tiistai 30. tammikuuta 2018

#944: Asiat epäonnistuvat, ihmiset eivät

Eilen maanantaina osallistuin työni puolesta tilaisuuteen, jossa yhtenä puhujana toimi Suomen koripallomaajoukkueen valmentaja Henrik Dettmann. Inspiroiduin puheesta valtavasti, ja haluan nostaa hänen puheestaan pointteja esiin ihan jokapäiväiseen ratsastukseen ja ennen kaikkea ratsastajan kehitykseen liittyen. On ilo kuunnella ihmistä, joka hallitsee puhumisen taidon ja uskaltaa seistä satojen ihmisten edessä kertomassa mielipiteitään tavalla, joka vakuuttaa paikallaolijat. Se jos joku kertoo siitä, että puhuja uskoo itse omaan tapaansa toimia ja toteuttaa visiotaan. 

Vaikka Dettmannin puhe koski pitkälti joukkuelajien henkilöjakoa ja erilaisten tiimipelaajien merkitystä joukkueen tuloksen kannalta, voi monia hänen pointtejaa soveltaa yhtä lailla myös ratsastukseen. Näistä eniten juuri mua puhututti epäonnistumisten käsittely ja niistä puhuminen. Ei varmasti ole ratsastajaa, joka ei olisi koskaan epäonnistunut jossain hevosiin liittyvässä asiassa. Tai toisaalta henkilöä - varsinkaan nuorta sellaista - joka ei jatkuvasti pelkäisi epäonnistuvansa. Varsinkin sosiaalisen median aikakaudella paine täydelliseen suorittamiseen on jatkuvasti läsnä. Omia mokailuja ei uskalleta myöntää ja ne halutaan haudata kauas siitä minäkuvasta, jota jaetaan esimerkiksi erilaisiin kuva- tai videopalveluihin. Usein unohdetaan, että se epäonnistuminen on osa normaalia elämää. Varmasti jopa normaalimpaa kuin onnistuminen! Olen puhunut tästä aiheesta niin monesti vuosien saatossa blogissani, etten varmasti voi sanoa aiheen olevan uusi munkaan suusta. Sain tähän kuitenkin ihan uuden näkökulman maanantain jälkeen. 





Dettmannin kanta epäonnistumiseen oli ajatuksia herättävä: "asiat epäonnistuvat, eivät ihmiset". Kun esimerkiksi joukkue ei saa toivottua tulosta kisatilanteessa, haetaan mediassa ja katsojien keskuudessa yhtä joukkueen jäsentä syntipukiksi tapahtuneelle. Milloin päävalmentaja ei ole onnistunut, milloin joku pelaaja on tehnyt ratkaisevan virheen. Tämä ajattelutapa on kuitenkin väärä, sillä se on lähtökohtaisesti negatiivinen ja vaikeuttaa tulevia onnistumisia. Sen sijaan, että keskitytään etsimään virheitä tietystä ihmisestä, pitäisi keskittyä korjaamaan epäonnistunut asia eli pelitilanne. 

Mietitäänpä tätä osana ratsastusta. Montakohan kertaa olette kuulleet jonkun sanovan, että kisaradalla suoritusta tekevä ratsastaja epäonnistui? Montakohan kertaa olette itse sanoneet jostakin vastaavalla tavalla? Niin, uskallan väittää, että varmasti kymmeniä kertoja. Minä ainakin olen, etenkin nuorempana. Monta kertaa olette lukeneet sosiaalisen median kanavilla tai keskustelufoorumeilla negatiivista palautetta kohdistuen johonkin tiettyyn henkilöön? Varmasti useita. Kukaan ei väitä, etteikö virheitä tapahtuisi - ehei, niitähän tapahtuu jatkuvasti. Tyyli, jolla niistä puhutaan, vaikuttaa kuitenkin merkittävästi oppimisprosessiin ja palautteen vastaanottoon. Pohdi hetki näiden kahden virkkeen eroa:

1. "Tuo ratsastaja on huono, koska se pudotti kolmannen esteen. Ei se osaa rastastaa, kun se epäonnistuu aina kisoissa."
2. "Tuo ratsastaja yritti äsken tehdä ratkaisua, jonka vuoksi puomi putosi kolmannella esteellä. Se ratkaisu epäonnistui, mutta muuten rata oli sujuva, vaikka ruusuketta ei tullutkaan."





Esimerkit olivat tarkoituksellisen kärjistettyjä, jotta jokainen ymmärtäisi niiden sävyerot. Kumpi olisi mukava kuulla omasta tekemisestä: henkilöä vai asiaa kritisoiva kommentti? Jos vastasit hiljaa mielessäsi jälkimmäiseen, voit varmasti harkita myös omien toimintatapojesi muuttamista jatkoa ajatellen. Sen sijaan, että haukumme toinen toisiamme, voisimme keskittyä ratkaisemaan niitä virheitä, joiden vuoksi epäonnistumiset ovat kohdalle osuneet. Silloin itse kukin olisi varmasti vastaanottavaisempi. Toki tässä päästään taas niin syvälle aiheeseen kuin halutaan esimerkiksi siitä, onko kukaan anonyymi oikeutettu neuvomaan toista nimellä esiintyvää netin välityksellä, kun jokaiselta löytyy kotoakin valmentajat, joille hommasta maksetaan. Mutta ei mennä siihen tällä kertaa.

Dettmann nosti esiin myös toisen pointin, joka jäi elävästi mieleeni. Hänen mielestään sanat "epäonnistua" ja "epäonnistuminen" ovat lähtökohtaisesti negatiivisia ja niiden käyttöä tulisi välttää tai ainakin vähentää merkittävästi niin urheilun kuin työelämänkin saralla. Epäonnistumiset ovat useimmiten enemmänkin yrityksen puutetta, joten epäonnistumisten kohdalla tulisi pikemminkin puhua yrittämiseen liittyvistä termeistä. Ratsastuksessa yritys voi puuttua monessa kohden: ei  esimerkiksi uskalleta pyytää oikeita apuja tarpeeksi. Toisaalta yritystä voi olla myös liikaa, kun liiallinen tekeminen hevosen selässä kostautuu virheinä. Mä olen tehnyt molempia, ja teen yhä jokaisella ratsastuskerralla. 





Dettmannin ajatukset epäonnistumisesta ja sen käsittelemisestä pätevät vain silloin, jos henkilö on oikeasti motivoitunut tekemään töitä haluamansa tavoitteen eteen. Jos valmentaja näkee, että joku joukkueen jäsen ei näe vaivaa onnistuakseen, ei kyse ole enää epäonnistumisesta - se on motivaation puutteesta. Se sama koskee myös ratsastajia. Jos hevosesi ei kulje hyvin, koska et ole jaksanut ratsastaa sitä muuten kuin hölkkäämällä pitkin ohjin ympäri maneesia kaksi viikkoa putkeen, ei se johdu epäonnistumisestasi. Se johtuu siitä, ettei sinulla ole ollut motivaatiota ratsastaa sitä kunnolla (olettaen, että muut ulkoiset tekijät ovat stabiilit kummassakin esimerkkitilanteessa). Se ei tee sinusta epäonnistujaa, mutta voi asettaa esimerkiksi valmentajasi pohtimaan, onko tavoitetasoa syytä alentaa tai hommasta pitää taukoa kokonaan. Ihan kuten joukkuelajeissakin: tiimi on yhtä vahva kuin sen heikoin jäsen. Jos joku joukkueesta päättää, ettei hän halua nähdä vaivaa asian eteen, alkavat muutkin pikkuhiljaa kallistua sille linjalle. Tiedätte varmaan tilanteen, jossa hevonen tekee juuri sen verran, kun siltä pyydetään. Nimenomaan.

Epäonnistumisten kehittäminen on kuin lasten kasvatus, vaikka mulla ei siitä kokemusta vielä onneksi olekaan: siinä epäonnistutaan, mutta tullaan kerta kerralta paremmaksi. Me jokainen voimme kehittyä siinä, miten annamme muille palautetta. Sen sijaan, että syyttelemme toisia virheistä, pitäisi epäonnistumisia lähestyä positiivisen kautta ja tarjota kehitysehdotuksia, joilla asetettuihin tavoitteisiin päästään. Samalla jokaisen olisi syytä tiedostaa myös se tosiasia, ettei toisen tavoitteet ole välttämättä samoja, jotka itse jaat. Jos toisen ratsukon tavoitteena on harrastaa ja pitää hauskaa, ei sen kilpailusuorituksen nopein aika ja puhdas rata välttämättä merkitse mitään. Tai se, tuleeko harrastaja koskaan saavuttamaan kansainvälistä huippua. Tavoitteita on yhtä monta kuin meitä harrastajiakin, mikä tekee tästä lajista mielettömän rikkaan ja monipuolisen. Annetaan jokaisen hevosten parissa toimivan nauttia hienosta lajistamme ylpeinä, ja muistetaan tsempata toisiamme positiivisen asenteen kautta. Yhteisöllisyydellä pääsee yllättävän pitkälle.

Mitä mieltä sä olet Dettmannin ajatuksista? :)

17 kommenttia

  1. Tähän sopis ajatus minkä kuulin joku aika sitten:
    "Ei ole kysymys kyvyistä on kysymys motivaatiosta"

    VastaaPoista
  2. Tosi hyviä pointteja. Olisi mielenkiintoista kuulla lisää ammattivalmentajien ajatuksia.

    VastaaPoista
  3. Tosi hyviä ajatuksia, ja allekirjoitan tästä monta pointtia ihan täysin! Tässä aihepiirissä tulee elävästi mieleen yksi viestinnän kurssi yliopistolla, ja nimenomaan yksi ihan pieni juttu niihin muihin sisältöihin verrattuna. Sillä kurssilla ei nimittäin saanut puhua palautetta antaessa huonoista tai negatiivisista puolista, vaan niitä piti nimittää kehitysehdotuksiksi. Alkuun osa porukasta naureskeli, että miten tämä nyt liittyy mihinkään, mutta kyllä se kummasti naksautti omassakin päässä päälle tietynlaisen asenteen siihen palautteen vastaanottoon. Tavallaan tuo on aika samaa juttua kuin tämä asioiden epäonnistuminen - vaikka joku ratkaisu vaikkapa alustuksessa olisi toimimaton, sitä voi aina kehittää seuraavalle kerralle. Jos taas asia sanotaan niin, että olit huono koska teit näin ja noin, fiilis koko hommasta on ihan eri.

    Hyviä aiheita pohdinnalle, ja on tosi kiva että tuot näitä asioita esiin myös täällä blogin puolella vaikkei konteksti nyt varsinaisesti alunperin ratsastukseen liittynytkään. Toivottavasti varsinkin nuoremmat lukijat saa tästä ajattelun aihetta, itse ainakin toivon että olisin hoksannut tämän näkökulman jo paljon aiemmin kuin yliopistossa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! No näin just, tämä olisi hyvä sisäistää monien nuorien :)

      Poista
  4. Hei, sanoit joskus että klippaat sun hevosten korvatkin. Kuinka tämä käytännössä onnistuu, seisooko hepat vaan paikallaan ja antaa ajella korvat?

    VastaaPoista
  5. Ei postaukseen liittyen mutta olisi kiva saada video/postaus ylipäätään siitä mite siistit hevosta, jouhien leikkaus jne! :)

    VastaaPoista
  6. Kuka nää kuvat on ottanut?

    VastaaPoista
  7. Itseasiassa nyt kun selailin sun blogia niin missä on kuvien tekijänoikeudet?? Luulis sun entisenä valokuvaajana ymmärtävän, että ne on mainittava kuvan yhteyteen! Nyt saat asian näyttämään siltä, että kaikki kuvat on sun ottamia, mikä ei varmasti pidä paikkaansa (esim kisakuvien ja valmennuskuvien kohdalla!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan sovittu kuvaajien kanssa erikseen, mainitaanko kuvaajia. Esimerkiksi kaverini, jotka mulle kuvaavat, eivät halua nimeään blogiin/Instagramiin jne. Toiset haluavat sitten taas toiseen. Ihan sillä periaatteella mennään :)

      Nämä kuvat on kuvannut kaverini Vilma, kuten käytännössä lähes kaikki tämän vuoden puolella blogissa uutena esiintyneet kuvat. Instagramissa jokaisen kuvan yhteydessä on hänen nimensä, blogin puolella hän ei halunnut joka kuvaan sitä erikseen mainittavan.

      Vilma on ihan mahtavan hyvä kuvaaja :) Ja ei, kukaan tuskin kuvittelee, että olen itse ottanut kuvia, joissa olen kameran edessä. Nykyään kuvaan niin harvoin itse, että muiden ottamat kuvat on enemmänkin sääntö kuin poikkeus :D

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  8. Oho, blogger onnistui poistamaan kommentin. Piti kommentoida anonyymin kommenttia, että vaikka toki kohteliasta on laittaa tekijänoikeudet näkyviin, on se kuitenkin kuvaajan ja kuvattavan välinen asia. :) Osa kuvaajista laittaa leimaa kuviin, osa ei laita. Osa haluaa mainittavan kuvan yhteydessä, osa ei. Itse en laita leimoja, mutta pyydän mainintaa, en tosin kivitä jos joku sen unohtaa. :D

    Ps. Oikeasti tosi hienoja kuvia! Jotenkin tosi persoonallisia!

    Psps. Jos kaipaat joskus 'vierasta kuvaajaa' niin ota yhteyttä! Tuun mielelläni kuvaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogger välillä temppuilee, mutta ei anneta sen häiritä! Vaikka joskus kommentit poistuvat, näen ne onneksi itse sähköpostin kautta ja pystyn tarvittaessa vastaamaan lähettäjälle kopioimalla tekstin tänne uudelleen :)

      Mutta kuten sanoit, on kuvaajan maininta ehdottomasti hyvien käytäntöjen mukaista ja sen ehdottomasti teen, jos kuvaaja on joku muu kuin kaverini (tai toki kavereiltakin, jos he eivät erikseen ole sanoneet, ettei se välttämätöntä ole). Ja toki aina se olisi hyvä ottaa esiin, jos ei erikseen kielletä ihan. Kukapa sitä kieltää, harvemmin kukaan! Aikoinaan, kun mulla oli paljon enemmän omia kuvia blogissa, mainitsin kuvaajat poikkeuksetta. Nykyään olen ilmeisesti tuudittautunut liikaa siihen, että meidän tiimin jäsen ja ihana luottokuvaajani Vilma on ottanut paljon blogin kuvia ja "kaikki tietävät sen jo". Ja kuten sanottu, sehän on ihan väärä ajatusmalli ja se mun pitää ehdottomasti muuttaa omassa tekemisessäni. Toivottavasti se ei kuitenkaan muodosta musta ihan kamalaa ihmistä, kuten aiemmassa kommentistasi vähän viittasit. Lupaan tsempata jatkossa ja lisätä jokaiseen tulevaan postaukseen kuvaajan nimen, elleivät he sitä erikseen pyydä pois jättämään :)

      Vilma on kyllä tosi lahjakas kuvaaja, ja ennen kaikkea ihan mahtava tyyppi! Omistautuu hommalle koko sydämellään :)

      Tervetuloa kuvaamaan milloin vain! Esimerkiksi tämä viikonloppu on sellainen, että jos sulla on tekemisen puute, niin varmasti kuvattavaa löytyy - lauantaina vaikka ihan talvisia kuvia kotona ja sunnuntaina valmennuksen merkeissä Kirkkonummella. Ajattelin kyllä huomenna kaivaa pitkästä aikaa oman kameran esiin, jännää! :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Yhteistyössä