perjantai 15. heinäkuuta 2016

#759: Uutta näkökulmaa esteille

Takana on nyt kolmen viikon loma varsinaisesta treenaamisesta. Kuten sanottu, tämä tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna todella pitkältä ajalta, mutta itseasiassa itse tauon aikana aika tuntui kuluvan kuin siivillä. Muutaman kerran mulle tule palo päästä tekemään töitä kunnolla, mutta aktiivinen maastoilu ja muu heppailu piti ajatukset silti melko hyvin kasassa. Lomalla siis todellakin lomailtiin!

Nyt olemme pikkuhiljaa palanneet takaisin treenien pariin, joskin melko varovasti aloitellen. Torstaina ratsastin kentällä jumppailen hevosta auki edellisen päivän ensimmäisen kunnollisen ratsastuksen jäljiltä ja katselin samalla haikailevasti kentällä olevien esteiden suuntaan. On vaikea uskoa, että edellisestä hyppykerrastamme on aikaa melkein kuukausi! Vannoutuneena esteratsastajana mun oli miltei mahdotonta pysyä pois noilta valmiiksi rakennetuilta esteiltä ja vaikka kuinka hoin päässäni pysyväni täysin sileän hommissa koko ratsastuksen ajan, otin kuin otinkin lopuksi kolme hyppyä pienille esteille. Ulkopuoliset kommentoivat, etteivät olleet varmoja, kumpi innostui hyppäämisestä enemmän - minä vai hevoseni. Kummin päin tahansa, olimme molemmat yhtä hymyä muutaman hassun puominylityksen jälkeen.

Ja taas muutamia kuvia juhannusviikolta. Tähän valikoitui näköjään kasa kuvia, missä alkuverryttelen ja hevonen liikku kamalan etupainoisena, mutta menköön :D



Ensi viikolla aloitamme hyppäämiset uudelleen, tällä kertaa tavoitteena päästä tasaiseen valmennusrytmiin. Olen pohtinut syitä sille, miksi lopulta halusin lähteä lomailemaan hevosen kera ja jättää tavoitteellisemman treenailun noinkin pitkäksi aikaa takavasemmalle. Olen todella kunnianhimoinen ihminen, joka haluaa laittaa kaiken peliin siihen lähdettyään, mutta jotenkin loppukevään epäonnistumiset söivät itseältäni sitä halua kilpailla ja koittaa näyttää parastaan. En varsinaisesti koe luovuttaneeni, sillä enhän ole kenellekään velkaa kilpailemisistani. Enkä toisaalta ole pettynyt valintaani, sillä kunnollinen irtiotto treeneistä teki todella hyvää itselleni ja miksei hevosellekin.

En suunnitellut pitäväni taukoa, vaan mahdollisuus lomamatkasta tuli eteen kuin tarjottimella, enkä halunnut jättää sitä käyttämättä. Ollaan kuitenkin rehellisiä: jos meidän kilpailukautemme olisi jatkunut yhtä menestyksekkäästi kuin alkuvuonna, en olisi varmasti edes harkinnut pitäväni taukoa parhaimpaan treeni- ja kilpailuaikaan. Olisin tahkonnut kisoja ja miettinyt luokkakorkeuksien nostoa. Kun ensimmäiset epäonnistuneet kisat tulivat vastaan ja niitä seurasi vielä toinen takapakki, sysäsin hyppäysvastuun ammattilaisratsastajalle ja siirryin itse taka-alalle pohtimaan omaa tekemistäni. Kun hevonen ei päässyt ongelmistaan ammattilaisenkaan alla, jouduin pohtimaan valmennuskuvioni uusiksi ja päätin ottaa täydellisen nollauksen tilanteelle. Lomalle, mars. 


Laukkakuvana tämä ei ole kummoinen, mutta katsokaa tuota kaulaa :D Hitsi se näyttää muhkulta!


Nyt olen toiveikkaampana jatkon suhteen kuin pitkiin aikoihin. Missään vaiheessa en ole ollut luovuttamassa, sellaista kuvaa en halua saada kenellekään aikaiseksi. Olen aina halunnut uskoa siihen, että meidän ulkokaudet tulevat jatkossa olemaan helppoja, mutta se, millä näihin tuloksiin olisi mahdollista päästä, on ollut itselleni epäselvää. Ja se on ollut stressaavaa, jollain tasolla jopa ahdistavaa. Haluan kuitenkin tehdä asiat aina niin hyvin kuin mahdollista ja kun en ole kokenut saavani näihin meillä esiintyneisiin ongelmiin konkreettista apua, olen tuntenut olevani tyhjän päällä. Tiedättekö sen tunteen. Sen, kun tiedostat ongelmat ja muutoksen tarpeen, muttet ole varma, mikä on paras tapa lähteä ratkaisemaan tilannetta. Tai vaikka tietäisitkin, et pysty toteuttamaan sitä käytännössä ilman apua. 

Näitä asioita olen miettinyt päässäni viimeisen kuukauden ajan ja vihdoin olen siinä tilanteessa, jossa koen saavani tukevan maan jalkojeni alle. Puhuin kesäkuun loppupuolella valmennuskuvioista ja tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että jatkan viikottaista estevalmentautumista Valtteri Reilinin valmennuksissa. Kerkesin käydä ennen lomaa kahdesti hänen valmennuksessaan ja pidin kovasti tavasta, jolla hän lähti tutustumaan meihin ratsukkona. Paljon työskentelyä sileällä, pienillä korkeuksilla ja tekniikkatehtävillä. Ratsastajan pitää pystyä ollemaan hiljaa, mutta vaikuttaa samalla hevoseen siten, että se on aktiivinen takaa ja nousee ylös edestä. Laukan tulee olla aktiivista ja ilmavaa, ei pitkää ja matalaa. 





Linkki videoon (ääniraidallinen estevalmennus).

Tein ensimmäisestä tunnistamme ääniraidallisen videon, joka on nähtävissä tässä postauksessa. En selosta tunnin antia sen kummemmin, sillä siitä on sen verran aikaa, etten itsekään muista ihan jokaista sekuntia. Toisesta tunnista on ollut materiaalia nähtävissä instagramin puolella videoiden muodossa. Valtteri tarttui heti niihin asioihin, jotka ovat johtaneet ongelmiin kilparadoilla: siihen, että Champ on huonosti mun avuilla, se ei ole tarpeeksi aktiivinen takaa ja ratsastan itse vähän ajelehtien esteiden välit. Näiden kahden jo takana olevan valmennustunnin perusteella olen toiveikas tulevaisuuden suhteen ja odotan innolla sitä, mitä tulemme saamaan irti tulevien kuukausien aikana. Maanantaina edessä on jälleen uusi valmennus, jolloin palaamme takaisin esteiden pariin kunnolla ja alamme suunnittelemaan loppukauden ohjelmaa. Edessä on siis pitkä viikonloppu, sillä en malta odottaa esteiden pariin palaamista!

Oletteko te joskus pitäneet pidempiä taukoja hyppäämisestä?
Miksi? Miten paluu hyppyjen pariin onnistui? :)

8 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia! Tiedän tai jotenkin tunnen, että teillä alkaa homma luistamaan paremmin ja en todellakaan tarkoita sitä että teillä olisi mennyt erityisen huonosti :). Ootte pämppiksen kanssa mahtavia❤

    VastaaPoista
  2. Olen sitä mieltä että teit ehdottomasti oikean ratkaisun pitämällä kunnolla lomaa!
    Monesti näkee sitä että tavoitteelliset amtöörit, niin ratsastuksessa kuin muissakin urheilulajeissa, eivät uskalla pitää kunnon taukoja. Onhan se kropalle ja mielelle raskasta olla (tai yrittää olla) koko ajan siinä parhaimmassa kisakunnossa ja yrittää suoriutua tehtävistä aina vaan paremmin ja paremmin. Ja ratsastuksessa on mukana vielä se hevonenkin.

    Nyt kun teillä vielä on ollut noita ongelmia niin niihinkin sait tovottavasti nyt vähän etäisyyttä ja ehkä olet löytänyt uusia näkökulmia ja ajatuksia asian ratkaisemiseen.

    Paljon tsemppiä tuleviin treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, näin jälkikäteen ajateltuna tuo oli ihan loistava ratkaisu! Senpä takia olen nyt odottavalla mielellä kohtaamassa tulevia juttuja :) Kiitos paljon!

      Poista
  3. Hienoja kuvia :) Huippuhyvä myös tuo video, nuo ääniraidalliset (ja kyllä muutkin) valmennusvideot ovat tosi hyödyllisiä ja mielenkiintoisia!

    Mulla ja mun hepalla oli kans aikaisemmin pieni tauko hyppäämisestä ja se teki meille hyvää :) Tauko johtui kylläkin omasta loukkaantumisestani, jonka vuoksi en voinut kolmeen viikkoon hypätä, mutta silti se vaikutti yllättäen positiivisesti mun ja hevosen työskentelyyn! Onneksi, koska asia harmitti mua tosi paljon ja ajattelin sen haittaavan meidän suunnitelmia mm. kisojen suhteen. Nyt sitten vaan BACK TO BUSINESS :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla! Ja tosi hienoa, että tauko olikin lopulta positiivinen juttu. Toivotaan samaa mielle :)

      Poista
  4. Harmittaa että lopetit Piuden kanssa, koska se oli osasyy miksi seurasin blogiasi. Lähdit mielestäni jostain syystä valmentaja sekoilemaan ja unohdit ratsastuksen punaisen langan - perustyön. Katsoin videoitasi ja en ymmärtänyt miten toistit virheitä esteeltä esteelle. Ei ihme että osaaminen loppuu ja hidastut, turhaudut kun aivot ei ole mukana. Pikku breikki teki varmasti hyvää mutta parasta olisi jos olisit palannut turvalliselle kotipesälle nöyränä ja avannut mielesi ja sydämesi. Toivon kaikkea hyvää jatkoon! Pitää kysyä kuka ihme tää uusi valkku on??!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ikävää tekstiä sanoa, että olisin unohtanut perustyön - sitä kun tässä on tehty viimeiset kuusitoista vuotta. Päätös valmentajan vaihtamisesta ei tullut yllättäen, vaan mietin sitä monen eri tahon kanssa pitkään ja päätös omassa päässäni kypsyi yli vuoden ajan. Ei tällaisia asioita tehdä nopealla harkinnalla! Enkä sano, ettenkö saattaisi joskus palata Piuden valmennuksiin: hän on rautainen ammattilainen, jolta olen oppinut erittäin paljon paitsi ratsastuksesta, myös hevosista ja elämästä yleensä. Mutta kuten hän itse minulle sanoi, kukaan tuskin pysyy koko ikäänsä saman valmentajan opeissa ja välillä jonkun uuden kokeileminen voi avata silmiä siten, että vanhoista opeista saa aivan uusia puolia eteensä. Sitä mäkin toivon ja tulen varmasti jatkossa seuraamaan Piudenkin pitämiä valmennuksia :)

      Kiitos kuitenkin tsempeistä, toivottavasti viihdyt blogini parissa kaikesta huolimatta myös jatkossa :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä