maanantai 30. toukokuuta 2016

#740: Kuin pikkulapsi karkkikaupassa

Niin olin iloinen viime perjantaina! Pitkästä aikaa pääsin hyppäämään omalla hevosella ja voi että, miten meillä oli kivaa. Jännitti ja hirvittikin aluksi. Mitä olisi käynyt, jos en olisikaan osannut enää ratsastaa? Tai jos olisin pilannut hevoseni, eikä se olisi suostunut hyppäämään yhdenkään esteen ylitse? Kaikki nämä ajatukset valuivat ratsastuksen edetessä taka-alalle ja tilalle nousi valtava riemu tekemisen ilosta. Nyt mä muistan, miksi mä rakastan esteratsastusta!

Voisin hehkuttaa mun fiiliksiä yhden kokonaisen postauksen verran, mutta tyydyn kertomaan hieman syvällisemmin meidän tekemisestä. Edellinen viikko oli tosiaan väliviikko varsinaisen hyppytreenin osalta, kun emme saaneet järjestettyä kyytejä järkevästi Jokelaan. Päätin hyödyntää tilaisuuden ja kavuta kyytiin itse fiilistelläkseni hieman niitä asetuksia, joita Pyry on Champiin esteiden parista jättänyt. Tällä viikolla kaksikko jatkaa treenejään jälleen normaalisti ja kisoihinkin olisi tarkoitus päästä mahdollisimman pian, mikäli aikataulut antavat sen verran myöten. 

Mutta sitten itse asiaan! Mun ihana ystäväni Milla saapui perjantaina paikalle kovasta väsymyksestään huolimatta auttaakseen esteiden kanssa ja tupsahtipa tallimme omistajakin kentälle auttaakseen kuvaamisessa. Ihania ystäviä mulla, enpä voisi kiitollisempi olla heille avusta, tuesta ja ennen kaikkea pitkästä pinnasta! Sitä nimittäin tarvitaan välillä mun kanssa, varsinkin, kun kyse on hevosista ja siitä, mitä mun pitäisi siellä selässä tehdä. 

Fiilistellään jo vähän etukäteen kuvia, jotka Salla Salminen kuvasi meistä sunnuntaina! 



Rakensin kentälle pienen radan, joka sisälsi paitsi vesimatto-okserin, myös kaarevia teitä ja suoria linjoja erilaisilla etäisyyksillä. Ajatuksenani oli hypätä vähän rataa, vaikka punnitsin pitkään kahden vaihtoehdon väliltä: pitäisikö mun hypätä rataa vai jumppasarjaa. Jumppasarja olisi siitä hyvä, että siinä en pääsisi säätämään itse niin paljon, enkä siten voisi "pilata" asetuksia, jotka hevosessa oli hyppäämistä ajatellen. Toisaalta radan ratsastus on juuri sitä, missä itse tarvitsen rutiinia ja jota mun pitäisi treenata niin paljon kuin mahdollista. Jumppasarjalla olisin saanut hypätä itse toistoja, mutta ne hypyt olisivat ehkä loppujen lopuksi olleet jollain tapaa turhia. Päädyimme siis pienen pohdinnan jälkeen rakentamaan rataa, jossa olisi jonkin verran tekemistä, mutta mikä ei aiheuttaisi mulle elämää suurempia ongelmia.

Aloitin verryttelyn tekemällä perinteiseen tapaan töitä ravissa ja laukassa pidemmällä kaulalla. Champ oli melko väsähtäneen oloinen, sillä pidempi lämpimien säiden pätkä on väsyttänyt ruunaa tehokkaasti. Mun pitääkin nyt pohtia sen ruokintaa hieman uusiksi, jotta sama vire säilyy kesän läpi. Kesällä yritän myös sisällyttää meidän ratsastukseen paljon maastoilua. Juuri varmistui, että lähden juhannuksen jälkeen Itä-Suomeen Champin kanssa reiluksi viikoksi ihan vain maastoilemaan ja lomailemaan laitumella. Tätä odotan niin innoissani, sillä olen ollut aiemmin entisen ylläpitohevoseni kanssa mummolassani ja tuo aika oli kyllä kesän kohokohta Hollannin reissun ohella!

Palataan takaisin perjantaihin, jottei eksytä ihan raiteilta. Alkuverryttelyiden jälkeen ratsatsin Champia hieman terävämmäksi ja lyhemmäksi - tai ainakin se oli tarkoituksena. Sain kuitenkin pian ohjeen nousta kevyeeseen istuntaan ja jatkaa työskentelyä siinä. Champ saa laukata ammattilaisen alla vähän vapaammin, mitä mun pitäisi opetella rutkasti lisää. Mulla on ikään kuin kaksi vaihdetta. Toinen on se tilanne, jossa ratsastan suhteellisen tiiviissä istunnassa satulassa ja kokoan hevoseen turhan paljon painetta, saamatta kuitenkaan nopeita reaktioita aikaiseksi. Vaihtoehtoisesti saatan seistä jalustimilla ja antaa hevosen valua pitkäksi sekä löysäksi, jolloin hyppääminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin edellisellä versiolla. Ellei vaikeampaakin.

Ja sitten näitä videoruutukaappauksia. Laatu, mutta minkäs teet!

Tämä hyppy oli Champin puolesta niin suloinen, että oli pakko laittaa still-kuvat kolesta eri vaiheesta. Toinen niin tosissaan!


Aloitimme hyppäämisen pienenpienellä okserilla, jota mun piti lähestyä kevyessä istunnassa. Voi kamala, miten joku tehtävä voi tuntua hankalata! En saanut paikkoja ollenkaan katsottua ja voivottelinkin jo mielessäni, että tätäkö tämä on muutaman viikon hyppytauon jälkeen. Kerran viis veisasin kavereideni ohjeista ja istuin takapuoleni kanssa satulaan, jolloin homma rupesi pelittämään paremmin. Vanha ote löytyi ja kun nousin seuraavan kerran jalustimien varaan, alkoi hommassa olemaan jotain järkeäkin. 

Verryttelyesteen ylittämisen jälkeen siirryimme linjalle, jossa tulin pystyltä neljällä laukka-askeleella okserille. Tuo linja oli melkoisen ahdas aluksi ja pidensimmekin sitä jatkuvasti ratsastuksen aikana esteiden noustessa isommiksi. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen päätin, että haluan istua satulaan esteiden välissä, aivan kuten olen tehnyt ennen tätä pientä taukoakin. Paikalla olijat epäilivät hieman mielipidettäni ja sanoivat, että mun pitäisi vain opetella olemaan siellä kyydissä kevyemmin. Mulla oli kuitenkin niin vahvasti tunne siitä, että hommaan pitäisi saada joku järki heti, että kokeilin kerran tehdä asiat "vanhalla tavalla". Ja kappas, asiat sujuivat heti normaalisti. 

Tässä tulee esiin se mun tarve kontrolloida hevosta liikaa. En osaa antaa hevosen vain mennä ja suorittaa itse, vaan mun on ikään kuin pakko varmistella jokainen askel, mistä syystä Champin on laittanut pillinsä pussiin jossain vaiheessa. Mutta toisaalta, nyt kun tiedostan tämän ongelman, on mun helppo lähteä sitä korjaamaan. Ratkaisimmekin tilanteen niin, että olin muutamia askelia ennen estettä lähempänä satulaa, mutta esteiden jälkeen ja kaarteissa kevyemmin paino enemmän jalustimilla. Näin sain pidettyä parempaa rytmiä ja vaikutettua hevoseen ilman, että jäin kamalasti tekemään liikaa. 


Linkki videoon (ääniraidallinen).

Eihän se meno mitään täydellistä ollut, ei tosiaan, mutta olin ratsastuksen jälkeen kovin positiivisella mielellä liikenteessä. Champ hyppäsi lopussa terävästi, se selkeästi heräsi esteiden noustessa 120cm korkeudella ja osittain isommaksikin. Ne kaksi kieltoa, jotka hypätessä tulivat, johtuivat ihan puhtaasti siitä, että ratsastin hevosta täysin päättömään askeleeseen. Uudella yrityksellä sain korjattua nuokin virheet, eikä sen suhteen ongelmia enää ollut. Erityisen onnellinen olin vesimatosta, jota Champ ei katsonut ollenkaan! Sileällä ratsastaessa se vielä vähän spookasi sitä, mutta kun lähestyin estettä ensimmäisen kerran, ei ylityksessä ollut mitään ongelmaa. Yritin vain muistaa Pyryn ratsastustavan mielessäni, pitää käden matalana ja jatkaa laukkaa estettä kohden. Kappas, ongelma oli tiessään.

Odotan todella innoissani tulevaa kesää, sillä vaikka nyt näyttää siltä, etten maastoiluloman, festareiden ja Champin alkukesän kisarupeaman vuoksi pääse kisoihin hevosen selässä itse ennen heinäkuun puolta väliä, voi sen jälkeen meillä olla jo ihan uudet tuulet ratsastuksen suhteen. Vähän kyllä harmittaa jo näin etukäteen, että tähän väliin tulee tällainen kisatauko omalta osaltani, mutta minkäs teet. Ehkä mä käyn pyörähtämässä jossain koulukisoissa, ihan vain pitääkseni oman mieleni virkeänä ;)

14 kommenttia:

  1. Noi ääniraidalliset videot on tosi kivoja! :)

    VastaaPoista
  2. Champ vaikutti hieman väsyneeltä tuossa videossa ja hypyt hieman ponnettomilta mutta hyvältä tuo teidän meno silti näytti ainakin omaan silmään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja joo, kuten videossa ja tekstissä sanoinkin, se oli vähän väsähtäneen oloinen :)

      Poista
  3. Mihin festareille oot kesällä menossa? :)

    VastaaPoista
  4. Onko otsikon numero ihan oikein?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas :D eihän se heitä kuin vajaat 400!

      Poista
  5. Kiva postaus ja video! :)

    VastaaPoista
  6. Käytkö enää Piuden valmennuksissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä en käy missään estevalmennuksissa, kun Pyry hyppää Champilla :)

      Poista
  7. Teet hurjan paljon töitä käsillä ennen estettä, yrittäkää saada homma toimimaan koulutunneilla puomien ja kavalettien muodossa. Me käytiin mun hevosen kanssa sama homma läpi ja kaiken sen itkun jäljeen pääsin toteamaan että mun loputon säätäminen esteen juuressa saa mun hevosen hermoromahduksen partaalle. Itseäni auttoi puomilinjat, opettelin niillä että kun puomeille tulen niin saan ainoastaan katsoa sopivan rytmin ja linjan. Ei mitään ylimääräistä asettelua ja vetämistä. Kun toi asia on kunnossa kannattaa opetella sitä hienosäätämistä istunnalla ja jaloilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän mä tiedän tuon, olenhan kirjoittanut siitä täälläkin monta monituista vuotta jo :D

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä