maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukalenterin 8. luukku - Unelmieni hevonen

 
 
Tämä postaus ei ole osa Unelmien-sarjaa, jossa olen kertonut vitsikkääseen sävyyn erilaisista hevosalan ihmisistä ja ilmiöistä. Tämän päivän joulukalenteriluukun takaa paljastuu nimittäin omia mietintöjäni siitä, millainen olisi unelmieni hevonen - jos sellainen joskus sattuisi kohdalleni.
 
Pienenä tyttönä haaveilin monen muun tapaan kauniista arabialaisesta täysiverisestä, jonka lumenvalkea harja hulmuaisi vihreää niittyä vasten sen laukatessa kohti auringonlaskua. Kliseistä kyllä, mutta niinhän jokainen pieni tyttö on varmasti ajatellut jossakin vaiheessa elämäänsä. Nyt kun menossa on viidestoista ratsastusvuoteni, on pääkoppaan kertynyt enemmän näkemyksiä siitä, millaisen hevosen haluaisin itselleni, jos sellaisen voisin pienistä palasista itselleni koota.
 
Ensimmäisenä täytyy painottaa, että haluaisin terveen hevosen. Tervettä hevosta kun ei yksinkertaisesta ole: jokaisesta hevosesta löydetään aina jotain, jos etsitään kunnolla. Tähän pätee mielestäni hyvin sanonta "tieto lisää tuskaa", josta kirjoitin aiemmassa joulukalenteriluukussani. Unelmieni hevonen olisi kuitenkin aina terve, eikä sen eläinlääkärikuluihin menisi perusrokotuksia ja raspauksia lukuunottamatta juuri ollenkaan rahaa. No, tässä vaiheessa jokainen voi jo ymmärtää, miten utopistinen tämä unelmien hevoseni onkaan.
 
 
Unelmieni hevonen voisi näyttää tältä, mutta eri värisenä! Tällaiset hevoset ovat silmääni niitä kaikista kauneimpia.
Haluaisin, että hevoseni on luonteikas. Champin kaltaisen hevosen kanssa elettyäni voin todeta, että ajatus pystyynkuolleesta tai muuten luonteettomasta hevosesta saattaa jopa hirvittää. En tarkoita vihaisia tai hermoheikkoja yksilöitä, vaan sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita ympäristöstään ja oikeasti kykenevät vuorovaikutukseen omalla tavallaan ihmisten kanssa. Champ on hyvä esimerkki eläväisestä hevosesta, sillä se seuraa kiinnostuneena ympäristöään ja esimerkiksi hoitotilanteissa puuhastelee hoitajan mukana kaikenlaista. Välillä tämä on liiallisuuksiin mennessään ärsyttävää, joten hevosen käsittelijän tulee osata asettaa hevoselle selkeät rajat siihen, mitä asioita se voi tehdä ja mitä ei.
 
Rehellisyys on yksi piirre hevosessa, jota arvostan toden teolla. Se näkyy parhaiten ratsastuksessa: hevonen yrittää parhaansa ja antaa ratsastajalle anteeksi pienet virheet tai ei ota kauheasti itseensä suuremmista virheistä, jotka ratsastaja yrittää toistoissa korjata. Jotkin hevoset ovat esimerkiksi todella herkkiä kieltämään tilanteissa, joissa ratsastaja ei tuo hevosta täydellisesti esteelle ja tämän jälkeen eivät hyppää edes hyvistä paikoista. Unelmieni hevonen ei olisi mikään automaatti, mutta se antaisi virheitä anteeksi ja toimisi niin, että sen kanssa olisi turvallista opetella paremmaksi ratsastajaksi.
 
Jos ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..
 
Tasoltaan unelmieni hevonen olisi itseäni paljon kokeneempi sekä koulu- että esteratsastuksessa. Champ on mulle aivan täydellinen estehevonen, mutta kouluratsastusta ajatellen sen ratsastettavuus on niin vaiheessa, etten voi edes kuvitella osallistuvani sillä kilpailuihin sen lajin parissa. Jos saisin valita, olisi hevosella kilpailtu vaativia koululuokkia yli 60 prosentin tuloksilla. Tällöin voitaisiin olettaa, että hevosella on tarvittavat ominaisuudet koota itseään jo vähän enemmän ja mahdollisesti suorittaa oikean ratsastajan kanssa vaativampiakin tehtäviä kunnolla. Esimerkiksi Champin kanssa pystyn kyllä heittämään sarjavaihdot joka kolmannella, tekemään piruettilaukkaa muutaman askeleen takaosakäännösmäisesti ja laukkaamaan vastalaukassa melkein kymmenen metrin voltin, mutta ne ovat vain "temppuja" ja kaukana siitä, mitä kouluratsastuksessa halutaan.
 
Ja jos saan alkaa toivomaan kuuta taivaalta, lisäisin listaan vielä toiveen hevosen värityksestä: rautias hevonen isolla läsillä ja neljällä pitkällä sukalla. Häntä ja harja olisivat paksut ja vähän lainehtivat, aina silkkisen sileät ja hyvin hoidetut. Hevosen karva kiiltäisi päivästä toiseen kilpaa auringon kanssa, eikä sitä tarvitsisi koskaan klipata - edes talvisin! Mutta kuten sanottu, oma hevonen on aina se kaikista tärkein ja parhain. Champ on mulle kultaakin kalliimpaa ja en voisi kuvitella elämää jonkun toisen hevosen kanssa. Pitää siis olla enemmän kuin onnellinen tästä tilanteesta!
 
Millainen on sinun unelmien hevonen?

12 kommenttia:

  1. Tää postaus on kun suoraan mun näppäimistöltä :D etenkin viimeisen kappaleen kuvaukset osuu ja uppoaa, rautiaat sukkajalkaiset läsipäät - nam!

    VastaaPoista
  2. Muuten samoilla linjoilla mutta ruunikko tai musta ja ei läsiä :)

    VastaaPoista
  3. Itse lisäisin vielä listaan sen varmuuden, että tällainen vähän arempi ratsastaja uskaltaisi nauttia kahdestaan hevosen kanssa maastoilusta ja voisi luottaa täysin hevoseen, että päästään vielä hengissä takaisinkin tallille! :D

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva postaus :) Aika samanlainen olisi minunkin unelmien hevonen, hyvä koulutustaso este ja koulupuolella, opettavainen ja kiltti, mutta ei kovinkaan isoja metkuja tekevä ja värillä ei olisi kauheasti väliä, vaikka olisihan rautias läsipää hieno! :)

    VastaaPoista
  5. Rautiaat läsipäät on parhaitaa !!!!! ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä