - tämä oli kauheaa tunnistaa itsestään! Mua vaan jännitti niin hirveän paljon, että lamaannuin täysin ja hevonen käytti sitä tilaisuutta häikäilemättä hyväkseen. Kun sain apujoukkoja kentälle tsemppaamaan ja kertomaan mitä tehdä, selvisin suurimman osan esteistä edes välttävästi. Jännityksen määrästä kertoi sekin, että söin ensimmäisen kerran kunnolla vasta yöllä - sitä ennen pelkkä ajatuskin ruoasta sai mut voimaan pahoin.
 


 
Loppujen lopuksi olin onnellinen, tuloksista huolimatta. Champ hyppäsi verryttelyssä ja harjoitusradalla muutamia älyttömän hienoja hyppyjä mun sähellyksestä välittämättä ja sain kerran jopa vastata kysymykseen, onko tämän hevosen hypyissä vaikeaa pysyä kyydissä, kun se avaa niin paljon takaa. Ja kun hevonen suorittaa älyttömän hyvin kotona ja paranee sileän treeneissä kerta kerralta, ei ainakaan tässä vaiheessa kannata huolestua siitä, onko hevonen esimerkiksi kipeä jostain. Toki menemme perinteisesti jossain vaiheessa vuotta rutiinitarkastukseen tutkituttamaan hevosen läpikotaisin, mutta ajankohta lienee syksymmällä.
 
Mitä tästä opimme? Kuskille paremmat kisahermot ja valtavasti startteja alle! Eihän se jännitys lähde kuin kisoja kiertämällä, niin karulta kuin se tässä kohden kuulostaakin. Harmittavasti työt haittaavat harrastusta ja pääsen seuraavan kerran kisoihin vasta heinäkuun loppupuolella. Juttelin myös valmentajieni, kavereideni, kokeneiden hevosihmisten ja vanhempieni kanssa ideasta lähettää Champ joksikin aikaa ammattilaisen ratsastettavaksi ja kisattavaksi, jotta se saisi itseluottamuksensa takaisin ja lopettaisi pelleilyn kisaradoilla. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että se ei olisi pitkäaikainen apu: kyllähän ruuna hyppää vaikka talojen yli osaavan kuskin kanssa, joka ei anna sille vaihtoehtoja ja laittaa selkeät rajat. Todennäköisesti ongelma palautuisi kuitenkin pian, sillä en olisi taaskaan päässyt itse kisaamaan ja jännitys olisi kahta kauheampaa hevosen mahdollisesti pärjättyä toisen ratsastajan kanssa. Siitä se vasta oravanpyörä syntyisi!
 
 
Nyt on lakaistava viimeiset ylpeyden rippeet maton alle ja suunnattava leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Heh, ei oikeasti! Onneksi tämä laji ja ennen kaikkea kisaaminen ovat mulle pelkkää kivaa harrastamista, joten mun ei todellakaan pidä masentua vastoinkäymisistä. Itsesäälissä vellomisen sijaan yritän sisuuntua ja todeta, että ensi kerralla ei voi ainakaan mennä huonommin! Loppujen lopuksi saan olla äärettömän onnellinen, että mulla on ollut varsinainen tätikuljetin vajaan kahden ensimmäisen vuoden ajan: sen jälkeen olen joutunut opettelemaan ratsastusta. Kaikille ratsukoille tulee epäonnistumisen kausia, eikä niistä kannata tehdä suurta numeroa. Eiköhän me tästä vielä joskus nousta :)
 
Jos joku tietää, mistä voi ostaa paremmat kisahermot, kertokaa ihmeessä!

52 kommenttia:

  1. Hahah voi ei! Champ on kyllä sellanen riiviö :D Starttaa muutama koulukisa, itseä ei jännitä koulukisoissa, jolloin pääsin estekisoihin tulleen pienen jännityksen jättämään pois :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi vois olla hyvä idea! Enpä tullut edes ajatelleeksi :)

      Poista
  2. Noh, on sulla kuitenkin todella hyvä asenne tähän hommaan. Monella olisi tuon päivän jälkeen tullut sellanen olo, että lopettaa koko kisaamisen, mutta sä haluat silti ottaa härkää sarvista kiinni ja tehdä asian eteen itse jotain! Mutta ihan varmasti oma jännittäminen vaikuttaa noin paljon, hevonen aistii sen ja itse et tue sitä silloin riittävästi radalla, vaan olet "lamaantuneena" vaan kyydissä. Multa ei ainakaan löydy kovin hyviä kisahermoja, että siinä en osaa auttaa - pitäiskö meidän mennä yhdessä jonnekin henkisen valmentautumisen kurssille? :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kuten sanoit! Sd on ihan sairaan ärsyttävää, kun tietää miten PITÄISI tehdä, mutta kun ei vaan yksinkertaisesti kykene siinä mielentilassa. Argh!!!

      Ja joo mennään, tarviin ehkä pari kurssia että olis edes mitään apua... :D

      Poista
  3. Kuulostaa niiiin tutulta! Tänne tarvittais kans paremmat kisahermot :D

    VastaaPoista
  4. Roikottaako champ useinkin kieltä ratsastaessa ulkona? (vai näinkö videolta väärin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo :) et varmaan ole lukenut blogia kauhean pitkään, sillä joka ratsastuspostauksissa luulisi tämän näkyvän? Kieli on tosin nykyään vähemmän ulkona, ainoastaan silloin, kun se ei ole kunnolla pohkeen edessä ja kanna itseään selän läpi :)

      Poista
  5. Tää on jännä kun oon ajatellut että sä jos joku olet kisatyyppiä! Vaikutat niin kylmähermoiselta ja varmalta ratsastajalta tilanteessa kuin tilanteessa. Osaatko paremmin eritellä, mikä sinua jännittää? Jo sen pohtiminen voi auttaa ja ehkä olet sitä tehnytkin. Koetko, että bloggaaja-statuksesi tuo kisajännitystä? Muistelen vaan Voitto kotiin -blogin Tiian kirjoittaneen siitä, kuinka paljon paineita se tuo kun "pitäisi" pärjätä blogin(kin) takia kisoissa. Ehkä myös yleisö kiinnittää enemmän huomiota kun radalla on SE AADA. Whatever, tsemppejä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) joo, mä olen ollut aina tosi herkkä jännittämään, pienestä pitäen: koulun esitelmien pidossa, kisoissa, musiikkiesityksissä, sukujuhlissa... Lista on loputon :D osaan onneksi aika hyvin peittää sen. Ja toki blogin pitäminen luo tiettyjä paineita, siitä ei valitettavasti pääse mihinkään. Vaikkei paineita tietenkään pitäisi ottaa :)

      Poista
  6. Harmi että kisat meni noin. :/ katsoin videolta ja haluaisin antaa pari vinkkiä sillä virheet näkyy tosi selvästi. Eli älä anna hevosen kääntyä ympäri vaan käännä se takaisin vaikka väkisin ja ratsasta enemmän jalalla. :) en tiedä mitä piude noista yrityksistä sanoo mutta itse huomasin nuo selvästi. Kokemattomuus tuottaa ongelmia kisoissa ja jälkiviisaus ei enää auta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, kokemattomuus ei ehkä tässä ole se syy vaan yksinkertaisesti se halvaantuminen, joka johtuu kisatauosta. Tai no toki olen täysin amatööri verrattuna mihin tahansa ammattilaiseen, mutta näin harrastelijana, joka on kisannut vuodesta 2007 asti. Viime kaudella ei tullut taukoa, niin jännitystä ei päässyt niin kertymään :)

      Poista
  7. Itseänikin jännittää aina kisoissa ihan hirveesti, jonka takia radat suoritankin pidättäen hengitystä lähes koko ajan.. :'D Mutta kuten joku aiempi kommentoija sanoikin, niin kannattaa kyädä parit koulukisat, niin saa vähän kuriin kisajännitystä. Ainakin itsellä toimii! :)
    Tsemppiä tuleviin kisoihin! :)

    http://annasiipienkuljettaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että on auttanut! Tuo on oikeasti hyvä idea :)

      Poista
  8. Voi Champpia, oli varmaan huono päivä. Mutta joskus näin, tsemppiä paljon jatkoon! Upean isosti se hyppää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuskilla oli enemmänkin huono päivä :P kiitos!

      Poista
  9. Ei huhhuh noita kommentteja radan reunoilta.. Vai että oikein veri lentäisi. Onneksi on niitäkin kisaajia ja vissiin suurin osa, jotka eivät hakkaa hevostaan siksi, etteivät itse osaa ratsastaa. Enkä nyt meinaa, että sinä Aada et osaisi :)

    VastaaPoista
  10. Harmi etten kerennyt jäädä jeesaamaan luuseritreeniin mut onneks se sujui ihan kivasti (; noi korjailut lähtee pienistä asioista ja pikkuhiljaa mut kyllä se siitä! Niinkun ollaan puhuttu monesti niin ylä- ja alamäet kuuluu tähän harrastukseen :) toivottavasti pääset mahollisimman paljon nyt kisoihin niin rutiini kertyy! Possu-Tsämpille rapsutukset ja terkut kaikesta huolimatta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possu-juntti-tsämppi sai kyllä rapsutuksia, haha ;D ja joo vitsit että tää on kyllä yks oravanpyörä! Ehkä se tästä...

      Poista
  11. Kuullostaa niin tutulta!.meilläkin meni minun leirihoitsuni kanssa leirikisat aika huonosti..kaksi kieltoa (tosin uudella yrittämällä meni yli) ja yhden kerran onnistuin uhohtamaan radankin..mutta tuo on jo aika suuri saldo jos ajattelee että esteet olivat melkein maahan kaivettuja;)meilläkin oli treeneissä mennyt paljon paremmin:) joten pistetään kisajännityksen piikkiin..
    Toivottavasti teillä rupeaa kisatkin sujumaan paremmin niim että kaikki näkee miten hyviä te Champin kanssa oikeasti olette:) Champ on kyllä niin ihanan persoonallisen oloinen hevonen, terkkuja sille:)sulla on muuten tosi hyvä blogi ja toivotaan tosiaan että seuraavat kisat menee hyvin:)
    Http://lillijahevoset.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) ja kiva, että lopulta pääsit kuitenkin radan loppuun leirikisoissasi - se on tärkeintä!

      Poista
  12. Miksi annat hevosesi liikkua noin etupainoisena?

    VastaaPoista
  13. Se on paha täältä ruudun toiselta puolelta huudella, mutta sehän sun ongelmasi on, että annat hevosellesi liian helposti vapaammat rajat kuin mitä se tarvitsisi. Champ on kuitenkin sen verran luonteikas hevonen, että osaa kyllä käyttää jatkossa tilanteen hyväksi. Tosin eipä tuossa tilanteessa ole kauheasti vaihtoehtoja kuin yrittää käännellä hevosta erisuuntaan ja ikään kuin huijaamalla edetä kohti haluamaansa suuntaa. Siinäkin tosin menee aikaa, mutta en parempaakaan keksisi, kun raipallakin saa vain muistuttaa. Mulla oli joskus oman hevosen kanssa tämmönen sama juttu että se testaili mua maastossa. Mitä ikinä halusinkaan niin se ei ollut ok vaan hevosen piti saada päättää mitä tehtäisiin seuraavaksi. Oli tosi turvallista kun hevonen halusi laukata alamäkeen ja mä olisin halunnut kävellä :D Tämä johtui lopulta vain siitä, että olin antanut sen maastossa mennä miten se halusi (pitkät ohjat, silloin tällöin omat reitit) ja jos hevonen näytti että "nyt haluan laukata" niin mä vaan nauroin (koska olihan se nyt söpöä) ja annoin avut. Tilanteesta kasvoi lopulta semmoinen, että hevosesta tuli pomo maastoilutilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Meillä alkoikin melkoinen kurikoulu ihan kaikessa tekemisessä tuon sunnuntain jälkeen. Ja ainakin so far hevonen on osannut käyttäytyä ;D

      Poista
  14. No miksi Champpia syytät? Possu-Champ possuilee, tästä ois puuttunu vaan sun klassinen "nauroin vaan kyydissä". Sori vaan, mutta sitä niittää mitä kylvää ...
    Ei pahalla, mutta hevoset ei suunnittele tekojaan tai tee jtn vaan kettuillakseen. Selvät rajat tai ei rajoja ollenkaan, ei hevoselta voi vaatia tilannetajua, milloin totella ja milloin ei tarvitsekaan : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä Champia ole missään vaiheessa syyttänyt, sori vaan..

      Hevoselta ei tosiaan voi vaatia tilannetajua, mutta onneksi ihmisiltä voi. Näköjään se ei tule kaikilta automaattisesti :P

      Poista
    2. Samaa mieltä anonyymin kanssa! Hevosella on aina syy miksi käyttäytyy tietyllä tavalla! Tällekin löytyy varmasti selitys, muukin kuin että se vaan possuilee.. Raivostuttavaa miten ihmiset ajattelevat hevosen huonon käytöksen olevan vain possuilua..

      Poista
    3. Sama vastaus kuin edelliselle anonyymille :) sisälukutaito kunniaan!

      Poista
    4. Komppaan ensimmäistä anoa. Hevonen on hevonen eikä porsas tai kettu, jolloin se ei sikaile tai kettuile. Hevonen vain yksinkertaisesti viestii käyrtäytymisellään sen tunteita, eikä mikään hevonen ns. pahantahtoisesti käyttäydy "huonosti". Tietenkin hevonen muistaa miten se on aikaisemmin päässyt pois epämiellyttävää tilanteesta, tai se voi ymmärtää jonkin asian väärin. Ihmisen tehtävä ei ole rankasti hevosta siitä, vaan pitäisi osata auttaa hevosta ymmärtämään, ja toivotusta käytöksestä pitää seurata palkkio hevoselle (kuten se kun kiitit hevosta, vaikka sekään ei ole kaikkien hevosten mielestä riittävän palkitsevaa). Jos hevosella on kivaa ja sen mielestä on kiva puuhata, negatiivinen käytös vähenee. Perinteinen paineella koulutus ei ole hevoselle miellyttävää, silloin se valitsee kahdesta huonosta vaihtoehdosta paremman. Anteeksi meni nyt ehkä ohi aiheen... :) Tsemppiä sinulle ja hevosellesi jatkoon. :)

      Poista
    5. Totta, ettei hevonen osaa sikailla. Oletin, että jokainen osaa lukea rivien välistä sen, etten tarkoittanut tuota termiä tismalleen niin. Mutta kiitos :)

      Poista
  15. Mä niin ymmärrän tuon jännityksen. Itseäni jännittää ihan oman tallin estekurssin päätteeksi tehty rataharjoituskin - kaikki, mihin liittyy jonkinlainen SUORITTAMINEN ja arviointi aiheuttaa jännitystä. Opekin huomautti että ratsastuksestani katosi rentous arvioitavan radan aikana ja tilalle tuli yliyrittäminen, jolloin askeleet eivät osuneet jne.

    Tää voi tuntua vähän hc-vinkiltä, mutta puolikas mieto rauhoittava lääke tai beetasalpaaja ennen kisoja ei välttämättä olisi liian villi idea sekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, toihan voisi olla hyvä idea! Ehkä mä en sitten panikoisi niin paljon :)

      Poista
  16. been there done that! Silti mäkin todella oikeasti haluan kilpailla ja pidän kilpailemisesta ahdistuksesta huolimatta, välillä tuntuu ihan jakomielitautiselta tää oma suhtautuminen kilpailemiseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama fiilis! Ennen kisoja kiroan itseni maanrakoon osallistumisen takia ja starttien jälkeen oon onnellinen, että lähdin kisaamaan :D

      Poista
  17. Kun katon sun instagramia niin siellä on kuvia kun meet paljon just enemmän kouluratsastusta niin miks et kirjota siitä tänne :) kilpailetko sitten kouluratstusta.

    Mulla on kans toi sama et kisa aamuina meinaa oksennus tulla ja joskus ennen valmennustakin tulee vähän jännittynyt olo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kilpaile, mutta tietysti lähes kaikki ratsastus on sileällä - kerran viikossa vain hypyt. Sileätreenistä tulee harvemmin postausta, sillä sen kertominen ei ole niin mielenkiintoista itsellenikään :)

      Poista
  18. Ois ihan huippua jos starttaisit koulukisoissa! Olisi kiva tietää mihin Champ kykenisi kouluradoilla sekä kuulla tuomarien kommentteja Champista:) Kannatan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, tuskin kovin pitkälle kielen takia :)

      Poista
  19. Mulla tulee kisataukoo täyteen yhdeksän kuukautta ja en haluu edes ajatella mitä tulevan pitää, kunhan joskus kisoihin selvitään :D rutiiniahan se vaan vaatii, molemmille, ja mun mielestä hevoset kyllä sikailee ihan vaan sikailun ilosta... Siinä ne ajattelee kuin ihmiset, ei niitä aina kiinnosta työnteko. Olisin varmaan vararikossa jos aina lähtisin tutkituttamaan tammaa, kun se protestoi. Sen kyllä huomaa jos omalla hevosella on jokin vikana jos hommat ei toimi. Silloin sitä tutkitaan, mutta muuten toimii maalaisjärki ja kurikuuri. Ainakin meillä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri. Tsemppiä sulle tuleviin kisoihin :)

      Poista
  20. Pää pystyyn vaan! Ja pari anoa siellä ylhäällä, kyllä voi sanoa että hevonen possuilee ihan "ilman syytäkin" sillä jotkut hevoset on sillaisia, että ne menee siitä mistä on aita matalin. Eli (esim.) kun aada oli jännittynyt. Champ kokeili Aadaa, ja protestoi hyppäämistä. Champ oli varmaan sitä mieltä että "Kokeillaampas, onko Aada hereillä."

    VastaaPoista
  21. Välillä tälläistakin tapahtuu, mutta nyt vaan leuka pystyssä kohti uusia haasteita!;)
    Ihailen paljon asennettasi tähänkin asiaan, siitä voisi moni ottaa mallia!;)

    Blogisi on todella laadukas, jossa on paljon monipuolisia ja postauksia ja aina upeita kuvia -kiitos siis tästä!:)

    VastaaPoista
  22. Haha, pystyn niin samaistumaan sun tunteeseen kun ette päässeet aloittamaan rataa - ja oikeasti se oli ehkä jopa helpotus :D Sellaisina kisapäivänä kun hommat ei pelitä, sitä vaan toivoisi että maa nielaisi meidät .... :''D

    Mutta ei kai se kilpailujännitys lähde muuten kuin kisaamalla. Toki voisi olla helpompaa kisata hetki jollain tosi kokeneella hevosella, näin olen itse funtsinut, vaikka se työ oman hevosen kanssa onkin tärkeintä. Tsemppiä ja laita viestiä jos keksit, mistä kisahermoja voi ostaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ilmoitellaan toisillemme jos löydetään jostain kisahermot :D voi meitä...

      Poista
  23. Todella siistiä ratsastusta, ja avoin kertomus tapahtumien kulusta. Helppohan tällaiset olisi lakaista maton alle, kun kaikki ei mene putkeen, mutta näitä on todella mielenkiintoista lukea ja oppia itse jotain, joten onneksi uskallat julkaista myös näitä. :) Aina löytyy "ammattilaisia", jotka tietävät juuri oikeat niksit pikafiksata mikä tahansa ongelma, mutta nämä voi jättää omaan arvoonsa. Oikeat apujoukot taustalle ja omasta linjasta kiinnipitäminen kannattaa. Ei se auta, että ratsastaja se ja se saisi hevosen kulkemaan upeasti - idea on oppia itse tekemään niin. Eikä se silti tarkoita, että on itse surkea ratsastaja. :) Itse en sinäänsä usko hevosen possuiluun, mutta uskon kyllä siihen, että hevonen oppii konsteja välttää itselleen epämukavia tilanteita. Kisapaine voi olla ihan riittävä epämukavuuden syy, tai muisto rajusta ratsastuksesta kisatilanteessa (vaikka kauempaakin menneisyydestä). Itselleni tuli heikkohermoisena mieleen, että oletko harkinnut ihan pikkukisojen kiertelyä riittävän matalilla esteillä, esim. luokan ulkopuolisena? Omille hermoille voisi tehdä hyvää, hevoselle mukavia ja helppoja kokemuksia kisaamisesta, ja jos hävettää olla liian hyvänä ratsukkona pikkukisoissa, ei niitä ruusukkeita ole pakko kotiin viedä. :) Itse olen käyttänyt tätä konstia toisessa lajissa, ja kyllä vaan on helpompi palata sinne "oikeisiin kisoihin" käytyään kisarutiineja läpi helpommassa ympäristössä. Toki koulukisat voisivat ajaa samaa asiaa, mutta jännitys siitä, ylittääkö heppa ekan esteen, ei poistu ilman esteitä. :) Tsemppiä jatkoon, ja kiitos kiinnostavasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos tosi hyvästä vinkistä! Ja muutenkin kommentista, täyttä asiaa :) mukavaa kesää sulle!

      Poista
  24. Pakko myöntää että olen pitkään pitänyt sinua jotenkin sellaisena ihmisenä joka ei välitä ratsastuksesta saatikka hevosista muuten kuin vain urheilulajina jossa on kehityttävä ja jokseenkin ylimielisenä. En voi muuta kun nostaa hattua että kirjoitit näin hyvin ja avoimesti kisatuloksesta. Ratsastit niin siististi ja hyvin että nuo entiset ajatukset hävisi kokonaan ja muuttuivat suureksi arvostukseksi hienosta ja hyvästä ratsastuksesta! Ja sulla on erinomainen asennekin vielä! Paljon tsemppiä tulevaisuuteen ja kisoihin!

    VastaaPoista
  25. Ihanaa etten ole ainut jolla meni kisatulos pipariksi vain oman jännittämisen takia! Ratsastit tosi siististi vaikka Champ pelleilikin kunnolla, respektaan! Mikä muuten sai sut nyt menemään kisoihin pitkästä aikaa?

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä