lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 5. luukku - Katsaus kauteen 2015


Kisakautemme loppui virallisesti marraskuun puolella, mutta joulukalenterin viidennen luukun kunniaksi on aika koota koko kausi yhteen pakettiin. Tästä on muodostunut jokavuotinen tapa, sillä se on hyvä keino katsahtaa hetkeksi vuoteen kokonaisuutena ja samalla muistella kaikkia niitä kivoja muistoja, joita näihin kisareissuihin on sisältynyt.

Kuten saatatte muistaa, meidän alkuvuotemme ei sujunut ihan odotetulla tavalla. Champilla todettiin mahahaava helmikuussa, joten talvi meni pitkälti parannellessa hevosen terveydentilaa ja yrittäessä saada sille parempaa fiilistä työskentelystä. Mahahaava oli ollut akuuttina jo pidemmän aikaa, joidenkin arvioiden mukaan edellisen kesän alkupuolelta saakka. Koska hevosella oli ollut jo pidemmän aikaa haavaumia mahassa, oli se alkanut heijastua sileäratsastuksen ohella myös hyppäämiseen. Suurin osa meidän ongelmista juonsikin juurensa tähän: hyppääminen oli tuntunut Champista epämiellyttävältä, minkä vuoksi se ei halunnut mennä esteiden lähelle. 

Ensimmäisen starttimme pääsimme tekemään vasta toukokuun alussa Riders Innin ulkokisoissa. Oli jollain tapaa kiva päästä aloittamaan kausi suoraan ulkokentiltä, mutta toisaalta se oli vähän surullista - olimme menettäneet kokonaisen hallikauden sairasteluiden vuoksi. Pieni kisatauko teki varmasti ihan hyvää molemmille, mutta samalla se toi mukanaan uuden ongelman itselleni: jännittämisen kisatilanteissa. Riders Innissa tarkoitukseni oli hypätä pelkkä 110cm-luokka, mutta koska ratsastin toisessa vaiheessa itse huonosti aiheuttaen kaksi kieltoa, jälki-ilmoittauduin 120cm-luokkaan. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen rata sillä korkeudella ja tuloksena oli toisesta vaiheesta 4 virhepistettä, kun viimeisen esteen puomi putosi. Olin niin onnellinen radan jälkeen! Tuloksissa olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita ja tuo jälkimmäinen rata on edelleen yksi kauden parhaimmista.

Riders Innissa toukokuussa
Vaikka koko hevonen ei ole kuvassa ja kuolainkin on vähän miten sattuu, on tämä kuva silti yksi suosikkejani kuluneen vuoden ajalta. Tässä on jotain tunnelmaa, en osaa sanoa mitä.
Jos jostain olen päässyt kuluneen kisakauden aikana eroon, niin tuosta vasemman jalkaterän kääntymisestä. Onneksi!

Tämä ja alla olevat kuvat ovat Tuomarinkylän kisoista kesäkuulta.


Toukokuun loppu ja kesäkuun alku kuluivat yliopiston pääsykokeisiin lueskellessa, joten kisaaminen jäi siltä osin pois. Seuraavat kisamme olivatkin kesäkuun puolen välin tienoilla Tuomarinkylässä Este-Jusseissa, joissa hyppäsin luokkina 110cm ja 110-120cm. Olin aivan paniikissa jo kisoja edeltävänä iltana, sillä jännitin tulevaa koitosta niin paljon. Vaikka paikalla oli useita tuttujani, jotka auttoivat ja tsemppasivat koko päivän ajan, en meinannut kyetä ratsastamaan ollenkaan. Verryttelyssä Champ tuntui todella hyvältä omasta paniikkitilastani huolimatta, mutta radalla mikään ei onnistunut. Kilpailuareenalle mennessäni jännityin itse täysin ja kävin hevosen kimppuun, jonka vuoksi emme päässeet kummallakaan radalla edes ensimmäisestä esteestä yli. Oikeastaan koko lähtölinjan ylittäminen jäi tekemättä, mutta minkäs sille mahtaa. Joustavat kisajärjestäjät antoivat mun onneksi hypätä toisen luokan radan viimeisen starttaajan jälkeen, ja sen pääsimme suurin piirtein kunnialla läpi katsojien kannustuksen saattelemana. 

Ei siis liene tarpeellista sanoa, että heinäkuun Salo Riders Trophy -kisaviikonloppuun lähdettiin pitkälti häntä koipien välissä. Tämä oli vuoden ensimmäinen viikonloppukisa meidän osaltamme ja meillä oli ihan superkiva tiimi kasassa: Jenna ja Milla yöpyivät kisapaikalla hevostensa kanssa kilpaillen samoissa luokissa kanssani. Saavuimme hevosen kanssa Saloon jo perjantaina, vaikka starttasin ensimmäisen luokkani vasta lauantaiaamuna. Halusin kuitenkin ratsastaa Champin paikan päällä jo edellisenä päivänä, jotta voisin itse olla rennommin mielin kisasuorituksissa.

Lauantaina hyppäsin ensin luokkana metrin, josta tuloksena oli puhdas rata ei niin siistillä suorituksella. Ulkopuolisen silmään se ei välttämättä näyttänyt niin pahalta, mutta selkään meno tuntui yhdeltä säätämiseltä. Oli miten oli, ruusuke sieltä napsahti ja siitä olin toki iloinen. Päivän toinen luokka oli ratsastuksellisesti parempi 110cm tasolla, mutta tein itse yhden lähestymisvirheen esteelle numero kolme ja sen vuoksi saimme radasta neljä virhepistettä. Hevonen oli kuitenkin ihan eri asenteella kuin Tuomarinkylässä, mikä oli helpottavaa. Sunnuntaina starttasin vielä 120cm-luokassa, jossa ratsastin oikeasti jo ihan hyvin. Harmittavasti viimeinen este tipahti tälläkin radalla, aivan kuten kauden ensimmäisessä startissa. Pitäisi opetella ratsastamaan loppuun asti ;)

Tämä vielä Tuomarinkylästä, c. Suvililja.
Sitten siirrytäänkin Saloon! Kaikki kuvat 120cm-radalta.


Elokuun koittaessa pistin elämän ranttaliksi ja ilmoittauduin meidän ensimmäisiin yhteisiin koulukisoihin Klaukkalan ratsastuskeskukseen! Näin jälkikäteen on kyllä sanottava, että tuo päivä taisi olla yksi vuoden hauskimmista. Mulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia ratamme sujumisesta ja siksi en osannut jännittää tilannetta ollenkaan. Opettelin radan vasta edellisenä iltana, enkä totta puhuakseni muistanut sitä kunnolla vielä kisa-aamunakaan. Kyseessä oli onneksi helppo C:1, joka ei ole kummoinen ohjelmana. 

Koska pidimme kisoissa hauskaa, oli hevonen puunattu niin hyvin kuin mahdollista oli. Otimme kouluratsastuksen siis oikein vakavasti, kuten edellisenä iltana täällä blogin puolella vitsailinkin.. Champ oli yllätyksekseni todella kiva ratsastaa koko verryttelyn ja suurimman osan starttia, eikä se roikottanut kieltään ulkona radan aikana kertaakaan. Tästä hölmistyneenä teimme melko tasaisen suorituksen muutamia rikkeitä lukuunottamatta saaden prosenteiksi tasan 67%. Kun kuulin tuloksen, rupesin nauramaan ääneen. Loppujen lopuksi voitin luokan noin kolmen prosentin erolla seuraavaksi tulleeseen ratsukkoon ja saimme kauden hienoimman ruusukkeen kotiinviemisiksi. Hauska kokemus!

Koulukisoissa Klaukkalan ratsastuskeskuksessa! Hauskaa :)



Koulukisoja seuraavana päivänä lähdimme Tampereelle alue-estekisoihin hyppäämään yhden luokan 110cm-tasolla. Meillä oli koko päivän ajan rento meininki, mikä näkyi myös suorituksessa. Vaikka radalla oli vesimattoa ja muuta "kytättävää", en lähtenyt paineistamaan hevosta turhaan ja saimme tulokseksi puhtaat radat molemmista vaiheista. Harmillisesti aikani ei riittänyt sijoitukseen, sillä en pystynyt kääntämään haluamaani tietä toisessa vaiheessa menettäessäni tasapainoni yhdellä okserilla. Mietin hetken, josko olisin ilmoittanut itseni jälkikäteen 120cm-luokkaan, mutta koska hevonen oli suorittanut hyvin ja se oli ollut radalla rento, päätin palkita meidät molemmat ja suunnata kotia kohti.

Elokuussa kävimme vielä kolmansissa kisoissa, tälläkin kertaa Tuomarinkylässä 3-tasolla hypättävänä. Tuo paikka on kyllä yksi murheen kryyni meidän osaltamme! Champ on siellä aina melko rento verryttelyssä, mutta radalla se ei halua edetä minnekään. Meillä kävi päivän ensimmäisessä luokassa 110cm korkeudella sama tilanne kuin kesäkuussa eli hevonen pysähtyi kauan ennen ykkösestettä kääntyen ympäri. Sain kuin sainkin ratsuni esteestä yli toisella yrittämällä ja lopulta pääsin maaliin asti ilman muita kommervenkkejä, eikä ratsastukseni ollut lopulta edes kovin kauheaa. 120cm-luokassa Champ yritti taas jarruttaa ensimmäiselle esteelle, mutta puskin sen siitä lopulta läpi ja seuraavat esteet sujuivat hyvin. Matkamme päättyi sarjalle, jonne ratsastin itse luokattoman huonosti. Ei siis kehuttavia tuloksia näistä karkeloista, vaikka Champ tuntuikin ihan hyvältä ratsastaa.

Seuraavana päivänä siirryttiinkin sitten Tampereelle estekisoihin..



Kuun vaihtuessa syyskuun puolelle vuorossa oli kauden ensimmäiset hallikisat Keravalla aluetasolla. Hyppäsin jälleen vain yhden luokan 110cm korkeudella, sillä emme saaneet aluejoukkuemestaruusluokkaan joukkuetta kasaan alkuperäisistä suunnitelmista poiketen. Näistä kisoista ei ole kovinkaan paljon kerrottavaa, sillä kaikki meni aikalailla putkeen. Champ oli todella innoissaan koko kisapäivän ajan ja se selkeästi nautti hyppäämisestä. Tein perussiistin radan, joka riitti lopulta neljänteen sijaan - pääsimme siis palkintojenjakoon! Ruuna seisoi todella ylpeänä rivissä ja näytti kovin tyytyväiseltä itseensä ;) 

Seuraavana viikonloppuna kisattiin meidän kauden päätavoitteet eli aluemestaruudet Laaksolla. Nämä kisat menivät täysin penkin alle, sillä jännitin kisoja omien tavoitteideni vuoksi todella paljon. Jälkikäteen olen tajunnut syyn epäonnistumisille: paineistin hevosta liikaa, jolloin se heitti hanskat - vai pitäisikö sanoa kengät - tiskiin todeten, että saisin tehdä hommat ihan itse. Molemmat luokat 105cm ja 115cm korkeuksilla päättyivät hylkyyn samalle esteelle, jonka lähelle Champ ei halunnut mennä kaikista yrityksistäni huolimatta. Omassa aluemestaruusluokassani tuo este oli numero kaksi, emmekä päässeet yli kymmentä metriä lähemmäs sitä. Olin niin pettynyt, mutta kuten sanottu - näistä tilanteista opin eniten.

Tuomarinkylän elokuun kisoista seuraavat kuvat.


Tämä sitten Keravalta, josta mulla ei ole juuri kuvia.
Lokakuussa meille tuli kisatauko hevosen vuosihuollon takia. Pääsin juuri klinikkakäyntiä ennen Niclas Aromaan estevalmennukseen, missä tajusin kaikki virheeni, jotka olivat johtaneet näihin muutamiin suurimpiin epäonnistumiiin. Niihin, joissa hevonen ei halunnut mennä esteiden lähelle. Olin ratsastanut sitä aivan liikaa ja tehnyt sen olon todella epämukavaksi, jolloin Champilla oli mennyt luottamus itseensä. Se ei halunnut mennä esteille, koska se koki sen inhottavana. Tämän tajuaminen on ollut avainasemassa siihen, miten paljon olemme taas nousseet eteenpäin kuluneiden kahden kuukauden aikana.

