#698: Päästä vinksallaan

Olen pitkään tiedostanut, että hevosihmiset ovat hieman vinksahtaneita päästään. Miettikää nyt: maksamme itsemme kipeiksi siitä, että nelijalkainen ystävämme saa syödä juuri sille sopivaksi analysoitua ruokaa. Hankimme hevosellemme hierojaa, fysioterapeuttia, niksauttelijaa, hevoskuiskaajaa ja ties mitä maijapoppasia samalla, kun olemme itse venytelleet viimeksi viime vuosikymmenellä. Kaikesta huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - voi vaakatasossa tulevan räntäsateen takaa tihrustamalla nähdä hevosenomistajan, jonka virne ylettyy korvasta korvaan silloin, kun hevonen on suorittanut yhden onnistuneen liikkeen valmennuksessa.

Mutta ei hätää, tämä mielenvikaisuus on pakollinen piirre hevosihmisissä ja meidän pitää olla siitä ylpeitä. Aloin tosissani miettimään eilen sitä, miten paljon helpompaa elämä olisi välillä ilman ratsastusurheilua. Sain nimittäin järjestettyä itseni sellaiseen aikatauluhässäkkään, ettei tosikaan! Koska tulevan viikon ohjelma on kaikessa komeudessaan melkoisen koominen, halusin jakaa sen teille jo etukäteen. 

Kaikki lähti siitä, että viimeksi Piia Pantsun valmennuksien yhteydessä ilmoitin haluavani osallistua hänen seuraaviin valmennuksiinsa kahtena päivänä. Valmennukset sijoittuvat ensi viikon tiistaille ja keskiviikolle, mutta ajattelin tuolloin pystyväni skippaamaan luennot yliopistolla ja keskittyväni noina päivinä puhtaasti hevosurheilun pariin. Toisin kävi, sillä tämän viikon alussa tajusin, että mulla on tulevalla viikolla neljän tentin tenttiviikko. Koulun järjestelmään kirjautuessani toivoin tenttien osuvan aamupäivälle, mutta kuinkas ollakaan: sekä tiistaina, että keskiviikkona tentit olivat sopivasti juuri päivästä iltapäivän puolelle. 

c. Annika Mäki

Niille, jotka eivät yliopistotason tenttisysteemiä tunne, voin hieman avata tenttien laajuutta. Kyseessä ei suinkaan ole muutaman kymmenen sivun opiskeltava alue, vaan yksi tentti kestää yleensä kahdesta neljään tuntia ja siihen on opiskeltavana yhdestä neljään kirjaa, jotka ovat laajuudeltaan kaikkea paristasadasta sivusta eteenpäin ja usein englanniksi. Eikun viestiä valmennusten järjestäjälle ja kysymystä peliin aikataulujen sumplimisesta! Tiistaina ajattelin pääseväni aikaisin aamusta tai myöhään illasta, keskiviikkona saman kuvion mukaan. Tosin ilta-ajat jouduin myöhemmin hylkäämään ihan senkin vuoksi, ettei kyyti olisi järjestynyt.

Vastausviesti aikatauluista tuli perille ja sain tiedon, että molempina päivinä valmennukseni alkaisi neljä tuntia ennen sitä hetkeä, jolloin mun pitäisi istua tenttisalissa valmiina koitokseen. Kuulostaa vielä täysin mahdolliselta kuviolta, mutta seuraavaksi eteen tuli kysymys matkoista. Meidän tallilta ajaa ratsastuskeskus Ainoon puolen tunnin verran, tallilta kotiin mulla menee noin 15 minuuttia ja kotoa koululle tunti. Laskin, että jos konkreettisesti heitän hevosen trailerista tarhaan ja jätän kaikki tavarat niille sijoilleen, kerkeäisin tenttiin juuri ja juuri oikeaan aikaan. Illalla tenttien jälkeen tulen sitten tallille purkamaan kaikki tarvikkeet sekä hoidan hevosen kunnolla. Lukemisesta viis, nyt halutaan valmentautua!

c. Annika Mäki

Jo tässä vaiheessa ei-hevosihmiset pyörittelisivät silmiään, mutta eihän tämä hupi tähän loppunut. Mulla ei vieläkään ole BE-korttia eli en saa vetää traileria itse. Soitin ensin isälleni, joka sanoi, ettei mielellään ottaisi töistä vapaata tämän takia. Seuraava urhi oli isäpuoleni ja kysyin, josko hän olisi voinut ottaa töistä vapaata, mutta hän ilmoitti olevansa työmatkalla Berliinissä juuri tiistaina ja keskiviikkona. Sitten alkoi pommitus kaikkia muita ihmisiä kohtaan. Kävi ilmi, että se hevosauto, jota saisin itse ajaa, on vielä korjauksessa ja että kaverini ei uskaltaisi välttämättä ajaa huonon sään sattuessa yhdistelmäämme. Tässä vaiheessa äiti kehotti jo luovuttamaan. Mutta ei, en mä niin helpolla luovuta.

Pienen epätoivoon vaipumisen jälkeen sain idean: Champ voisi majoittua yön Ainossa! Tallin omistajaporukalle tämä sopi, joten kysyin isältäni, josko hän voisi tiistaiaamulla heittää hevosen Järvenpäähän ja hakea meidät keskiviikkoaamuna sieltä valmennuksen jälkeen renkaat vinkuen pois, jotta kerkeän tenttiin. Tämä kävi ja näin ollen ajan tiistaina tentin jälkeen vielä kävelyttämään ja hoitamaan hevosta Järvenpäähän, jonka jälkeen pääsen kotiin lukemaan nukkumaan, jotta voin herätä keskiviikkona puoli kuudelta keretäkseni valmennukseen. Ja kaiken aikaa tulen juoksemaan tuli hännän alla. On tämä kyllä yksi iso show :D

c. Annika Mäki

Kaikista helpointa ja varmasti järkevintähän olisi ollut lykätä valmennukset seuraavalle kuukaudelle ja keskittyä tenttiurakkaan. Menetetyn tenttilukemisajan lisäksi tuhlaan tähän nyt kaikki rahanikin, sillä se hevosen majoittaminen vieraassa tallissa valmennuksien kera ei ole ilmaista puuhaa. Tällä hetkellä mun suurin toive on, etten myöhästy keskiviikon tentistä ja että voittaisin lotossa.. Jottei loppuviikko olisi yhtään sen löysempi, olen lupautunut Horse Fairiin yötallivahdiksi pe-la ja la-su öiksi samalla, kun olen perjantain ja lauantaina oikeissa töissäni toisella paikkakunnalla päivisin. Sunnuntaina pääsen nauttimaan messukeskuksen tunnelmasta myös päivällä, sitä odotellessa!

Onko teillä jotain hauskoja tarinoita siitä, miten aikatauluja on pitänyt 

sumplia hevosjuttujen takia? Miten ne onnistuivat? :)

Ps. Champista oli eilen tehty valheellinen myynti-ilmoitus eräälle markkinasivustolle. Sain teiltä monia viestejä asiaan liittyen ja haluan painottaa, ettei Champ ole myynnissä. Asia on jatkokäsittelyssä, enkä tule siitä puhumaan jatkossa blogin puolella. Haluan muistuttaa kaikkia fiksusta nettikäyttäytymisestä: valheellista tietoa ei kannata koskaan jakaa edes leikillään, sillä näissä tilanteissa voi tahtomattaan syyllistyä rikokseen. Ollaan fiksusti netissä, niin kaikilla on kivaa!