sunnuntai 28. tammikuuta 2018

#943: Juulia Jyläksen valmennuksessa

Kuluva viikonloppu sujuu kovin valmennuspainotteisesti, kun olen päässyt osallistumaan Juulia Jyläksen valmennukseen kahtena peräkkäisenä päivänä Stall Solbackan tiloissa. Koskaan aiemmin en ollut Juulian valmennuksiin osallistunut, mutta kuullut paljon hyvää, ja siksi osallistuminen tuntui hyvältä ajatukselta. Eikun siis tuumasta toimeen! Tämä olikin melkoinen valmennusviikko, sillä aiemmin tällä viikolla Maco kävi kahdesti kouluvalmennuksessa - niin mun kuin Sanninkin kanssa. 

Pakko tähän väliin ennen postauksen varsinaista aihetta hehkuttaa pieni välispiikki siitä, että me muutetaan Sannin kanssa kämppiksinä Etelä-Haagaan kuukauden päästä! Allekirjoitin perjantaina vuokrasopparin todella kivasta, 53 neliöisestä kaksiosta, jossa on järkevä pohjaratkaisu esimerkiksi erillisen keittiön ja vaatehuoneen merkeissä. Ja mun huoneesta pääsee parvekkeelle. Ihan kaikista eniten luksusta tuo tietysti astianpesukone (ai vitsi, tätä olen viimeiset puolitoista vuotta kaivannut) ja parin minuutin kävely juna-asemalle, josta pääsen parissa minuutissa töihin. Tai vaihtoehtoisesti voin kesäisin vaikka pyöräillä töihin tuon kolmen kilometrin matkan. Etelä-Haaga on ihan mun suosikkialuetta koko Helsingistä ja haluaisin joskus tulevaisuudessa ostaa sieltä oman asunnon. Jotenka siis, iso peukku tälle! 

Mutta se siitä! Olin tosiaan sopinut viikonlopulle valmennukset, jotka järjestettiin mulle entuudestaan hyvin tutussa Stall Solbackassa. Ensimmäisen päivän perusteella olen ainakin todella tyytyväinen osallistumiseeni, vaikka toisinaan nuo nimivalmentajien tunnit kustantavat turhan paljon opiskelijan kukkarolle. Tässä sitä on taas käyty vajaan kahden viikon sisään niin Niken kuin Juulian tunneilla, joka on rokottanut mun pankkitiliä melkein kolmesataa euroa. Eipähän tarvitse hetkeen käydä missään ulkona tai ostella itselleen vaikka vaatteita. Tuo muutto kyllä tietää taas rahanmenoa, kun mun huoneeseen tulee vihdoin mahtumaan jotain muutakin kuin sänky ja pöytä.. Näin niin kuin tiivistettynä.

Kaikki postauksen kuvat on otettu suoraan videolta kuvakaappauksina, joten älkää ihmetelkö laatua!


Lauantaina Juulian tunti oli sovittu illalle, joten menin tallille jo joskus kahden jälkeen ajatuksenani tehdä kaikki jutut ihan rauhassa ja ilman stressiä. Tämä lauantai oli pitkästä aikaa löhöilypäivä, koska köllöttelin sängyssä puoli kahteentoista ja siirryin sen jälkeen sohvalle jatkamaan samaa menoa aina tuohon tallille lähtemiseen saakka. Okei, kaupassa oli pakko käydä välissä, mutta kuitenkin. Näin jälkikäteen voin todeta, että ei olisi kannattanut. Ei mua haittaa tekemättömät työt, mutta syystä tai toisesta pitkään nukkuminen aiheutti mulle jäätävän päänsäryn ja väsymyksen, joka on kestänyt tänne iltaan asti. Kroppa ei selvästi ole tottunut tuollaiseen rytmiin. Tallilla iltapäivä menikin vähän huurussa, vaikka luulin ulkoilman auttavan aivojen hapenpuutteeseen. Tällainen tunne mulla oli viimeksi pari vuotta sitten, kun olin maannut kaksi päivää sohvalla 41 asteen kuumeessa. Ihan kamala väsymys, joka ei ota loppuakseen.

Klippasin Macon kokonaan pari viikkoa sitten, mutta päätin kuitenkin tarttua klipperiin uudemman kerran ennen ensimmäistä Juulian valmennusta. Maco oli ehtinyt kasvattaa kaulaansa ja takaosaansa karvaa kovempien pakkasten aikana, kun mulla oli ollut sillä ensimmäisten päivien ajan vähän turhan ohut loimi ulkona. Tai sanotaan näin, että sen loimen kaulaosa oli hyvin tuulettuvaa mallia! Siispä tein ihan nopean siistimisen, jonka aikana ehdin jo menettää toivoni upeasti viisi vuotta palvellutta klipperiäni kohtaan. Siinä on ilmeisesti jonkin sortin kosketushäiriö johdon suhteen, sillä välillä klippeti sammuttaa itse itsensä ja palaa takaisin päälle jossain kohden. Noiden korjauttaminen on oma operaationsa, joten pitääpä nyt tutkailla, voiko asialle tehdä jotain. Joka tapauksessa hevonen pääse vähäisistäkin karvoistaan varsin nopeasti, jonka jälkeen puunasin vielä erikseen kaikki likaläntit pois ja selvitin ruunan jouhet edustuskuntoon. Mä olen menettänyt toivoni valkoisen hännän suhteen, koska edes hopeashampoo ei saanut tuota kellertävää häntää takaisin hopeanvalkoiseksi. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä tähän, niin otan niitä enemmän kuin mielelläni vastaan!




Macon valmistelun jälkeen laitoin ruunan hetkeksi karsinaan syömään heinää ja pakkasin muut varusteet kasaan. Pian olimmekin pelipaikoilla Solbackassa, jossa nakkasimme hevoselle isäni kanssa varusteet päälle ja suuntasimme maneesiin valmiina omaan vuoroomme. Isäni oli järjestänyt aikaa ja tullut mukaani valmennukseen kuvaajan roolissa, joten kaikista videoista saamme kiittää häntä. Ihana isä  Katselin hetken aikaa edellisen ryhmän tekemistä, jossa mukana oli mua paljon taitavampia kuskeja tekemässä tehtävää, joka näytti maasta katsottuna ihan tuhottoman vaikealta Macon rastastettavuuteen nähden. Ajattelin jo hetken, että eihän tästä mitään tule, kun tuon ryhmän hevoset hyppäsivät 130cm esteitä tolppien korkeudella käyden. Siinä sitä tunsi itsensä kyllä todella huonoksi ratsastajaksi :D Kun edellinen tunti alkoi lopettelmaan, nousin hevosen kyytiin ja kävin vaihtamassa Juulian kanssa muutaman sanan siitä, keitä me olemme ja mitä me olemme tehneet ratsukkona. 

Juulia luotsasi meitä jo heti tunnin alusta sileällä. Teimme töitä ravissa volttien ja avotaivutusten merkeissä, jossa en saanut istua harjoitusravissa, vaan mun tuli keventää saadakseni hevosen selkää rentoutumaan. Avotaivutuksen ei tarvinnut olla kouluratsastuksellisesti oppikirjamaista, vaan verrytellä hevosta kohti esteitä. Niken neuvoista eroten Juulia ei halunnut hevosta alusta asti eteen, vaan hän halusi ensin hevosten löytävän tahdin ja tasapainon pienemmässä ravissa, josta pystyi tarpeen mukaan kasvattamaan ravia isommaksi. Laukassa idea oli ihan sama eli en saanut vain laukata ympäri maneesia ilman ajatusta, vaan mun tuli ajatella ratsastavani jokainen laukka-askel eri tempossa. Käytännössä ratsastin siis välillä eteen ja välillä enemmän ajatuksena saada hevonen istumaan takaosansa päällä. Oikeassa kierroksessa ei ollut ongelmaa, mutta vasemmassa haasteena oli ajoittain hyvinkin vahva tuntuma, jota Maco ei antanut periksi. Se raspattiin keskiviikkona ja suussa oli aika paljon sanomista, mistä johtuen sen suu voi vielä olla hieman kipeä. Paljon se kyllä parani, kunhan itse ei jäänyt vetämään tuntumaa vasten.


Ihan tarpeeksi hevosen kaulalla kyllä.. :D

Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo).

Estetehtävät te näette hyvin tämän postauksen videolta, joka on muuten tämän vuoden ensimmäinen ääniraidallinen valmennuspostaus! Teimme lauantaina melko simppeliä tehtävää, joka vaati kuitenkin tarkkuutta ja keskittymistä onnistuakseen. Käytännössä aloitimme hommat esteillä voltilla ratsastettavalta kavaletilta, josta jatkettiin kaarevalla linjalla kolmen askeleen sarjalle ja sama peilikuvana takaisin päin. Kun olimme verrytelleet aikamme näin, tehtiin linjan toisesta osasta okseri ja mukaan otettiin toiselle diagonaalille kavaletti-pysty -sarja, jossa väli oli yksi laukka-askel. Tuo pysty-okseri -linja oli 13 metriä eli ei todellakaan mitenkään pitkä kolme laukkaa, mutta se ei tainnut jäädä meillä esteiden noustessakaan kuin kerran ahtaaksi oman ratsastusvirheeni vuoksi. Kehitystä siis sillä rintamalla!

Rehellisesti sanottuna mua jännitti hypätä pitkästä aikaa vähän isompia esteitä. Kun esteet olivat mun mielestä jo aika isoja, sanoi Juulia apukäsille, että nostetaas vielä kolme reikää. Ja "ratsasta ihan samalla tavalla kuin äsken". Se näkyi sitten yliyrittämisenä, kun tulin linjalle vähän liian isolla askeleella sisälle, ja linjan okseri tuli liian nopeasti vastaan. Vaikka Maco on näppärä, ei se kuitenkaan ole etuosastaan vielä kovin nopea, joten sen on hankalampaa nousta ylös lähelle tultaessa esteiden ollessa siellä 130cm tietämillä. Samalla kierroksella päästin ruunan liian pitkäksi kavaletti-okseri -sarjalle, jolloin tulimme kavaletille ilman paikkaa ja okserille tuli vähän hassu hyppy. Toisella yrittämällä kaikki olikin sitten helppoa ja kivaa, joten siihen oli hyvä lopettaa valmennus ensimmäiseltä päivältä.

Loppujen lopuksi hyppäsimme kohtuullisesti, sillä hevosia on turha rasittaa kahden päivän treeneissä ihan loppuun ensimmäisenä päivänä. Odotan tätä sunnuntain treeniä hyvin innoissani, joten toivottavasti meillä menee hyvin ja saan taas uusia vinkkejä treeniin! Lauantaina kiinnitimme huomiota hevosen suoruuteen esteillä, rehelliseen taipumiseen rungon läpi kaarteissa ja siihen omaan tekemiseeni käsien ja ohjien osalta: ne eivät saaneet valua liian pitkäksi, ja käden piti olla joustava. Näillä eväillä siis kohti seuraavaa valmennusta! Maco sai myös kehuja hevosena, se on kuulemma oivallinen harjoittelukumppani mulle. En voisi olla enempää samaa mieltä!

Oletteko te olleet tänä vuonna jo valmennuksissa? :)

15 kommenttia

  1. Kivan levollista menoa teillä! Ei oo häseltämistä ja räpeltämistä mitä monesti näkyy. Pidä tuo rauhallisuus ja rentous! Näissä valkkavideoissa on kiva laskea laukkoja mielessään, se ehkä tulee itsestään koska hyppään myös esteitä ja joutuu laskemaan välillä laukkoja esteiden välissä. Mitkä on seuraavat kisat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Seuraavat kisat on varmaan Ainossa 10.2., jos saan hommattua kilpailuluvat siihen mennesä :)

      Poista
  2. Käsitiskiaine (esim Fairy) on saanut ainakin oman hevosen valkoisen hännän taas valkoiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä hyvä! Pidänpä mielessä :)

      Poista
  3. Hännän valkaisuun; Pese häntä betadine saippualla (eli se oranssi etiketti), vaahdota saippua huolella jouhiin ja anna vaikuttaa ennen huuhtelua hetki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin hyvä vinkki, kiitos! :)

      Poista
    2. No ei kyllä mitään järkeä noin ekologisuuden kannalta, betadinessa jodia joka ongelmajätettä jo sinänsä.. Ja turhaan tuollaista mikrobeja tuhoavaa.
      Fairy ennemmin.

      Poista
  4. Ketsuppi on yks mikä kannattaa kokeilla tuohon häntään! Saattaa toki olla että se toimiva juttu siinä saattaa olla etikka. Mene ja tiedä

    VastaaPoista
  5. Fairy ja ketsuppi on tehokkaita! Etenkin jälkimmäinen, se on ollut aina kovassa käytössä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilisin ehkä varovasti pelkkää etikkaa/etikkavettä, tai entäpä sooda lämpimään veteen liuotettuna? Molemmat toimii tahranpoistossa, niin miksipä ei hännän valkaisussa :) mutta jospa kastaisi hännän kärjen vain ensin kokeeksi.

      Poista
  6. Miksi sulla molemmat hevoset heittävät kieltä? Ensin Champ ja sitten Maco...hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat heittivät kieltä jo kauan ennen mulle tulemista :) siinäpä vasta kysymys päivään!

      Poista
  7. Hyvältä näyttää, etenkin tuo vika kierros oli tosi nätti! Valmennusvideoita ei voi tulla liikaa, tosi mielellään katsoisin Niklaksenkin valkun videon, jos jaksat tehdä. :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat