torstai 29. lokakuuta 2015

#627: Liian hauskaa

Tämän viikon hyppysuunnitelmat pitivät olla taputeltuna tiiviiseen pakettiin. Sellaiseen, joka sisältäisi yhden kotivalmtentajani tunnin, Niclas Aromaan estevalmennuksen sekä loppuviikosta estekilpailut Riders Innissa. Näiden lisäksi Niclaksen piti ratsastaa Champ avuille perjantaina eli mulla oli asiat aikalailla loistavalla mallilla sunnuntain kisoja ajatellen. Melkein teki mieli paukutella henkseleitä, sillä kerrankin olisin lähdössä kisoihin hyvin valmistautuneena.

Mutta kuten vanha sanonta kuuluu, ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Keskiviikkona sain luennolla ollessani viestin, jossa kerrottiin Niclaksen valmennusten peruuntuneen. Toki harmitti, mutta samalla olin tyytyväinen siihen, että mulla oli niin sanotusti varasuunnitelma kotivalmentajan tunnin parissa samana iltana. En siis ottanut stressiä asiasta - kyllähän yksikin onnistunut estevalmennus riittää tuomaan  varmuutta kisoihin. Toisin kuitenkin kävi, sillä samalla, kun olin tekemässä lähtöä tallille, ilmoitti valmentajani olevansa liian kipeä saapuakseen paikalle. Aivan yhtäkkiä mun kaksi valmennustuntia vaihtui epätietoisuuteen siitä, mitä tekisin hyppäämisen ja ennen kaikkea tulevien kisojen suhteen.

Toimeliaana tyttönä en jäänyt nuolemaan näppejäni, vaan rupesin kyselemään koko kaveriporukkani läpi siltä varalta, josko joku haluaisi tulla auttamaan mua hyppäämisen kanssa tai edes nostelemaan puomeja kannattimille. Etsiminen ei tuottanut tulosta, joten päätin ottaa härkää sarvista ja raahata yksikseni esteet oikeille paikoilleen ja hypätä sen verran, mitä omilta taidoiltani osaisin. Onnekseni muutamat tallikaverini sattuivat suunnilleen samaan aikaan maneesille ja näin ollen sain apua esteiden korottamisessa sekä tallennettua menoani videokameralle. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Tällä kertaa kuvat tulevat tässä muodossa eli screenshotteina. Mun kuvankaappaustyökalu ei jostain syystä toimi, joten tällä mennään :D

Esteet eivät olleet kovin isoja: vesimatto oli pienenä, tämä pysty ja viimeinen okseri 120cm korkeudella ja loput 110cm tienoilla.
Tai ei ehkä ihan niinkään. Mulla oli takana neljän ja puolen viikon valmennustauko esteratsastuksen parista, joten voitte kuvitella, miten hukassa olin. Viime viikolla hyppäsin kaverini Millan avustuksella jumppasarjaa, mutta sitä ennen olen hypännyt edellisen kerran Niclaksen valmennuksessa syyskuun loppupuolella. Kirsikkana kakun päällä Champilla oli ihan älyttömästi energiaa, sillä se oli joutunut pitämään edellisenä päivänä kävelypäivän. Koko alkuviikon se on vetänyt tarhassaan rallia, repinyt loimiaan ja aiheuttanut itselleen naarmuja takajalkoihin, vaikkei hokkikelit ole vielä edes alkaneet. Kun yhdistämme tähän pienoisen hyppytauon, voitte kuvitella, millainen pommi mulla oli allani.. 

Edellisistä seikoista johtuen halusin aloittaa homman perusteellisella alkuverryttelyllä. Ajatuksenani oli tehdä pitkäjänteisesti töitä sileällä, mutta eihän siitä meinannut tulla oikeastaan yhtään mitään. Champ tajusi, että se pääsisi hyppäämään, joten se kaahotti tuhatta ja sataa maneesia ympäri kuskaten mua kuin märkää rättiä. Yritin keskittyä, mutta syystä tai toisesta ratsastus muistutti enemmänkin laidasta laitaan haahuilemista.  Ei kovin mieltä ylentävää, mutta sillä kertaa oli pakko tyytyä sellaiseen menoon. Olin nimittäin jo aloittaessani tunnin verran myöhässä ilmoittamastani aikataulusta, enkä halunnut varata maneesi hyppäämiseni vuoksi yhtään sen pidempään kuin olisi tarpeellista.

Ennen varsinaista hyppäämistä tein muutamia kertoja ravipuomeja suoralla linjalla niin, että kaksi keskimmäistä oli korotettuna noin kymmenen sentin verran. Videolla näette ne kerrat, jotka ratsastin kohti vesimattoestettä: Champ tuijottaa estettä ja on kovin jännittynyt läpi selän, eikä siksi työskentele puomeilla kunnolla. Toisesta suunnasta mulla ei ollut yhtään videota, mutta siihen ruuna oli huomattavasti rennompi (koska vesimatto ei tietenkään kyennyt syömään pientä hevosparkaa takaapäin) ja teki muutamia oikeinkin hyviä pätkiä kantaen itsensä koko kropan läpi. 



Tässä näkyy se, miten menen ylävartalolla turhan villisti mukaan.. 
Olin rakentanut maneesiin pienen radan, sillä ratarutiinia tarvitsisin kisoja ajatellen. Aloitin hyppäämällä ristikkoa ravista, mutta niitäkään ei valitettavasti videolle saatu. Nostimme esteen pystyksi ja siitä eteenpäin jokainen hyppy löytyy videolta, josta voitte ne halutessanne katsoa. 

Viimeksi kunnolla hypätessäni olin siis ollut Niclaksen valmennuksessa ja yritinkin siitä johtuen palauttaa mieleeni niitä oppeja, joita Niclas oli mulle antanut. Vähemmän painetta, vähemmän vaikuttamista hevoseen. Anna hevosen olla rauhassa ja suorittaa itse. Pysy itse hiljaa, käsi matalalla ja ylävartalo pystyssä, mutta liikkeen mukana. Hoin tuota mantraa päässäni taukoamatta ja luulin toteuttavani sitä suhteellisen hyvin, mutta todellisuudessa meno oli kaikkea muuta kuin harmonista ja rauhallista. Hah :D 

Syynä tähän oli ensinnäkin oma sähläämiseni. Olen ratsastajana siitä huono, että pienikin tauko heijastuu tekemiseeni heti. Kun olin Horse Show'n takia ratsastamatta neljään päivään, keikuin maanantaina Champin kyydissä kuin mikäkin veltto perunasäkki. Oikeasti, jouduin käyttämään kaiken aivokapasiteettini pitääkseni itseni pystyssä sen sijaan, että olisin maannut kumarassa etukaaren päällä. Nyrkkini olivat aivan lappeellaan ja jalat turhan edessä. Aktiivisella ajattelulla sain asian korjattua, mutta oli melko pysäyttävää huomata, miten pienestäkin tauosta voi seurata niin paljon töitä seuraavalle kerralle. Jouduin tekemään töitä näiden itsestäänselvien asioiden eteen, enkä pystynyt siksi keskittymään ihan niin hyvin itse ratsastamiseen.



Hypätessä ongelma oli vähän samanlainen. Koska mulla ei ollut valmentajaa huutamassa vieressä, keikuin satulassa ihan miten sattuu: seisoin jalustimilla, pidin kättä liian korkealla, vedin vähän liikaa ja kadotin rytmin helposti. Kaiken kukkuraksi Champ oli todella innoissaan hyppäämisestä varsinkin muutamien ensimmäisten hyppyjen jälkeen, joten jäin pitämään sitä siitäkin johtuen ihan liikaa. Jos olisin hellittänyt, olisin mennyt maneesia ympäri kuusi kierrosta ennen seuraavaa käyntiin siirtymistä. Jo pelkästään tuolla ratsastuksella jouduin ihan tekemään töitä sen eteen, että sain ratsuni laukasta käyntiin esteiden ylittämisen jälkeen. Tästä voin kyllä syyttää vain itseäni, sillä sen sijaan, että olisin istunut satulaan ja ratsastanut loppuun asti, keikuin jalustimilla ja nauroin ääneen sitä, miten innokas hevonen mulla on. Meillä oli liian hauskaa.

Niin, sitä se oli. Me molemmat nautimme siitä, mitä teimme, enkä jaksanut tai sillä hetkellä tajunnut alkaa nipottamaan hevoselleni siitä, että menimme vähän turhan villisti. Champ oli juuri sellaisessa moodissa, että se olisi hypännyt vaikka talon yli paikaltaan. Se ei välittänyt tekemistäni virheistä, sillä se halusi hypätä ja se nautti siitä. Vesimatto ei tuottanut mitään ongelmia. Vaikka ratsastin äärettömän huonon tien jollekin esteelle niin, että hevonen tajusi esteen olevan edessä noin yhtä askelta ennen hyppyä, hyppäsi Champ kaiken eteen tulevan silti innoissaan ja kovin tyytyväisenä itseensä. Kun tuon fiiliksen saisi yhdistettyä vähän hallitumpaan menoon, jossa olisi jotain ratsastuksellista järkeä, voisin helposti hypätä kisoissa kansallisia luokkia kamppaillen kärkisijoista. 

Ensimmäistä kertaa koskaan olin oikeasti lähellä tippua Champin kyydistä esteen jälkeen. Se oli pikkaisen villi yhden okserin jälkeen ja teki seuraavalle pystylle isomman hypyn takaa, jonka vuoksi menetin tasapainoni ja lensin hevosen kaulalle, paino enemmän oikealla puolella. Kun ruuna kaarsi vasemmalle, jouduin tekemään töitä välttääkseni pohjamateriaaleihin tutustumisen. Saimme makeat naurut, mutta onnekseni en joutunut leipurihommiin. Kaiken kaikkiaan hyppäämisestä jäi ihan mieletön fiilis: vaikkei kaikki mennyt oppikirjan mukaisesti, oli meillä kaikilla todella hauskaa ja hevosesta näkyi se into, minkä haluaisin saada sille myös kilpailutilanteisiin. Nyt vain peukut pystyyn, että sama innokkuus säilyy tulevaisuudessakin!

16 kommenttia:

  1. Hienosti meette! :D Mulla on ratsastajana aika paljon samoja virheitä kun sulla ainakin esteillä, mistä itse puhut, ja heppakin samantyylinen vaikkakin poni koossa, joten on ollut tosi kiva seurailla tätä blogia:)

    VastaaPoista
  2. Tästä postauksesta tuli itellekki tosi hyvä fiilis ja videota oli kiva kattoo! Hyvin kirjoitettu :) tsemppiä teille kisoihin, mullaki on sunnuntaina kisat :D

    VastaaPoista
  3. Champilla on videolla jotenkin tosi ponimainen olemus tai niinku sä olet joskus kuvaillut: terhakka koulupoika. :D Mut ihanaa että Champ hyppää nyt noin innokkaasti, vaikka kukaan ei ollutkaan ratsastajaa koutsaamassa. Sama rento meininki vaan kisoihin, pidän kovasti peukkuja teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on kyllä kuin joku ekaluokkalainen, reppu selässä ja lippa vinossa :D

      Poista
  4. Tsemppiä kisoihin, itselleenkin täytyisi saada jostain intoa treenata ennen kisoja. Mun treenit jää yleensä yhteen valmennukseen&useisiin itsenäisiin ratsastuksiin viikko ennen kisoja. Kummasti tulee sijoituksia, ehkä mennään liian matalissa luokissa ;)
    Champ on kaunis hevonen ja sinä hyvä ratsastaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän sulla ole tarpeeksi taitoa, älä vähättele itseäsi :) ihanaa että menee hyvin!

      Poista
  5. Voitko joskus tehdä postausta miten hoidat Champin jalat raskaamman treenin jälkeen tai normaalistikin? Hyvin meette!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tällaisen tehnyt pari vuotta sitten ja samana pysyy edelleen :) kylmään hyppäämisen ja rankemman koulutreenin/maaston/juoksutuksen jälkeen!

      Poista
  6. Pakko kysyä, paljon sä oot pitkä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 173,5cm viimeksi kun mitattiin :D siitä on kyllä jo neljä vuotta ellei enemmän

      Poista
  7. Treenaatko sä paljon (/kuntoilet?)
    Ihailen niin ratsastustyyliäsi ja ylävartalon hallintaasi :D

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä