maanantai 28. marraskuuta 2016

#820: Ahaa-elämyksiä ja alekoodia

Kouluvalmennuksissa saa tasaisin väliajoin varsinaisia ahaa-elämyksiä. Vaikka meidän tehtävät ovat useimmiten niitä aivan kaikista yksinkertaisimpia ja suorastaan paluuta ratsastuksen perusasioihin, opin kerta toisensa jälkeen uusia asioita oivalluksien kautta. Esteratsukkona me ei tarvita mitään temppuja, sillä kouluvalmennusten tarkoitus on ylläpitää ja kehittää hevosen fysiikka ja terveyttä. Niin, että hyppäämisestä tulisi helpompaa ja käyttövuosia olisi edessä mahdollisimman paljon.

Viime viikolla koin jälleen oivalluksia kouluvalmentajan silmien alla. Päivä oli perjantai, ajankohta ilta. Olin käynyt aamulla salilla tekemässä vähän rankemman treenin, jonka jälkeen nautin elämästä kaverini kanssa kylpylässä ja vesipuistossa pulikoiden. Todellinen superperjantai siis - ei huolia, ei murheita elämästä! Perjantai aloittikin hyvin mukavan viikonlopun, jonka aikana olin paitsi töissä pitkiä päiviä, muistin myös nauttia elämästä ja tehdä asioita oman henkisen hyvinvoinnin eteen. Nukuttuja tunteja ehti kolmen vuorokauden aikana kertyä kuitenkin vain reilut kolme, sillä yhtenä yönä uni ei tullut kahdeksan tunnin yrittämisestä huolimatta (ai mitä stressiä, häh) ja toisena ilta venyi hyvässä seurassa myöhälle. Senpä vuoksi en eilen jaksanut tietokonetta avata postauksen kirjoittamista varten, silmät menivät hyvin nopeasti kiinni työpäivän ja tallireissun jälkeen. 

Mutta takaisin asiaan! Voitte kuvitella, kuinka vaikeaa mun oli motivoida itseäni perjantain kylpylässä lillumisen jälkeen vielä pimeään ja kylmään säähän tallireissua varten.. Mutta niin sitä mentiin, hartiat korvissa kiinni ja tusinaan toppavaatteita vuorautuneena. Sanoin ihan suoraan valmentajallenikin, että nyt oli melkoisen lähellä se hetki, kun tämä tyttö olisi perunut valmennuksen vedoten oikeastaan ihan mihin tahansa syyhyn maan ja taivaan väliltä. Sama on meinannut tosin käydä ennenkin niinä aamuina, kun valmennus on alkanut ennen kahdeksaa ja takana on ollut liian lyhyet yöunet. Mutta kaikki pisteet siitä, etten ole koskaan toteuttanut laiskoja ajatuksiani, vaan noussut sieltä lämpimän peiton alta ulos kylmään.




Toivottavasti en ole ainoana noiden ajatusten kanssa, sillä muuten mulle tulee kauhean epämotivoitunut olo. Tosiasiassa valmennukset ja ylipäänsä tallilla oleminen saavat mut aina tosi hyvälle tuulelle, välillä se lähteminen on työn ja tuskan takana. Näiden kuluneiden vuosien aikana on onneksi tullut hyvä rutiini siihen, että tallilla on käytävä päivittäin, oli olotila millainen tahansa. Nykyisellä tallillamme olen tosin joustanut tästä aina välillä ja esimerkiksi pyytänyt tallityöntekijäämme tekemään Champin ruoat ja laittamaan sen kävelytyskoneeseen, jos en ole ehtinyt tai halunnut ajaa Helsingistä asti tallillemme vain tätä varten. Bensa kun on kallista, varsinkin opiskelijabudjetille. 

Johan juttu rönsyilee. Jospa vihdoin pääsen itse postauksen aiheeseen, eli valmennuksen kulkuun! Meillä oli siis ihan back to basics -aiheinen valmennus, sillä teimme tunnin aikana käytännössä katsoen pelkästään siirtymisiä. Alkutunnista toki verryttelin itsenäisesti, jonka jälkeen teimme hieman kiemurauria ja voltteja, jotta sain hevosen tasaisemmalle tuntumalle ja paremmin pohkeiden väliin. Champilla oli ollut edellisenä päivänä juoksutuspäivä, joten sillä oli hieman turhan paljon energiaa. Viime viikolla ruuna sai muutenkin ottaa vähän rennommin, sillä kahden valmennuspäivän lisäksi ratsastin sillä vain kerran kunnolla - muuten se käveli maastossa, kävelytyskoneessa ja juoksi liinassa. Välillä noinkin, tällä viikolla treenataan hieman enemmän. 

Siirtymiset voi tehdä monella tapaa. Kun ratsastan itsenäisesti alkuverryttelyjä, teen kevyttä treeniä tai esimerkiksi hyppään, ovat siirtymiset usein oikeastaan enemmänkin askellajin vaihtamista. Tekniikalla ei silloin ole väliä, kunhan hevonen vaihtaa haluttuun askellajiin pienestä avusta. Oikeassa siirtymisessä liike lähtee aina takaa eteen ja hevonen kantaa itsensä tasapainossa. Ero on aika pieni, mutta kuitenkin merkittävä. Siinä meillä olikin taas hommaa, toistosta toiseen. Vaikka pystyn tekemään esimerkiksi alaspäin siirtymiset pelkällä uloshengityksellä, tekee Champ silti siirtymisen hieman töksähtävästi jättäen takajalat liian taakse, tullen hieman etupainoiseksi ja jääden pohkeen taakse siirtymisen läpi.



Kun ratsastusta aloitellaan, opetetaan hidastaminen ohjista vetämällä. Kunnollista siirtymistä ei saada ratsastettua kiskomalla ohjista, sillä hevonen ei yksinkertaisesti kykene kantamaan itseään silloin tasapainossa. Mä olen viime aikoina pyrkinyt käyttämään jalkaa mahdollisimman vähän, mikä näkyi siirtymisissä ongelmana: kun jalkana oli irti, ei siirtyminen ollut pehmeä ja tasapainoinen. Kun valmentajani käski pitämään jalat kevyesti kiinni kyljissä, tuli esiin heti ihan valtavan suuri ero. Ja nimenomaan pohkeet, ei kannuksia tai kantapäitä. Olin ihan hämmentynyt, sillä ero oli oikeasti todella iso! Pystyin tekemään tasapainoisia siirtymisiä, joissa hevonen oli kevyt edestä ja otti painoaan takaosalleen paremmin. Jes!

Valmennuksen lopussa oli hauska huomata, miten ihan tuollaiset tavalliset siirtymiset ovat hevoselle oikein tehtyinä rankkoja. Champ oli ihan loppu tunnin loppupuolella ja se hikosi enemmän kuin pitkään aikaan. Taisi mukana olla myös ihan pelkästä ajattelusta johtuvaa hikoilua, kun estehevonen joutui miettimään, miten se jalkansa asettelee.. Ja valmentajan sanojen mukaan kannatti tosiaan tulla tallille pienestä motivaatiopulasta huolimatta, sillä vitsi, miten hyvin Champ liikkui lopputunnista. Se ravasi isoa ravia tasapainossa, sitä olisi pystynyt säätelemään aika laajalla skaalalla tarvittaessa vieläkin isommaksi. Se oli niin hyvän tuntuinen selkään ja kuulemma näytti siltä myös maahan. Selässä oli iloinen kuski, maassa tyytyväinen valmentaja. Onnistunut lopputulos siis.

Loppuun vielä pieni yllätys teille lukijoille. Equestrian Stockholm tarjoaa teille -15% alennuksen koko valikoimastaan tämän viikon ajan eli 28.11.-4.12. koodilla aada. Nyt on vielä hyvin aikaa hankkia tuotteita jouluksi, sillä toimitus ehtii postitse perille ennen aattoa. Näissä kuvissa meillä on Champin kanssa päällä Equestrian Shotckholmin vaatteita ja varusteita, jotka ovat päällä ihan normitreenissä. Onpahan tuo sininen takki noussut mulla niin suureksi suosikiksi, että olen siirtänyt sitä vähitellen tallikäytöstä pois ja pitänyt sitä päällä ihan normaalissa arjessakin. Pitänee tilata toinen vastaava, jotta voin palauttaa tuon tallikäyttöön :D

Oletko sä saanut ahaa-elämyksiä viime aikoina?

16 kommenttia

  1. Epätoivon hetkiä näin talven kynnyksellä (ja talvella) on melkein kaikkina päivinä. Itsekun vielä harrastaa hevostensa kanssa omassa pihassa, ilman maneesin turvaa viimalta ja kaiken maailman myrskyiltä, niin välillä sitä ihan oikeasti miettii että miksi ihmeessä on tämän harrastuksen valinnut.. Kun kenttä on niin kökkäreinen, vetinen, kova tms. ei kunnalla ratsastamisesta tule mitään. Sitten heppa traikkuun ja ajamaan lähimmälle maneesille, mikä on noin 45min päässä... Ei niitä retkiä ihan joka päivä töissä käyvä ihminen tee, valitettavasti.
    Mutta aina siitä talvesta ollaan selvitty, joskus vähemmän kunnialla ja joskus enemmän. Kyllä me selvitään tästäkin talvesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo on kyllä totta, vaatii melkoista sisua jaksaa painaa noissa olosuhteissa koko talvi :( Tsemppiä!

      Poista
  2. Mitäs champin kyljessä on tuossa vikassa kuvassa..:D?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan kannuksista? :(

      Poista
    2. Champilla on ollut nuo jäljet kyljissä koko sen ajan, kun se on mulla ollut. Hikoaa niistä ensimmäisenä ja kasvattaa karvan niihin nopeasti. Iho on siitä todella venyvät, ilmeisesti se on tökitty kannuksilla rikki joskus.

      Poista
  3. Vautsi, miten hieno Champ on tokassa kuvassa!

    VastaaPoista
  4. Mitenkään postaukseen liittymättä, mitä klipperiä käytät? Onko ollut hyvä?

    Oisi klipperi hakusessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listerin Star, oon tykännyt kyllä tosi paljon. Vähän se on kovaääninen, mutta tekee hyvää jälkeä :)

      Poista
  5. Mä sain ahaa-elämyksen eilen koirani kanssa agilitytreeneissä. Meille yleensä vaikea asia sujui kuin vettä vaan pelkän pienen ajoituksen muutoksen ansiosta. Onnistumiset antaa kyllä hirveästi motivaatiota ja uskoa jatkoa ajatellen! Paljon tsemppiä talvelle ja Champille rapsutuksia <3 Täällä odotellaan jo tulevaa salipostausta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja ihanaa, kun sulla on tullut ahaa-elämys koirajutuissa :)

      Poista
  6. Eikö sun pt oo neuvonut yhtä treenaamisen tärkeintä asiaa, eli unta? Kehitys tapahtuu levossa ja jos kroppa ei saa aikaa palautua kunnonlla levollisen unen aikana on treenaamisesta terveydelle enemmän haittaa, kuin hyötyä.
    Itse pyrin nukkumaan joka yö vähintään 8h ja vapaalla sitten enemmänkin. Toki se ei työssäkäyvältä hevosen omistajalta aina onnistu ja kun teen töitä kuutena päivänä viikossa, herään aamuisin 4.00 tarkoittaa se, ettei muulle juuri jää aikaa. Ei kannata leikkiä terveydellään, nimim. pari kertaa ylikunnon sairastanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllähän sitä unta pitäisi saada enemmän :D Oot aivan oikeassa siinä, ettei omalla terveydellä kannata leikkiä. Välillä sitä vain kuvittelee jaksavansa painaa ns. samoilla silmillä, nuoreksi kun itseään vielä voi tituleerata. Vaikka väärinhän se on!

      Poista
  7. Koin ahaa elämyksen viimeksi tänään aamulla treeneissä valmentajani kanssa :) Meillä on ollut uuden hevosen kanssa aika hankala alku, kipeää selkää, murtuneita raajoja (ratsastajalla) ja paljon juoksutusta kun jompikumpi saikuttaa.. No nyt ollaan vihdoin palaamassa treenin makuun, kun sopiva satula löytyi ja hevonen tuntuu niin hirveältä kahden kk tauon jälkeen, kun sitä ei ole ratsastettu läpi. Hyvä ettei itku tule, niin jännittynyttä. Nyt ollaan pari kertaa ratsastettu valmentajan kanssa puoliksi ja ai että se tunne kun pääset läpiratsastetun hevosen selkään. Antaa niin hyvän fiiliksen siitä, mihin tähdätä yksin treenatessa :) Mekin ollaan tehty ihan perusjuttuja, rentoutta ja isoa ravia eteen alas. Ehkä mekin päästään takaisin kisakentille joskus vielä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, tosi kiva kuulla! Kamalasti tsemppiä sinne, eiköhän teidän vastoinkäymiset ala toivottavasti pian olemaan takana päin :)

      Poista
  8. Thanks for sharing, nice post! Post really provice useful information!

    FadoExpress là một trong những công ty vận chuyển hàng hóa quốc tế hàng đầu chuyên vận chuyển, chuyển phát nhanh siêu tốc đi khắp thế giới, nổi bật là dịch vụ gửi hàng đi đài loan uy tín, giá rẻ

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat