Hangon reissu on tunnetusti yksi vuoden kohokohdista. Koska reissua edeltävällä viikolla päästiin nauttimaan SuomiAreenan fiiliksistä, tarkoittaa tämä, että heinäkuun loppu oli tosiaan kokonaisuudessaan vuoden parasta aikaa. Ja tähän päälle yhdistettynä vielä muutto uuteen talliin! Toisinaan kaikki kivat asiat kasaantuvat yhteen - ja niistä hetkistä pitää osata nauttia.
Kuten pari postausta sitten kerroin, lähdin Hankoon tänä vuonna hevosen kanssa ihan urheilullisissa tarkoituksissa. Tuolla reissulla olisi helppoa myös ihan vain olla ja viettää aikaa kavereiden kanssa, mikä tulisi varmasti halvemmaksi ja stressittömämmäksi. Toisaalta Hanko on mielestäni yksi kivoimpia kisapaikkoja sen hengen ja miljöön vuoksi, joten kyllähän se on melkein pakko kokea myös ratsain, jos mahdollisuus siihen on olemassa. Siksi Maco pääsi tällä kertaa mukaan kilpailijana, ja mun tavoite oli ratsastaa kolme kivaa rataa lämpimän auringonpaisteen helliessä jokaista paikalla olevaa tahoa.
c. Mona Ilmanen
c. LoveHorse Dancy
c. Netta
Meidän urakka alkoi perjantaina, kun saavuimme kisapaikalle kahden aikaan. Iltapäivä valikoitui saapumisajaksemme paristakin syystä: aamulla ehti hyvin pakkaamaan, ja toisaalta väliaikaiskarsina vapautui käyttööni vasta kahdelta. Näin ollen mulla oli reilu tunti aikaa purkaa varusteet, viedä traileri parkkiin ja saada itseni kisavarusteisiin ennen omaa starttiani. Onneksi paikalla oli kaksi ihanaa apukättä, jotka auttoivat mua muutenkin koko viikonlopun ajan. Hädässä hevosihmiset tunnetaan, vai miten se sanonta meneekään ;) Kuvasin koko viikonlopusta videopostauksen, jonka julkaisen vähän myöhemmin, joten tässä postauksessa yritän keskittyä kertomaan vähän tarkemmin itse suorituksista. Palataan niihin tunnelmiin sitten myöhemmässä vaiheessa.
Tosiaan, perjantaina ensimmäinen luokka oli aikaluokka, joka kilpailtiin 120cm korkeudella. Olin pakannut mukaan kisoihin sellaiset joustolliset takasuojat eli "kiristyssuojat" (en tiedä näiden virallista nimitystä), jotka menin tunkemaan Macon takajalkoihin tyhmyyttäni ensimmäistä kertaa juuri kisatilanteessa. Ihmettelin verryttelyssä, miten ruuna oli niin kummallinen. Se laukkasi paljon ristilaukkaa ja tuntui siltä, että jos otin pidätteen tai käytin jalkaa, oli kaikki reaktiot satakertaisia normaaliin verrattuna. Kaiken huipuksi hevonen alkoi heittää kieltään kuolaimen päälle, joten jouduimme kiristämään turpahihnaa normaalista hieman löysemmästä asetuksestani oikein kireälle. Tuossa kohden mun olisi pitänyt tajuta ottaa tilanne seis ja poistaa ne takajalan suojat kokonaan. Enpä tajunnut, vaan menin radalle kummastellen Macon huonoa ratsastettavuutta.
c. Mona Ilmanen
c. Filippa Westerlund
c. Filippa Westerlund
Rata ei ollut kovinkaan kummoinen. Ensimmäiset kaksi hyppyä ilman mitään erikoista, mutta kolmannelle esteelle jouduin ratsastamaan aika voimakkaasti eteen pidätteen tullessa liikaa taakse. Tunne oli outo, sillä yleensä melko vahva Maco oli ihan superherkkä kaikille avuilleni: pieni pidäte kertaantui tuplana. Neljäs este oli hyvä hyppy, josta tein pidätteen suhteutetulla välillä ennen viidettä okseria. Maco meinasi siirtyä käyntiin. Jouduin reagoimaan aika voimakkaasti eteen, jolloin otimme etupuomin okserista matkaan. Tuossa välissä meiltä irtosi kenkä matkasta.. Seuraavalle esteelle vedin kaarteesta laukan kokonaan pois, mutta onneksi Maco pelasti tilanteen hienosti. Loppurata oli onneksi ihan säädyllinen, joskin hieman hätäisen näköinen juurikin siksi, että kaikki pidätteeni kertaantuivat isompina kuin tarkoitus oli.
Radan jälkeen olin todella kummissani, mutten tyhmänä tietenkään tajunnut pohtia takajalan suojia tai suitsitusta. Niinpä jatkoin samalla kaavalla myös seuraavan päivän luokkaan, joka oli sekin avoin 120cm heti päivän ensimmäisenä luokkana. Verryttelyssä eilisen päivän ongelmat tuntuivat pieniltä, koska vaikka Maco hyppäsi hyvin, oli se vieläkin aiempaa herkempi avuilleni. Esteiden jälkeen se lähinnä rallitti menemään, eikä selvästi ollut tyytyväisen oloinen. Juuri viimeisen hypyn jälkeen ruuna loikkasi kaksi kertaa ihmeellisen tasajalkaloikan ylös vetäen päänsä samalla ylös. Kysyin valmentajaltani, näkikö hän tilannetta, mutta valitettavasti tämä oli mennyt häneltä ohi. Ohjeeksi radalle oli tässä kohden "vaikuta mahdollisimman vähän ja anna sen suorittaa". Sillä mentiin.
c. Filippa Westerlund
c. Filippa Westerlund
c. Filippa Westerlund
Rata oli kokonaisuudessaan parempi kuin perjantaina, vaikka tuloksellisesti se ei tietysti kolmen puomin takia näyttänyt hyvältä. Puomeista kaksi oli täysin "turhia" eli sellaisia, mitkä olisi voinut hyvin jättää ottamatta. Koska en uskaltanut vaikuttaa hevoseen, oli Maco auttamatta liian pitkä ja matala. Se hyppäsi vähän flätisti ottaen kahdelta okserilta puomit: toinen etupuomi ja toinen takapuomi. Yhdelle esteelle ratsastin ihan ilman ajatusta eteen, jonka hevonen onneksi pelasti ottamalla pienemmän askeleen. Radan jälkeen harmitti todella paljon, koska tajusin, että tuloksista voin syyttää huonon ratsastustaitoni lisäksi myös omaa ajattelemattomuuttani. Lupasin palata seuraavana päivänä normaaliin eli laittaa Macolle tavalliset takajalan suojat ja suitset löysemmälle.
Ja kuinkas ollakaan, sunnuntaina meidän meno oli ihan erilaista. Jo verryttelystä asti tiesin, että meno tulisi olemaan seesteisempää, sillä ruuna oli kaikella tavalla tyytyväisempi ja yhteistyökykyisempi. Se ei pelannut kielellä samalla tavalla kuin kahtena edellisenä päivänä, eikä mennyt ristilaukkaa tai ihmeellisiä pomppuja milloin mihinkin suuntaan. Toki sillä oli hauskaa, ja pieni väsymys näkyi esimerkiksi siinä, että ensimmäisten hyppyjen jälkeen Maco yritti tehdä kauhean ilmavia vaihtoja. Lähdin radalle tällä kertaa todella hyvällä fiiliksellä, olihan kyseessä kuitenkin joukkue-SM. Meillä oli kiva joukkue kasassa ja hyvillä suorituksilla mahdollisuus vaikkapa sijoitukseenkin.
c. Filippa Westerlund
c. Filippa Westerlund
Sunnuntain rata oli ihan älyttömän paljon edellisiä päiviä parempi. Vaikka harvoin haluan omaa tekemistäni kehua, on pakko sanoa, että yllätin jopa itseni ratkaistuistani. Esteiden jälkeen en nimittäin ensimmäisenä ottanut kädellä ja seissyt jalustimilla, vaan istuin alas satulaan, rentoutin käden ja käytin jalkaa. Vasta sen jälkeen tein pidätteet, ja nekin siten, ettei hevosen pää välttämättä edes liikahtanut. Osasin siis hengittää ja olla rento! Jopa kaarteissa. Huh! Ainoa virhe oli neljänneltä esteeltä kaarre viidennelle, jossa jäin vanhaan tapaan seisomaan jalustimille ja vetämään kaarteesta ulos, jolloin paikka tuli aavistuksen liian lähelle viidennelle pystylle ja siitä mukaan yksi puomi. En kuitenkaan ollut pettynyt, sillä muuten tuo rata oli sellainen, johon pystyn olemaan pelkästään tyytyväinen. Niin kivaa, että viikonloppu loppui lopulta suoritukseen, joka loi uskoa tulevaan. "Kyllä sä osaat, kun vaan keskityt ja teet".
Meidän joukkueelle ei valitettavasti tänä vuonna mitalia tippunut, mutta kukin rastastajamme teki ihan hyviä suorituksia omalla tasollaan. Ehkä ensi vuonna kokeillaan uudelleen? Lopullisissa tuloksissa olimme sijalla kuusi eli juuri puolessa välissä luokkaa yhteisvirhepistemäärällä 12. Hauskaa oli kuitenkin seurata tätä joukkuemestaruusluokkaa, sillä ihmiset kannustivat toisiaan ihan täydestä sydämestään. Kyllä meille pitäisi ratsastusurheilussa olla vastaavia kisoja enemmänkin, koska tuo yhteisöllisyys ei muuten ole kovinkaan suuressa nosteessa. Toista se on ratsastuskoulupuolen kisoissa, joissa oman koulun oppilaita kannustetaan ihan hurraahuutojen kera. Sieltä voisi ottaa mallia ihan jokainen!
Hangosta ei siis tällä(kään) kertaa ollut kotiintuomisina valtaisaa menestystä, mutta sitäkin enemmän oppia ja rutiinia vastaisuuden varalle. Kisareissu päättyi onneksi hyvään suoritukseen, jonka vuoksi päätimme lähteä hyppäämään lauantaina Ratsastuskeskus Ainoon pelkän 125cm luokan. On tämäkin päivä nähty, kun valmentaja totesi, että 115cm luokka on mulle jo liian pientä. Hah, saas nähdä, miten meidän käy! Nyt vaan oma pää kasaan ja ratsastusta ajatuksen kanssa, niin hyvä siitä pitäisi tulla. Ja tuleekin. Onhan Maco vaan yksinkertaisesti ihan maailman mahtavin tyyppi <3
Olitko sä Hangossa katsojana tai kisaajana? Miten meni? :)
Kyllä se kolmas päivä vaan alkaa painamaan jaloissa sen verran, ettei enää ihan niin terävästi hyppy lähde. Jos tuo "nykyään" siis tarkoittaa tätä videota nimenomaan. Eikä maco ikinä mikään maailman kevyin hepo ole ollutkaan.. En nyt vaikean näköiseksi silti tuota hyppäämistä sanoisi :-D
Näin juuri :) lisäksi se tosiaan otti osumaa lihaksistoonsa pari viikkoa sitten kaatuessaan kolmesti laitumella, ja on ihan jumissa koko etuosastaan. Ell sen tsekkasi tässä menneellä viikolla ja antoi luvan hypätä, mutta sille on tilattu kiropraktikko vielä erikseen ensi viikolle :) Raskas se on aina ollut, huono puoli toki se, etten osaa sitä kevyeksi ratsastaa. Yhdet Juulian valnennukset se oli ihan super, sitä odotellessa :D
Hieno rata ja varman näköistä tekemistä. Maltillisesti olet nostanut tasoa ja jaksanut hioa yhteistyötä kuntoon, ja nyt alkaa tuokin korkeus olla jo lastenleikkiä teille :)
Kiitos paljon! Pikkuhiljaa se alkaa tuntumaan sujuvalta, vaikka toki edelleen omassa ratsastuksessa on valtavasti parannettavaa :) mutta korkeus tosiaan ei enää tunnu yhtään isolta!
Olen ensimmäinen ano. En tarkoittanut että sunnuntaina tai ylipäätään viikoloppuna olisi meno näyttänyt huonommalta vaan kun vertaa alkuaikoihin. Totta että heppa on tosi etupainoinen ja se varmasti vaikuttaa. Onneksi on hyvät valmentajat jotka osaavat auttaa.
Hmm, mä uskallan olla vähän eri mieltä. Katselin juuri jokin aika sitten valmennusvideoitamme viime kesältä, jossa Maco oli ihan kilometrin mittainen ja hyppäsi siksi aika flätisti. Se on aika jäykkä hevonen koko kropastaan ja vaatii osaavaa ratsastusta, jota ei varmasti multa voi odottaa, ja siksi se ei tietysti pysty antamaan kaikkea itsestään esteillä tai muutenkaan. Kuten sanoit, onni on hyvät valmentajat, jotka osaavat auttaa :) Ja muukin tiimi ympärillä kiropraktikoineen, eläinlääkäreineen, kengittäjineen ja fyssareineen. Lupaan, että teen aina parhaani, jotta Macolla olisi mahdollisimman hyvä tilanne suorittaa oikein. Se, onnistunko tässä, on tietysti sitten ihan toinen asia. Tuskin, mutta haluan uskoa siihen, että joku päivä tilanne olisi parempi.
Höh, mun mielestä heidän meno taas on parantunut ihan huomattavasti kun vertaa alkuaikoihin. On paljon ryhdikkäämpi, tasaisempi ja tahdikkaampi hevonen nykyään. Meistä suurin osa ei onnistu tässä lajissa, mutta aina voi kehittyä, kun vaan tekee töitä sen eteen. Mun mielestä Aada on ehdottomasti oikealla tiellä.
Ottaen huomioon, että tuo oli viimeinen kolmesta kisapäivästä armottomassa helteessä, niin hevonen hyppäsi erinomaisen hyvin ja hyvässä rytmissä. Jos hyppääminen olisi sille vaikeaa tai se olisi jäykkä tms, ei se suorittaisi noin vaivattomasti noissa olosuhteissa. Hieno suoritus siis sekä sinulta että hevoselta. T. Karo
Voisin veikata, että joidenkin silmään meno näyttää raskaammalta kuin aiemmin, koska Maco on saanut varmuutta ja kokemusta eikä ylihyppää enää niin kuin nuoret hevoset yleensä tekevät. Hyppy saattaa silloin jonkun mielestä näyttää raskaammalle kuin ei tule sellaista wow-efektiä. Mun mielestä taas hyppy näyttää paremmalle, koska ei tule niitä ylihyppyjä vaan meno on tasaista ja rennon näköistä. Ihan selkeästi on voimaa ja kuntoa tullut lisää. Vielä kun ottaa huomioon sen, että esteet on tasaisesti nousseet, niin suhteessa niihin hyppy voi näyttää pienemmältä.
Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.
Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)
Tämä on varmaan vaan omassa silmässäni enkä todellakaan halua haukkua. Macon hyppääminen näyttää nykyään aika vaikealta ja raskaalta :/
VastaaPoistaOnneksi sitä voi parantaa monella tavalla, joista 95% lähtee satulan paäältä :)
PoistaKyllä se kolmas päivä vaan alkaa painamaan jaloissa sen verran, ettei enää ihan niin terävästi hyppy lähde. Jos tuo "nykyään" siis tarkoittaa tätä videota nimenomaan. Eikä maco ikinä mikään maailman kevyin hepo ole ollutkaan.. En nyt vaikean näköiseksi silti tuota hyppäämistä sanoisi :-D
PoistaNäin juuri :) lisäksi se tosiaan otti osumaa lihaksistoonsa pari viikkoa sitten kaatuessaan kolmesti laitumella, ja on ihan jumissa koko etuosastaan. Ell sen tsekkasi tässä menneellä viikolla ja antoi luvan hypätä, mutta sille on tilattu kiropraktikko vielä erikseen ensi viikolle :) Raskas se on aina ollut, huono puoli toki se, etten osaa sitä kevyeksi ratsastaa. Yhdet Juulian valnennukset se oli ihan super, sitä odotellessa :D
PoistaTäytyy kyllä ihmetellä tota varusteiden muutosta kisoihin. Eikös maco ole edellisissä kisoissa toiminut ihan hyvin, niin miksi muuttamaan?
VastaaPoistaNo sanos muuta! Tyhmästä päästä kärsii ja niin edelleen. On toiminut hyvin, että ihan tässä pitää vaan peiliin katsoa :)
PoistaHieno rata ja varman näköistä tekemistä. Maltillisesti olet nostanut tasoa ja jaksanut hioa yhteistyötä kuntoon, ja nyt alkaa tuokin korkeus olla jo lastenleikkiä teille :)
VastaaPoistaKiitos paljon! Pikkuhiljaa se alkaa tuntumaan sujuvalta, vaikka toki edelleen omassa ratsastuksessa on valtavasti parannettavaa :) mutta korkeus tosiaan ei enää tunnu yhtään isolta!
PoistaOlen ensimmäinen ano. En tarkoittanut että sunnuntaina tai ylipäätään viikoloppuna olisi meno näyttänyt huonommalta vaan kun vertaa alkuaikoihin. Totta että heppa on tosi etupainoinen ja se varmasti vaikuttaa. Onneksi on hyvät valmentajat jotka osaavat auttaa.
VastaaPoistaHmm, mä uskallan olla vähän eri mieltä. Katselin juuri jokin aika sitten valmennusvideoitamme viime kesältä, jossa Maco oli ihan kilometrin mittainen ja hyppäsi siksi aika flätisti. Se on aika jäykkä hevonen koko kropastaan ja vaatii osaavaa ratsastusta, jota ei varmasti multa voi odottaa, ja siksi se ei tietysti pysty antamaan kaikkea itsestään esteillä tai muutenkaan. Kuten sanoit, onni on hyvät valmentajat, jotka osaavat auttaa :) Ja muukin tiimi ympärillä kiropraktikoineen, eläinlääkäreineen, kengittäjineen ja fyssareineen. Lupaan, että teen aina parhaani, jotta Macolla olisi mahdollisimman hyvä tilanne suorittaa oikein. Se, onnistunko tässä, on tietysti sitten ihan toinen asia. Tuskin, mutta haluan uskoa siihen, että joku päivä tilanne olisi parempi.
PoistaAurinkoa viikonloppuusi! :)
Höh, mun mielestä heidän meno taas on parantunut ihan huomattavasti kun vertaa alkuaikoihin. On paljon ryhdikkäämpi, tasaisempi ja tahdikkaampi hevonen nykyään. Meistä suurin osa ei onnistu tässä lajissa, mutta aina voi kehittyä, kun vaan tekee töitä sen eteen. Mun mielestä Aada on ehdottomasti oikealla tiellä.
PoistaKiitos, tätä mieltä olen itsekin (siis hevosen ryhti jne.)! Ja kiitos tsemppaavista sanoista :)
PoistaOttaen huomioon, että tuo oli viimeinen kolmesta kisapäivästä armottomassa helteessä, niin hevonen hyppäsi erinomaisen hyvin ja hyvässä rytmissä. Jos hyppääminen olisi sille vaikeaa tai se olisi jäykkä tms, ei se suorittaisi noin vaivattomasti noissa olosuhteissa. Hieno suoritus siis sekä sinulta että hevoselta.
VastaaPoistaT. Karo
Rytmi oli tosiaan kohdillaan myös omasta mielestäni! Kiitos paljon Karo! :)
PoistaTe ootte Macon kanssa tosi hieno tiimi <3 Hyvä postaus ja hienoja kuvia! :)
VastaaPoistaKiitos paljon! <3
PoistaVoisin veikata, että joidenkin silmään meno näyttää raskaammalta kuin aiemmin, koska Maco on saanut varmuutta ja kokemusta eikä ylihyppää enää niin kuin nuoret hevoset yleensä tekevät. Hyppy saattaa silloin jonkun mielestä näyttää raskaammalle kuin ei tule sellaista wow-efektiä. Mun mielestä taas hyppy näyttää paremmalle, koska ei tule niitä ylihyppyjä vaan meno on tasaista ja rennon näköistä. Ihan selkeästi on voimaa ja kuntoa tullut lisää.
VastaaPoistaVielä kun ottaa huomioon sen, että esteet on tasaisesti nousseet, niin suhteessa niihin hyppy voi näyttää pienemmältä.
Tuo on kyllä ihan totta! Kiitos :)
Poista