perjantai 19. kesäkuuta 2015

#565: "Mun ei täydy, vaan mä saan"

Olet varmasti joskus törmännyt sellaiseen hevosenomistajaan, joka jatkuvasti valittaa siitä, miten tallille on pakko lähteä tai miten jokin hevosiin liittyvä asia on pakko tehdä. On pakko putsata varusteet, kävelyttää hevosta vapaapäivinä tai jättää kavereiden kanssa tekemiset väliin siksi, että hevonen on hoidettava. Mä ainakin olen ja voin kertoa, että jokainen kerta se särähtää korvaani.
 
Hevosen omistajan elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, se on fakta. Pitkien työpäivien jälkeen on välillä todella tuskaista raahautua kylmään ja märkään vesisateeseen vain todetakseen, että hevoselta on irronnut kenkä. Lukemattomia kertoja olen joutunut ohittamaan kavereideni kutsut ja muut hevosettomien ystävieni järjestämät tapahtumat vedoten siihen, että hevonen vaatii päivittäistä huolenpitoa. Välillä tuntuu, ettei monet ystäväni edes ymmärrä hevosen tuomaa vastuuta ja sen kanssa puuhasteluun kuluvaa aikaa. Mutta se on asia erikseen, nyt ei ole kyse tästä.

Viime vuoden kisoista, c. Pinja Vallenius.

Kyse on asenteesta. Vaikka mulla olisi pitkiä päiviä ja hevosen vuoksi yöunet saattaisivat jäädä joinakin öinä vain muutamaan tuntiin, en mä silti halua ajatella, että tätä on pakko tehdä. Eihän sitä ole! Niin kuin Elastinen hyvin eräässä laulussa toteaa, mun ei täydy, vaan mä saan. Saan ratsastaa ja ennen kaikkea saan omistaa omasta mielestäni maailman ihanimman hevosen. Saan viettää sen kanssa aikaa ja saan hoitaa sitä parhaani mukaan. Moni ihminen olisi äärettömän onnellinen siitä mahdollisuudesta, joka meille hevosenomistajille siunaantuu.
 
Yleensä silloin, kun jotain on jo saavuttanut, tälle etuoikeudelle sokeutuu. Vasta siinä vaiheessa, kun etuoikeudensa menettää, huomaa sen, mitä kaikkea se on tuonut elämään. Osaat arvostaa esimerkiksi juuri hevosen omistamista kokonaisuudessaan vasta sen jälkeen, kun olet sen kerran kokenut alusta loppuun saakka. Ennen omistajuutta et ehkä ole tiennyt jokaista vastaantulevaa iloa ja murhetta, joten silloin arvostus on ollut enemmänkin haaveilua, pilvilinnojen piirtämistä. Jälkikäteen kaikkea osaa katsoa laajemmasta perspektiivistä ja olla kiitollinen niistä päivistä, joita on hevosensa kanssa saanut viettää.
  
 
Pointtini on se, että meidän hevosharrastajien pitäisi olla kiitollisia kaikista niistä hetkistä, joita saamme hevosten kanssa viettää - olivat ne sitten omia hevosia tai eivät. Jos harrastus tuntuu pakkopullalta, kannattaa oikeasti miettiä, pitäisikö siitä hetken taukoa. Kaikkea ei tarvitse tehdä ja kaikesta ei aina tarvitse tykätä. Joissakin elämäntilanteissa ennen niin rakas harrastus saattaa muuttua jopa negatiiviseksi asiaksi, jolloin tekeminen muuttuu pakonomaiseksi. Pieni paussi voi tuoda erilaista perspektiiviä elämään ylipäätänsä. Se ei ole väärin, jos innostus hevosiin joskus lakkaa. Mutta se, että ratsastus tai hevosten kanssa puuhasteleminen muuttuu pakonomaiseksi ja sitä jankkaa muille toistuvasti, syö myös muiden lähellä olevien ihmisten intoa omaan tekemiseensä.
 
Mutta onneksi oma innostukseni ei ole vähentynyt yhtään! Meillä oli Champin kanssa ihana kouluvalmennus viime viikolla, josta sain pitkästä aikaa videomateriaalia. Olin unohtanut tuttuun tapaani ladata kameran ja kuvaaja yritti noin kolmen minuutin akunkestolla saada tallennettua jotain materiaalia muistikortille. Tein videoista koosteen, mutta juuri tuon materiaalin vähyyden vuoksi tunnin aiheet hyppivät aika lailla laidasta laitaan. Oikeastaan kaikki pätkät alun laukkaa ja ravia lukuunottamatta on kuvattu ihan tunnin loppuosasta.
 
 
 
Champ oli aluksi vähän väsähtäneen oloinen, mutta loppujen lopuksi se oli jälleen parempi kuin koskaan. Jonna tiivisti hyvin valmennuksen annin tuossa viimeisessä videoklipissä: "Kun se on ollut aiemmin vähän kova ja hapan, niin sitten se näyttää jotenkin tosi hassulta, kun se on tyytyväinen ja kaikki näyttää ehkä helpolta. Sitten sitä olettaa, että se on ihan kilometrin pohkeen takana. Mutta ei se kuitenkaan ole, koska jos se olisi pohkeen takana, ei se tekisi tuollaisia siirtymisiä. Se on vaan kuuliainen ja avuilla. Hämmentävää."
 
Ihanaa Juhannusta kaikille! :)

36 kommenttia:

  1. Tulihan se ''varo ettei tuu liian alas niskasta'' ja ''nyrkit pystyssä'' sieltä valmentajaltakin ;) Johan näyttää paremmalta teidän meno tässä valkussa kuin jokun aika sitten julkaisemassasi videossa itsenäisestä koulutreenistä! :) Wau, valmentajat saa kyllä ihmeitä aikaan! Kiva tällanen kouluvalmennusvideo pitkästä aikaa näin pikkutarkan koulujyystäjän näkökulmasta! Btw noi grip-housut on niiin ihanat, pakko tilata itekkin!

    Hyvää juhannusta teillekin, mälsästä säästä huolimatta...!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten oon monesti sanonut: tarviisin aina sen koutsin sinne kentän laidalle karjumaan ohjeita ;)

      Kiitos samoin sulle!

      Poista
  2. Kyllä mun mielestä hevosen omistajalla on välillä oikeus valittaakin, ei se tarkoita etteikö olisi kiitollinen tai etteikö sitä rakastaisi. Myönnetään ettei tietenkään joka päivä jaksaisi positiivisella mielellä mennä tekemään tallitöitä tai sateella käydä hevosta taluttamassa kun sillä ei voi ratsastaa. Mä arvostan niitä jotka pystyy asennoitumaan niin myönteisesti niihin epämiellyttäviinkin asioihin. Tietty jos jatkuvasti tympii käydä tallilla niin sitten kannattaa harkita onko se oma hevonen sittenkään paras vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mä yritinkin sanoa, että jokapäiväinen tympiminen on ikävää. Jokaisella saa olla huonompia päiviä, ei se ole mielestäni väärin :)

      Poista
  3. Hmm, tarkoitatko että korvaasi särähtää jo se jos joku sanoo että hänen "pitää liikuttaa hevonen"? Kun eihän se tarkoita sitä että henkilö kokisi sen taakkana :D Kun harvemmin kukaan sanoo esim kaverille joka on suunnitellut että en pääse koska saan ratsastaa hevoseni XD Mut hyvä postaus ja sai ainakin minut miettimään asiaa ja tuli kyllä heti mieleen että pitää käydä kommenoimassa :) Hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tarkoitin enemmänkin, että se on ikävä velvollisuus ja se koetaan taakkana. Sanamuodolla ei niinkään ole merkitystä :)

      Kiitos sulle myös! :)

      Poista
  4. Niin totta, pysytään kiitollisina koska meillä on paljon ♥

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus ! Aijemmin hevosettomana saivat ihmisten valitukset pakonomaisista velvollisuuksista hoitaa hevosensa hiukan jopa vihaa pintaan. Nykyään sitä vaan nauttii omastaan, antaa muiden valittaan. Oma hevonen on suuri etuoikeus !

    VastaaPoista
  6. Täyttä asiaa! Kyllä näin kahden hevosen omistajana tulee niitä päiviä, kun "pitää lähteä tallille", mutta kyllä se kuuluu asiaan. Itse sen tietää, että sitä saa tehdä ja pakko ei olisi, jos ei haluaisi. Vaikka joskus väsyttää ja tulee semmoinen olo, että hevoset ovat jossain määrin taakka, niin silti eihän ne sitä ole. Oma valinta on hevoset omistaa ja kuitenkin aina pohjimmiltaan muistaa, että sitähän sitä haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Oma valintahan tämä harrastus on :)

      Poista
  7. Hyvä teksti! Tää kaikki on täyttä asiaa, ja voin niin hyvin samaistua tuohon, ettei kaverit ymmärtäisi miten paljon hevonen tuo vastuuta ja että siitä pitää huolehtia. Mutta oman hevosen hankintaa ei kannata katua, koska se huomaamattaki opettaa ihan hirveesti asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettaa todellakin ja ihan kaikilla elämän osa-alueilla :)

      Poista
  8. Hyvä postaus!
    Itse en omista hevosta tai minkään näköistä lemmikkiä. Olen aina pienestä asti toivonut saavani koiran tai kissan yms. mutta fakta taitaa olla se, etten tule saamaan mitään eläintä ennen, kun on mahdollista muuttaa pois kotoa. Sitten välillä katsoo vierestä, kun joku lähtee kiroten lemmikkinsä kanssa lenkille. Silloin hän ei välttämättä ymmärrä kuinka onnekas on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Harmi, että mahdollisuutta omaan lemmikkiin ei sulla vielä ole. Mutta sitä osaa sitten arvostaa vielä enemmän tulevaisuudessa :)

      Poista
  9. Moi Aada :) Oot kaunis :) Ratsastat tosi hyvin :) Champ on ihana hevonen <3 :)

    VastaaPoista
  10. Täyttä totta joka sana! Kaverillani on oma hevonen, ja hän soittelee aina tallilla hevosensa selästä: "Mitä sä teet? Mä yritän jaksaa ridaa tän hevosen..." Myös hän saa äidiltänsä rahaa, että jaksaa liikuttaa omaa hevostaan. Minusta tuo on harmillista. Toiset haaveilevat, että saavat jonakin päivänä hevosen (niinkuin minä), ja samalla kaverit valittavat, että heillä on omia hevosia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, tuo rahan saaminen on kyllä melkoista.. Toivottavasti hänen innostus herää taas :)

      Poista
    2. Outo kaveri🙈 Ei mun mielestä oman hevosen liikuttamisesta pidä saada rahaa! Sen hevosen ostokin on ollut ihan oma valinta!

      Poista
  11. Mä yritin tätä kommentia jo yhen kerran, mutta ei sitten halunnnut lähettää.
    Se on kyllä ku pitää valittaa että pitää mennä tallille ja jne. Mutta mä oon yks sellanen joka haluaisi omistaa hevosen, hoitaa sitä, ruokkia, mennä kouluun kiiressä, ku hevonen on karannu, valvoa koko yö hevosen luona, herätä 7 ruokkimaan hevosta. Se halukkuus, siis kellään ei voi olla niin paljon hevosiin, hoitoon jne. Kun mulla se siis on 100% että ei voi muuta sanoa! Siks mä kahendinki esim. Sua, Tiia ja Pinjaa, koska teillä on omat hevoset, iha ikiomat hevoset. Enkä mä tartteiskaan mitään SM ratsua, vaan tavan yleishepan, jonka kanssa oppisi, koska ite osaan ratsastaa, esteitä just ja just tajuan mitä pitää tehä. Mutta ei, se ei vaan käy. Joten olkaa te onnellisia, kun onistatte hepan, saatte hoitaa ja tehä sillä kaikkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat tulevaisuudessa oman hevosen! Asenteesi on ainakin loistava :)

      Poista
  12. Joo mullakin on "kaveri", joka saa rahaa jos ratsastaa Oman hevosensa?! Ja silloinki menee ilman satulaa kentällä kävellen 10-30min

    VastaaPoista
  13. Eikä mitä dumissa kävi? :/ kaverini oli kisaamassa ja huomasin equipea selatessa että säkin olit listoilla :/

    VastaaPoista
  14. Teksti, jota lukiessa tuli fiilis että samanmoisen tekstin olisin voinut kuvitella löytäväni Kaktun blogista! Veikkaisin että sinä ja hän olette aika samoilla linjoilla tässä asiassa :)

    VastaaPoista
  15. Mun hevonen loukkasi jalkansa juuri kisakauden alussa niin pahasti, ettei siitä välttämättä koskaan enää tule estehevosta. Harmittaa ihan hirveästi ja itku kurkussa palasin klinikalta, pyyhin pois kalenteriin merkityt kisapäivät ja ajattelin kaikkia niitä talvenaikana upeasti menneitä valmennuksia, tunneittain treenejä jotka sormen napsautuksesta muuttuivat aivan "turhiksi", Silti ei tulisi mieleenkään jättää hevostani hoitamatta, olen pian pari kuukautta kävelyttänyt sitä päivittäin riimussa ja kylmännyt jalkaa 2-3 kertaa päivässä. Ruuna on antanut minulle niin paljon, että olen tämän kaiken sille velkaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kamalasti! Ja ihailtavaa, kuinka jaksat nähdä vaivaa hevosesi eteen. Moni nuori ei enää niin jaksaisi tehdä :/

      Poista
  16. Joskus jos joku omistaa kaikkea, ja hän ei sitä arvosta, niin piru vieköön kun ottaa päähän! Valitetaan aina että ihan huono hevonen oli tänään tunnilla, tai ihan ärsyttävä sää oli ratsastaa ja näin... Olisivat kiitollisia että saavat edes olla tuon upean eläimen kanssa! Jotkut eivät saata päästä edes ratsastamaan. Surkeuden huippu on se, jos omistaa hevosen, ja valittaa säitä, että en voi ratsastaa, en halua mennä sateeseen ratsastamaan, mulla on ratsastuksesta puutetta! Sitten kun kysyy että voihan hevosen kanssa tehdä muutakin kuin ratsastaa, ja oikein ehdotan mitä voisi tehdä, niin tulee vastaus: emmä jaksa! Kyllä ketuttaa nuo ihmiset! No ei siinä mitään, kaikki tekee omalla tavalla. Tällä kommentilla en tarkoita sinua, Aada vaan omia kokemuksia. Ei se ihminen osaa arvostaa mitä nyt on, vaan pakko on saada lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeinen lauseesi on kyllä ihan totta. Nälkä kasvaa syödessä.. Sen oon huomannut itsekin. Mutta viisaita ajatuksia sulla :)

      Poista
  17. Sain ensimmäisen oman hevosen kun olin 13v. Kiinnostus lopahti parin vuoden päästä vaikka 4 vuotiaasta olin käynyt jo tallilla ja ratsastanut. Noh, olin puoli vuotta ilman hevosta, ei elämästä tullut oikeesti mitään ilman hevosta! Ajattelin että kaikki on helpompaa, on enemmän aikaa ym. Mutta mihin käytin aikani? En mihinkään, ei ollut tekemistä.

    Onneksi nyt, 17 vuotiaana osaan arvostaa tuota nelijalkaista enkä aio enää hevoseton olla, sen olen päätänyt :) tosiaan kun jotain menettää niin sitten vasta tajuaa kuinka suuri merkitys sillä olikaan elämässä.

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä