#941: Viikkosuunnitelmia lumihangessa

Edellisessä postauksessa hehkutin kunnollisen lumipeitteen saapumista Etelä-Suomeen, ja kuluneen viikonlopun aikana pääsimme hyödyntämään tätä myös kuvauksien yhteydessä. Onhan se niin, että kun lunta kerrankin meille saadaan, pitää se ikuistaan mahdollisimman hyvin muistoihin. Koskaan ei tiedä, milloin se seuraava kerta tulee olemaan.. Tälle viikolle kun on luvattu taas plussakelejä. Voisin valittaa yhden postauksen ajan loimituksen ongelmallisuudesta näillä säillä, mutta taidan jättää sen suosiolla väliin. 

Tämä viikko onkin melko kiireinen paitsi tavallisen työrumban, myös opintojen ja ratsastusjuttujen osalta. Huomenna palaan yliopistolle maisteriseminaarin osalta ja loppuviikosta pitäisi hioa kuntoon haastatteluiden runkoa, koska gradututkielmaa varten mun tulee tehdä kymmenisen kappaletta teemahaastatteluja aiheeseen liittyen. Varsinainen ilo ja riemu tulee kuitenkin ratsastuspuolelta, koska pikkuhiljaa tämän talven treeniohjelma tuntuu hahmottuvan selkeämmäksi meidän pitkän tauon jälkeen. Luvassa on yhtä jos toista kivaa, enkä millään malttaisi odottaa, että pääsemme toden teolla hommiin! Maco on nyt muutenkin liikkunut yllättävän elastisesti ja tuntunut kivalta ratsastaa, joten toivoa saattaa, että hyvä vire jatkuisi mahdollisimman pitkään. 

Tällä ja seuraavalla viikolla talliohjelma kuulostaa kutakuinkin seuraavanlaiselta: tänään ratsastan kunnolla Macon sileällä ottaen mukaan todennäköisesti jonkun verran puomeja ja kavaletteja. Päivän agendaan kuuluu myös Kallen ratsastus. Huomenna mulla on töiden jälkeen maisteriseminaari ja menen salille, joten meidän tiimin uusi jäsen Sanni ratsastaa Macon Jonnan kouluvalmennuksessa. Sanni on mun pitkäaikainen ystävä aina yläasteajoilta saakka, ja hän on pyörinyt jonkun verran kuluneen syksyn aikana meidän mukana milloin treenireissuilla ja milloin kotitallilla. Aloin etsimään Macolle liikutusapua vuodenvaihteessa, ja kävi ilmi, että Sanni etsii myös liikutettavaa hevosta. Yhtälö on mulle mitä mainioin, sillä voin luottaa Sanniin sataprosenttisesti, ja kaiken huipuksi hän on mun tasoinen ratsastaja. Sanni tulee ratsastamaan Macolla ainakin kerran viikossa, mutta toisinaan myös useammin, jos olen esimerkiksi töissä hevoskisoissa ja näin ollen estynyt pääsemästä tallille itse.

Keskiviikkona Macolla on kävelypäivä, mutta käyn ratsastamassa Kallella ja hoitamassa Macon tästä huolimatta. Torstaina me mennään ruunan kanssa vuorostamme kouluvalmennukseen ja perjantaina olisi tarkoitus ratsastaa hieman sileällä kevyesti ennen viikonlopun raskaampaa urakkaa. Menemme nimittäin lauantaina ja sunnuntaina Juulia Jyläksen estevalmennukseen! Niin kivaa, sillä taitavien valmentajien opissa on aina hienoa päästä käymään. En ole koskaan aiemmin ollut Juulian valmennuksissa, mutta kuullut kyllä hyvää. Kysyin valmentajaltani mielipidettä valmennukseen osallistumisesta, ja koska hän suositteli sitä ilman ongelmia, olin tietysti heti menossa mukana. Toivottavasti saan paikalle kuvaajan molempina päivinä, jotta saan blogiinkin materiaalia tästä rupeamasta.

Seuraavan viikon maanantaina ohjasajan Macon rankemman viikonlopun jäljiltä ja tiistaina se saa olla kävelytyskoneessa. Keskiviikkona ja torstaina ratsastan itse sileällä tehden torstaina varmaan jonkinlaista puomijumppaa, jos vaan maneesin varaukset sen sallivat. Perjantaina Sanni ratsastaa Macolla ja lauantaina käyn sen kanssa maastossa, koska sunnuntaina meillä on vuorossa rataharjoitukset Kirkkonummella. Paljon on siis suunniteltu, joten nyt vaan toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaisesti ja pääsisimme tekemään ehjän talvitreenikauden. Ja toki myös sen kesän kisakauden, mutta sinne nyt on niin pitkä aika, ettei kannata vielä unelmoida ;)

Aikoinaan olin todella paljon sitä vastaan, etten varmasti halunnut ottaa hevoselleni muita apukäsiä. Jos hevosella oli vapaapäivä, kävin varmasti hoitamassa sen ruokien tekemisen itse, vaikka tallille oli puolen tunnin ajomatka. Vuosien saatossa musta on kuitenkin tullut vähän realistisempi. Nyt, kun tulessa on monta rautaa, enkä enää ole pelkästään tuntityöntekijänä ihan tallin lähellä ja bensaankin menee rahaa, yritän minimoida ne "turhat" kilometrit järkeistäen koko palettia hieman toimivammaksi. Syksyllä Milla ratsasti Macolla aktiivisesti kerran viikossa, vaikka olin silloin vain kolme päivää viikossa töissä. Nyt, kun olen töissä kaikki arkipäivät, on yksi kokonainen tallivapaa ja yksi hevosen kävelypäivä iso apu: silloin pystyn tekemään blogihommia, käymään rauhassa salilla, siivoamaan ja osallistumaan vaikka luennoille. Muuten nuo hommat hoidetaan tallin jälkeen tai toisinaan ennen, kuten tänään. Lähdin töistä puoli viideltä, jotta ehdin kirjoittamaan postauksen ennen tallille lähtemistä. Tallille ei kannata muuten koskaan lähteä täältä suunnasta ennen kuutta, koska moottoritie seisoo ruuhkan takia ja matka kestää puolet pidempään. 

Linkki videoon.

Muistan ikuisesti sen, kun olin vuonna 2015 ensimmäistä vuotta yliopistossa ja luin ihan hulluna tenttiin yhden viikon aikana. Mulla oli tentti keskiviikkona, joten olin pyytänyt, jos äitini olisi voinut käydä hoitamassa Champin tallilla sinä päivänä. Hän oli tehnyt lähtöä tunnollisesti, kunnes autoon noustessaan hän menetti tajuntansa. Paikalle jouduttiin soittamaan ambulanssi ja matkalla sairaalaan äidin suurin huolenaihe oli ollut se, saako Champ ruokaa. Hän oli pakottanu isäpuoleni soittamaan tallinomistajalle pyynnön, voisiko tämä tehdä Pämppiksen ruoat valmiiksi. Kun kuulin tämän, en ollut uskoa korviani. Siitä sitä huomaa, miten tärkeä Champ oli äidillenikin. Hänhän oli itkeä tihrustanut töissään sinä päivänä, kun Champ lähti Saksaan. Macoon me kumpikin osataan suhtautua vähän toisella tavalla, koska se ei ole se "meidän ensimmäinen oma hevonen". Vaikka tärkeä ja rakas tietysti, on tuo ensimmäinen oma aina kuitenkin jollain tavalla henkisesti ihan eri juttu.

Mietiskelin tässä viikonloppuna vanhoja muistoja ratsastushistoriani varrelta. Voisin joskus kirjoittaa vaikka kokonaisen postaussarjan ajoista aina ratsastuskouluhevosten hoitajasta Pämppiksen kanssa koettuihin hetkiin. Matkalle mahtuu niin paljon kaikkea uskomattoman kivaa, enkä tajuakaan, miten paljon erilaisia asioita olen päässyt kokemaan hevosten parissa. Muistin vasta, että toimin aikanaan hevoskerhon ohjaajanakin useamman vuoden! Kaikkea sitä on tullut tehtyä. Mutta kivaa on ollut, siksipä tämän lajin parissa on viihtynyt näin pitkään. Ja senpä vuoksi lähden nyt ajelemaan kohti tallia, josta toivottavasti pääsen kuitenkin kotiin säntilliseen aikaan. Jaksaa sitten huomenna pirteänä töissä!

Toivottavasti teidän viikko alkoi ihanasti :)