maanantai 14. joulukuuta 2015

#658: Aivan tavallinen kuulumispostaus

Kyllä, näet aivan oikein: tämä on toinen postaus päivän sisään tämän blogin puolella. Varsinainen joulukalenteripostaus ilmestyi aamulla, mutta koska mulla on paljon kuulumisia kerrottavana, halusin kirjoittaa tähän väliin pienen postauksen joulukalenterista irrallisena. Luukkuja on turha tuhlata tällaiseen yleiseen höpinään, mutta toisaalta tämän kuukauden puolella on kuitenkin kiva kertoa siitä meidän tavallisesta arjesta. Mitä meille siis kuuluu?

Kiitos kysymästä, ihan hyvää. Paremminkin voisi mennä, sillä korkeiden lumikinosten ja aurinkoisten talvipäivien sijaan ulkona sataa vettä ja tuulee niin, että tukka meinaa irrota päästä. Mulla oli viime viikolla viimeinen tenttirutistus, kun ahkeroin kolmen päivän aikana neljä suhteellisen laajaa tenttiä yliopistolla ja painoin siihen päälle vielä joulukalenterin kanssa yötä myöten. Joku voisi luulla, että fiksuna bloggaajana olisin tehnyt luukut etukäteen valmiiksi, mutta pyh pah! Saatte niitä varsin reaaliaikaisesti, sillä en ehdi kirjoittamaan niitä juuri päivää aiemmin. Tällä viikolla mulla on vielä yksi tentti ja samalla työaikani kasvoi 30 tuntiin viikossa, joten tekemistä riittää. Eipähän tarvitse olla valoisaan aikaan ulkona ;)

"Jaa tämmönenkö kapine me voitettiin? Eikö mitään syötävää?!"
"No ei sillä sen väliä, mä maistelen vähän tätä alustaa.... Laatutestaus, tietkö että onko se sopiva tolle pystille!"
"Heei äläs yhtään yritä ottaa sitä multa! Sain eka ja ekana olija saa pitää! Etkö oo oppinut sääntöjä pienenä??"
Champin kanssa elämä on ollut hieman vaihtelevaa. Edellisen kerran olen kirjoittanut kuulumisiamme Niclaksen valmennuksista marraskuun puolesta välistä, jonka jälkeen ruuna oli todella hyvä pitkän pätkän. Vaihdoin suitset välissä takaisin micklemeihin, sillä meksikolaisilla hevosesta tuli yllättäen todella vahva edestä. Nyt näyttää siltä, että mun pitää vaihdella tietyin väliajoin suitsia näiden kahden mallin välillä: kaikki sujuu hyvin kuukauden verran ja sitten vaihdetaan taas hetkeksi toisiin. Niinhän sitä sanotaan, että vaihtelu virkistää.

Nikke tuli pitämään estevalmennusta tallillemme itsenäisyyspäivänä, jolloin olimme tietysti Champin kanssa mukana heti ensimmäisellä aamutunnilla. Teimme todella perusteellisen alkuverryttelyn puomien avulla ja Champ tuntui todella hyvältä ratsastaa. Painotan oikeasti tuota sanaa todella, sillä ruuna oli tasainen ja energinen, kantoi itsensä hyvin ja antoi vaikuttaa apujen kanssa. Sitä oli oikein ilo ratsastaa! Kun pääsimme aloittamaan hyppäämisen, sattui meille pieni mutka matkaan. Laukatessani tunsin ihan yht'äkkiä, miten Champista tuli täysin kolmijalkainen - se ei ottanut ollenkaan painoa toiselle etuselleen. Pysäytin hevosen ja pomppasin sillä sekunnilla alas. Kuvittelin tietysti heti kaikki pahimmat kauhuskenaariot hankositeen paukahtamisesta ties mihin, mutta onneksi kenkä oli vain vääntynyt irti. Tai no, onneksi ja onneksi.. Käänne oli mennyt ikävästi kavion sisälle ja jouduin lopettamaan tunnin siihen paikkaan. Kokeilin kyllä ratsastaa ja otin muutaman hypynkin, mutta Champ ei tuntunut ihan niin hyvältä, joten päätin jättää leikin kesken. 

"Tälleen aivan salakavalasti... Höhöhöö sainpas kaadettua ja ilmekään ei värähtäny! Otappas mallia perässä :))"
"Ei juma tää on kyllä hyvä. Mitä tolla palkinnolla tekee tää on paljon kivempi tää alusta. Siis ihanan pehmee ja tästä saa hyvin kiinni."
Sääliksi kävi äidiltä lainattua joulupöydän lautasalustaa. Taitaa tänä jouluna löytyä pöydästä yksi kappale vähemmän, tai sitten allekirjoittanut saa nauttia ruokansa kuolan peittämältä, osittain uudelleen muotoilulta alustalta :D
Valmennus vaihtuikin siis kaviohauteen tekoon, jottei ratsulleni muodostuisi paisetta kavioon. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja muutaman päivän päästä sain kengittäjänkin paikalle. Champ ei ollut tuosta kengättömästä ajastaan moksiskaan, sillä se muistutti kävelyttäessä lähinnä heliumpalloa.. Se teki narun päässä mitä ihmeellisimpiä ninjaloikkia, vinkui ja pukitteli tuon tuosta. Eipä tullut taluttajalle tylsää! 

Koska tuolla samalla viikolla mulla oli ne isommat tentit, laitoin kaverini Katjan ruunan selkään kahtena päivänä ja saavuin tallille itse vasta torstaina. Champilla oli tuolloin ollut kengitys, jossa siltä oltiin otettu kavioista vähän normaalia enemmän pituutta pois. Ei mitenkään radikaalisti, mutta kuitenkin niin, että kavio oli nyt melko lyhyen oloinen. Epäilin jo hevosta harjatessani, josko se olisi tästä syystä hieman arka etujaloistaan, vaikkei Champ ole koskaan reagoinut kengitykseen mitenkään. Ja oikeassa olin - ei hevonen ontunut askeltakaan, mutta se varoi molempia etusiaan varsinkin tiukemmissa kaarteissa ja otti ikään kuin lyhempää askelta lavoista lähtien. Yllätyksekseni Champ oli kuitenkin todella kiva ratsastaa, mutten silti halunnut rasittaa sitä yhtään tarvittavaa enempää. 

Seuraavat kaksi päivää varmistelin ja talutin Champia jälleen vain narun päässä, jotta se saisi tottua uuteen kaviomalliinsa. Toisena päivänä mulla oli jälleen kädessä heliumpallo, joka otti pientä kimmoketta maneesissa juoksutettavana olleesta hevosesta.. Champ esiintyi kuin mikäkin arabiori ja hyppäsi kerran kahdelle jalalle kauhoen etujaloillaan ilmaa sirkushevosten tapaan. Eihän se yritä käsistä lähteä ja sille pärjää vallan mainiosti pelkän riimun kanssa, mutta onhan tuo enemmän kuin ärsyttävää ja siksi ruuna sai jokaisen riehumiskohtauksensa jälkeen pienen palautekeskustelun. No, eipähän voinut syyttää toista energianpuutteesta. 

"Jaahas jaahas. Mihin se punainen jutska hävisi. Haloo, ootko sä siellä? Ei ilmesty vaikka miten tuijotan."
"Nooh tää menee paremman puutteessa..."
Champ halusi kokeilla, miltä "menestys" maistuu ;)
Sunnuntaina kiipesin jälleen Champin selkään ja teimme vähän enemmän töitä. Mulla oli mukana valmentaja, joka katsoi koko ratsastuksen ajan tilannetta arvioiden ja päätyi siihen, ettei mitään varsinaista huolenaihetta olisi. Champ oli todella innoissaan päästessään töihin ja tuntui ihan hyvältä, joskin liike oli edelleen ajoittain kaarteissa tavallisesta poikkeavaa. Se ei näkynyt ulospäin, mutta selkään se tuntui vähän siltä, ettei hevonen halunnut edetä eteen tavallisella tavalla. Tänään maanantaina meninkin jälleen ihan kevyesti ja oli pakko todeta, että edellisen päivän ratsastus oli vetänyt hevosen jonkinlaiseen kokovartalojumiin. Se ei edelleenkään ontunut, mutta eteneminen oli sen mielestä ikävää, mikä näkyi kertaalleen pään ravisteluna. Jos olisin lopettanut ratsastamisen, olisi Champ varmaankin pysähtynyt. Niinpä laukkasin pyöreällä hevosella kymmenisen minuuttia ja kävelin puolisen tuntia reipasta kävelyä tämän jälkeen.

Moni olisi varmasti jatkanut ratsastusta, koska ei se ollut mitenkään tavattoman huono. Vähän sellainen haluttoman oloinen, mikä nyt ei ole millään tavalla normaalista kausittaisista päivistä poikkeavaa. Mutta koska tiesin hevosen tulleen araksi kengityksestä johtuen, en halunnut ottaa mitään riskejä jatkoa ajatellen ja aloitin nyt Champilla parin päivän kipulääkekuurin. Torstaina katsotaan tilannetta uudelleen ja mikäli hevonen ei ole palautunut normaaliksi, on syytä kontaktoida eläinlääkäriä. Meille on muutenkin tulossa pieni kävelyloma, kun Champ saa rokotteen vuodenvaihteessa eli sen puolesta tämä löysempi jakso ei haittaa yhtään.

Lopuksi vielä muutama yhteiskuva! Harmikseni aurinko kerkesi jo laskea, joten näiden kuvien laatu ei ole kummoinen.


Se siitä masentelusta! Lauantaina ajoimme kaverini Millan kanssa Tampereelle käymään Blogiexpossa, joka oli ensimmäinen laatuaan. Heräsin aamuviideltä ja esitin kuolleen rukousta koko päivän ajan, sillä neljän tunnin yöunet eivät kuulu omiin vahvuuksiini. Tapahtuma oli oikein lämminhenkinen ja mukava kaikkine iloisine näytteilleasettajineen ja erilaisine ohjelmanumeroineen. Olin mukana suunnittelemassa päivää (vaikka panokseni jäi lopulta harmittavan pieneksi aikatauluongelmien vuoksi, pahoittelut siitä) ja tiesin siis etukäteen aika paljon suunnitelmista, mutta vasta paikan päällä tajusin, miten ison työn Penina ja Alex olivat tehneet. Suuri hatunnosto heille ja sille yhteisöllisyydelle, jota he haluavat blogimaailmassa ajaa!

Olin mukana Anniinan vetämässä bloggaajapaneelissa Kaktun, Jillan ja Sennin kanssa. Keskustelimme muutamasta bloggaamista koskevasta kysymyksestä, mutta rajallisen ajan vuoksi emme kerenneet käsittelemään kuin murto-osan niistä aiheista, joista olimme etukäteen puhuneet. Alun jännittämisen jälkeen itse kullakin rupesi juttu luistamaan, mistä saamme kiittää ihanaa Anniinaa - hän totisesti loisti tehtävässään. Osallistuin myös Just Dressagen muotinäytökseen ja sain päälleni mitä ihanimman talvitakin, jota jäin himoitsemaan useamman ihmisen voimin esityksen jälkeen. Jos tilini olisi ollut edes plussan puolella, olisin vakavasti harkinnut kyseisen vaatekappaleen hankintaa..

Pari kuvaa Blogiexposta! Kiitos kuvasta Suvililja.net // Susanna Lehto :)
Ihana Jilla <3 c. Suvililja.net // Susanna Lehto :)
Sitten pari muuta kuvakollaasia! Tässä kuvia, kun oltiin kavereideni kanssa viettämässä pikkujouluja meillä ja leffassa itsenäisyyspäivänä.
Ja loppuun vielä pari tunnelmakuvaa Riders Galasta viime kuulta!
Päivä päättyi blogigaalaan eli vuoden parhaiden blogien palkitsemiseen. Oma blogini oli ehdolla Vuoden ratsastusinspiraatio -kategoriassa, missä nappasimme Champin kanssa voiton. Miksikö Champin kanssa? No, sitä mahdollista ratsastusinspiraatiota olisi vaikea jakaa ilman tuota mieletöntä hevosystävääni ;) Valtava kiitos kaikille äänestäneille, tällainen palkinto antaa paljon puhtia jatkoa ajatellen! Jilla korjasi oikeutetusti palkintopöydän puhtaaksi voittaessaan sekä hyvän mielen blogin palkinnon ja tullessaan valituksi yleisön suosikiksi. Aina niin iloinen Jilla onkin oikea päivän piristys, niin livenä kuin bloginkin puolella. Iso kiitos vielä kaikille mukana olleille ihmisille, oli kiva nähdä pitkästä aikaa vanhempia tuttuja ja tavata uusia kasvoja. Tässä vielä Jillan tekemä kooste päivästä!

Tämä postaus oli jälleen tällainen romaani, mutta toivottavasti jaksoitte lukea alusta loppuun tai ainakin katsoa nuo Champin mainiot pokaaliposeerauskuvat! Kuulumisten kertominen on melko pitkää puuhaa, kun siihen hommaan tauon jälkeen ryhtyy.. Nyt kuitenkin suuntaan kulkuni julkisen sektorin johtamisoppien pariin ja palaan ääneen jälleen huomisen puolella. Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Olitko sinä Blogiexpossa?

23 kommenttia

  1. En valitettavasti päässyt niin kauas, enkä kyllä sinä päivänä olisi kerennytkään. Onnea vielä teille voitosta! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana Champ! Harmi, kun en ehtinyt expon aikana sua moikkaamaan, mutta toivottavasti joskus toiste sitten. Onnittelut vielä ansaitusta voitosta! :)

    VastaaPoista
  3. Noi kuvatekstit oli ihan parhaat! :D

    VastaaPoista
  4. Paljon onnea ja ihana Champ! :D

    VastaaPoista
  5. <3 Kiitos itsellesi, oli kyllä mahtava päivä! Ja onnea vielä, Champilla näytti olevan hauskaa pokaalijuhlissa :D

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia Champista❤:)

    VastaaPoista
  7. Lisää tollasia "Champ puhuu" juttuja, eli kuvia joissa Champ tekee jotain hassua ja kuvateksti :)

    VastaaPoista
  8. Tuli näin mieleen että arvostan kuinka jaksat pakertaa näin ahkerasti blogin suhteen vaikka päiväsi ovat täyteen buukatut. Kunnioitettavaa minun mielestäni! (:
    Ja hauskaa, että joku muukin kirjoittaa joulukalenteria päivä kerrallaan eikä niitä valmiiksi, luulin olevani ainut! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) joo, tää vähän jäi tänä vuonna tällaiseksi pikahommaksi :D

      Poista
  9. Tuosta suitsien vaihtelujutusta, meillä ainakin on monella tallilaisella myös käytössä kahdet suitset, jotka sitten toisella eroavat vain kuolaimien perusteella ja toisilla sitten erilaisten turparemmiversioiden perusteella. Suurin osa ei kuitenkaan vaihtele sillain säännöllisesti, että menee kuukauden toisilla ja sitten pari päivää toisilla, vaan he käyttävät toisia versioita kilpailesssa ja ns. vaativimmissa estevalmennuksissa. Kotona sileällä ja vähän jumppaa hypätessä käyttävät sitten niitä ns. kotisuistia. Tällöin se hyvä toimivuus on taattu aina, kun on joku tärkeämpi tilaisuus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se kannattaa tehdä, jos vaan toimii! :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat