sunnuntai 18. joulukuuta 2016

#830: Pakko päästä kirjoittamaan!

Heippa kaikki! Pitkästä aikaa täällä taas, oikein viikon kirjoitustauon jälkeen. Mitään lomaa blogista ei todellakaan pitänyt olla, sillä jo viime maanantaina sormet syyhysivät joulukalenterin jatkamista ajatellen. Kiire kuitenkin yllätti, tälläkin hetkellä mun pitäisi olla jatkamassa kuvien muokkausta. Jostain syystä en kuitenkaan enää malttanut olla erossa postauksien kirjoittamisesta - on tämä jollain tavalla niin koukuttavaa puuhaa, ihan mun juttu. Mikäpä siis sen parempaa kuin palata blogin äärelle!

On varmasti sanomattakin selvää, että joulukalenteri meni menojaan ja on aika myöntää tappionsa. Ensi vuonna voin yrittää uudelleen paremmalla valmistautumisella, heh. Viime viikon ahdistunut olo vaikutti toki kirjoitusintoon, mutta tällä viikolla elämä on tuntunut hymyilevän oikein urakalla varsinkin loppuviikosta. En toki voi sanoa, että yksinäisyydestä johtunut henkinen pahoinvointi olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta olen oppinut ymmärtämään sitä sekä itseäni eri tavalla ja huomannut samalla valtavan tärkeän seikan elämästäni: lähimmäiset. Ja voi että, miten ihania  ja ajatuksia herättäviä kommentteja sain teiltä postaukseen! Aion vastata jokaiseen ajan kanssa, olkaa huoleti. 

Paljon kuvia Snapchatista! Mä toteutan siellä tiistaina snapchat mydayn eli kuvaan päivän
kulkua, joten kannattaa seurata (aadalatti), jos haluaa nähdä sellaista materiaalia :)

Kulunut viikko on ollut varsin tapahtumarikas, eikä varsinaista luppoaikaa ole ehtinyt kertyä liiaksi. Edellisestä kuulumispostauksesta on ehtinyt vierähtää jo tovi, joten ajattelin pyhittää tämän postauksen niin sanotusti kaiken tapahtuneen kertaamiseen, josta onkin sitten hyvä jatkaa taas kohti ensi viikkoa ja esimerkiksi valmennuspostauksia. Tosin jo nyt on todettava, että jouluviikolla koneella istuminen saattaa olla hieman hankalaa lähtiessäni reissuun ja ollessani muut päivät töissä tai viettämässä joulua perheeni kanssa, mutta yritän kirjoittaa tänne noin joka toinen päivä ja kuvata sen paljon toivotun jouluaaton mydayn. Luvassa on ainakin jouluratsastusta, sitä en malta odottaa! 

Champ on ollut viime aikoina ihan älyttömän kiva ratsastaa sileällä. Ne, jotka seuraavat mua snapchatissa käyttäjätunnuksella aadalatti, ovatkin saattaneet huomata hehkutukseni. On miellyttävää ratsastaa hevosella, joka on perusratsastuksessa edes jotenkin avuilla ja suorana liikkumassa omalla moottorilla eteenpäin. Olen keskittynyt oikein kunnolla ratsastaessani itsenäisesti, mikä toki helpottaa ratsastusta kaikella tavalla. Champista on kuoriutunut esiin hyvinkin tahdikasta ja jopa pienellä joustolla varustettua ravia, jota kehtaisi kuulemma mennä esittämään myös niiden valkoisten aitojen sisäpuolelle. Se on myös ollut hyvin tasainen kädelle ja tehnyt töitä positiivisella asenteella kotona. Sunnuntain kisoissa meillä ei mennyt hyvin, mutta siitä kerron lisää myöhemmin. Sanotaan lyhyesti näin, että verryttelyssä kaikki sujui ja radalla palattiin vanhaan. Valmentajan sanojen mukaan olisi kiva, jos kaikki menisi samalla tavalla kuin kotona. No, treeniä vaan kuskille ja muuta mukavaa, siitä se sitten vähitellen lähtee etenemään. 

Perjantaina oltiin katsomassa extemporeidean ansiosta Sami Hedbergiä.
Tämä sunnuntai kului rattoisasti Helsingissä aamun tallireissun jälkeen. Syötiin kahdestaan
brunssia, kierreltiin kauppoja ja käytiin leffassa.
Aada 22v :D Oli ihan pakko, perjantain huvit.
Keskiviikko oli mulle ihan kamalan kiireinen päivä, sillä kävin istumassa aamulla ja päivällä vuoden viimeiset luennot yliopistolla. Jotenkin helpottavaa, että opinnot ovat periaatteessa tauolla luentojen osalta nyt seuraavan kuukauden ajan. Tosiasiassa mulla on koko ajan hommaa, sillä syksyn kevyempi ote elämään tuottaa nyt lisätyötä kandityön ja muiden tehtävien puurtamisen osalta. Jos mä olen kokenut hetkellisesti huonoa omatuntoa löysemmästä keväästä, on jokainen mun läheinen ja tuttu muistuttaneet, että jokainen tarvitsee joskus sen hölläämisen elämästä. Opintoja ehtii tehdä, töissä ehtii käydä ja kaikesta stressata pitkän ikänsä. Joskus on hyvä elää täysillä ja unohtaa muu, jos siihen on hetkellisesti mahdollisuus. Mun sisäinen perfektionisti ei välttämättä allekirjoita tätä kaikkea, mutta se toinen puoli aivoista on enemmän kuin tyytyväinen kuluneeseen syksyyn.

Takaisin keskiviikkoon! Tuon koulupäivän jälkeen päädyin sattumalta lounastamaan äitini ja kummitätini kanssa keskustaan, josta jatkoin kiireellä salille ja sieltä tallille. Totesin jo aamulla, etten ehtisi ratsastamaan Champia kaiken muun ohjelman takia, mutta tallille päästyäni huomasin ruunan irrottaneen kenkänsä tarhassa ollessaan. Ja vielä miten! Kenkä oli lähes millilleen suora, eikä kavio ollut kärsinyt toimenpiteestä ollenkaan. Kenkä löytyi pohjallisen kera kahden autonrenkaan sisältä pienen etsinnän jälkeen. Champilla on tarhassa kolme autonrengasta, joita se siirtelee ja pinoaa aina miten sattuu. En tosiaan tiedä, miten ihmeessä se on saanut noissa leikeissään kengän irti noinkin siististi. Jouduin lähtemään tallilta töihin tuuraamaan sairastunutta illaksi, joten Champ jäi karsinaansa tuhkimona. Onneksi ihana kengittäjämme saapui heti samana iltana laittamaan kengän paikoilleen. 

Samalla teemalla jatkuu, käytiin serkun kanssa kaupassa :D
Juu, hevonen avasi näppärästi suunsa juuri tähän kuvaan, mutta katsokaa tuo maisema <3
Torstaina Champ rokotettiin, mutta sitä ennen ratsastin melkein puolitoista tuntia sileällä ottaen hieman puomeja ja kavalletteja mukaan. Tehokas treeni, jossa tuli hiki molemmille osapuolille. Rokotuksen jälkeiset päivät ovat kuluneet hieman kevyemmällä liikunnalla, sillä vaikka Champ ei nostanut kuumetta, en uskalla liikuttaa sitä kovinkaan rankasti heti rokotusta seuraavina päivinä. Perjantaina maastoilimme ilman satulaa pääosin käynnissä, joskin ruuna esitti pariin otteeseen milloin passagemaista liikehdintää ja milloin säntäilyä kiitolaukassa ilman toimivaa hallintakoneistoa. Keskiviikon vapaapäivä taisi näkyä, oli siinä kuskilla kyydissä pysymistä muutamaan otteeseen. En kuitenkaan tippunut! Maanantaina maistelin tosin maneesin pohjaa, kun lainaratsuni päätti tehdä uukkarit ensimmäisen kymmenen metrin alkuravien jälkeen. Takaisin kyytiin vaan ja latua alle.

Viikonloppuna pääsimme tekemään oikein kunnon vaihtelua arkeen, kun tallillamme järjestettiin irtojuoksutusta! Champ sai juosta molempina päivinä ensin liinassa ja sitten irtona, otti se muutaman kerran irtohypytyskujankin leikkeihinsä mukaan. Kuja oli jäänyt paikalle lauantaina edellisiltä juoksuttajilta, mutta koska esteet olivat ihan pieniä ristikoita, annoin niiden olla sellaisenaan maneesissa. Champ esitti, miten näppärästi kujaa voi mennä suunnasta riippumatta esimerkiksi innareina sen yhden askeleen sijaan. Potkipa se matkalla myös muutaman sivuaitana toimivan puomin maahan, ninja kun on. Hauskaa sillä ainakin oli ja voi että, miten tyytyväinen ruuna oli kaiken riekkumisensa jälkeen! Se kyllä tasan tiesi jo heti maneesiin tullessaan pääsevänsä juoksemaan vapaana, sillä se vinkui ja säntäili sinne tänne jo kävelyttäessäni sitä aluksi narussa. 


Tässä postauksessa oli nyt yhtä jos toista, mutta tulevalla viikolla palataan enemmän aiheeseen. Laitoin postaukseen kuvitukseksi kuvia kuluneelta viikolta ja videon Champin irtojuoksutuksesta. Taustalla soi kappale, joka on omassa Spotifyssani vuoden soitetuin biisi. Hieman nauratti tuo tulos, koska tuo Tippa T:n Mehu on oikeasti kaksi vuotta vanha biisi. Kolmatta sijaa piti JVG:n Fäijönii, joten siitä voi päätellä, millaisessa seurassa sitä on tullut vietettyä aikaa kuluneet puoli vuotta. Kaverini eivät allekirjoita musiikkimakuni täydellisyyttä, mutta hei, mä olen oikeastaan aika kaikkiruokainen musiikin suhteen. Hyvästä biisistä loistavan tekee se, kun siihen assosioituu joku muisto tai merkitys. Siksi mä tykkään kuunnella musiikkia, myös ratsastaessa. Siitä saa ihan kamalasti positiivista energiaa!
Ihanaa alkavaa viikkoa just sulle :)

12 kommenttia:

  1. Jes kiitos postauksesta! Oot suosikki bloggaaja :)

    VastaaPoista
  2. Kisapostaus ekana pliiis! :))

    VastaaPoista
  3. Kiva että palasit blogin ääreen!! :D :D Sun postaukset on parhaita! Ihana toi lyhyt video irtojuoksutuksesta ja hienot kuvat, varsinkin toi talvinen kuva missä näkyy Champin pää on UPEA! <3 <3 Toi olis taas hauska jossa istut lasten karusellissa :,,D Olisi huippua jos tekisit kisapostauksen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) kisapostaus tulee kyllä, mutta tänään kirjoitan varmaankin muista ratsastuksista alle!

      Poista
  4. Ihana postaus! Tee jouluaattona myday

    VastaaPoista
  5. Kiva kun postasit, musta tällaiset tiivistelmät usealta päivältä on kivoja, etenkin jos mukana on tuoreita kuvia! :) Mulla ei ikävä kyllä koneella näy tuo video, siinä lukee "Sivun sisällön näyttämiseen tarvitaan liitännäinen", mutta kokeilen kohta puhelimella, jos sillä toimis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpa outoa ettei toimi! En tosin upottanut sitä mistään, vaan latasin suoraan tänne bloggeriin. Ehkä johtuu siitä? Mutta kiitos kuitenkin ja kiva kun pidit tästä :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä