sunnuntai 2. syyskuuta 2012

86: Poniratsastusta

Tämä teksti on kirjoitettu eilen illalla, mutta koska blogger ei suostunut lisäämään kuvia postaukseen, julkaisen sen vasta nyt tänään.

Ai kauhea, mulla on mielessä niin hyvä juttu tänne blogiin, mutta sen kirjoittaminen kestää niin pitkään, että kirjoittelen sen vaikka huomenna jos aikaa riittää. Sen sijaan pikainen päivittäminen loppuviikon tapahtumista tähän väliin!
 
En muista kerroinko jo torstaista (enkä laiskuuttani jaksa myöskään asiaa edellisestä postauksesta tarkistaa), joten en kerro siitä sen enempää: ratsastin siis Jonnan tallilta Mörrin ja Luukaksen. Luukaksen kanssa menin rennosti, otin laukkatyöskentelytkin ympyrällä puomin kanssa. Ruuna oli rauhallinen ja käyttäytyi kaikissa tilanteissa järkevästä. Kaukana on se herkkis, jolla vedin talvella kymmenkunta kierrosta maneesia ympäri lumien tippumisen vuoksi.. Se on nykyään niin symppis ja oikea turvaratsu, jolla on ilo mennä! Mörrin ratsastelin eteen-alas kaikissa askellajeissa. Sillä oli kesällä selkä kipeä, minkä vuoksi kipumuisti on vielä ajoittain esillä. Tämä ratsastuskerta oli kuitenkin ehdottomasti paras meidän yhteisistä tuuppailuistamme! Tallissa molemmat ruunat saivat paljon kehuja ja taputuksia.
 
Perjantaina olikin sitten oikea tallipäivä, jollaiseksi se tosin muodostui ihan sattuman saattelemana. Meidän piti lähteä iltapäivällä hakemaan poliisilaitokselta ajokortin suorittamislupaa, mutta lähtö viivästyi ja asemalle päästyämme totesimme koko paikan olevan kiinni. No, ei auttanut kuin lähteä Hyvinkäälle ajamaan, jonne on kuitenkin kiitettävä matka täältä meiltä. Hyvinkäälle päästyämme jouduimme odottelemaan hyvän tovin, sillä paikalla oli ruuhkaa. Itse käsittelyssä meni myös aikaa, joten olin loppujen lopuksi vasta viiden maissa Equstomissa ja valmiina puuhailemaan Konstan kanssa.

Konsta komeilee :)
Pakollinen silmä-kuva
<3
mums mums



Olin ottanut kamerani mukaan, sillä tarkoitus oli, että olisin saanut paikalle kuvaajan. Koska aikataulut menivät kuitenkin ristiin, päätin ottaa Konstasta itse kuvia sen seistessä tarhassa. Aluksi ruuna ei tajunnut jutun ideaa, vaan olisi halunnut joko a) syödä maahan jääneitä heiniä tai b) seurata mua ja tutkia kameraa, mutta lopulta se asettui seisomaan juuri sopivaan paikkaan ja oli oikein kuvauksellinen. Harmi, ettei sää suosinut tällä kertaa ja sen takia kuvien laatu ei oikein vakuuta. No, toiste sitten.
 
Sateisen sään vuoksi hylkäsin kameran nopeasti suojaan ja päätin vähän viettää aikaa Konstan kanssa muutenkin kuin ratsastellen. Olen aina ollut tosi kiinnostunut hevosten käsittelystä maasta käsin, mutta ikinä ei ole ollut tilaisuutta päästä millekkään kurssille tai muuhun vastaavaan. Olen lähinnä seuraillut muiden blogeista/videoista, miten he hevostensa kanssa ovat maasta käsin-juttuja tehneet. Kaprin ollessa mulla tein sen kanssa paljon talvella nimenomaan sellaista työskentelyä, että se seurasi mua maneesissa irti ollessaan: pysähtyi kun minäkin pysähdyin, kääntyi kun minäkin käännyin, ravasi perässä kun juoksin. Kokeilin nyt samaa Konstan kanssa ja ruuna tajusi heti mitä hain takaa. Se oli ihan innoissaan saadessaan muutakin tekemistä kuin poseeraamista, ja seurasi kiltisti kaikkialle. Paras oli ehdottomasti se, kun pyysin  poikaa peruuttamaan: menin sen vierelle seisomaan kasvot takaosaa kohden ja lähdin itse kävelemään takaosaa päin - Konsta peruutti. Sitten käännyin itse nopeasti ympäri ja lähdin juoksemaan, jolloin ruuna heitti mukamas todella villinä päätä ja lähti juoksemaan mukana. Nauratti pojan innostus, se otti homman ihan tosissaan :D
 
Itse ratsastus sujui hyvin, menin kentällä pienessä vesisateessa alkuverryttelyn jälkeen avo- ja sulkutaivutuksia kaikissa askellajeissa, vähän pohkeenväistöjä ja laukanvaihtoja. Viileämmän sään ansiosta Konstalla oli enemmän omaa virtaa, ja se jopa yritti välillä esittää villiä (ts. maastossa alkukäyntien aikana viskaisi "villinä" päätään ja otti kaksi askelta ravia..). Ruuna tuntui rennolta ja suurimman osan ajasta myös hyvin yhteistyökykyiseltä. Lopuksi kävelin maastossa loppukäynnit ja hoitelin hevosen rauhassa pois + huolsin muut hoitotoimenpiteet. Koska olin tällä kertaa riippuvainen muiden kyydeistä, jouduin odottelemaan puolisentoista tuntia porukoiden autokyytiä ja sillä välin auttelin Minkkiä tekemään iltatallia. Päivä oli ihanan rentouttava ja hidastempoinen!
 
No, sitten tähän hetkeen. Olen siis nyt ratsastuksenopettajani luona vahtimassa hänen lapsiaan yön yli. Iltapäivällä käväisimme ratsastamassa Nean ponin Nelsonin, jolla kokeilin hypätä myös muutaman hypyn. Poni on kyllä ihan superkiva ratsastaa! Oma moottori siltä ainakin löytyy, sillä se on menossa eteenpäin ihan oma-aloitteisesti, mutta kuunteli kuitenkin koko ajan mitä ratsastaja pyysi. Oman istunnan kanssa oli kuitenkin oltava todella tarkkana, sillä meidän ratsastaja+ratsukko-yhdistelmä ei ollut kovin tasapainoinen (poni 134cm ja minä 174cm..), ja sen takia pienikin oma liikehdintäni näkyi ponissa selkeästi: jos esimerkiksi heilahdin, poni vaihtoi laukan. Tässä alla on videopätkiä verryttelystä, mutta kuten joka ikinen kerta aikaisemmin, kamerasta loppui jälleen akku juuri kun videoita olisi ollut kiva saada.. Eli varsinaisesta työskentelystä ja hyppäämisistä ei ole videoita ollenkaan. Tai itseasiassa on, tuo jälkimmäinen video on kuvattu juuri kun lähestyn estettä: ja kaksi askelta ennen ponnistusta kamera sammui. Tyypillistä? Yritän kuitenkin huomenna saada kameran mukaan ja tällä kertaa LADATUN akun kanssa..



Ja tiedän kyllä, että noissa ponivideoissa Nelson painuu useaan otteeseen kuolaimen alle, mutta se ei ole tässä se pointti :) Poni on vielä raaka ja sillä on huono kunto, joten se ei jaksa kantaa itseään kunnolla enkä sitä missään nimessä tuossa alkuvaiheessa edes vaatinut.
 
Tämä aamupäivä meni serkkuni ja hänen äitinsä kanssa toisella tallilla, kun kävin auttelemassa heitä heidän vuokrahevosensa kanssa. Kyseessä on todella sympaattinen suomenhevostamma Hunaja, jolla kävimme lopuksi serkkuni kanssa maastossa niin, että itse istuin satulassa ja Saara sitten satulan takana. Oli kyllä hauskaa! Mulla on matkasta kuvia kännykässä, mutta jostain kumman syystä en ole tajunnut, miten sieltä saa niitä kuvia ulos (jos joku tietää miten iPhonea käytetään?).. Eli jos joskus satun asian tajuamaan, laitan niitä kyllä teidän katseltaviksenne :)

10 kommenttia

  1. lähetä omaan s-postiin kuvat puhelimestas, ja sitten säpöstä tallennat ne koneelle (: Konsta on kyllä komea (:

    VastaaPoista
  2. Laitat vaan iPhonen koneeseen kiinni, ja sitten joko lisäät kuvat kuten normaalista kamerastakin (eli siihen tulee se valikko mitä haluaa tehdä, you know). Tai sitten menee omaan tietokoneeseen ja avaa sieltä iphonen kansiot.

    VastaaPoista
  3. Voi, tulipa ikävä ponia kun luin että kävit Läykässä! Kai sanoit Nipsulle terkkuja ;)

    VastaaPoista
  4. Mikä talli toi on mis ratsastat ponilla.

    VastaaPoista
  5. Saisit tulla kyllä munkin pikkuponia ratsastamaan! Tosin, se on kyllä vielä 10cm tuota Nelsonia pienempi :D

    VastaaPoista
  6. onks sul iphone??, eiii!!, missä se sun vanha ihana kännykkä on??? joo tiiän, me kommataa koko ajan näihi, mut ei voi mitää..

    VastaaPoista
  7. Toi Nelson eikö ollutkin 134cm? näyttää kokoistaan pienempi!:D

    VastaaPoista
  8. Hei mä näin sut sillon torstaina aika varmasti Jonnalla! :P oma hevonen siis sielä.. :)
    katoinkin et näytti ihan sulta! Tosin voipi olla, ettet se ollutkaan sinä, vaan joku muu, kun onhan tuolla noita ihmisiä käynyt aika paljonokin ratsastelemassa Jonnan liikutettavilla nyt. :)

    VastaaPoista
  9. Mitkä ratsastushousut sulla on tolla videolla? ihanat! :) ja ps.tosi hyvä blogi! :)

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat