#922: Pala satavuotista Suomea

Moni teistä on varmaan kuullut Rasastuskeskus Ainon ja Keski-Uudenmaan Teatŧerin yhteisestä näytelmästä nimeltään Suomenhevosen tarina. Tuo näytelmä on tiettävästi ensimmäinen malliaan, sillä koko näytelmä esitetään maneesissa, mikä on iso muutos normaaliin teatteriympäristöön verrattuna. Samalla näytelmä on kunnianosoitus kansallisrodullemme suomenhevoselle ja satavuotiaalle Suomelle.

Mulla on melko aktiivinen historia kulttuuritapahtumien parista lapsuudesta asti. Kävimme perheeni tai sukulaisteni kanssa vähintään kerran vuodessa katsomassa esityksiä kansallisteatterissa, kansallisbaletissa tai muussa vastaavassa paikassa. Lapsena näistä ei tietysti osannut samalla tavalla nauttia, mutta muistan jo yläasteelta, miten paljon nautin vierailustamme kansallisteatteriin. Tai miten viihdyttävää lukiossa oli seurata Lahden kaupunginteatterin esitystä, jota menimme äidinkielen kurssin osallistujien kanssa katsomaan. Siitä asti olemme käyneet äitini kanssa pari kertaa vuodessa katsomassa esityksiä milloin missäkin, joka kerta suuresti nauttien.

Jo alkusyksyllä kuulin enemmän tästä Ainossa järjestettävästä näytelmästä, milloin mistäkin suunnasta. Infoa näytelmästä antoi tietysti järjestäjätaho, mutta yhtä lailla asiasta tiedotti moneen otteeseen äitini. Hän linkkasi mulle milloin mitäkin linkkejä, joissa näytelmästä kerrottiin ja ehdotti, että meidän pitäisi mennä katsomaan näytelmä silloin, kun se esitettävänä marraskuussa on. No, kun sain kutsun tulla seuraamaan näytelmän ennakkonäytöstä viime viikon torstaina, ei ollut vaikea valita seuralaisia mukaan. Niinpä suuntasimme äitini ja isäpuoleni kanssa katsomaan vähän erilaista näytelmää Järvenpäähän. Ennakko-odotukset olivat toki korkealla, sillä mukana oli kokeneita ja mullekin tuttuja näyttelijöitä (kuten Anu Sinisalo ja Antti Reini), mutta toisaalta samalla pohdin, miten kokonaisuuden on saanut pystyyn tuollaiseen ympäristöön.

Postaus tehty yhteistyössä Keski-Uudenmaan Teatterin ja Ratsastuskeskus Ainon kanssa.

Kaikki postauksen kuvat c. Keski-Uudenmaan Teatteri

Ennen varsinaisen näytöksen alkamista pääsin tutustumaan nopeasti kulissien taakse. Yksi näytelmän esiintyjistä esitteli mulle paikkoja tarkemmin kertoen, missä näyttelijät vaihtavat asunsa, missä hevoset vaihtavat varusteet ja miten lavan takaosa on muuten rakennettu kasaan. Pääsinpä seisomaan myös itse lavalla ja pällistelemään edessä avautuvaa katsomoa. Vaikka luulisi, ettei maneesiin juuri ihmisiä mahdu katsojiksi, on istumapaikkoja katsomossa yhteensä 640 kappaletta. Ja mikä huikeinta, tähän mennessä katsojia on todellakin riittänyt! Koska esitysperiodi on varsin lyhyt ja esityksiä on vain 26.11. asti, ovat monet lähteneet liikkeelle hyvissä ajoin. 

Pohdin etukäteen, miten näytelmässä mukana olevat hevoset on saatu yhdistettyä järkevästi koko hommaan mukaan. Yllätyin tosiaan, miten nerokkaasti näytelmään oli keksitty hevoselle oma näyttelijä, vaikka mukana oli toki myös kaksi ihan oikeaa suomenhevosta. Ne muuten ottivat koko homman todella lungisti, eikä melu ja hälinä tuntunut haittaavan kumpaakaan nelijalkaista. Mukana kummallakin hevosella oli oma "ohjastajansa" koko näytelmän ajan, sillä näyttelijöillä itsellään ei ollut kovinkaan suurta kokemusta hevosista etukäteen. Osa oli kuulemma ratsastanut joskus aktiivisemminkin, osa toki edelleen, mutta ihan ylivoimaisesti suurin joukko ei ollut istunut hevosen selässä koskaan aiemmin. Ja silti jokainen tuli hyvin toimeen näiden vähän erilaistenkin näyttelijöiden kanssa! 

En halua kertoa näytelmän juonta sen tarkemmin, etten paljasta sitä etukäteen, mutta tiivistettynä se on läpileikkaus Suomen historiasta sadan vuoden ajalta. Mukana nähtiin tavallisen näyttelemisen lisäksi myös musiikkia livebändin soittamana, mikä toi näytelmään oman tunnelmansa. Musta on myös tullut virallisesti herkkis, koska hauskojen osuuksien lisäksi jouduin pidättelemään kyyneleitä useampaankin otteeseen. Näytelmä oli omalla tavallaan todella pysäyttävä, koska se näytti sitä todellisuutta, jossa suomalaiset ovat eläneet esimerkiksi sotien aikana. 

Vieressäni istuneille äidilleni ja isäpuolelleni näytelmä toi mieleen varmasti monenlaisia muistoja lapsuudesta. Äiti tiesi kertoa, että heidänkin perheessä oli ollut hevonen, joka oli osallistunut isoisäni kanssa sotaan. Tuota hevosta äitini ei ollut koskaan päässyt tapaamaan, sillä se oli menehtynyt jo kauan ennen äitini syntymää. Silti jokainen sodan aikaan tai sen jälkivuosina elänyt on varmasti joutunut kokemaan, miten sota on vaikuttanut paitsi Suomeen, myös siihen osallistuneisiin ihmisiin. 

Me saamme olla todella kiitollisia niille, jotka ovat Suomea aikoinaan puolustaneet. Vaikka muita tekoja emme pystyisi tekemään, on ainakin omasta mielestäni tarpeellista tuntea Suomen historia ja osoittaa sitä kautta kunnioitusta. Kaikki eivät tykkää opiskella asioita kirjoista, joten siltä osin tämän tyyppiset näytelmät voivat toimia myös opettavaisina nuoremmille katsojilleen ollen samalla viihdyttäviä seurata. 

Ei liene yllätys, kun sanon suosittelevani tämän näytelmän katsomista ihan jokaiselle hevosihmiselle. Myös isäpuoleni viihtyi esityksen katsomossa, vaikka hän ei hevosihmisiä varsinaisesti olekaan. Lipputuloilla tehdään myös hyvää, sillä jokaisesta lipusta lahjoitetaan 2,00 euroa suomenhevoselle ja 2,00 euroa sotaveteraaneille. Näytöksiä on tosiaan vielä torstaista sunnuntaihin tällä viikolla, joskin lauantain näytös on jo loppuunmyyty. Lippuja voi ostaa lippu.fi:n kautta hintaan 52,50 euroa (peruslippu), mutta Keski-Uudenmaan Teatterilta (Kerava) ja ratsastuskeskus Ainosta ostetuista lipuista saat alennuksen sanoessasi alennuskoodina blogini nimen. Tuolloin lippuja voi ostaa 40,00 euron hintaan. 

Joko sä olet käynyt katsomassa Suomenhevosen tarinan tai aiotko mennä? :)