#942: Mikä ominaisuus on tärkein?

Kurkistin vastikään vaatekaappiin, jossa säilytän kaikki ratsastusvarusteeni. Hylly, jolle olen sijoittanut kaikki tallivaatteet, pursuilee ikävästi vaatien pikimmiten jonkinlaista siistimistä. Nyt, kun olen jo ohittanut pituuskasvun (ja toivottavasti myös leveyskasvun) aktiivivaiheet, ei vaatteet lähde kaapista pois sillä verukkeella, että ne olisivat jääneet pieneksi. Niitä kertyy, jolloin monet jäävät käyttämättä. Joku kaunis päivä otan itseäni niskasta kiinni ja kasaan kaikki sellaiset vaatteet, joita en ole vuoteen käyttänyt, yhteen isoon jätesäkkiin ja järjestän jossain hevosvaatteiden ja -varusteiden pihakirpputorin. Sieltä voi jokainen halukas käydä noukkimassa tarpeettomaksi jääneet kappaleet halvalla parempaan kotiin.

Miksi heräsin ajatukseen? Hyvä esimerkki tästä on omien ratsastushousujeni määrä: niitä on nyt yksitoista kappaletta. En usko, että oikeasti käytän yhtiätoista eri ratsastushousuja, koska valehtelematta nappaan lähes joka kerta kolmen vaihtoehdon väliltä jotain jalkaani, kun tallille suuntaan. Sama tilanne on oikeastaan minkä tahansa muun ratsastusvaatteen kohdalla, oli kyseessä sitten takit tai puserot. Ikävä tilanne on myös siltä osin, että tällä viikolla vasta muistin omistavani kolme eri talvitakkia tallille, kun ne olivat talvisäilössä poissa silmistäni. Ymmärrätte varmaan, että noille löytyisi varmasti joku mua tunnollisempi käyttäjä. Kuten satulahuoville, koska ei kukaan tarvitse 20 huopaa yhdelle hevoselle.

Postaus sisältää tuotteita, jotka saatu yhteistyöstä Equestrian Stockholmin kanssa.

Olen malliesimerkki siitä hevosenomistajatyypistä, jonka kaappeihin kertyy vuosien saatossa tavaraa vähän turhan paljon. Siksi on aika laittaa näitä eteenpäin. Kirpputorit ovat muuten ihan ykkösjuttu, sillä aikoinaan itsekin hevosharrastajaurani alkumetreillä sain lähestulkoon kaikki kamppeet sieltä. Kerran äitini teki löydön ostaen mulle koon 40 talviratsastuskengät, vaikka olin silloin 13-vuotias. Jos ostettaessa tiedettiin, että kengät olivat mulle ihan liian isot. Äiti arveli, että kasvaisin niihin sopiviksi pian, joten tuossa oli säästynyt hyvin rahaa. Hauskan tästä tarinasta tekee se, että kengät ovat mulle vielä tänäkin päivänä liian isot. Yritin kyllä käyttää niitä tunnollisesti useamman villasukan kanssa tallilla samalla, kun muut ryhmäläiset pitivät jalassaan uusia nahkasaappaita. Pian oli pakko luovuttaa, koska ei siitä ratsastuksesta tullut senkään vertaa liian isojen kenkien kanssa. Pari vuotta sitten myin kengät pois, kun ne olivat ensin lojuneet useita vuosia käyttämättömänä varastossa.

Onneksi on varastotilaa! Sieltä löytyy yhtä jos toista: vanhoja, joskin täysin käyttökuntoisia kypäriäni, palaturvaliivi, hevosen loimia, talviratsastusvaatteita ja sitten niitä kenkiä. Kannuksia, jopa letityskuminauhoja ja ties mitä sälää. Tallella on jopa ihan ihka ensimmäinen oma kypäräni, joka hankittiin vuonna 2000 silloisesti paikallisesta eläintarvikeliikkeestä. Kypärä on musta samettikypärä, jossa remmikiinnitys leuan alla. Niin nostalgista! Tallella taitaa olla myös ensimmäinen oma raippani, mutta kaikki muu alkuaikojen tavara on taidettu myydä eteenpäin tai hävittää rikkoituneena. Voisin joskus piruuttani käydä porukoillani säilössä olevat tavarat läpi kunnolla ja kerätä kasaan kaiken sen, mitä voisin eteenpäin myydä tai lahjoittaa.

Vanhoista tavaroista uusiin! Blogini pitkäaikainen yhteistyökumppani Equestrian Stockholm lähetti mulle joulun aikaan paketin, jonka sisältä paljastui uusi huopa, huppu ja ratsastushousut. Nuo housut olivat mulle entuudestaan tuntemattomat, sillä malli on ensimmäinen kyseisen merkin valmistama housumalli. Huput ja huovat sen sijaan ovat olleet mun hevosten käytössä jo kauan, eikä niiden laadusta ole tarvinnut koskaan olla kahta mieltä. Rehellisesti sanottuna ESS:n huovat ovat olleet meillä kaikista parhaimpia huopia, sillä ne ovat pysyneet hyvin paikallaan, kuivuvat nopeasti ja ennen kaikkea ne ovat helppoja pitää puhtaina liukkaan ulkopintansa ansiosta. Pesen huovat huoletta muutaman edustuskäyttökerran jälkeen pesukoneessa, eivätkä ne ole muuttaneet malliaan tai kärsineet suuntaan tai toiseen. Iso peukku, näitä voin itse suositella kaikille. Vaikka huovat toki jakavat aina mielipiteitä, koska toiset vannovat jonkun muun merkin nimeen.

Kyselin Instagramissa seuraajiltani siitä, mikä on heidän mielestään tärkein ominaisuus hyvien ratsastushousujen hankinnassa. Vastauksia tuli runsaasti, iso kiitos kaikille yhteisesti niistä. Päällimmäisenä vastauksista nousi esiin istuvuus, mutta myös nilkoissa oleva jousto. Tarrahousut taitavat muutenkin olla jo historiaa, enkä ole itse huomannut sellaisia markkinoilla aikoihin. Istuvuus on itsellenikin a ja o, koska aikoinaan vedin monta vuotta liian pienien housujen kanssa päivästä toiseen. Niissä puristi, ahdisti ja tunsin itseni makkarankuoreen ahdetuksi. Lienee ihan luonnollista, että naisella levenee lantio ja reidet iän myötä, joten ne teininä hankitut housut eivät enää sujahtaneet jalkaan niin sulavasti. Ehkä ihan hyvä, että jotain muutosta kropassa on tapahtunut, kun mua kutsuttiin ihan rakastavasti perheessäkin ruotokusiaiseksi ja lattiamopiksi, kun olin niin laiha ja muodoton. :D

Viime keväänä ostin itselleni uudet housut, jotka ovat siitä lähtien olleet mun suosikit istuvuutensa takia: ne ovat joustavat ja siksi mukavat päällä. Hieman noottia noihin housuihin tulee napakkuuden puutteesta, koska mulla on tunnetusti (jos ette tiedä tapausta, niin unohtakaa, mutta joku ehkä muistaa "missä sun peppu, nainen?"-casen vuosien takaa) sen verran pieni takamus, että housut jäävät siltä osin turhan löysiksi. Tämä korjaantui nyt saamieni uusien housujen myötä, sillä ne istuvat päälleni kuin silkkihansikas käteen. Pelkäsin etukäteen, etten mahdu näihin koon 38 housuihin, koska sain housut aiemmin kokoa pienempänä ja ne eivät menneet mulle edes reisistä ylöspäin jalkaan. Pelko oli kuitenkin turha, sillä nuo housut ovat mukavat ja joustavat päällä, vaikka edellistä kokoa ei olisi saanut päälleni vetämälläkään. Pakko kai myöntää, että olen nykyään alakropastani kokoa 38.

Muita housujen valintaan vaikuttavia kriteerejä teidän mielestänne olivat esimerkiksi oikeanlaiset paikat (polvipaikat tai kokopaikat, gripeillä tai ilman), väri ja ulkonäkö yleensä. Mä olen henkeen ja vereen kokopaikkaisten housujen ystävä, kuten moni muukin tunnusti olevansa. Silti tässä vuoden sisään hankitut housuni ovat kaikki olleet polvipaikkaisia tai "paikattomia". Yritänköhän tietoisesti kääntää kelkkaani vihdoin sinne esteratsastajille tyypillisempien housujen maailmaan? Aiemmin rakastin grippipaikallisia housuja, koska ne liimasivat mut kunnolla muuten niin liukkaaseen satulaani. Nyt olen tainnut joko oppia istumaan selässä paremmin tai sitten tyytymään kohtalooni, koska liukkaammillakin housuilla ratsastaminen tuntuu kelvolliselta. Pitäisi investoida oikein kunnon rasvanahkaiseen satulaan. Unelmissani, muistuttaa pankkitilini tässä kohden.

Mulle tärkeää on myös se, että housut näyttävät kivoilta päällä. Tämä pätee oikeastaan kaikkiin varusteisiini ja vaatteisiini, myös tallin ulkopuolella. Nykyään on tarjolla niin paljon vaihtoehtoja, ettei ole syytä ostaa tieten tahtoen omaan silmään ikävältä näyttävää kappaletta, jos tarjolla on toinenkin, muuten ominaisuuksiltaan samanlainen malli. On turha väittää, että "hankin varusteeni käytännöllisyyden, en ulkonäön perusteella". Tänä päivänä kun on niin paljon vaihtoehtoja, että sieltä joukosta löytyy varmasti myös se vaihtoehto, joka on sekä käytännöllinen että omasta mielestä hyvännäköinen.

Tällaista varustepohdintaa tähän kohden! Jos haluat osallistua keskusteluun mukaan, kannattaa ottaa Instagram haltuun. Postailen siellä päivittäin materiaalia, joka on varmasti tätä blogia reaaliaikaisempaa. Joku aika sitten kyselin teiltä, mikä tässäkin postauksessa esiintyneistä huopa ja huppu -seteistä sopii parhaiten Macolle. Vastauksia tuli yli 1500! Toki keskustelua voi käydä myös täällä, joten kommentin jättäminen ei koskaan ole pahitteeksi. Senpä kunniaksi:

Mikä sun lemppariratsastushousuissa tekee niistä lempparit?