#93: Viikonlopun kuulumisia

Teksti on kirjoitettu tänään päivällä, mutten saanut siihen silloin kaikkia kuvia ja julkaisen siksi vasta nyt.

Tajusin ihan vasta viime viikon lopulla, että nyt on todellakin tullut jo syksy! En tiedä miksi sitä on niin vaikeaa sisäistää, mutta talvi todella tekee tuloaan. Puiden lehdet ovat jo ihan keltaisia ja osa on tippunut maahan. Kaksi vuotta sitten Helsinki International Horse Show:n aikaan torstaina satoi ensilumet maahan Etelä-Suomessa - saa nähdä, miten tänä vuonna käy! Olisi kyllä kieltämättä ihanaa, jos tulisi oikein luminen ja kuiva talvi niin, että pelloille pääsisi ratsastamaan eikä sitä viimevuotista loska-aikaa olisi ollenkaan.

 

Viikonloppu sujui oikein leppoisissa tunnelmissa ja kieltämättä se oli yksi tapahtumarikkaimmista taas vähään aikaan. Sain kuulla pari loistavaa uutista hevostulevaisuutta ajatellen ja pääsin viettämään aikaa kavereiden ja sukulaisten parissa niin hevosten kanssa kuin ilman. Ja mikä parasta, koulusta ei tarvinnut stressata ollenkaan! Mulla on vielä tämä maanantai vapaata ja huomenna alkaa uusi jakso, joka on itseasiassa oikea loma-aika: maanantaina ja torstaina koulua on yksi tunti, tiistai ja keskiviikko sisältää kaksi oppituntia ja perjantait ovat aina vapaapäiviä. Pitää vähän miettiä sitä vaihtoehtoa, josko nyt etsisin jostain kunnollisia töitä koulun ohelle, kun aikaa on enemmän kuin normaalisti. Toisaalta hevosteluun jää myös entistä enemmän aikaa ja kerkeän alkaa suorittamaan autokoulua :)

 

Kertailen lyhyesti teille viikonlopun kuulumiset. Perjantaina alkuillasta meillä oli muutamia sukulaisia pienimuotoisesti juhlistamassa syntymäpäiviäni ja oli kiva jutella paremmin heidänkin kanssaan. Lähdettiin tuon valokuvauskilpailu-postauksen teon jälkeen Janitan kanssa Helsingin Namu-yökerhoon ja meillä oli oikein hauskaa. Kotiin saavuttiin vasta aamuyöllä, joten lauantaina nukuin pitkään ja tein kaiken rennosti ja kiireettömästi koko päivän ajan. Kävin mm. auttelemassa Neaa erikoisesteiden kanssa ja hienosti tyttö hyppäsikin ponillaan ensimmäistä kertaa vesimattoa!

Laava-tamma. Näiden kuvien laatu on nyt sitä maneesitasoa, joten älkää odottako suuria.

Anka ja kuskin istunta- ja ilmevamma :D

Anka

Aluksi suunnitelmana oli lähteä jo lauantaina Kouvolaan, mutta koska en saanut kyytejä fiksusti järjestettyä, siirtyi lähtö sunnuntaiaamuun. Suuntana oli siis kaverini Miljan omistama Suursuon Ratsastuskoulu, josta olenkin joskus viime keväänä täällä blogissa kertonut. Tarkoitus oli ratsastaa muutamalla hevosella, vaihtaa kuulumisia ja viettää mukavaa tallipäivää. Siinä kyllä onnistuttiin!

 

Aamuisen junamatkan jälkeen siivottiin Miljan kanssa muutamat karsinat vielä puhtaiksi ja sen jälkeen laitettiin Anka-niminen tuntiratsu kuntoon ja suunnattiin maneesiin. Osa Suursuon tuntiratsuista on mulle ennestään tuttuja, sillä ne asuivat aikoinaan Tahkolla, joten olin niillä päässyt ratsastamaan. Anka on tästä hyvä esimerkki - kilpailin sillä itseasiassa kahdet kilpailut viime syksynä ja taisinpa kerran sijoittuakkin? Kerkesin ratsastamaan tammalla puolisen tuntia ennen ratsastuskoulun tuntien alkamista ja vaihdoinkin hevosen Laavaan sen jälkeen. Tälläkin tammalla kisasin yhdet kilpailut viime syksynä. Nykyään se toimii Miljan toisena kilpahevosena tuntiratsun tehtävien ohella ja pari onkin kehittynyt huimasti viimeisen puolen vuoden aikana! Viime vuoden lopussa tamma hyppäsi hädin tuskin hallinnassa 90cm rataa ja viime kuussa ratsukko teki hienon debyytin aluemestaruuskisoissa.

 

Roope

Roope

Tää poni on kyllä niin kiva!

Roope ja taustalla näkyy peilistä Milja Sukan kanssa.

Roope pomppaa. Ei viitsitty tämän enemoää nostaa ponilla esteitä, sillä se väsyi loppua kohden.

Laavalla ratsastamisen jälkeen vietettiin hetki aikaa tallin kerhohuoneessa (ihanaa muuten, että tällaisia paikkoja on vielä talleilla!) ja suunnattiin sen jälkeen Mc Donaldsiin syömään ja siitä katsomaan Miljan perheen nelivuotiasta tammaa, joka on toisella tallilla väliaikaisesti. Käynti siellä jäi lyhyeksi, sillä meillä oli jo kiire rakentamaan esteitä maneesiin ja laittamaan seuraavia hevosia kuntoon.

 

Loppuilta menikin hypätessä: itse menin aivan mahtavalla Roope-ponilla ja Milja kuusivuotialla Damaskus-ruunallaan. Roope oli kuulemma ollut villi ja pudotellut pikkulapsia alkeistunneilla hypätessä/pelästyessään, mutta vaikka ruunalta olisi vauhtia riittänyt, oli se todella kiva ratsastaa. Se toimi niin kuin pyysi ja sopii sen vuoksi varmasti loistavasti ratsastuskouluun hyväksi opetusponiksi vähän kokeneemmille ratsastajille. Rakennettiin maneesiin innaritehtäviä: ristikko-okseri sekä pienempi pysty-isompi pysty-pienempi pysty-isompi pysty-pienempi pysty -linja. Näiden lisäksi diagonaalilla oli yksi verryttelyesteenä toiminut pysty.



Laava

Anka

Anka

 

Roope. Tässä näkyy tää viiden innarin linja, jossa joka toinen oli isompi ja joka toinen pienempi.

Roope, on kyllä maailman suloisin poni!

Milja hyppää Sukalla ristikko-okseri-innaria.

Roope ihmettelee pienempää kaveriaan. Eikö ookkin hieno tuo huopa ;)

Kauhee selittäminen. Kun lopetin Roopen kanssa, pääsi Milja vasta kunnolla hyppäämään Sukalla. Tässä kuvassa
varmaan neuvon jotain tai havainnollistan jotakin Miljan tekemää asiaa, kun kerta sillä on niin hyvä ilme :D

Roopelle ei nostettu esteitä juuri 90-100cm isommiksi, sillä poni ei ollut luultavasti tottunut tällaisiin tehtäviin ja muutenkin vähän liian ison ratsastajan kanssa ne olivat sille varmasti tarpeeksi haastavia ilman turhaa nostamista. Ponilla oli aluksi vaikeuksia tulla ensimmäiselle esteelle sopivaan kohtaan, sillä se on kuulemma tottunut lähtemään hyppyihin vähän mistä sattuu. Kun sopiva ponnistuspaikka löytyi, helpottuivat tehtävät luonnollisesti. Tällainen innarijumppa on siinä mielessä myös hyvä, että se pakottaa hevosen ponnistamaan oikeasta paikasta aina seuraavaan hyppyyn ja säilyttää yleensä tasaisen rytmin. Milja sen sijaan hyppäsi okseria lopuksi 130cm korkuisena ja Sukka-ruuna sai hyvää jumppaa.

 

Olin kotona vasta puoli kahdentoista aikaan, sillä Kouvolassa venähti aika odotettua pidemmäksi ja junamatka vei vielä puolisentoista tuntia. En selitä sen enempää, sillä mulla on kiire ratsatsamaan Jonnan Mörri-hevonen. Yritän saada jotain syksyisiä hevoskuvia teille jossain vaiheessa tätä viikkoa, katsotaan miten onnistun! :)