#996: Miten elämäntaparemontti näkyy kropassa?

Hangon videopostauksen julkaisemista ennen haluan ottaa postauksen aiheeksi asian, joka on herättänyt tosi paljon kommentteja ja pyyntöjä varsinkin Instagramin puolella. Julkaisin siellä jo jokunen kuukausi sitten kuvan, jonka yhteydessä kerroin mun "elämäntaparemontista" ja siitä, miten suuri vaikutus sillä on ollut hyvinvointiini ja fiilikseen omassa kropassa. Ajattelin, että moni pitäisi tätä ihan huuhaana. Toisin kuitenkin kävi, sillä sain kymmeniä pyyntöjä tehdä aiheesta postauksen tai videon. Otetaan siis härkää sarvista ja sukelletaan sellaisiin vesiin, joissa en ole yhtään kotonani!

Mistä ihmeestä tässä on siis kysymys? Kokonaiskuvan ymmärtääkseen on palattava ajassa taaksepäin aina vuoteen 2016 asti, jolloin olin niin sanotusti elämäni kunnossa. Julkaisin tuolloin kesäkuussa tulokset kehonkoostumusmittauksestani (linkki), jossa kerroin tarkasti sen hetkisestä kunnostani kuvien ja tulosten kera. Nostan esiin muutamia seikkoja. Pituuteni oli tuolloin 175,2cm ja painoni 61,4 kiloa. Painoindeksi (BMI) oli tasan 20 (naisten normaali BMI on 18,5-25) ja rasvaprosentti (PBF) 12,3 (naisten normaali PBF on 18-28). Lukuihin katsomatta mulla oli omassa kropassani todella hyvä olla ja pidin itseäni erittäin hyväkuntoisena. Jaksoin tehdä asioita vaivatta ja pidin siitä, miltä näytin.

Kompastuskiveni oli kuitenkin epäterveellinen ruokarytmi. Tuon vuoden elo-syyskuussa muutin pois kotoa, jolloin ne äidin tekemät lounaat ja illalliset jäivät kokonaan pois. Sorruin siihen, mihin moni muukin nuori on varmasti sortunut: söin harvoin ja paljon kerralla. Syksy 2016 oli lisäksi varsin railakas noin elämässäni muutenkin, ja ulkona tuli käytyä milloin syömässä ja milloin juhlimassa. Kaloreita siis kertyi, eikä ratsastuksen lisäksi tullut tehtyä juuri muuta satunnaista lenkkeilyä lukuunottamatta. Kun päälle vielä lähetin Champin Saksaan vuoden 2017 alussa, väheni ratsastuskin huomattavasti päivittäisestä satunnaisempaan, vaikka hevosia määrällisesti enemmän ratsastinkin. Siinähän sitä oli paketti valmis, ja pian huomasin keränneeni painoa enemmän kuin olisin halunnut myöntää.

Tämän ratsastuskerran kuvat c. Sofia Kerstinen, kiitos!

Enhän mä missään vaiheessa ole ollut ylipainoinen. En käynyt vaa'alla kuin harvakseltaan, mutta "isoimmillani" uskon olleeni reilun 65 kilon painoinen, ehkä vähän painavampikin. Epäsäännöllinen ja epäterveellinen ruokarytmi kuitenkin toi kehoon pöhöttyneisyyttä ja sellaista turvotusta, joka näkyi etenkin vatsan ja kasvojen alueella. Ihmiset lihovat eri paikoista yksilöllisesti - toisilla lisääntyvä massa menee reisiin, toisilla peppuun ja kolmannella vatsaan. Mulle kaikki rasva kertyy aina mahaan, mikä on tosi tylsää. Jos sen saisi tuonne olemattomaan takapuoleeni, niin kyllähän mä sitten söisin ihan kaksin käsin koko ajan :D

En välittänyt lihomisestani, koska en kokenut sitä mitenkään erityisen huonona asiana. Tai oikeastaan en ehkä edes ajatellut lihoneeni, koska eihän viiden kilon lihominen nyt niin kamalan iso muutos ollut. Eron kuitenkin tunsi omassa kropassa ja näki kuvissa. Olen aina ollut todella hoikka, joten pienikin painonkasvu oli aiempaan verraten suuri. Jatkoin kuitenkin tätä omaksi valittuani linjaa syöden ensimmäisen aterian noin kahdentoista aikoihin ja seuraavan illalla kahdeksan ja kymmenen välillä. Ajattelin, että kun syön harvoin, voin sitten kerralla syödä enemmän. Ja kyllähän mä söinkin! Illalla saatoin hyvin vetäistä kokonaisen jauhelihapaketin, pussin karkkia ja päälle vielä jotain muuta. Ja maitoa join helposti litran yhdellä ruokailulla. Muuten söin käytännössä leipää ja muita herkkuja, esimerkiksi aamupalaksi kokonaisen mutakakun tai yhden purkin jäätelöä. En toki aina, mutta useasti viikossa. 

Lokakuussa 2017 varasimme perheen kanssa matkan Thaimaahan. Ajattelin, että rannalle on ihana päästä, mutta vieläkin ihanampaa olisi olla rantakunnossa. Vaikka jokainen saa olla juuri sen kokoinen ja näköinen kuin haluaa, en itse kokenut oloani hyväksi bikinikautta ajatellen. Siispä heitin äidilleni haasteen: "ollaan herkkulakossa jouluaattoon asti". Matkamme lämpimään ajoittui nimittäin juuri jouluaaton yli. Kahden kuukauden herkkulakko tuntui kohtuulliselta, sillä olin aiemmin ollut kaksi vuotta karkkilakossa ja tehnyt vastaavia tempauksia sen jälkeen satunnaisesti. Herkkulakko oli tällä kertaa vähän laajempi, sillä se sisälsi karkkien lisäksi kaiken suklaan, sipsit, keksit, jäätelön, pullat, kakut, leivonnaiset.. Mitä ikinä mieleen tuleekaan. Rajasimme kuitenkin ulkopuolelle esimerkiksi pitsat, hampurilaiset ja muun tällaisen roskaruoan. Makeita herkkuja ei siis saanut syödä. Ideana oli vähentää turhaa sokerinsaantia. Limppareita join joskus, mutta sekin zeroa tai maxia eli sellaisia, joissa lisättyä sokeria ei ole. Energiajuomat aina kalorittomina, koska niihinkin oli pakko joskus turvautua..

Joku ehkä miettii, että mikä lihominen, mutta tässäpä keväältä 2017 muutamia kuvia! Juuri se maaginen viiden kilon painonnousu :)

Jouluaatto koitti, ja olin ollut herkkulakossa reilut kaksi kuukautta. Äiti palasi takaisin normaaliin ruokavalioonsa, mutta mä päätin jatkaa. Sain aluksi todella paljon kummeksuntaa ja jopa paheksuntaa perheeltäni ja kavereiltani. "Ethän sä voi olla syömättä hyvää, se on epäkohteliasta kieltäytyä" tai "tuollainen täyskieltäytyminen ei ole hyväksi mielelle". En välittänyt, koska olin päättänyt pitää linjan niin pitkään kuin mahdollista. Ja tänne asti on päästy, nyt siis takana kymmenisen kuukautta herkutonta elämää. Voin paremmin kuin pitkiin aikoihin, eikä mulla ole ollut kropassa näin hyvä olo varmasti koskaan.

Hyvä olo ei ole pelkkien herkkujen vähentämisen ansiota. Suurin syy on säännöllinen ruokailu ja terveellisempi ruokavalio. Mulla on aina ollut herkkä vatsa, ja lapsena sitä tutkittiin paljonkin erilaisten allergioiden ja muiden osalta. Reagoin lapsena vatsallani vahvasti kaikkiin muutoksiin, minkä vuoksi musta tehtiin viiden sivun juttu silloiseen perhelehteen nimeltään KaksPlus. Nykyään kaikki mahaan liittyvät oireet viittaavat IBS:ään, vaikkakaan sitä ei testeillä voida koskaan todentaa. Olen kuitenkin muuttanut omat elintapani siten, että huomioin mahan toiminnan juuri IBS:ää ajatellen, mikä on parantanut tilannetta ihan älyttömästi.

Mikä on muuttunut? Aloitan aamun isolla lasillisella vettä. Syön töissä aamupuuron poikkeuksetta joka arkipäivä noin kahdeksan ja kymmenen välillä siten, että syön puuroa hiljakseltaan vähän kerrallaan. Se pitää nälän erittäin hyvin kurissa lounasaikaan asti eli noin kello 11-14 välille. Päivällä syön lounaalla todella ruokaisan salaatin, jossa on aina salaatin lisäksi kolmea eri vihannesta/kasvista (yleensä kurkku, tomaatti ja paprika) ja kaksi proteiinia (yleensä mozzarella/kananmuna ja toisena possu/nyhtökaura/härkis/lohi). Päälle auringonkukansiemeniä, kuivattua sipulia ja öljyä. Ruokajuomana juon kaksi lasia maitoa. Toisinaan otan tähän kylkeen ruisleivän, mutta yleensä jätän leivän pois. Töissä ollessani syön juuri ennen lähtöä loput isosta aamupuurostani. Alkuillasta syön tallimatkalla yleensä jonkun hedelmän, kuten banaanin ja toisinaan esimerkiksi Elovenan välipalakeksin. Illalla tallilta tullessani syön jotain proteiinipitoista, kuten kananmunaa tai härkistä/kanaa/hirveä ja siihen päälle usein hedelmiä. Ja juon koko päivän paljon vettä.

Ja tässä pari kuvaa tältä kesältä!

c. Vilma Töyräs

Olen jättänyt hiilihydraatit niin minimiin kuin pystyn, eli en syö ollenkaan esimerkiksi lihan kanssa kotona pastaa, perunamuusia tai muuta vastaavaa lisuketta. Huomaan, että kaikki vaaleat viljat vaikuttavat mun mahaan negatiivisesti, joten vältän niitä mahdollisimman paljon. Samoin leipä tekee mahalle hallaa. En osta kotiin maitoa, vaan juon vettä. Aiemman suuren lihankulutuksen sijaan olen syönyt paljon enemmän kasvistuotteita, kuten härkistä ja nyhtökauraa. En siksi, että haluaisin vähentää lihankulutusta tietoisesti, vaan yksinkertaisesti siksi, että maha voi silloin paremmin. Ja toisaalta olen oppinut tykkäämään niistä ihan tosissani. Salaatissa nuo ovat ihan maailman paras lisä!

Mitä olen jättänyt lähestulkoon kokonaan pois? Vatsan toiminnan takia en syö juuri ollenkaan jogurtteja, omenaa, herneitä ja leipää, noin muutamia mainitakseni. Syön paljon sellaista, mikä pitäisi jättää oikeasti kokonaan pois (esim. cashewpähkinät, härkäpapu, ksylitoli, juusto, vesimeloni..), mutta kaikesta ei todellakaan pysty luopumaan. Eikä pidäkään! Samalla olen vähentänyt alkoholin käyttämistä runsaasti, enkä tämän vuoden puolella ole juonut alkoholia (ruokajuomat mukaan laskettuna) kuin viitisen kertaa. 

Muuten elämä on pysynyt ennallaan. Toki liikun myös enemmän kuin aiemmin, sillä innostuin keväällä ryhmäliikunnoista ja etenkin spinningistä. Juoksen paljon, ja esimerkiksi tässä heinäkuussa kävin yhdentoista päivän sisällä yhdeksän kertaa lenkillä. Pisimmät lenkit ovat 10 kilometriä, lyhimmät sellaista fiilistelyä eli juoksemista rannalle ja sieltä kotiin parin tunnin päästä. Yritän liikkua jotenkin joka päivä, ja jos hevosella on kevyempi päivä, teen aina jotain liikunnallista kotonani. En kuitenkaan ota tästä mitään stressiä, sillä liikunnan on oltava kivaa. En siis herää aamulla viideltä juoksemaan, kuten joskus nuorempana, vaan nukun tyytyväisenä siihen töiden alkuun saakka, jos väsymys meinaa painaa silmäkulmia. 

Mun on aina ollut helppo haastaa itseäni. Saan kauheasti tsemppiä tekemiseeni, kun näen saavuttamiani tuloksia. Herkuton elämä on nykyään todella helppoa, koska mun ei edes tee mieli mitään makeaa. Suurimman eron huomaa omassa jaksamisessa ja vireystasossa - en ole yhtään niin väsynyt kuin vaikkapa vuosi sitten, vaikka unta ei sen enempää tulisikaan. Kaikki se pöhötys on hävinnyt, ja ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen vuoteen painan alle 59 kiloa. Se on iso muutos ottaen huomioon, että olen edelleenkin sen reilut 175cm pitkä. Mun on todella helppoa juosta ja liikkua, olo omassa kropassa on valtavan hyvä. Vatsa toimii toisinaan jo normaalisti, vaikka välillä on huonompiakin kausia. Sen kanssa on kuitenkin oppinut elämään.

Suurin haaste oli aluksi kaikesta lisätystä sokerista irti pääseminen. Kun oli helposti vetänyt päivittäin sen karkkipussin, oli sokerikoukku melkoisen suuri. Mulla sokerihimo kesti kolmisen viikkoa, jonka jälkeen se loppui vähitellen ja lopulta hävisi kokonaan. Korvasin sokerinhimoa ja etenkin sitä totuttua napostelutapaa syömällä esimerkiksi viinirypäleitä ruoan jälkeen. Eron nykyiseen huomaa selvästi: jos juon vaikkapa juotavan jogurtin, jossa on lisättyä sokeria, sattuu se leukaperiini, koska en ole tottunut niin makeaan ruokaan. Huomasin myös pian, että mun on pakko syödä isompia annoksia, jotta korvaan sokerin kautta saadut kalorit normaalilla ruoalla. Nykyään syönkin ihan valtavia annoksia puuroa ja salaattia, ennen kuin vatsa tulee edes täyteen. 

Miten kauan aion jatkaa tätä sokeritonta elämää? En tiedä itsekään, mutta ainakin Espanjan reissun ylitse eli ensi vuoden kesään asti. En näe syytä, miksi mun pitäisi ehdoin tahdoin lisätä ruokavaliooni sokeria, koska pärjään selvästi hyvin ilmankin. Toki joskus miettii haikeana niitä hetkiä, kun sain survoa suuhuni karkkia ja kaikkia hyviä kakkuja, mutta toisaalta samalla näen sen, miten paljon paremmin voin tällä hetkellä. Se motivoi jatkamaan, eikä ainakaan toistaiseksi ole tullut sellaista päivää vastaan, jolloin olisin ehdoin tahdoin halunnut lopettaa herkkulakkoni ja palata karkkipussin ääreen. Sen sijaan syön kaikkea muuta hyvää, kuten hedelmiä ja pähkinöitä. 

Suurin haaste mulle on keksiä hyviä ruokareseptejä. Oon maailman mielikuvituksettomin kokki, joka tekee joka kerta samoja ruokia. Tähän lisänä olen auttamattoman nirso, enkä esimerkiksi tykkää lämpimistä vihanneksista. Jos sulla on jotain hyvä ruokaohjeita, jotka on sun arjen pelastajia, kuulisin niitä enemmän kuin mielelläni!

Ootko sä tehnyt "elämäntaparemonttia" vuoden sisällä? :)