Marraskuun alussa kävin jälleen Riders Innissa hyppäämässä kolmostason kisoissa kaksi rataa. Halusin ottaa varman päälle ja mennä luokkina 100cm ja 110cm, sillä kisataukoa oli muodostunut jälleen jonkin verran, eikä ratatreeniä oltu tehty kovinkaan aktiivisesti. Tuo oli ihan hyvä vaihtoehto, sillä onnistuin ratsastamaan todella huonosti metrin radalla - unohdin radankin, mutta kerkesin korjaamaan tilanteen ennen esteen ohittamista. Kaikesta huolimatta saimme kaksi puhdasta rataa ja toisella radalla ratsastukseni oli jo paljon sujuvampaa. Pääsimme myös palkintojenjakoon, kun sijoituimme 110cm-luokassa neljänsiksi. Champ oli koko päivän ajan ihan superhyvä, se todellakin oli mun kanssa nyt, kun en käynyt sen kimppuun.

Laakson aluemestaruuksista kaksi seuraavaa kuvaa.

Riders Innista kotiintuomisna oli tällainen rusetti!
Ja kausi oli hyvä päättää Ehon tallin kisoista saatuun ruusukkeeseen.
Sama vire jatkui kahden viikon päästä Ehon tallilla seurakisoissa samojen luokkien merkeissä. Pohdimme hetken, olisinko mennyt kuitenkin 120cm-luokan, mutta koska siirryimme hallikaudelle, päädyimme pienempään luokkaan. Hallissa tekemisen tulee olla jo varmaa, eikä epäonnistumisia voida katsoa läpi sormien. Eholla esteet ovat myös aina "tapissaan" eli se 110cm rata on paikoittain 115cm korkeudella. Champ oli jälleen todella hyvä, eikä mulla ole oikein mitään uutta sanottavaa näistä radoista. Metrissä saimme yhden turhan puomin, enkä siksi päässyt ratsastamaan aikaa vastaan toisessa vaiheessa. 110cm-luokan rataan olen oikeasti jopa tyytyväinen, jos mukaan ei lasketa toisen vaiheen yhtä lähestymisvirhettä. Sijoituimme kuitenkin luokassa toiselle sijalle. Tähän oli hyvä päättää kulunut kautemme!

Kaiken kaikkiaan kaudesta jäi lopulta positiivinen kuva. Tajusin sen tärkeimmän asian: mun pitää antaa hevoselle tilaa suorittaa ja tehdä itse vähemmän. Uskon ja toivon, että meidän tuleva kautemme tulee olemaan unohtumaton. Haluaisin kovasti oppia ratsastamaan tasaisemin ja jättämään hevoselle enemmän mahdollisuuksia - mikäli onnistun tässä, en näe mitään estettä sille, että kisaisimme jo alkukaudesta 120cm tasolla sujuvilla radoilla. Mutta se on edessä vasta talven treenikauden jälkeen :)

15 kommenttia:

  1. Ihan tosi hienoja kuvia! Nyt tuli ikävä ulkokautta, kun maneesikuvia on niin hankala ottaa... :D

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että saitte ongelmat selätettyä! Tsemppiä ensikauteen ja aiotteko nostaaluokkakorkeuksia jos kaikki sujuu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Varmaankin nostetaan tai ainakin yritetään vakauttaa 120cm tasolle :)

      Poista
  3. Hyvä Aada ja Champ! Ootte aivan mahtava pari, tsemppiä tuleviin treeneihin ja seuraavaan kisakauteen. Ihanaa joulunodotusta sinne teille. :)

    VastaaPoista
  4. Tää ei liity mitenkään aiheeseen, mutta sillon kun sulta murtu solisluu leikattinko sitä vai ei? Ja sit kauan sulla oli ratsastustaukoa ja tuliko sulle jonkinlaisia pelkoja ratsastuksen suhteen? Itseltäni meni solisluu poikki viime viikonloppuna ja hirvee hinku takasi hevosen selkään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut pelkoja, ei leikattu :) kuukausi saikkua ja sitten vähitellen selkään! Tsemppiä parantumiseen!

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä