#970: Stressaako opinnot?

Kevät on maailman ihaninta aikaa. Uskallan väittää, ettei kukaan voi häiriintyä lintujen lisääntyvästä viserryksestä, auringonsäteiden lämmöstä, kirkkaista aamuista ja vähitellen vihertyvästä luonnosta. Luonto herää eloon, ja se jos joku tuo ainakin allekirjoittaneeseen lisäenergiaa. Aikaiset aamuherätykset tuntuvat yllättäen jopa vaivattomilta, sillä ulkoilma kutsuu luokseen. En toki myönnä, että asiaan voi vaikuttaa myös verhojen puuttuminen, mikä herättää mut joka aamu viimeistään seitsemältä. 

Kaikista kevään ihanista puolista huolimatta juuri kevät on monelle tälläkin hetkellä se kaikista stressaavin ja ikävin aika vuodesta. Miksi ihmeessä? No, juuri opiskelujen takia. Ala- ja yläkouluissa nyt taitaa olla ne viimeiset hetket vaikuttaa todistuksen numeroihin, lukiossa pinnistellään viimeistä jaksoa ennen kesälomaa, korkeakouluihin hakevat painivat pääsykoekirjojen parissa ja korkeakouluissa jo olevat tuskailevat lopputöidensä kanssa. Vaikka opiskelu on ihanaa, aiheuttaa se silti usein stressiä, ahdistusta ja tuskaa tulevaisuudesta. "Mitä, jos en koskaan pääse opiskelemaan? Mitä, jos en saa lopputyötäni valmiiksi? Mitä, jos hommat venyy taas yhdellä vuodella eteenpäin?"

Koko elämän mittakaavassa yksi uusi välivuosi tai pitkäksi venynyt valmistuminen ei oikeasti taida merkitä yhtään mitään. Jokainen meistä tietää, että valmistumisen jälkeen töitä ehtii tehdä keskimäärin noin 40 vuotta. Mikä kiire meillä on? Miksi opiskelusta on pakko ottaa niin kauhea stressi? Tähän on varmasti monta syytä, joista yhteiskunnan asettamat ulkoiset paineet eivät liene pienimmässä roolissa. Väitän silti, että usein painostus tulee juuri ystävien ja muiden samanikäisten suunnalta: kun näet muiden edistyvän opinnoissaan, pääsevän kouluun tai tekevän jotain muuta sellaista, jonka arvotat myös omiksi päämääriksisi, tunnet helposti riittämättömyyttä. Vertaat itseäsi muihin ja huomaat vain ne asiat, jotka toinen on tehnyt mielestäsi onnistuneesti. Samalla on helppo unohtaa ne asiat, jotka omassa elämässä on hyvin. Toisaalta tyytymättömyys omaan suorittamiseen kertoo yleensä myös tyytymättömyydestä omaan positioon elämässä yleisesti: jos petyt joutuessasi pitämään välivuoden, olisit varmasti halunnut opiskelemaan sen sijaan, että viettäisit vuoden töissä. 

Opiskeluiden aiheuttama stressi ja tuskailu voi juontaa juurensa myös tavoitteellisuuteen. Toiset haluavat todistuksiinsa parhaimmat numerot, joten se lisää painetta suoriutua parhaalla mahdollisella tavalla myös keväällä. Omalla kohdallani opiskelustressi on juuri tavoitehakuisuuden perua. Mulla on tällä hetkellä kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa gradu valmiiksi, ja haluan päästä tähän tavoitteeseen. Aikaraja on ehdoton, jos haluan palauttaa gradun tänä keväänä. Ja tietysti haluan - sen takia valmistuin juuri viime viikolla VTK:ksi eli valtiotieteiden kandidaatiksi. Yhtä hyvin voisin palauttaa graduni vasta syksyllä, jolloin saisin kesällä aikaa tehdä työtä valmiiksi kaikessa rauhassa. Eikä se vaikuttaisi lopulliseen valmistumispäivääni, työn arviointiin tai elämääni muutenkaan. Silti pitäisin itseäni epäonnistujana. En olisi päässyt tavoitteeseeni. 

Huomasin miettiväni yhtenä päivänä kaikkia niitä asioita, joita aion tehdä heti, kun olen sulkenut koneen graduni palauttamisen jälkeen. Vaikka päivämäärä on vasta toukokuun alkupuolella, aion ehdottomasti lopettaa opinnot tältä vuodelta siihen. Vaikka en koe opiskelleeni ahkerasti, tulen silti saamaan yli 70 opintopistettä tältä lukuvuodelta, joka on normaalia suositusta isompi määrä. Saisin helposti suoritettua vielä muutaman kurssin toukokuussa, mutta nyt aion kerrankin antaa itselleni luvan hengähtää ilman sitä ajatusta takaraivossa, että mun pitäisi opiskella, vaikken sitä tee. Se tunne on nimittäin maailman parhain, kun opiskelut ovat ohi. Viimeksi tällainen fiilis on ollut kesäkuussa 2013, kun valmistuin ylioppilaaksi ja olin jo suorittanut pääsykokeen yliopistoon. Silloin mulla oli kolme kuukautta pelkkää lomailua opinnoista, toki koko ajan töitä tehden. Sen jälkeen meninkin opiskelemaan ensin avoimeen yliopistoon ja sitten ihan tavalliseen yliopistoon siten, että olen opiskellut myös kesäisin joitakin kursseja. Tämä on ensimmäinen kesä, kun aion pitää lomaa opinnoista toukokuusta elokuun loppuun. Huh!

Katsotaan vaan, onnistunko tavoitteessani. En kuitenkaan voi edes kuvitella sitä tunnetta, ettei mun tarvitse töiden jälkeen miettiä, lähdenkö tallille vai istunko gradun ääreen. Tai teenkö viikonloppuna opintoja kavereiden näkemisen sijaan. Jokainen nyt pääsykokeisiin lukeva, korkeakoulussa opiskeleva tai ihan vaikka peruskoulutasolla oleva henkilö tietää sen tunteen, että vaikkei oikeasti lukisi, on mukana aina silti ajatus siitä, että nyt pitäisi lukea. Ja se jos joku on kaikista kamalinta. En edes enää muista, miltä toisenlainen tunne tuntuisi. 

Siispä tein listan siitä, mitä kaikkea aion tehdä heti sen jälkeen, kun olen palauttanut graduni. Huomasin, että tämä lista motivoi mua entistä parempaan suorittamiseen opintojen suhteen. Siispä suosittelen seuraavaa: jos lukeminen tuntuu haastavalta, tee itsellesi lista kaikista niistä kivoista asioista, mitä voit tehdä heti sen jälkeen, kun luku-urakka on ohi tältä keväältä. Kiinnitä lista opiskelupaikkasi lähettyville, esimerkiksi seinälle, josta näet sen aina opiskellessasi. Ja jos sinulla on konkreettinen tavoite, esimerkiksi kouluun pääsy tai lopputyön tekeminen, kirjoita se isoimmaksi kohdaksi paperin alkuun. Tässäpä mun lista! Kamalaa ajatella, että suurinta osaa listan asioista en ole tehnyt yli puoleen vuoteen.

ASIAT, JOTKA TEEN GRADUNI VALMISTUMISEN JÄLKEEN

• Menen töiden jälkeen tallille ilman, että mulla on kiire kotiin. En katso kelloa ja nautin ajastani hevosten parissa.
• Katson tallilta kotiin palattuani Netflixiä ilman tunnetta siitä, että pitäisi olla lukemassa.
• Menen töiden jälkeen kaupungille nauttimaan kesästä. Käyn kävelemässä merenrannalla, istun pitkiä iltoja kavereiden kanssa terassilla, makaan ottamassa aurinkoa maauimaloissa ja juoksen lenkkejä Haagan ympäristössä. Ihan normaaleina arki-iltoina.
• Vietän kokonaisen päivän tallilla viikonloppuna putsaten kaikki mahdolliset kaappini, varusteeni ja pussukkani. 
• Pesen trailerini ja Macon karsinan.
• Siivoan vanhempieni asunnot ja pesen heidän ikkunat. Ja pesen myös oman kämpän ikkunat! Outo toive ehkä, mutta odotan tätä innolla - kertoo ehkä siitä, että opinnot saisivat olla jo tältä vuodelta takana :D
• Käyn katsomassa teatteriesityksiä kansallisteatterissa ja stand upia eri paikoissa pitkin Helsinkiä. Esimerkiksi improvisaatioryhmä Kolina on ihan mun suuri suosikki!
• Aloitan salilla käymisen kolmesti viikossa, minkä lisäksi aion juosta lenkkejä myös ulkona. Aion olla paremmassa kunnossa kuin koskaan.
• Otan kirpputoripöydän ja hankkiudun eroon kaikista omista ja vanhempieni tavaroista, jotka pitäisi saada hävitettyä pois nurkista. 
• Vietän viikonloppupäivän vain makaamalla kotona, rannalla tai maauimalassa katsellen lempisarjaa, lukien kirjaa tai kuunnellen podcasteja. Tietysti sen tallikäynnin lisäksi.
• Lähden koko viikonlopun kisareissulle ilman tietokonetta.
• Vietän koko päivän kaverieni kanssa tehden juuri niitä kivoja juttuja, joita emme ole ehtineet tekemään opintojen takia keväällä tai talvella.
• Käyn katsomassa monta kertaa mun uutta kummivauvaa eli Millan uutta, pian syntyvää varsaa. Ja tietysti niitä ihan oikeita ihmiskummilapsiakin myös!
• Käyn mummolassani tutustumassa uuteen, hiljattain valmistuneeseen omakotitaloomme ja käyn samalla moikkaamassa sukulaisia.
• Kirjoitan blogia aktiivisemmin kuin nyt olen pystynyt.
• Osallistun johonkin juoksutapahtumaan.
• Seuraan enemmän muiden valmennuksia. Yritän löytää jonkun hevosen Macon rinnalle, jonka kanssa pääsen ratsastamaan sileällä tai esteillä aktiivisesti viikottain lisätäkseni omaa treenimäärääni.
• Teen ruokaa kotona työpäivän jälkeen sen sijaan, että syön puuroa, kananmunia tai mysliä.
• En kiirehdi paikasta a paikkaan b ainaisella kiirellä. Vähennän puhelimen käyttöä liikkuessani kaupungilla, ja keskityn nauttimaan ympäristöstäni.
• En ajattele kertaakaan, että nyt pitäisi opiskella.

Ai että, miten odotankaan toukokuuta! Samalla tietysti ahdistaa, jos en saakaan opintoja sille mallille, mitä tarkoitus olisi. Yritetään kuitenkin parhaamme. Miltä teidän lista näyttäisi?

Tsemppiä just sulle urakkaan - kohta se on ohi! :)