#699: Sopivasti onnellinen

Onnellisuus vaatii loppujen lopuksi melko vähän. Lauantaina kävelin Champin kanssa pellolla kirkaassa auringonpaisteessa ja ajattelin omaa elämääni. Voisin luetella tähän alle listan siitä, miten ihana perhe ja maailman parhaimmat ystävät mulla onkaan, mutta tyydyn toteamaan yksiselitteisesti, että kaikki on oikeastaan todella hyvin. Liian helppoa ei taida olla koskaan, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois - tämä elämä on juuri sitä, mistä nautin. 

Kaikista parasta tässä on se, että saan harrastaa rakastamaani lajia melko vapaasti. Perheeni ja ystäväni ymmärtävät, että hevosenomistajana rutiineihini kuuluu jokapäiväinen tallilla vieraileminen. Yleenä tallipäiviin kuluu yhden hevosen kanssa aikaa kolmisen tuntia, mutta esimerkiksi tänä viikonloppuna ratsastin perjantaista sunnuntaihin kaksi tai kolme hevosta päivässä ja näin ollen aika venyi pidemmäksi kuin normaalisti. Vietin normaalista poiketen aikaa myös kodin ja tallin ulkopuolella käyden esimerkiksi katsomassa SM-liigan jääkiekko-ottelun Helsingissä, mikä oli kyllä hauska kokemus. Lajista en niinkään ymmärrä, mutta oli hauska nähdä Horse Show'n nykyinen kotipaikka hieman toisenlaisesta näkökulmasta. 

Ja kun tulevalla viikolla edessä häämöttää kasa tenttejä, ei tekeminen todellakaan lopu kesken. Kaiken tekemisen keskellä jouduin valitettavasti myös sanomaan kieltävän vastauksen muutamalle kaverilleni, joita olisin halunnut tavata enemmän kuin mielelläni. Ihanan kisaturistipäivän sijaan linnoittauduin kotiini kirjoittamaan koulutehtävää, jonka palautuspäivä häämöttää aivan nurkan takana. Mutta kuten sanottu, onneksi ystäväni ymmärtävät tilanteen ja ovat varsin joustavia yrittäessäni itse selvitä tulevan viikon rutistuksista edes osittain kiitettävästi. En voisi toivoa ihanampia ihmisiä ympärilleni, olette kultaa ♥

Pämppis pääsi lauantain peltorallittelun jälkeen hetkeksi vielä kentälle nauttimaan auringonsäteistä ilman loimea.

Mutta se siitä tunteellisuudesta! Viikonloppuun mahtui ihania hetkiä myös tallimaailman puolella. Viime viikonlopun Ypäjän kisojen jälkeen tämä viikko on ollut sellainen väliaika, jolloin olen lähinnä palautellut hevosta reissun jäljiltä ja vähitellen alkanut ratsastaa enemmän ensi viikon Pantsun valmennuksia ajatellen. En sopinut viikolle yhtään koulu- tai estevalmennusta, joten jouduin sompailemaan itsekseni kehitellen jotain järkevää tekemistä. Koska olen maailman huonoin keksimään yhtään mitään sileäntreenejä, menin muutamana päivänä puomitehtäviä ja hyödynsin myös ihanan auringonpaisteen hankitreenien merkeissä. Tällainen vaihtelu tekee hyvää myös Champille, sillä se kyllästyy nopeasti yksitoikkoiseen treeniin. Maastoilu ja esteet ovat sen mielestä parasta, mitä maailmalla on sille tarjota, joten haluan tarjota sille mahdollisuuden nauttia liikunnasta mahdollisimman usein.

Lauantai olikin varsinainen hevosten "aivojentuuletuspäivä" - ratsastin sekä Champilla, että Wallulla pellolla. Monet tykkäävät vääntää myös maastossa kunnolla kouluratsastusta, mutta itselleni on ollut mielekästä pitää maastoilupäivät puhtaasti hyvän mielen päivinä niin, etten vaadi hevosilta muuta kuin sen, että ne hidastavat, menevät eteen ja kääntyvät pyydettäessä. Pellolla laukatessani annan niille myös mahdollisuuden olla hieman villejä: saa pukitella, loikkia ja hyppiä, kunhan se tehdään fiksusti ja hallinnassa. Olisitte nähneet näiden kahden ruunan ilmeet, kun ne pääsivät revittelemään kunnolla! 

Katsokaa, miten kaunis maisema meidän tallilla oli sunnuntaina! Toinen puoli taivasta oli täynnä aurinkoa, toinen täyttyi lumipilvistä.

Ensin peltoratsastuksesta pääsi nauttimaan Champ..

.. sitten Wallu :)

Champ on tullut mulle niin tutuksi, että tiedän pienestäkin eleestä, mitä se aikoo tehdä seuraavaksi. Näin ollen esimerkiksi juuri pellolla uskallan päästää sen niin kovaan laukkaan kuin se haluaa. Tiedän, että saan hidastettua hevosen raviin tai vaikka pysähtymään silloin kun tarve vaatii. Monet kerrat mulla on valunut vedet silmistä, kun olemme kiitäneet peltoa ympäri laukassa. Vauhti on hidastunut aina pyynnöstä, joskus jarrutusmatkaan on tarvinnut varata hieman pidempi aika ;) Champ on myös siitä hauska tapaus, että se ei oikein osaa pukitella ratsastajan kanssa. Niinpä se veti lauantainakin sellaista hyppykoikkaloikkaa koko pellon ympäri korvat tötteröllä ja samalla vinkuen. Kyllä muuten nauratti kyydissä, toinen oli hieman innoissaan.

Wallun kanssa meno oli vähintään yhtä reipasta, sillä tuota senioria ei todellakaan ikä paina. Trakehnerina sillä riittää virtaa vaikka muille jakaa, mikä näkyy paitsi jokaisella ratsastuskerralla maneesissa, myös peltoreissuilla. Pappa oli puolen tunnin tarpomisen jälkeen aivan litimärkä - samassa ajassa Champ ei ollut hionnut edes korviensa takaa. Wallun hikoamisesta noin 80 prosenttia oli yksinkertaisesti sitä, että se oli niin innoissaan menossa ihan jokaiseen ilmansuuntaan. Onhan Champkin todella mielissään päästessään pois maneesista, mutta kyllä se korostuu tuollaisen hevosen kohdalla entistä enemmän. Meillä kaikilla kolmella oli todella hauskaa!

Esimerkiksi tällaisia puomitehtäviä teimme tällä viikolla. Kiitos Millalle huipputehtävästä ;)

Viikonloppuna näytin myös tältä - välillä muutakin kuin tallivaatteet! Tein myös elämäni ensimmäisen pikashoppailun, kun tarvitsin uudet ulkokengät ja paidan kauppojen ollessa auki enää seitsemän minuuttia. Ja kyllä, onnistuimme suorituksessa :D

Hevosten kanssa maastoillessa pääsee nauttimaan luonnosta ja ympäristöstä ihan eri tavalla. Olen huomannut, että tuijotan helposti kännykän ruutua ihan vain kävellessäni kaupungilla tai siirtyessäni paikasta toiseen. On melkoisen avartavaa nostaa katse ylös ruudulta ja oikeasti havainnoida ympäristöä. En tiedä teistä, mutta varsinkin tällaisina kauniina aurinkoisina päivinä maastoilu saa mulle niin valtavan hyvän olon, etten osaa edes pukea sitä tunnetta sanoiksi. Välillä saatan pysäyttää hevosen, nostaa katseen kohti taivasta, sulkea silmät ja hengittää kerran niin syvään kuin osaan. Sellaisina hetkinä maailmassa olemme vain me kaksi, hevonen ja minä. Nauttimassa siitä, mitä elämällä on meille annettavana.

Huomenna Champ saa tehdä töitä sileällä ennen Pantsun kaksipäiväisiä estetreenejä, mutta pääsen silti nauttimaan vielä yhdestä peltoratsastuksesta toisen hevosen kanssa. Sain pyynnön ratsastaa tallillamme asustavalla tammalla, jolla on Champin kanssa sama isä. Hauska yhteensattuma tuo suku! Ulkonäöllisesti nämä kaksi hevosta ovat varsin erilaisia; Champ muistuttaa erittäin paljon isäänsä siinä missä tuo tamma on perinyt ulkonäkönsä emältään. Käväisin tänään hetken verran tamman kyydissä ja voi että, miten kiva se olikaan! Innolla odotan, mitä huominen peltoreissu tuo tullessaan :)