lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 21. luukku - esteratsastajako?

Joulukalenterin 21. luukku aukeaa jälleen pienen pohdinnan merkeissä. Yritän tällä kertaa tiivistää ajatukseni mahdollisimman tiiviiksi, jotta jokainen jaksaisi lukea postauksen loppuun asti. Nyt on muuten enää kolme yötä Jouluun - jee!
________________
 
Ajattelin kirjoittaa teille tänään siitä, miksi olen juuri esteratsastaja ja millainen matka tätä varten on kuljettu. Olen käynyt läpi ratsastusharrastukseni aikana muutaman eri vaiheen sen osalta, mikä laji on mielestäni ollut kiinnostavin. Ratsastettuani muutaman vuoden ajan lajikseni valikoitui esteratsastus, sillä kuten varmaan kaikki aloittelevat ratsastajat, myös minä pidin vauhdin hurmasta ja "isojen" esteiden ylittämisestä. Pääsinkin melko kokemattomana ratsastajana mukaan estevalmennusryhmään ja hyppäsin normaalin ratsastustuntini lisäksi valmennuksissa kerran viikossa poneilla.
 
Siirtyessäni yläasteelle aloin kasvamaan pituutta nopeasti, jonka seurauksena (ilmeisesti) polveni kipeytyivät välillä todella rajusti. Jouduin käymään useaan otteeseen lääkärissä ja ongelmaan haettiin ratkaisua muun muassa fysioterapiasta. Välillä polveni kipeytyivät niin pahasti, etten yksinkertaisesti pystynyt menemään lyhyillä estejalustimilla. Samoihin aikoihin aloin kiinnostumaan kouluratsastuksesta ja kun löysin lupaavalta kuulostavan ratsastuskoulun, päätin lopettaa estevalmennuksessa ja siirtyä toiselle, koulupainotteiselle tunnille Equstomiin. Vuosi taisi olla 2009 tai 2010.
 
Kuvituskuvina toimii tällä kertaa Susannan ottamat kuvat viikon takaa. Kiitos hänelle ja samalla suuret pahoitteluni
kuvien hienosta muokkauksesta, olin hieman laiska.. :D
En aiemmin ollut nauttinut kouluratsastuksesta, sillä en tajunnut sen pienimpiä hienosäätöjä tai ratsastajan kehonhallintaan ja istunnan muokkaukseen liittyviä asioita. Equstomin myötä opin aivan valtavasti juuri näistä asioista ja katseeni avartui aivan kaikelle muullekin ratsastukseen liittyvälle. Halusin oppia yhä lisää istunnasta ja sillä vaikuttamisesta. Enää mua ei niinkään kiinnostanut tehdä "hienoja temppuja" kuten avoja tai sulkuja, vaan nimenomaan hioa sitä yhtä volttia tai pysähdystä vielä paremmaksi.
 
Vuodet kuluivat ja olin startannut valtavasti enemmän koulukisoja kuin mitä koskaan ajattelin starttaavani. Esteratsastus oli jäänyt enemmän taka-alalle, muttei koskaan kokonaan pois: kävin esimerkiksi Tahko Areenalla hyppäämässä enemmän ja taisin jossakin vaiheessa jatkaa estevalmennuksissa Solbackassa. Aloimme etsimään mulle omaa tai ylläpitohevosta vuoden 2011 syksyllä ja tähän mennessä olin taas hieman kahden vaiheilla - esteitä vai koulua? Halusin hevosen, jonka kanssa voisin tehdä molempia: varma 110-120cm luokkien hyppääjä ja peruskivaliikkeinen helppojen koululuokkien hevonen.
 

 
Kaverini pitivät mua jo ennen Kaprin tuloa "täysin kouluratsastajana" ja olettivat mun ostavan hevosen, jolla pääsisin kisaamaan enemmän koulua. Vähitellen kiinnostuin jälleen esteistä ja elättelin toiveita siihen suuntaan.
 
Kun pihalle kurvasi marraskuussa nuori estehevostamma, oli lajivalinta vähän kuin päätetty puolestani. Aloin treenaamaan hiki hatussa esteratsastusta aivan perusjutuistä lähtien, kuten nuorten kanssa tulee toimia. Tämä oli oikeastaan hyvä kohta mulle parantaa omaa perusratsastustani esteillä ja hankkia estesilmää, jonka ansiosta pystyn nyt toimimaan esteillä kuten toimin. Polvikipukaan ei ollut enää paha, joskin talvella se oireili vähän ja kävin edelleen silloin tällöin fysioterapiassa.
 
Palattuani Hollannista kotimaahan olin puolen vuoden ajan vähän kuin välimaastossa tietämättä, mitä tehdä: etsimme koko ajan omaa hevosta, mutta en päässyt juuri hyppäämään satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Tiesin kuitenkin haluavani estehevosen, sillä Kaprin kanssa olin saanut varman tunteen siitä, mitä haluan ratsastajana tehdä: hypätä kilpaa. Kun Champ saapui mulle, olin jälleen vähän samassa tilanteessa kuin aikoinaan Kaprin kanssa ja aloitin kaiken niin sanotusti uudestaan, rakentaen hiljalleen omaa osaamistani uuden hevosen kanssa.
 

 
Yhä edelleen mulla on aikoja, jolloin innostunut palavasti kouluratsastuksesta ja keskityn siihen todella kovasti. Etenkin Jonnan aloitettua jälleen valmentajanani sain uuden innon treenata ihan perustyöskentelyä ja panostaa esteilläkin enemmän flatworkiin. Se tunne on vaan niin mahtava, kun pienen korjauksen avulla saa hevosesta esiin jotain vielä enemmän.
 
Mikä on teidän lajinne? Miksi?

34 kommenttia

  1. Ehdottomasti kouluratsastus ja vaikka ratsastukseen ei kuulu mutta ajaminen harraste mielessä! Esteitä haluaisin kovasti hypätä mutta muutamat pienet tapaturmat on saanut minut epävarmaksi esteillä. Pitäisi varmaan saada joku luotta poni, hevonen alle jolla vois taas mennä pientä! En haluaisi korkeeta, mutta onhan sen kouluratsastajankin hyvä mennä esteitä välillä!:)

    VastaaPoista
  2. Heh, itse en ole lajivalintaa tehnyt, kun en osaa päättää :D Siispä kisaan molemmissa lajeissa kans. tasolla ja mulla on 2 heppaa, kumpikin eri lajiin. Valinnan tekeminen olisi tosi vaikeaa, kun hyppäämisessä on "sitä jotain", mutta toisaalta taas kouluratsastuskin on äärettömän palkitsevaa, kun hevonen kehittyy, oppii vaikeampia liikkeitä ja koko liikkuminen nousee pykälittäin paremmalle tasolle. Toivottavasti mun ei ihan heti edes tarvitse valita vain toista, sillä tällä systeemillä oma ratsastustaito kehittyy monipuolisesti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi olis kyllä niin kivaa, jos olisi rahaa/aikaa pitää molemmissa lajeissa kansall.tason hevoset! Näin mäkin tekisin, jos olisin rikas ja hyvässä mallissa opiskeluiden kanssa :)

      Poista
    2. Ajallisestihan tää tosiaan vaatii aika paljon panostusta, mutta ainakin lukio-opiskeluiden ohella saan aikataulut pelittämään. Eikä onneksi tarvitse mikään megarikas olla, jos hepat ei ole omia ja kun tallivuokrat on täällä keski-suomessa aika matalat :)

      Poista
  3. Itsellä oli pitkään sama ongelma: en vain osannut valita koulun ja esteiden väliltä. No, vältin valinnan ja tällä hetkellä harrastan kenttää :)

    VastaaPoista
  4. Tämä luukku oli tosi kiva!(:
    Mun laji on enemmänkin kouluratsastus, lyhyesti tiivistettynä siksi, että on ihanaa saada haasteita näyttämään hevonen ja itse hyvältä ilman että kukaan huomaa minun niin tekevän :) tarkoitin siis tuolla sitä apujenkäytön näkymättömyyttä ja varsinkin istunnalla vaikuttamista. Se onnistumisen tunne, kun joku onnistuu niin täydellisesti ja kaikki on mahtavaa! :) kuitenkin ihan vaan monipuolisuuden vuoksi tykkään käydä myös kisailemassa pikkuluokkia 60-70cm :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä esteratsastaja taitaa myös sileän työskentelyn, joten vaikka luen itseni esteratsastajaksi on myös säännölliset koulutunnit tärkeitä. :D

    VastaaPoista
  6. Tuossa toisessa ratsastuskuvassa, toi takana oleva valkonen poni näyttää ihan Pinjan Lilliltä! :D Ja mun lajinon enemmän kouluratsastus ;)

    VastaaPoista
  7. tykkään sekä kouluratsastuksesta että hyppäämisestä. mutta kerran tuli kokeiltua maastoesteitä ja sille tielle ollaan jääty, enkä kyllä kertaakaan ole katunut! kenttäkisoissa molemmat lajit ovat tärkeitä ja molempia pitää treenata. tietysti ne maastoesteet ovat piste i:n päälle ;) eikä tarvitse valita yhtä lajia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, mäkin haluaisin kokeilla kenttää ensi kesänä :)

      Poista
  8. Kiva postaus. :) Itse treenaan säännöllisesti molempia lajeja,mutta esteet on se mun juttu. Molemmissa lajeissa myös kisailen,mutta koulun suhteen ei niin vakavasti ja ilman suuria odotuksia. Esteillä taas on oikeasti halu nousta ylöspäin. Niin ja kenttäratsastus, yhdet kisat startattu ja maastoesteitä rakastan!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. esteet on kyllä tosi kivoja, vaikkei koulu paljoa häviä ;)

      Poista
  9. Ehdotommasti kouluratsastus !:) Tod.näk olisin vieläkin 'esteratsastaja'', jos en olisi saanut ratsastaa muutama vuosi sitten osaavalla kouluhevosella. Siitä se sitten lähti ja nälkä kasvaa syödessä. Nykyään en hyppää enää ollenkaan ja nyt minulla on oma kisahevonen ja nuoria kouluhevosia kasvamassa pari kpl.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivottavasti nuorista tulee hienoja kouluheppoja :)

      Poista
  10. Haluaisin kovasti esteratsastajaks, vaikka en sitä osaakkaan. Tarvisin koulutusta, eikä mulla omaa heppaa edes oo, että haaveisiin varmaan jää että musta tulis joskus hyvä esteratsastaja.

    VastaaPoista
  11. Mun laji on myös ehdottomasti esteratsastus, se on niin ihanaa kun saa mennä kovaa ja hypätä isoja esteitä. Myös hevonen vaikuttaa lajivalintaan, mutta estevalmennuksissa minulla on allani nuori hevonen joka hyppäisi minkä tahansa esteen vaikka takaperin, mikäli itse pysyn hereillä. En vähättele kouluratsastusta, mutta esteet ovat vain minun lajini

    VastaaPoista
  12. ♥Ehdottomasti esteet♥ En välillä kestä noita kouluratsastuksen hienosäätöjä :D

    VastaaPoista
  13. Kenttäratsastus! Tarpeeks huono kaikessa ja tyhmänrohkee niin kenttä on oikee laji ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no just senni oo hiljaa :D tarpeeks hyvä kaikessa!!

      Poista
  14. Esteratsastus, koska rakastan vauhtia ja isoja esteitä. Ja sellaisia olen hypännytkin :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. esteratsastus ei onneksi ole aina sitä kovaa vauhtia, muuten itseäkin hirvittäisi.. :D

      Poista
  15. Maastoilu! Rakastan laukata metsässä tai pellolla niin kovaa kun heppa haluaa!

    VastaaPoista
  16. Koulu tietysti, ennen olisin sanonnut että esteet mutta pari pahaan loukaantumista ja onnetomuutta vei halun esteiltä (noh esteitä tulee mentyyn jos saan alle pienen ja varman ponin).Mutta kun olen näin laaja hevosharrastaja niin täytyy sanoa et raviurheilusta monte on viennyt sydämmen.Auseissa aikaa on tullut vietettyyn paljon hevoseten kanssa ja sieltä taas tuli palava halu länkkään (eritoten se se sikäläinen stock tyyli eli karjan hallinta hevosella) ja tietty laukkahevosilla ratsastaminen on niin kivaan. Tästä vois vetää johtopäätöksen et rakastan moni puolista heppailua ehkä eritoten sitä et jotta saa hoitaa joka sitä isoa hevosta tai sitä hellyydenkipeää pikku ponia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä huomio, että ei tarvitse valita mitään yhtä tiettyä lajia vaan voi pitää kaikkea kivana! :)

      Poista
  17. Kouluratsastus ehdottomasti! Vaikkakin rakastan sitä "vapauden" tunnetta kun ylittää 100cm esteen, on kouluratsastuksen vääntö silti minun mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sama vähän täällä, tosin silti hieman enemmän puollan esteitä ;)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat