lauantai 10. helmikuuta 2018

#946: Maailman pisin viikkopostaus

Huh, vihdoin viikonloppu! Pitkään aikaan en ole ehtinyt miettimään oman tietokoneen avaamista blogihommia varten, joten nyt luvassa on vähän erilainen postaus. Ainakaan oman muistikuvani mukaan täällä blogissa ei ole hetkeen nähty postausta, jossa kerron hieman tiivistetysti päivä päivältä arkeni sisältöä tallin ja muun tekemisen osalta. Siispä tuumasta toimeen - myöhemmin tulevina päivinä luvassa sitten niitä valmennuspostauksia, kisapostaus ja jopa yksi MyDay videon muodossa.

Kerro toki, mitä pidät tällaisesta postauksesta, jotta voin jatkossa toteuttaa vastaavia sen mukaan, miten kiinnostusta löytyy. Kiva välillä kirjoittaa laveammin myös muusta kuin ihan siitä tavallisesta talliarjesta, vaikka siitäkin toki juttua tuntuu riittävän :)

MAANANTAI
Viikko lähti liikkeelle normaalilla työpäivällä, kun suuntasin työpaikalleni Pasilaan kahdeksaksi. Heti alkajaisiksi meillä oli työpaikalla koko henkilöstölle suunnattu tilaisuus, jossa toimin apukätenä järjestelyiden suhteen. Kun tuo projekti oli taputeltu kasaan, siirryin tekemään muita hommia, istuin muutamassa palaverissa ja suunnittelin alkaneen viikon tulevia töitä. Töissä ei tapahtunut mitään ihmeellistä koko päivänä, mutta aika kului silti nopeasti. Työpäivät eivät valehtelematta tunnu koskaan pitkiltä, koska pidän työstäni niin paljon. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan tehdä töitä mua paljon osaavampien ihmisten seurassa ja oppia päivittäin valtavasti uutta.

Päivän viimeisen palaverin piti loppua neljältä, mutta pääsin lopulta lähtemään sieltä vasta 16.20 muiden vielä jäädessä jatkamaan jutustelua. Olin jo suunnitellut nappaavani takkini nopeasti niskaan ja suuntaavani kohti keskustaa, mutta sitä ennen hoidin vielä yhden työjutun loppuun. Olimme sopineet isäni ja veljeni kanssa, että tulen puoli viideksi ravintola Maharajaan, mutta lopulta olin paikalla vasta varttia vaille viisi. Nautimme yhdessä illallisen, jolla juhlistimme veljeni syntymäpäiviä. Oli mukavaa jutella perheenjäsenten kanssa ja viettää aikaa yhdessä, vaikkakin sen pienen hetken verran. 

Kuuden aikoihin jätin isäni ja veljeni jatkamaan illallista kiirehtien itse bussipysäkkiä kohden kotimatkaa varten. Bussi tuli kuin tilauksesta, ja kotona olin joskus puoli seitsemän tienoilla. Heitin nopeasti tallivaatteet niskaan ja lähdin ajelemaan kohti tallia. Tallilla hoidin Macon ruoat kuntoon, harjan sen ja ohjasajoin sitä maneesissa muiden ratsastajien lopetellessa omia ratsastuksiaan.  Ruuna oli ollut jo aamulla kävelytyskoneessa. Kahdeksan jälkeen siirryin tallilta porukoideni luokse ja pakkasin äitini avustuksella kasan postitettavia paketteja, jotka vein vielä ennen kotiin palaamista pakettiautomaattiin postitettavaksi. Tuohon sai kulumaan yllättävän paljon aikaa, joten pääsin kotiin lopulta vasta vaille yksitoista. Sen jälkeen nopeat suihkut ja pakollinen puhelimen selaus, koska illalla ja työpäivän aikana en ehdi lukemaan somejuttuja ja muita viestejä välttämättä kovin ajatuksella.

Maco matkalla reissuun!
Matkalla Kööpenhaminaan.
Lyngbyn juna-asemalla.

TIISTAI
Jos maanantain herätystä pidetään usein viikon pahimpana, niin mulla se taisi olla tällä viikolla kuitenkin tiistai. Herätyskello soi vaativasti 4.30, eikä varmasti tarvitse vakuutella, että mieli olisi tehnyt jäädä makoilemaan lämpimän peiton alle koko loppupäiväksi. Ei siinä auttanut kuin nousta reippaasti ylös ja laittaa edellisen illan uutiset pyörimään Areenasta. Olin tilannut taksin etukäteen 5.40 ja kerrankin olin ajoissa ulkona. Kuudelta olin jo lentokentällä tekemässä check inniä, jonka jälkeen kävin ostamassa aamupalaksi pestopatongin ja puolen litran energiajuoman. Terveellistä!

Tämän päivän agenda oli siis työmatka Tanskaan. Olin perillä Tanskassa paikallista aikaa 7.40, joten mulla oli hyvin aikaa keretä kahdella junalla Lyngbyyn. Vielä tässäkään vaiheessa en ihan tarkalleen tiedä, missä tuo kaupunki sijaitsee. No, perille päästiin ja aikaa siellä vietettiin työjuttujen parissa aina sinne kolmeen asti. Kolmen jälkeen lähdin takaisin lentokentälle, jossa söin taas pestopatongin. Nuo ovat ihan mun suurin heikkous - voisin melkein elää pelkällä patongilla! Ostin myös uuden hajuveden, koska suurin suosikkini oli kotipuolessa loppunut. Lento Suomeen lähti paikallista aikaa viideltä eli kone laskeutui Suomeen omaa aikaamme 19.35. Sen jälkeen kurvailin jälleen taksin kyydissä kotiin. 

Tiistaina tallihommat jäivät väliin, mutta tiistai onkin yleensä Macon vapaapäivä. Silloin se on vain kävelytyskoneessa aamusta, ja mä pystyn tekemään jotain muuta: esimerkiksi vaikka niitä koulujuttuja. Neljän tunnin yöunien takia kouluhommat tai salitreeni eivät kuitenkaan houkuttaneet, joten hoidin kotona vielä hetken aikaa työjuttuja, sähköposteja blogiin liittyen ja siirryin sitten sängyn pohjalle katsomaan yhden jakson Suitsia. 

KESKIVIIKKO
Ihan tavallinen arkipäivä töissä. Heräsin puoli seitsemältä, koska olin luvannut mennä auttamaan työkaveriani yhdessä tilaisuudessa heti aamusta. Missasin yhden junan, joten odottelin asemalla vajaan kymmenen minuutin ajan seuraavan saapumista. Aamun tilaisuudessa aikaa meni vähän yli kymmeneen, jonka jälkeen pääsin syömään aamupalan ja siirtymään omien töideni pariin. Puoli kahdelta lähdin kohti keskustaa, jossa olin sopinut haastatteluajan graduani varten. Teen siis gradua yksilön sosiaalisen pääoman merkityksestä sosiaalisessa mediassa, jota varten toteutan kymmenisen teemahaastattelua eri sosiaalisen median vaikuttajien kanssa. Mielenkiintoista, mikä tekee hommasta toki mielekkäämpää.

Olimme valmiita haastattelusta joskus kolme jälkeen, joten lähdin siitä samantien kotiin. Työpäivä jäi siis hieman lyhemmäksi, mutta mun oli pakko ehtiä käymään Just Dressagella ostamassa rehuja, jotta Maco saisi ruokaa. Kotona söin hieman kanaa, jonka onnistuin maustamaan ihan liian suolaiseksi. Olin kuvitellut, ettei keskiviikkona olisi ihan kamalaa ruuhkaa kehällä juuri siinä puoli viiden aikaan, mutta toisin kävi. Köröttelinkin siis Tapiolaan hyvän tovin, ja toisen samanlaisen kohti tallia. Hevonen sai kuitenkin rehunsa, joten kaikki hyvin!

Työlookkia, todistus siitä, että joskus pukee muutakin kuin tallivaatteet :D
Perheillallinen Kiilassa torstaina.
 Mun valmennuksen piti alkaa alunperin kuudelta, mutta ruuhkan takia myöhästimme sitä vartilla. Olin tallilla viisi minuuttia ennen tunnin alkua, mutta onneksi kouluvalmentajani tuntee mut hyvin, eikä nämä meidän aikataulumuutokset suuntaan tai toiseen koskaan kaada suunnitelmia. Tein hyvin nopean kuntoonlaiton ("ei mennä harjoitusravia hirveästi, niin mun ei tarvitse käydä vessassa"-tyylillä), joten tunti alkoi lopulta melkein ajallaan. Maco oli parempi kuin edellisellä viikolla, mutta ei missään nimessä yhtä hyvä kuin alkuvuodesta. Se on raspauksen jälkeen ollut nyt todella sitkeä kädelle, mikä on tosi outoa, koska aiemmin se oli enemminkin jopa tyhjä. Mutta palataan tähän myöhemmin, eikä käytetä palstatilaa tässä postauksessa sen enempää. 

Tunnin jälkeen jäin puunailemaan varusteita ja Macoa pidemmäksi aikaa. Lopulta lähdin kotia kohden joskus kahdeksan jälkeen, jota ennen koukkasin vielä porukoideni kautta hakemassa lisää postitettavaa tavaraa. On kiva, että heillä on tilaa säilyttää näitä myytäviä heppajuttuja, mutta toisaalta jään suustani kiinni juttelemaan äitini kanssa milloin mistäkin. Siispä olin kotona kymmenen jälkeen, tein hetken koulujuttuja ja painuin sitten nukkumaan. 

TORSTAI
Olin päättänyt mennä töihin torstaina vasta yhdeksäksi, koska tiesin olevani paikalla myöhään. Itse työpäivästä ei ole kauheasti mitään kerrottavaa, koska se oli tavallinen työpäivä muiden joukossa: palavereja, itsenäistä työntekoa ja ideointia työkavereiden avustuksella. Joskus puoli kuuden aikaan lähdin töistä ja hyppäsin porukoideni kyytiin, koska olimme sopineet koko perheen kanssa illallisen Kiilaan. Paikalla olivat äitini ja isäpuoleni lisäksi kaikki sisarukseni, joita olin nähnyt kunnolla viimeki vuoden vaihteessa Thaimaan lomalla. Oli kiva istua yhdessä alas ja vaihtaa kuulumisia.

Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa kuka mihinkin, mutta mä sain samalla kyydin porukoiltani kotoani lähellä olevalle Alepalle, jossa kävin palauttamassa pulloja reilun kympin edestä. Viikon ruokarahat tienattu ;) Kotona vaihdoin salivaatteet päälle ja lähdin postin kautta salille. Postissa lähetin muutamat kirjeet ja pari pakettia viereisestä pakettiautomaatista, ja samalla reissulla sain parkkisakon väärän pysäköinnin johdosta. Oma vika, olisi pitänyt lukea paremmin pysäköintiä koskevat liikennemerkit. Yleensä tuollaiset turhat maksut ärsyttävät kamalasti, mutta nyt lähinnä naurahdin omalle tyhmyydelleni ja lähdin salille päättämään illan.


Tallikamut kisoissa, Maco ja Kalle :)
 Juoksin salilla noin tunnin ja venyttelin hetken. Kello oli vähän yli kymmenen palatessani kotiin, ja kuten arvata saattaa, en siis ehtinyt tallille. Päivä oli kuitenkin suunniteltu siten, että tallimestarimme ohjasajoi Macon ja teki sen ruoat valmiiksi, joten se sai liikuntaa ihan normaalisti. Maco oli kuulemma ollut ihan superhyvä, mikä oli tietysti mahtava kuulla. Ohjasajo tekee sille hyvää, koska se on kauttaaltaan aika jäykkä koko kroppansa läpi. 

PERJANTAI
Vihdoin perjantai, jes! Päivä alkoi puoli seitsemältä herätyskelloon, jonka jälkeen pomppasin ylös (eli torkutin kolmesti) ja laittauduin töitä varten. En yleensä jaksa meikata töihin, mutta nyt laittauduin vähän normaalia enemmän, koska olin menossa illalla kavereiden kanssa leffaan. Samalla päätin kuvata päivästä MyDayn, joka tulee blogiin ja YouTubeen esille myöhemmin.

Työpäivä sujui tavalliseen tapaan, ja joskus neljän jälkeen aloin tekemään lähtöä kohti keskustaa. Kävin Kampissa ostamassa pähkinöitä ja juotavaa elokuvaa varten, koska olen edelleen tällä herkuttomalla linjalla, mikä estää karkin syömisen. Leffaan mukaan tulivat kaverini Milla ja Katja, joiden kanssa olimme samoissa tunnelmissa tasan vuosi sitten. Kyseessä oli siis Fifty Shades of Greyn viimeisen elokuvan ensi-ilta, jonka katsominen kaveriporukalla on muodostunut perinteeksi. Luin nuo kirjat joskus aikoinaan niiden ilmestymisen jälkeen, joten tiesin etukäteen, miten elokuva tulee loppumaan. Ja ei, ei tuolla elokuvalla oscareita voiteta, mutta olihan se ihan viihdyttävää. Oman kokemuksensa luo tietysti reilut 600 muuta elokuvaa samassa salissa katsovaa silmäparia, jotka nauravat ääneen tahallisen koomisissa kohdissa.

Elokuvan jälkeen menimme vielä pikaisesti syömään Hesburgeriin, josta jatkoin ennen kahdeksaa matkaa kotiin bussilla suoraan Kampista. Kotona vaihdoin pikaisesti vaatteet tallikamppeisiin, pakkasin kisavaatteet kasaan ja lähdin tallille. Ratsastin Macolla normaalisti tehden töitä kavalettien ja pienten esteiden kanssa, koska seuraavana päivänä meillä oli vuorossa kauden avajaiskisat omalta osaltamme. Pidimme siis hauskaa ja nautimme illasta, koska saimme olla yksin tallilla. Perjantaina talli hiljenee yllättävän aikaisin, vaikka toki olin aika myöhään liikkeellä. Maco oli aika lailla samanlainen ratsastaa kuin keskiviikon valmennuksessa, enkä mennyt sillä 40 minuuttia pidempään. Varusteiden putsaamisen jälkeen sammuttelin valot ja lähdin autolle. Nukkumaan pääsin lopulta joskus kahdentoista jälkeen.

Hän <3

LAUANTAI
Kylläpäs tässä ehti kertyä tekstiä ennen tätä päivää.. Mutta toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti! Tänään herätys oli tosiaan vasta kahdeksan jälkeen, mikä teki hyvää. Jäin perjantaina nukkumaan sohvalle, koska halusin laittaa hetkeksi silmät kiinni ennen sänkyyn siirtymistä, ja lopulta heräsin sohvalta joskus yöllä vain siirtyäkseni unenpöpperössä sänkyyn. Söin aamupalan ja lähdin tallille valmistelemaan lähtöä hyvissä ajoin, koska mulla ei ollut apukäsiä matkassa mukana.

Maco oli tietysti yöllä piehtaroinut tai nukkunut omassa lantakasassaan, joten se oli todella edustuskunnossa. Puunailin sitä varusteiden pakkaamisen jälkeen ja pian pääsimme lähtemään kohti Järvenpäätä ja ratsastuskeskus Ainoa. Meidän päivän ainoa luokkamme 115cm tasolla alkoi vasta 12.30, joten kisapäivä oli kerrankin aamusta vähän löysempi. Yleensä kisapäivinä on tottunut heräämään niin kamalan aikaisin ja tekemään sen vuoksi monet asiat valmiiksi jo edellisenä iltana.

Kisapaikalla Milla tuli auttamaan mua Macon kuntoonlaitossa, mikä oli iso apu. Rehellisesti sanottuna mua jännitti aika paljon, koska nämä olivat ensimmäiset kisat pitkään aikaan. Olen viimeksi kisannut kunnolla syyskuussa Ypäjällä kansallisissa kisoissa eli käytännössä puoli vuotta sitten. Huh! Niin se aika rientää. Menin tällä kertaa vain yhden luokan, koska 105cm tuntui vähän turhalta korkeudelta ja toisaalta 125cm vielä kauden ensimmäisiin kisoihin ihan liian isolta. Kultainen keskitie siis. Näin jälkikäteen ajateltuna toinen luokka olisi ehkä ollut tasaisempi kaikella tavalla, koska jännittäminen näkyi yliratsastamisena. Toisaalta Maco on myös toistojen jälkeen paljon paremmin avuilla. Mutta nämä nyt on näitä jossitteluja, pitää vaan ratsastaa paremmin alusta asti itse.

Verryttelyssä Maco oli aika kamala, koska se painoi kädelle ja kaatui oikean pohkeen yli kaarteissa. En tietenkään alkanut tappelemaan sen kanssa, koska kisaverryttely on väärä paikka yrittää saada sellaisia apuja läpi, jotka eivät ole läpi menneet kotonakaan viimeisen kolmen viikon aikana kunnolla. Tai siltä se sillä hetkellä tuntui. Radalle menin sillä ajatuksella, että tuskin tulee kovin tasaista suoritusta. Tuloksena oli 0-0vp eli tuloslistalla ihan kelpo, mutta ratana se oli kyllä kaikkea muuta. Taisi siellä yksi ihan sujuva lähestyminen olla, jos hieman liioittelen. 

Mutta hei, kausi korkattu ja tästä suunta vain ylöspäin! Ja jos miettii, että viime vuonna tähän aikaan olisin ollut innoissani edes lähtölinjan ylityksestä, niin onhan tuo puhdas rata 115cm tasolla kauden alkuun ihan ok. Suorituksen jälkeen kävin Putiikki Ainossa ostamassa uudet hanskat ja pari muuta juttua sekä sovittelin paukkuliiviä, jonka aion hankkia ihan turvallisuussyistä. Tallille lähdin takaisin hieman myöhemmin, jossa sitten hoidin hevosen, pesin kamppeet ja putsasin trailerin. Tallipäivä venyi lopulta puoli kuuteen. Palautin auton porukoilleni ja päätin samalla käydä saunassa, koska kukaan ei ollut kotona. Saunan lämmetessä söin toisen kerran, koska kisoissa en ollut tajunnut syödä mitään. Sen jälkeen päätin lopulta jäädä yöksi Klaukkalaan, koska menen sunnuntaina heti aamusta tallille, eikä ajaminen edes takaisin Helsinkiin tuntunut järkevältä ajatukselta. Tällä viikolla olen viettänyt aikaa porukoillani enemmän kuin koko viime syksynä yhteensä, mutta kivaa vaihtelua kyllä! Ilta on kulunut blogihommien parissa, kohta ajattelin siirtyä sänkyyn. Huomenna on päivä uusi :)

Toivottavasti teillä on ollut ihana viikko!

16 kommenttia

  1. Kiva postaus. Tän jaksoi lukea hyvin, kun ei ollut päivääkohden liikaa tekstiä :)
    Katsoin livestä teidän radan, eikä se mikään katastrofi ollut! Monesti itsestä tuntuu rata todella huonolta, mutta kun sen katsoo jälkikäteen, niin ei se niin kamala olekaan ollut. Toki valmennuksissa teidän meno on ollut nyt todella hyvää, mutta eihän samanlaista kannata odottaa vielä ekoissa kisoissa :)
    Minkä merkkisiä paukkuliivejä Ainossa on myynnissä? Itse olen kenttäratsastaja ja jo pitkään haaveillut paukkuliivistä. Sitä olisi tosiaan kätevä käyttää ihan rataesteilläkin, kun nykyään käytän palaliiviä silloinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tosiaan saada tiputettua päiväkohtaisen tekstin määrän minimiin, mutta silti tuntui, että tekstiä tulee ihan kamalasti :D

      Ja kiitos! Rata tosiaan tuntui selkään tosi epätasaiselta, ja videolta sitä katsoin, niin olihan se sellaista jäykän ja väkisin väännetyn näköistä. Toisaalta juttelin valmentajan kanssa, hän näki rasvassa myös paljon hyviä puolia (esim. valitsin huonoista vaihtoehdoista paremman jne). Tästä se suunta on vaan eteenpäin, onhan toisaalta nyt vasta helmikuu ja tehtiin silti puhdas rata 115cm tasolla. Lupaa ihan hyvää loppukaudelle :)

      Ainossa on myynnissä Horse Pilotin paukkuliivi. Kuulemma parin kk päästä tulee uusi malli, mutta pohdin tässä, ostanko tuon nykyisen vai sitten Heliten mallin. Vaikeita valintoja! Turvallisuustekijänähän tuo olisi ihan huippu. Koskaan ei tiedä, mitä käy.

      Poista
  2. Olipas kiva postaus! Kiitos!! Asuuko Maco siis Cian ja Valtterin tallilla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Maco asuu Hongisojan kilpatallilla :)

      Poista
  3. Tällaisia postauksia on kiva lukea, samoin Mydaysta tykkään :) Mikä siinä onkin, että toisten ihmisten arkea on niin kiinnostavaa seurata :D

    VastaaPoista
  4. Hyvin jaksoi lukea, ihan mielenkiintoinen postaus.
    Toi lannassa maannut vaalea heppa on niin tyypillistä kisa-aamua:D Vaalea hevonen on putsattuna tosi nätti muta siihen ei vaan paljoa vaadi, että se näyttää siltä ettei sitä olisi vaivauduttu siistimään muutamaan päivään..
    Tee hei jotain postausta tosta paukkuliivistä, kiinnostais kuulla mitä tykkäät ja miten toimii, itelle ei ole ikinä ihan auennut niiden toiminta, kun ei niitä tule niin usein vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) jep, ja joka päivä erilaisten puhdistusaineiden käyttö hevosen karvaan tuntuu sekin vähän turhalta. Siispä olen päätynyt siistimään oikein kiiltäväksi vain ennen treenejä tai kisoja, kotona pissaläikkä kaulassa ei pesua vielä vaadi ;)

      Joo, teen ehdottomasti postauksen, jahka päätän minkä liivin ostan! Joskus vuosia sitten sellainen poksautettiin mun päälle, oli ihan mielenkiintoinen kokemus :)

      Poista
  5. Hyvin jaksoi lukea, kiva postaus! Huh, on sulla tän perusteella kyllä tosi menevä arki. Hyvä kun itellä tapahtuu kuukaudessa noin paljon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, toisinaan on tekemistä :) kiitos!

      Poista
  6. Nuorena jaksaa mutta on tuo silti aika hengästyttävä tahti, monta menoa per päivä! Toivottavasti muistat oikeasti myös levätä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä pelasin Candy Crushia puoli tuntia lauantaina samalla, kun makasin sohvalla :D ei vaan, lepo on ehdottomasti tärkein tekijä!

      Poista
  7. Tosi mielenkiintoinen postaus! Toivon näitä ehdottomasti lisää!��

    VastaaPoista
  8. Munkin mielestä tää oli hyvä postaus ja jaksoi hyvin lukea, kun kirjotat niin sujuvaa tekstiä! :) Hyviä kuvia myös :D

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Yhteistyössä