Nyt on kyllä pakko nostaa virtuaalista hattua päästä ja kiittää kaikkia edelliseen postaukseen kommentoineita osallistumisestanne keskusteluun. Mieltä lämmittää se, että blogeissakin voi yhä edelleen aikaansaada vuorovaikutusta aikakaudella, jolloin muut somekanavat tuntuvat vievän suurimman huomion video- ja kuvasisällöt kärjessä. Henkilökohtaisesti nautin valtavasti kirjoittamisesta, minkä takia arvostan myös tänne saamaani palautetta, vaikka blogipostauksia ehtiikin nykyään kirjoitella harmittavan harvoin. Onneksi on kuitenkin nuo muut somekanavat, jonne on helppo julkaista materiaalia hyvinkin reaaliaikaisesti.
Toukokuu lähentelee loppuaan, mitä on aivan uskomattoman vaikea ymmärtää. Vastahan tässä aloiteltiin vuotta 2019 ja mietittiin, onko meillä edessä kisakautta tai edes kokonaista vuotta hevosenomistajana. Opeteltiin uuden työnkuvan tuomia vastuita ja suunniteltiin kevään lomamatkaa. Viimeisteltiin maisteriopintoja ja katsottiin jännittyneinä tulevaisuutta kohden: millaista olisikaan olla ihan oikeasti "aikuinen", eikä enää opiskelija. Näin kesäkuun kynnyksellä huomaan miettiväni, miten valtavasti näihin kuluneisiin viiteen kuukauteen onkaan lopulta mahtunut, niin hevos-, työ- kuin opiskelurintamalla. Ja ihan sen sosiaalisenkin elämän ja oman henkisen kasvamisen saralla.
 |
| Salossa kisoissa toukokuun puolivälissä. Ensimmäiset hyppykuvat ja palkintojenjakokuva c. Saija Laaksonen |
Mulla on aina ollut tavoitteita elämässä - sellaisia, joita kohden olen pyrkinyt jokapäiväisillä valinnoillani tietoisesti tai tiedostamattani. Jo lukioikäisenä asetin muutaman tavoitteen: halusin omistaa hevosen, asua Helsingissä, valmistua maisteriksi ennen 25 vuoden ikää ja tehdä töitä vakituisella pestillä alalla, josta nauttisin ja jossa pääsen kehittymään jatkuvasti työntekijänä sekä ihmisenä. Havahduin vastikään siihen tosiasiaan, että olen tällä hetkellä saavuttanut kaikki nuo tavoitteet. Puhuin tästä avoimesti vanhempieni ja ystävieni kanssa: mitä seuraavaksi? Olo oli hetken ajan jopa hämmentynyt, sillä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin mulla ei ollut selvää suunnitelmaa siitä, mitä haluaisin tehdä seuraavaksi. Tässäkö se oli, nuoruus? Ei kai sentään! Nopeasti tajusin, että olin jo alitajunnassani kehitellyt seuraavia suunnitelmia pidemmän aikaa. Ei ehkä yhtä konkreettisia kuin aiemmat, mutta suunnitelmia joka tapauksessa. Haluaisin kilpailla harrastelijana kansallisissa luokissa esteratsastuksessa niin vaativissa luokissa kuin kokemukseni tulee sallimaan, ostaa oman asunnon Helsingistä lähivuosina ja muuttaa ainakin joksikin aikaa työskentelemään ulkomaille. Oppia yhä enemmän maailmasta ja haastaa omaa ajattelua. Ja muistaa nauttia siitä kaikesta, mitä joka päivä pääsee kokemaan elämässä.
Kliseistä, mutta silti jotenkin rauhoittavaa. Ennen kaikkea olen äärettömän iloinen siitä mahdollisuudesta, jonka olen saanut Macon kanssa kaikista meidän viime syksynä alkaneista ongelmista huolimatta - ja juuri niiden jälkeen. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että saattaisin tällä hetkellä olla hevoseton ja suunnitella jotain aivan muuta osana elämääni. Sekään ei olisi ollut huono asia, sillä kuten todettu, ei elämän pitäisi mielestäni rakentua liiaksi yhden asian ympärille. Väitän, että vaikka hevoset ja ratsastaminen ovat mulle ja monelle muulle valtavan rakas harrastus ja elämäntapa, löytyisi elämästä lopulta varmasti paljon muutakin, joka voisi tuoda arkeen yhtä paljon iloa ja mielekkyyttä. Onnekseni mun ei vielä tarvinnut testata tätä vaihtoehtoa, vaan saan nauttia komean ruunan kanssa nopeasti lähestyvää kesää tavoitteet korkealla.
 |
| Dumlen kanssa on tullut tehtyä muutaman kerran töitä. |
 |
| Tässäpä Reiska-poni 3,5v ♥ |
 |
| Penno-ruuna palasi myös hyppyjen pariin :) |
 |
| Macoakin nauratti ;) |
Voitte uskoa, miten onnellinen olin maanantaina saadessani Macon hierojalta seuraavan viestin: "Moikka! Maco oli kokonaisuudessaan parhaimmassa kunnossa, mitä olen sitä hieronut. Nyt pääsin kunnolla sisälle lihaksiin paljon nopeammin, molemmat lavat sai myös tehtyä paremmin kuin aiemmin. Takapäässä sillä on edelleen suurimmat jumit, mutta nekin menneet paljon eteenpäin, ja sain käsiteltyä sen lantion alueelta ja vatsasta hyvin. Nyt vain, kun sen saa pysymään tuolla tavalla liikkeessä ja se saa vielä lisää lihaksia takaosaan, niin näyttää paremmalta."
Hymyhän siinä tuli kasvoille. Jes! On ihan mielettömän hienoa saada lukea moinen kommentti, sillä Macon hieroja on osannut kertoa meille hevosen ongelmista jo ennen kuin eläinlääkärit ovat näitä asioita sen enempää hoitaneet tai tiedostaneet. Kaiken lisäksi Maco tuntuu tällä hetkellä todella hyvältä myös selkään, ja sen koko olemus on positiivinen ja innostunut. Väitän, että sille on toiminut oikein hyvin tuo liikutusmalli, jossa se työskentelee kaksi tai kolme päivää ja pitää sitten aina yhden kävelypäivän väliin. Kävelypäivänä ruuna on saanut olla ilman satulaa, mikä nykytutkimuksen valossa lienee hyväksi hevosen lihaksistolle. Toki tutkimuksia on suuntaan ja toiseen, mutta ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna tällaisen vähän diesel-mallisen hevosen päänuppi tykkää hyvää siitä, ettei sitä rassata joka päivä kentällä tai maneesissa. Oikeastaanhan me ollaan viime aikoina keskitytty ansiokkaasti paljolti maastoiluun sen sijaan, että olisimme viilanneet aitojen sisällä koulukiemuroita. Niitäkin toki pitää harjoitella ihan perusratsastettavuuden parantamiseksi, mutta toisaalta valmentajammekin totesi tässä jokin aika sitten, ettei hän ole nähnyt Macoa noin hyvin avuilla olevana vielä kertaakaan. Joku siis toimii. Ja hyvä niin!
 |
| Kotona on treenattu - käsien kanssa tai ilman! |
Meidän toukokuuhun mahtui loppujen lopuksi valtavasti positiivisia asioita, joista olisin halunnut kirjoittaa teille yhtä jos toista. Koska aika on rajallista, päätin kuitenkin tiivistää muutamat seikat postauksen loppuun. Jos haluatte kuulla näistä joistakin enemmän, voin hyvin kirjoitella aiheesta erillistä postausta esimerkiksi huomenna, kun helatorstai tuo päivään muutaman tunnin lisää aikaa.
MITÄ NYT ON TAPAHTUNUT?
- RATATREENIT ERIKSNÄSISSÄKävimme toukokuun puolessa välissä hyppäämässä ratatreenit oman kotitallimme ulkopuolella ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden elokuun. Korkeutena oli metri, eikä tarkoituksena ollut hakea muuta kuin hyvää fiilistä ja sujuvaa ratsastusta. Tässä onnistuttiin: Maco oli tietysti innoissaan, mutta kuitenkin kuuliainen. En itse tehnyt kamalia ratsastusvirheitä, vaikka välillä tuntui siltä, että käsijarru meinasi unohtua päälle kaarteissa. Ilta oli rento ja seura hyvää. Ennen kaikkea olo oli helpottunut, sillä tuo reissu ei ollut itsestäänselvyys vielä vuoden alussa.
- ENSIMMÄISET KISAT TAUON JÄLKEENKun ratatreenit olivat sujuneet järkevästi, uskaltauduin ilmoittautumaan ensimmäisiin virallisiin kisoihin Saloon. Lähdimme reissuun tallinomistajiemme hevosrekalla lauantaista sunnuntaihin, ja samalla reissulla toimin heidän kolmelle hevoselle hevosenhoitajana. Meillä oli ihan mahtava reissu, joka huipentui siihen, että hyppäsin Macon kanssa päivän ainoan luokkamme sunnuntaina 110cm tasolla yhdeksän kuukauden kisatauon jälkeen toiselle sijalle vajaan 30 lähtijän joukosta. Tuolta paluumatkalta ei riemua puuttunut, ja vaikka viikonloppu oli raskas fyysisesti, antoi se sellaisen boostin tulevaa kautta kohden, etten pysty sanoiksi pukemaan.
- ONNISTUMISIA JA OIVALLUKSIA VALMENNUKSISSAKotitreeneissä meillä on mennyt pääosin hyvin. Olen melko kriittinen omaa tekemistäni kohtaan, eikä "ok"-suoritus tuo sitä tunnetta, että kaikki voitava on tehty onnistumisen eteen. Valmentajani on erittäin tarkka ja haluaa korjata pienimmätkin virheeni, joten toisinaan valmennuksissa on ollut aivan kamalan epäonnistunut olo. Jokainen kerta on kuitenkin päättynyt voimaantumiseen ja siihen, että huomaan oppineeni aivan valtavasti lisää. Tämä konkretisoitui Salon kisoissa, kun tajusin radalla, että mulla tuntui olevan runsaasti aikaa ajatella apujani ja päätöksiä esteiden välissä jopa viiden askeleen linjoilla. Vielä vuosi sitten saatoin ratsastaa kokonaisen radan tajuamatta, mitä olin tehnyt missäkin kohden. Tämä, jos jokin realisoi sen, että tiukasta valmennuksesta on hyötyä.
- UUSIA HEVOSTUTTAVUUKSIA VANHOJEN RINNALLAViime viikonloppuna pääsin heppailemaan oikein urakalla, kun hoidin lauantaina viisi hevosta, joista neljällä hyppäsin. Sunnuntaina pääsin jälleen yhden uuden ruunan kyytiin esteiden parissa. Mitä ja keitä - ja ennen kaikkea miksi? Olen tosiaan ratsastellut toukokuussa toisinaan parhaan ystäväni Millan viisivuotiaalla Dumlella, jonka lisäksi Penno on palannut kuvioihin mukaan omien kiireideni helpottaessa estetreenien osalta. Lauantaina hyppäsin lisäksi kaverini Hannan Cassu-nimisellä estehevosella ja Pennon tallikaverin, Miku-ruunan kanssa. Molemmat olivat kovin mukavia tapauksia ja etenkin Cassu herätti kiinnostusta Instagramin puolella.
- UUSI TREENIKAVERIKesän myötä kuvioihin astuu pidempiaikaisella tähtäimellä myös täysin uusi nelijalkainen tuttavuus, 3,5-vuotias poniruuna Reiska. Aloitimme tämän ihanuuden kanssa estehevosen uran viime viikonloppuna, enkä voi uskoa, miten reipas pikkumies tämä tumma komistus onkaan! Tarkoituksena olisi esittää kyseinen poni syksyllä laatuarvosteluissa, jahka yhteistyömme hioutuu sellaiseen pisteeseen, että hommassa on ideaa. On kyllä hienoa päästä mukaan tekemään nuorta ponia alusta alkaen, sillä tuossa matkassa oppii paljon koko ajan. Reiskan omistaja on mulla entuudestaan tuttu aiemman ratsastettavani Hämpsin myötä, joten odotan innolla, mitä kaikkea tämä mahdollisuus tuo kesän mittaan tullessaan.
 |
| Tanskassa on tullut käytyä viime aikoina riittämiin. Viimeisin reissu oli eilen, kun lähdimme suoraan kultajuhlista lentokentälle ja palasimme viime yönä Suomeen. Tässä meikäläinen poksauttaa samppanjaa Tanskan torilla, ihan vaan leijonien ja meidän tiimin voiton kunniaksi. Meillä oli siis kevään kestänyt Digital Community -kilpailu kaikkien pohjoismaalaisten kollegoiden kesken, ja meidän tiimi voitti koko homman. Hauska päivä! |
Siinäpä olikin listaa niistä asioista, mitä viime aikoina on hevosrintamalla tapahtunut. Tai ainakin niistä, mitä on päällimmäisenä mielessä! Seuraavaksi keskitymme Stable Novassa järjestettäviin SM-kilpailuihin, joissa olen tallivastaavana huipputiimini kanssa pyörittäen samalla somea tapahtuman ajan. Tarkoituksena olisi tosin itsekin yrittää hypätä parina päivänä jotain, mutta myöhemmin sen sitten näkee, onko moiseen lopulta aikaa. Yhdet häätkin kun tulivat kyseisen viikonlopun lauantaille. Onneksi otin tuon viikon töistä kesälomaksi, joten aikaa pitäisi olla kaiken valmisteluun. Ja toivotaan hyvää säätä, jotta saamme paikalle runsaasti innokkaita katsojia!
Ihanaa toukokuun loppua sulle - nauti
huomisesta vapaasta, mikäli sellainen kohdalle sattuu ♥
Ihana kuulla hevoskuulumisiasi pitkästä aikaa. Etenkin Reiskan projekti kiinnostaa, koska minulla on heikko kohta nuorten hevosten koulutus. Luen siitä todella mielelläni. Myös ääniraidalliset kisa- ja valmennusvideot ovat mieluisaa katsottavaa.
VastaaPoistaTosi hienoa kun sä ja Maco olette taas päässeet hommiin, onnittelut toisesta sijasta!! :D Tässä postauksessa oli hienot kuvat kuten sun blogissa aina, ja kivoja noi lyhyet videopätkät :) Toi Dumle on muuten kauniin mutta erikoisen värinen.
VastaaPoista