perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulukalenterin 18. luukku - Terveisiä oikeasta elämästä


Joulukuun kahdeksastoista on kulunut kiireisissä tunnelmissa, minkä vuoksi saatte postauksen vasta näin illan tullen. Kalenterista paljastuukin aihe, jota jokainen bloggaaja on varmasti joskus miettinyt, mutta joka ei välttämättä ole käynyt kaikkien lukijoiden mielessä. On mielenkiintoista pohtia, kuinka hyvin lukija pystyy tuntemaan bloggaajan elämää pelkästään blogin kautta - vai pystyykö ollenkaan.

Blogatessaan bloggaaja raottaa ovea omaan elämäänsä sen verran, minkä hän itse kokee tarpeelliseksi. Itse olen ottanut tähän omanlaiseni linjan: jo blogin nimestä voi päätellä, että haluan kirjoittaa omasta hevoselämästäni. Se ei tarkoita, ettenkö voisi käsitellä blogissani silloin tällöin myös muita aiheita, mutta rajaan pääpainon selkeästi hevosten ja niihin liittyvän maailman ympärille. Toisaalta koen tilanteen myös niin, että koska blogini käsittelee pääosin hevosia, ei lukijakuntakaan noin yleisesti ottaen ole lähtökohtaisesti kiinnostunut lukemaan tämän kanavan kautta muusta elämästäni. Näin ollen en mielelläni nosta esiin perheeseeni, taloudellisiin asioihin tai esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyviä asioita. Nämä ovat valintoja, jotka jokaisen bloggaajan tulee tehdä ennemmin tai myöhemmin bloggausuransa aikana.

Kerron blogissani siis elämästäni hevosten kanssa. Kirjoitan keskimäärin kahdesta neljään postausta viikoittain, joista suurin osa käsittelee tavalla tai toisella ratsastuksiani lähiajoilta. Muu materiaali on usein kuvapostauksia joistain järjestetyistä kuvaustilanteista, sponsorituotteiden esittelyitä tai esimerkiksi ihan yleistä pohdintaa hevosmaailmasta. On ollut hassua huomata, miten ihmiset ovat muodostaneet itselleen tietynlaisia mielikuvia itsestäni blogini perusteella: siitä, millainen ihminen olen ja mitä hevosten kanssa teen. Enkä sano, että tämä olisi millään tavalla väärin. Pystyäkseen ymmärtämään toisen ajatuksia, on hänestä pakko jäsentää itselleen jonkinlainen mielikuva. Vastasi se loppujen lopuksi todellisuutta tai ei.

Nyt blogissa on täysin ennenjulkaisemattomia kuvia! Tässä tilannekuva Tampereen kisoista.

Tässä kuvassa on mun mielestä jotain hauskaa, vaikkei se kuvauksellisesti kovin onnistunut ollutkaan.
Äitini ja isäpuoleni eivät ole näkyneet blogissa kovinkaan usein..
Isä sen sijaan enemmän. Mutta kuten huomaatte, tällaisiakaan hetkiä en ole täällä aiemmin jakanut.
Tämä tilanne on kaikilla niillä, jotka avaavat elämäänsä tai tekemisiään sosiaalisessa mediassa tai julkisuudessa yleensä. Julkisuuskentillä toimiessa jokainen tekosi arvioidaan, mutta harvemmin ihmiset pysähtyvät miettimään sitä, mitä kaiken sen näkyvillä olevan materiaalin takana mahtaa piileksiä. Vaikka tekisin neljä tallipäivistäni kertovaa postausta viikossa videopostauksien muodossa, jää jäljelle silti kolme kokonaista kuvaamatonta päivää. Ja niistä kuvatuistakin kameralle päätyy lopulta ehkä muutaman tunnin verran materiaalia. Jäljelle jää siis yhden kuvauspäivän aikana yli kaksikymmentä tuntia sellaista todellisuutta, jota ei taltioida mihinkään muualle kuin paikallaolijoiden mieliin. 

Olen ottanut blogissani sen linjan, että haluan kertoa mahdollisimman avoimesti ihan kaikista hevosmaailmassani tapahtuneista käänteistä. Mutta vaikka jakaisin teille tuntemuksiani rehellisesti, ette silti koskaan pysty tavoittamaan sitä hetkeä, jossa olen itse elänyt. Vaikka ottaisimme yhden kuvauskerran aikana tuhat kuvaa ja julkaisisin niistä parikymmentä parhainta, ette silti näe sitä kaikkea, mitä kuvausten takana on tapahtunut. Kuinka hevonen on harjattu viimeistä häntäjouhea myöten kiiltäväksi, miten se on ollut innoissaan pellolle päästessään ja kuinka olen hymyillyt ihanan auringonpaisteen ansiosta. Tai miten halaan hevostani hyvin menneen valmennuksen jälkeen. Kuinka märkä sadepäivä on tehnyt Champin otsatukasta takkuisen ja kuinka sen vasemman silmäkulman viereen on pudonnut sadepisaroita.

Estehyppäämisen takana on monia toistoja kavaleteilla..
Eikä kaikki silti välttämättä onnistu.
Tässä näkyy mun onnellisuus.

Blogiin ei voi kirjoittaa kaikkea, sillä muuten joutuisimme jakamaan elämäämme suorana lähetyksenä. Ehkä se onkin blogien suola: bloggaajan tulee osata valita elämästään ne hetket, jotka hän kokee jakamisen arvoisiksi niin lukijan kuin itsensä kannalta. Myönnän, että mietin itsekin mielessäni välillä sitä, mitä tai miten kirjoitain joistakin asioista blogiini jo ennen kuin asia on oikeasti päässyt tapahtumaan. Valikoin mielessäni, ottaisinko kameran tänään mukaan tallille vai jätänkö kuvauksen suosiolla toiseen päivään. 

Ihan tavalliset asiat, ihan tavallisista tilanteista. Niiden kertominen mielenkiintoisella tavalla on se laji, joka saa varsinkin vanhempien lukijoiden keskuudessa kunnioitusta ja jota itsekin arvostan. Nuoremmat lukijat haluavat nähdä videopostauksia, erikoispostauksia tai jotain muuta erilaista: "irtohypytä Champia ja ota siitä videota blogiin!", "kuvaa joskus, kun meet ilman satulaa". Joudun joskus ihan oikeasti pohtimaan, teenkö joitain asioita hevosten kanssa vain siksi, että mulla on blogi. Elänkö siis välillä elämääni vain blogin takia? Kyllä, näin on myönnettävä. Kuulostaa melko hurjalta, mutta esimerkiksi valokuvaustilanteet ovat näistä loistavia esimerkkejä. En mä oikeasti muuten viitsisi nähdä niin valtavasti vaivaa kuvaajan, sään ja ideoiden pyörittelyyn, jos en haluaisi saada blogin puolelle jotain tietynlaista materiaalia. 

Kuvauksien aikana me leikitään välillä Champin kanssa :)
Mietin pitkään aikoinaan, voinko julkaista blogiin kuvaa, jossa hevonen on päässyt tahattomasti irti.
Jännittyneitä tunnelmia Horse Show'n kulisseissa.
.. ja itse areenalla ennen esitystä.

Mutta ihan samalla tavoin jätän paljon asiaa pois blogin puolelta. Valtavasti, jos tarkkoja ollaan. Esimerkiksi tämän joulukalenterin aikaan en ole kirjoittanut kertaakaan ratsastuksistani, vaikka olen saanut videota useammalta hyppykerralta ja tehnyt yhtä jos toista tallilla. Blogin ollessa tavallisessa moodissa, kirjoitan usein valmennuksista ja kisoista juuri siitä syystä, etten koe niiden tavallisten tallipäivien välttämättä olevan niin kauhean kiinnostavia muiden mielestä. Onko kiinnostavaa katsoa tai lukea siitä, miten olen kävelyttänyt hevostani reilun tunnin verran siksi, että se on kengitetty vähän turhan lyhyeeseen kenkään ja arkoo etusiaan? Tai onko mielenkiintoista seurata, miten järjestelen kaappini kuntoon tai putsaan Champin ruokakuppia? 

Aiheiden valitseminen on välillä tiedostamatonta, mutta rohkenen väittää, että suurimman osan ajasta kyse on tietoisesta valinnasta. Ja suurimmassa osassa tapauksia valinta on nimenomaan se, mitä jättää kertomatta - ei se, mitä lopulta kertoo. Mulla on monesti ollut kamera mukana tallilla, mutta olen luopunut kuvausajatuksista jo ennen autosta poistumista. Haluan viettää aikaa hevoseni ja tallikaverieni kanssa myös ilman elektroniikkaa, nauttien pelkästään aidosta talli-ilmapiiristä. Ilman kuvaajaa, kameraa tai blogia. Vaikka tämä on mulle rakas harrastus, ei se kuitenkaan kerro kaikkea omasta elämästäni.

Oletteko te koskaan pohtineet näitä aiheita?

16 kommenttia:

  1. Todella kiinnostava postaus! Sinä ainakin annat itsestäsi erittäin järkevän, aidon, mutta kuitenkin hyvällä tavalla harkitun kuvan itsestäsi blogissasi. Luulen myös, että lukijasi seuraavat blogiasi nimenomaan positiivisessä hengessä, ajatellen, että olet mukavanoloinen ihminen, jonka tarinaa ja kehittymistä tämän harrastuksen parissa on mukava seurata. Monet rajaamattomammat blogit ehkä houkuttelevat herkemmin mokia ja virheitä etsiviä lukijoita, jotka toivovat, että tokin menee pieleen tai bloggaaja kirjoittaisi jotain hölmöä.

    Kiitos hyvästä ja kiinnostavasta blogista. Tämä on ehdottomasti suosikkini tällä hetkellä. Ja tsemppiä treeneihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, et arvaa miten tämä kommentti ilahdutti! Toivottavasti viihdyt mukana myös jatkossa :)

      Poista
  2. Minä olen juuri kirjoittamassa lähes samasta aiheesta omaan blogiini, voin linkata sen postauksen kunhan sään sen tehtyä :) Tosi kiva postaus ja kuvat on yksi kivoja.

    VastaaPoista
  3. Olen miettinyt sitä että isäsi on komea. :D Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
  4. Voisitko kertoo niitte oreojuttujen reseptin, haluun kokeilla niitä :-) näytti herkullisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän etsiä sen jostain, se oli Facebookista revitty :)

      Poista
    2. https://m.youtube.com/watch?v=MXRDYS7gZmU Tästä ainain löytyy. Videon kuvauksessa määrät

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Oon nyt muutaman vuoden lukenut tätä sun blogia, ja pitää myöntää että siinä alkuvaiheessa en lukenut kuin eräänlaiset ''erityiset postaukset''ja muut vain rullasin ohi samantien, tai sitten katsoin kuvat. Nyt tän vuoden aikana oon kehittynyt hurjasti ratsastuksen parissa ja se myös vaikuttaa siihen minkälaisia postauksia oikein tulee luettua. Silloin ennen en jaksanut lukea valmennus- ja kisapostauksia, koska en vain ymmärtänyt niistä mitään ja koin sen jotenkin turhaksi.
    On tosi mielenkiintosta lukea tän blogin postauksia, koska ne saa itseni ajattelemaan ja miettimään omaa ratsastustani. Nykyään tää sun blogi onkin ehdottomasti se lemppari!
    Yhden postauksen ansiosta koin jotain niin uskomatonta, että pakko kertoa. Sain nimittäin ensimmäisen kerran menemään hoitoponini laukassa peräänannossa! ♥ Jopa ponin omistajallakin loksahti suu auki, koska olen hänen lisäkseen siinä ainoa!

    Meinasin ensiksi laittaa tän kommentin anonyyminä, mutta enpäs laitakkaan!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti ja kiitos tuhannesti! Ihanaa, että tämän blogin parissa on saanut jotain oivalluksia :) toivottavasti viihdyt mukana pitkään, tsemppiä kovasti treeneihisi ponin kanssa!

      Poista
    2. Kovasti sillä löytyykin virtaa vielä, vaikka ikääkin on jo pian 19! :)

      Poista
  7. Hyvin kirjoitettu!

    Asutko muuten isäsi luona vai äidin ja isäpuolesi luona? Missä veljesi asuu? Asutteko kaikki lähekkäin? :)

    Ostiko siis isäsi ja äitisi sinulle champin vai isäpuolesi ja äitisi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Asun äitini ja isäpuoleni kanssa, nuorempana olimme isäni luona viikonloppuisin. Veljeni asuu samassa paikassa kanssani ja kotiemme välillä on matkaa noin 40 minuutin ajomatkan verran. Champ on äitini ja isäpuoleni nimissä :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä