#708: Veikeän Wallun ratsastuksista

Muiden hevosilla ratsastamisen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Olen toistuvia kertoja maininnut sekä täällä blogissa, että ihan kasvotusten ihmisille siitä, miten iloinen olen saadessani ratsastaa erilaisilla hevosilla edes silloin tällöin. Oman hevosen omistaminen on ihanaa, mutta erilaisten hevosten ratsastaminen on ratsastajan kehitystä ajatellen rikkaus. 

Ratsastuskouluaikoinani ratsastin useita erilaisia hevosia viikottain, välillä jopa kymmenen eri hevosta tai ponia päivässä. Tällöin jouduin muokkaamaan omaa ratsastustani hevosille sopivaksi, sillä kaikki ne eivät tietenkään toimineet samalla tavalla: jokainen hevonen oli yksilönsä, eikä oma totuttu ratsastustapani välttämättä soveltunut jokaiselle. Jokin hevonen oli laiska, toinen taas viipotti menemään kenttää ympäri sellaista vauhtia, että heikompia hirvitti. Oli vinoa ja suoraa hevosta, isoa ja pientä. Kipittäjää ja suuriliikkeistä. Kaikkea näiden väliltä ja valtavasti muita! Joskus sitä mietti, että onko näillä hevosilla muuta yhteistä kuin sama laji. 

Erilaiset hevoset opettavat paitsi ratsastustaitoa, myös kärsivällisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Nämä kaksi piirrettä ovat mielestäni varsin tärkeitä ratsastajalla, joka haluaa kehittää itseään mahdollisimman monipuolisesti pitkällä tähtäimellä. Vaikka ratsastuskouluratsasajasta saattaisi tuntua siltä, että koko maailma olisi häntä vastaan, koska omaa hevosta ei ole mahdollista hankkia, kannattaa kuitenkin ottaa kaikki hyöty irti tuntiratsastaja-ajoista. Sitä ei koskaan tiedä, mihin elämä vie, ja joskus niistä eri hevosilla ratsastamisista voi todellakin olla hyötyä. Arvostakaa siis ihan jokaisella hevosella ratsastamista, se on aina kotiinpäin!

Mulla on tällä hetkellä niinkin hyvä tilanne, että saan ratsastaa Champin lisäksi viikottain Wallulla, joka asuu kotitallillamme. Näin ollen kerkeän hyvin ratsastamaan saman päivän aikana kaksi hevosta tai vaihtoehtoisesti pitämään Champin vapaapäivän silloin, kun olen sopinut toisen hevosen liikutuksen samalle päivälle. Mulle on tarjottu mahdollisuuksia käydä ratsastamassa hevosia myös oman tallimme ulkopuolella, mutta valitettavasti tällä hetkellä en uskalla luvata aikani riittävän sellaiseen - koulut ja työt on pakko hoitaa kunnialla, omaa hevosta unohtamatta.

Wallu näyttää, miten ravipuomit voidaan ylittää myös laukassa, jos kuski ei osaa ratsastaa tarpeeksi hyvin :D

Tässä jatkettiin samalla linjalla kuin edellisessä.. Huomatkaa tuo etujalka keskimmäisessä kuvassa!

Osattiin me onneksi mennä puomeja myös ihan normaalistikin.

Sain alkuvuodesta kommentin blogiini, jossa eräs anonyymi oli kovin huolissaan Champin liikutuksista ja hoitamisesta. Hän oli saanut käsityksen, että koska ratsastan välillä muitakin hevosia omani lisäksi, kärsisi Champin hyvinvointi tästä jollain tapaa. Haluan painottaa, että tällaista asiaa on turha edes miettiä: oma hevonen on aina se numero yksi, tapahtui mitä tahansa! Esimerkiksi viime viikolla ollessani vielä puolikuntoinen en tietenkään sopinut muiden hevosten liikutuksia itselleni, jotta pystyin ratsastamaan Champilla tarvittavan määrän. On hassua, miten joku vaivaa mieltään kuvittelemalla, etten osaisi suunnitella omaa aikatauluani niin, että muilla hevosilla ratsastaminen häiritsisi oman hevosen kanssa tapahtuvaa toimintaa. 

Wallu on kyllä veikeä tapaus. Miltei parikymppiseksi seniorihevoseksi se on oikea ruutitynnyri, jolla riittää virtaa vaikka kaikille tallin muillekin hevosille! Sillä on vakituinen vuokraajatyttö, joka ratsastaa ruunaa itsenäisesti tai valmennuksissa, minkä lisäksi ratsastelen sillä yhdestä kolmeen kertaa viikottain riippuen omasta ja hevosen viikko-ohjelmasta. En tarkalleen muista, koska sovimme hevosen omistajan kanssa meidän liikutuskuvion aloittamisesta, mutta vuodenvaihteesta eteenpäin olen tainnut hevosen selässä keikkua enemmän ja vähemmän. Syksyllä Wallulla oli vielä hieman epäsäännöllisempi liikutus, joten pakko sanoa, että nyt liikunnan määrän ollessa vakiintuneempi siitä alkaa huomaamaan eron vetreyden ja suoruuden osalta. Vanhemmille hevosille liikunta on aina hyväksi, jotta ne pysyvät elastisempina ja sitä kautta terveinä.

Aloin pohtimaan tänään sitä, miten Wallulla ratsastaminen on vaikuttanut omaan ratsastukseeni Champin kanssa. Champille on aina ollut helpompaa kulkea vasempaan kierrokseen, mutta tämän vuoden puolella tilanne on kääntynyt päinvaistoin - vasemmasta kierroksesta on tullut hankalampi (lisää tulevassa postauksessa). Wallun kanssa vasen kierros on taasen ollut aina se haastavampi oikean ollessa huomattavasti helpompi. En osaa sanoa, onko näillä jotain konkreettista yhteyttä, mutta luulen oppineeni ratsastamaan oikeaan kierrokseen paremmin Wallulla ratsastuksen ansiosta ja ehkä siirtäneeni Wallulla olevia ongelmia myös Champin selkään. Vaikeita juttuja mietittäväksi! Niin tai näin, molemmat hevoset ovat tällä hetkellä vaikeampia saada rehellisesti läpi vasemmasta suupielestään, asettumaan rennon niskan läpi. 

Tässä alkaneen vuoden aikana olen saanut itse paljon paremmin otetta uudesta hevostuttavuudestani, sillä vielä alkuvuodesta ratsastus oli kovin hakemista, vaikkei se ehkä ulospäin siltä näyttänyt. Wallu on monella tapaa niin erilainen Champiin verrattuna: reaktiivinen, nopea, säpsy ja hyvin energinen. Se osaa valtavasti asioita, sillä se on kilpaillut vaativia koululuokkia ja hypännyt kansallisia luokkia esteratsastuksen puolella. Sellaista asiaa ei ole vielä tullut vastaan, mitä tuo hevonen ei olisi pyytäessä tehnyt! Kun vielä löytäisi ne oikeat säädöt, olisi meno varmasti kelvollisen näköistä. Siihen pyritään, toki itsenäisesti ratsastaessa tie on aina pidempi kuin valmentajan valvovan silmän alla. 

Happy me: kaksi hevosta ratsastettu tältä päivältä! 

Tässä postauksessa on aika paljon kuvia, sillä hevosen omistaja kuvasi meitä torstaina maneesissa ja sain valtavasti kivoja otoksia koneelleni! Enpä muista, koska viimeksi maneesikuvissa olisi ollut paikoitellen näin paljon valoa. Kevät tulee, aurinko paistaa ja linnut laulavat maneesissakin :) 

Miten usein te ratsastatte eri hevosilla?