Joulukalenterin 7. luukku - Miten aloitin bloggaamisen?

 

Bloggaaminen on noussut viimeisten vuosien aikana trendiksi, joka tuntuu leviävän päivä päivältä yhä laajemmalle alueelle eri lajien keskuuteen. Aloittaessani bloggaamisen vuonna 2011, oli hevosbloggaajia Suomessa vain kourallinen ja suosituimmissa blogeissa ehkä satakunta lukijaa. Puhun nyt puhtaasti hevosbloggaamisesta, sillä lifestyle- tai muotiblogimaailma on itselleni täysin vieras ulottuvuus. En ole koskaan löytänyt tuota puolta lukemistooni, mikä on osaltaan sekä hyvä että huono asia oman bloggaamiseni kannalta.

 

Olen aina ollut ihminen, joka kiinnostuu uusista ilmiöistä ja tarttuu niihin kiinni nopeasti. Aikoinani toimin ahkerasti tallini.fi-sivustolla sekä erilaisten virtuaali- ja vihkotallien parissa. Saatoin toteuttaa varsin isotöisiäkin projekteja, joihin uhrasin tunteja koulunpäivien jälkeen. Hyvin usein - oikeastaan lähes aina - projektit kuihtuivat kasaan muutaman viikon jälkeen, jonka jälkeen aloitin jotain uutta. Jos minun pitäisi heittää tähän jokin luku perustamieni tallien määrästä, voisin arvella sen olevan yli viidessäkymmenessä.

 

Nämä kuvat ovat aivan blogin alkuajoilta, kun ratsastin paljon erilaisia hevosia niin ratsastuskouluissa kuin yksityistalleilla.

Syksy 2012 ja Cyra, jota ratsastin lähes päivittäin syksyllä/alkutalvesta siihen asti, kunnes ostin Champin.

Bloggaaminen oli siis varsin selkeä jatkumo kaikelle muulle vaikuttamiselle internetin verkostoissa. Muistan löytäneeni ensimmäiset blogit hevostalli.netistä, jonka jälkeen jäin kiinnostuneena selailemaan muiden töitä ja kuvittelin itseni kirjoittajana omassa blogissani. Ei mennyt montaakaan päivää, kun perustin ensimmäisen oman blogini: Aadan hevoselämää. Olin seitsemäntoistavuotias lukiolaistyttö, jonka elämä pyöri hevosten ja kavereiden ympärillä. Saman vuoden kesällä olin kokenut elämäni ehkä mullistavimman kokemuksen työskennellessäni Belgiassa Stephex Stablesilla ja muutama viikko blogin perustamisen jälkeen sain ylläpitohevosen itselleni. Ilmoitin myös varsin pian hyvin selkeästi, että aion lähteä myös seuraavana kesänä töihin ulkomaille.

 

Käsittääkseni näiden seikkojen vuoksi blogiani alkoivat seuraamaan monet ihmiset yllättävänkin nopeasti. En osannut kirjoittaa kovin hyvin tai ainakaan en jaksanut silloin panostaa teksteihini. Postaukset olivat yleensä hyvin tilannesidonnaisia ja tehty pelkästään fiilispohjalta, mikä näkyi hyppelehtivänä ajatuksenjuoksuna. Ratkaiseva tekijä oli kuitenkin se, että pidin bloggaamisesta: nautin siitä, että sain kirjoittaa asioita ylös ja olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Nautin siitä, että sain jakaa elämääni muille niissä rajoissa, jotka itse määrittelin. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen bloggaaja on jollakin tasolla "parrasvaloissa viihtyjä", sillä kukaan ei kirjoita julkista blogia pelkästään itseään varten. Tästä voin lyödä vaikka pääni pantiksi.

 

Kesä 2010 muistaakseni, entinen erittäin pitkäaikainen hoitohevoseni Sjamira.

Tampereen hevosmessut 2012, entinen ylläpitohevoseni Königs Kapris KS.

Olin aivan varma, että lopetan bloggaamisen muutaman kuukauden sisällä blogini perustamisesta. Lukijamäärä kuitenkin kasvoi siihen tahtiin, että kiinnostukseni bloggaamiseen säilyi koko ajan yllä ja kasvoi kasvamistaan. Tutustuin muihin bloggaajiin, joilta sain vertaistukea ja joiden töitä (bannerit, tekstit, ulkoasut, ajatukset) ihailin suunnattomasti. Monet näistä bloggaajista ovat edelleen saman asian parissa ja inspiroivat itseäni kokeilemaan uusia asioita sekä kehittämään vanhoja. 

 

Mihin ollaan tultu? Käynnissä on neljäs vuoteni bloggaajana: kirjoitan blogiani suuremmalla innolla kuin koskaan aikaisemmin ja olen saanut tutustua suureen joukkoon mitä erilaisimpia ihmisiä, joista muutaman kanssa olemme viettäneet aikaa enemmän ja voin kutsua heitä pyyteettömästi kavereikseni. Nautin bloggaamisesta, vaikka se tuo mukanaan myös negatiivisia puolia, kuten asioideni puimista muilla alustoilla kuin täällä blogissani. Kahden suomalaisen hevosblogiportaalin myötä tuntuu välillä, että monet näkevät tilanteen lähinnä kilpailuna siitä, kenen blogi tai portaali on toista parempi. Mielestäni tämä lähestymistapa on täysin väärä. En itse bloggaa kenenkään portaalia varten, vaan itselleni ja lukijoilleni. Molemmissa portaaleissa on kavereitani ja tunnen lähinnä valtavaa tsemppaushenkeä molempia portaaleja kohtaan, huolimatta siitä, kuka keksii parempia ideoita ensin. Yhteishenki on päivän sana, se pitäisi monen muistaa.

 

Miksi juuri sinä aloit seuraamaan blogiani? Tai miksi aloitit itse bloggaamisen?