#706: Päivän väri oli punainen

Sunnuntaipäivä kului varsin rattoisissa merkeissä, kun olimme liikenteessä tyttöporukalla päämääränämme Järvenpää. Ratsastuskeskus Ainossa nimittäin järjestettiin viikonloppuna kolmipäiväiset kisat, ja kuten jo aiemmin kerroin, pääsin itse osallistumaan karkeloihin sunnuntaina. Koska takana on iloinen viikonloppu ja silmäluomet kaipaavat lepoa ensi viikon opiskeluita ajatellen, yritän tiivistää kisapäivän tunnelmat mahdollisimman napakasti!

Postauksen loppupuolella ääniraidallinen video molemmista radoista

sekä tavalliset videot eri kuvakulmasta kuvattuna!

Ensimmäistä kertaa koskaan lähdin kisoihin ilman jotakuta perheenjäsenistäni. Kaikki luottokuskini olivat estyneet, joten pyysin kaverini Millan hätiin hoitamaan kuskin ja henkisen tuen virkaa samalla, kun toinen ystäväni Sarina hääräsi hoitajan tehtävissä. Pakko sanoa, että kyllä tuolla tiimillä pystyisi vetämään useampiakin kisareissuja - jos siis muut jaksavat mua kisapäivien ajan katsella ja kuunnella ;) Aurinkoisena päivänä kisaelämän kruunasivat siis parhaat kaverit, hienoakin hienompi hevonen ja asteen verran liian väsyneet vitsit. 

Ilmoittauduin Ainossa suunnitellusti luokkiin 100cm ja 110cm, sillä halusin saada vielä lisää varmuutta pikkuluokista. Tuo veto oli kyllä enemmän kuin hyvä, sillä lopulta luokkien järjestystä oli muutettu niin, että 110cm ja 120cm -luokkien välillä oli kaksi muuta luokkaa. Siinä olisikin mennyt tovi odotellessa! 120cm-luokkiin ehdin siirtyä tämän kauden osalta keväämmällä, ehkä jopa seuraavissa kisoissa - niin helpolta nuo nykyiset korkeudet jo tuntuvat. Siis nimenomaan korkeudensa puolesta, sillä omaa ratsastustaan voi aina parantaa!

Tämä ja kaikki alla olevat viisi seuraavaa kuvaa c. Taika L., kiitos!

Päivämme alkoi varsinaisesti puoli kahdeksan aikaan, jolloin pääsimme tallille letittämään hevosta ja pakkaamaan kisakamppeita kasaan. Tyypilliseen tapaan meinasimme lähteä liian myöhässä matkaan, sillä etsin hävinnyttä villaloimeani (joka tuntuu olevan kovin mystisesti kadonnut) varsinaisen pakkaamisen sijaan. Lopulta kaverini suurinpiirtein raahasivat mut autoon hevosen kanssa, jolloin ehdimme kisapaikalle juuri parahiksi ensimmäisen luokkani radankävelyyn. Ihan yliarvostettua kaikki liiallinen aika ja rauhallisuus, pienellä aikataulupaniikilla asiat hoituvat paljon sutjakammin ja ilman jahkailuja! Heh.. Oikeasti olimme paikalla ihan hyvään aikaan, sillä starttasin vasta numerolla, eikä mulla näin ollen ollut kiire minnekään hevosen kanssa.

Metrin rata oli todella simppeli: suhteutettuja linjoja oli vähän, tiet esteiltä toisille olivat pitkiä ja tilaa riitti. Noin isoissa maneeseissa hallikausi ei tunnu yhtään niin ahdistavalta, tähän voisi jopa tottua! Normaalisti esteet näyttävät hallikaudella isommilta, mutta ainakin kuluneella kaudella musta on tuntunut, että nuo 110cm-tason korkeudet ovat suurimmaksi osaksi melko pieniä. Tai sitten mulle on tullut jonkin verran lisää varmuutta omaan tekemiseen, jolloin nuo korkeudet eivät tunnu enää "miltään".

c. Helmi K., kiitos!

Ensimmäisen luokan verryttelyn tein ihan samalla tavoin kuin kaikki verryttelyt tällä kaudella olen tehnyt. Champ tuntui vähän laiskalta ja se oli normaalia jähmeämpi oikealta puolelta kaulastaan tai suustaan. Yritin saada hevosen paremmin ylös oikeasta lavastaan ja suoristettua sitä niin, ettei se kaatuisi kylki matalana oikealle. Koska me olemme vierailleet nyt melko monta kertaa Ainossa, ei Champ enää juuri jännitä paikkaa ja siksi se on siellä jopa turhan flegmaattinen ollessani itse jännittynyt. Vaikka pakko sanoa, etten tälläkään kertaa jännittänyt suorituksiani kuin vasta juuri lähtömerkin saadessani: ja silloinkin vain positiivisella, odottavalla tavalla!

Itse suorituksesta mulla ei ole kauheasti sanottavaa. Ensimmäiselle esteelle en saanut hevosta suoraksi mielenkiintoisen lähestymisen vuoksi, viidennelle esteelle olisin voinut tehdä enemmän kaarta tai jättää yhden askeleen pois ja kuudennelle tulimme ristilaukassa tahdin vähän kadotessa edellisen esteen kohdalla. Siinä taisivat olla koko radan suurimmat virheet, muuten meno oli melko tasaista ja sujuvaa. Erityisen tyytyväinen olin toisessa vaiheessa ratsastamaani tiehen esteelle numero kaksitoista, sillä sain sujuttua kaarteen läpi okserille hyvällä rytmillä. On se vaan niin, että kun etenee hyvässä tempossa, tulee paikat yleensä kuin itsestään niitä sen enempää miettimättä. Helppo ymmärtää, mutta sitäkin vaikeampaa toteuttaa..

Tämä ja seuraava kuva jälleen c. Taika L. :)

Champ osaa edustaa palkintojenjaossa :D Se seisoo aina jalat joka suuntaan vinossa....

Mun starttien välillä oli lopulta aika pitkä tauko ja olisin voinut laittaa Champin autoon odottamaan, mutta tajusin tilanteen lopulta turhan myöhään. Olin metrissä lopulta sijalla neljä; pääsimme näin ollen palkintojenjakoon saaden punaisen ruusukkeen ja lahjakortin. Palkintojenjaon ja seuraavan startin välin Champ saikin sitten kävellä, onneksi auringonpaisteessa muiden kilpailijoiden joukossa. Kävelin tovin Champin kanssa itsekin, kunhan olin ensin kuunnellut tuomaritornissa kuittailua sijoituksestani ja tutustunut hieman paremmin paikan videointijärjestelmään.

110cm-luokan verryttelyssä sain apua Backlundin Sannalta, mikä oli häneltä todella kiltisti tehty. Oma kotivalmentajani oli kisoissa työtehtävissä, eikä tästä syystä voinut auttaa mua verryttelyssä jääviyssyistä. Edellisessä verryttelyssä tein hypyt samaan tahtiin erään ratsastajan kanssa, jonka valmentajan tiesin auttavan ratsastajaa verryttelyssä. Tämä on muuten todella hyvä tapa, mikäli et ole saanut kisoihin apukäsiä mukaan tai olet hieman epävarma siitä, milloin kannattaa hypätä mikäkin este verryttelyn aikana. Kannattaa katsoa lähtölistalta esimerkiksi edellinen tai seuraava lähtijä itseesi verrattuna (sellainen, jonka tiedät olevan kokenut/hänellä on kokenut valmentaja mukana) ja tehdä verryttelyhypyt hänen kanssaan samaan tahtiin. 

Meidän tiimi <3

Aamun letityspuuhia..

Sanna antoi muutamia neuvoja hyppyjä ja suoruutta ajatellen, jonka jälkeen lähdin radalle hyvällä mielellä. Mun piti vain muistaa keskittyä alusta asti ja ratsastaa kaarteista asti riittävästi laukkaa välttäen viimeiseen asti vetämistä taaksepäin. 110cm-luokan rata oli sekin itsessään melkoisen simppeli, sillä siinäkin oli ensimmäisessä vaiheessa vain kaksi suhteutettua linjaa ja toisessa vaiheessa enemmän kääntämistä. Ainoa varsinainen haaste meille oli vesimatto, joka oli esteellä numero kolme. Jännitin sitä itse etukäteen, sillä emme olleet hypänneet mattoa aiemmin Ainossa. Tyhmästi ajateltu, mutta minkäs sitä omalle päälleen mahtaa..

Ensimmäinen vaihe oli oikeastaan aika hyvä. Toiselle esteelle lähestyttäessä olisin voinut tasapainottaa hevosta enemmän, sillä sille tuli hieman laaka hyppy puolipidätteen jäädessä matkalta pois. Kolmannelle esteelle eli vesimatolle varmistelin hieman liikaa, jolloin ponnistuspaikka oli aavistuksen turhan lähellä, mutta hei - yli mentiin ja ilman minkäänlaista ongelmaa! Viidenneltä kuudennelle olisin voinut tehdä enemmän kaarretta tai vaihtoehtoisesti jättää pari puolipidätettä pois, jotta se olisi ollut vähän sujuvamman näköinen. Niin tai näin, lopulta kaikki ensimmäisen vaiheen yhdeksän estettä olivat takana ja toinen vaihe edessä. Lähdin vähän turhan ahneeksi kääntäen jo esteeltä numero kymmenen tiukemmin. Olisin saanut seuraavalle esteelle oikeasti hyvän tien ja paikkakin tuli vielä ihan hyvään kohtaan, mutta mitä tein: käänsin hevosta esteen päällä vetäen ohjasta. No, hyppykaari tietysti jäi tämän takia kesken ja Champ pudotti puomin toisella takasellaan. Ärsyttäävää! Vesimatolle varmistelin taas liikaa, mutta Champille se ei ollut mikään ongelma ja muuten toinen vaihe olikin ihan sujuva. 

Linkki videoon (ääniraidallinen video, molemmat radat)

Yllä FilmMe-järjestelmällä kuvatut videot molemmista radoista erikseen, ylempi 100cm.

Ilman tuota puomia olisimme sijoittuneet myös jälkimmäisessä luokassa sijalle neljä ajan perusteella, mutta turha sitä on jossitella. Välillä näin, tuollaisia ratsastusvirheitä tulee ja niistä pitää ottaa oppia. Onhan tässä ollut hyvää tuuria matkassa, Ypäjälläkin sijoituimme paljon huonommalla ratsastuksella lauantain luokassa kuudenneksi. Molemmilla radoilla oli paljon hyviä kohtia, mutta toki myös niitä parannettavia. Kaikkinensa olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että Champilla on nykyään radalla taas se sama taistelufiilis, joka sillä oli pari vuotta sitten. Se oikeasti haluaa tehdä parhaansa, että me päästään maaliin. Se haluaa olla mun kanssa radalla, eikä yritä protestoida ja rokottaa virheistä, joita en välttämättä edes ole vielä kerennyt tekemään. Siitä mä olen todella onnellinen! 

Kisapäivä Ainossa oli siis lopulta onnistunut, suuri kiitos siitä kuului kyllä kisajärjestäjälle ja kaikille toimihenkilöille. On mukavaa käydä kilpailuissa, kun kaikki toimii ja puitteet ovat loistavat. Tätä hehkutusta kuulee varmasti monesta suunnasta, mutta pakkohan se on kehua, kun siihen on oikeasti aihetta. Meidän kisakautemme tulee jatkumaan joskus tulevaisuudessa, mutta tarkempaa suunnitelmaa ei vielä ole työvuorojeni ollessa toistaiseksi auki. Katsotaan, saadaanko me joku startti alle vielä maalis-huhtikuussa vai odotellaanko suosiolla toukokuun ja ulkokisojen puolelle :)

Oliko joku teistä paikalla Ainossa kisaajana tai katsojana?