sunnuntai 19. helmikuuta 2017

#851: Vitsi, mikä kehitys!

Mä olen suhteellisen kriittinen ratsastajana. Siis nimenomaan sille omalle tekemiselle, sillä aina voi parantaa - jopa siitä kaikella tavoin hyvästä suorituksesta. Se on ollut omalla tavallaan mun vahvuus, mutta myös heikkous. Joskus omilta virheiltään on vaikeaa huomata niitä onnistumisia, jotka lopulta auttavat oppimisessa. Kohtuus kaikessa! Mutta nyt voin kyllä sanoa, että vitsi mä olen tyytyväinen. Tyytyväinen siihen kehitykseen, mikä meillä on Vilhon kanssa ollut esteillä viimeisen parin viikon aikana. 

Ennen kuin kukaan luulee meidän olevan suorastaan lyömättömän hyviä, haluan heti alkuun kumota omia sanojani hieman. Kyllä, mun ratsastuksessa on edelleen valtavasti puutteita, eikä meidän yhteistyö Vilhon kanssa ole tietenkään saumatonta. Mutta se kehitys, mikä tässä parin kuukauden aikana on tullut, on oikeasti jotain sellaista, mitä en olisi vielä viime viikolla uskonut itsekään. Tässä kohden voin siis höllätä perfektionistini nutturaa ja todeta, että ihan sama, vaikka välillä joku puolipidäte unohtuu matkasta tai jos hevonen ei ole jokaisella askeleella avuilla. Kokonaisuutta katsoessani en voi kuin hymyillä. Olen ihan valtavan tyytyväinen siitä, mihin pisteeseen olemme päässeet meidän yhteisen esteuramme kanssa valmentajan avustuksella. Hevosenomistajan tukea unohtamatta! Kyllä me Vilhosta vielä esteratsu tehdään ;)

Ennen kuin mennään uusien kuvien ja videoiden pariin, tässä on otos kahden viikon takaisesta videosta. Ja tämä oli se hyvä hyppy. Nyt kun katsotte näitä tämänkertaisia kuvia ja videoita, ymmärrätte varmaan, miksi olen niin tyytyväinen? ;)
Isot pahoittelut kuvien laadusta - ne ovat kuvakaappauksia videolta. Ehkä mä vielä hankin kameramiehen paikalle!



Ettei koko homma menisi pelkäksi hehkutukseksi, käydään ihmeessä itse estevalmennuksen annin pariin. Meillä oli tosiaan jälleen viikottainen valmennus, jossa olimme tällä kertaa yksin toisen ratsukon ollessa vielä estynyt. Estevalmennuksia Vilhon kanssa taitaa olla takana nyt viitisen kappaletta, joista ensimmäisellä menimme pelkästään puomeja ja kavaletteja. Siitä olettekin saaneet ääniraidallisen videon - meno oli ajoittain melko vauhdikasta. Pari viikkoa sen jälkeen olimme valmennuksessa, jossa pääsimme hyppäämään pientä rataa, tästäkin videot blogissa todisteena. Jo tuolloin sanoin ääneen, miten iso ero hevosessa tuntui valmennuksen aikana. Tunsin löytäneeni uusia työkaluja ruunan ratsastukseen, mikä ilahdutti mieltä kummasti. Enpä olisi uskonut, että nyt kaksi viikkoa myöhemmin pitäisin tuota kehitystä pienenä askeleena nykyiseen verrattuna.

Viime viikolla hyppäsimme Vilhon kanssa hieman jumppasarjaa, jota ennen verryttelimme hevosta ympyrällä pienten esteiden kanssa. Ajatuksena oli saada ruuna hyppäämään koko selän läpi, joten teimme harjoitusta pienestä laukasta siten, että hevonen tuli esteelle asti pyöreänä. Tuolloin Vilho antoi ensimmäistä kertaa koskaan mulle sellaisen tunteen selkään, että se todella hyppäsi koko kroppansa läpi. Se alkoi avaamaan takaosastaan paremmin ja malttoi aina esteille asti, eikä ryysännyt enää niiden jälkeenkään kovin voimakkaasti. Toki se kaatui herkemmin sisään esteen jälkeen, eikä meinannut jatkaa oikeaa laukkaa yhtä helposti kuin vasenta. Jumppalinjalla ruuna teki työnsä hyvin, mutta hyppyjen laatu ei ollut yhtä hyvä, kun se sai tulla linjalla niin sanotusti avoimempana ylälinjastaan ja hieman pidempänä koko kropastaan. Lopussa linjan viimeinen okseri taisi olla jotain 110cm yläpuolella, jolloin Vilho hyppäsi jo paremmin nostaen myös säkäänsä ylös hypyssä. Vaikka hypyt linjalla eivät olleet niin ilmavia, olin silti todella yllättynyt siitä, miten kivoja hyppyjä Vilho teki alkutunnin verryttelyssä ja miten se malttoi linjalla, eikä yrittänyt ryysätä esteiden alle.





Tämän viikon tunti aloitettiinkin siten, miten me Champin kanssa monesti tehtiin: puomilta kolme laukka-askelta pystylle ympyrän kaarella, sitten sama okserin kanssa. Tarkoituksena oli saada Vilho malttamaan puomin ja esteen välissä, pitäen samalla omat apuni mahdollisimman tasaisina. Ruuna liikkui alkuun turhan paljon kuolaimen alla, mutta koska se oli melkoisen jännittynyt koko alkutunnin ajan ja kyttäili oikeastaan ihan kaikkea, emme varsinaisesti kiinnittäneet siihen itsessään huomiota, vaan yritimme saada hevosen paremmin pohkeesta kohti ohjaa ja venyttämään kaulaansa alemmas. Champissa ja Vilhossa on samaa siinä, että ne molemmat hakeutuvat helposti tyhjäksi kuolaimen taakse. Vilholla se korostuu vahvemmin, koska sillä ei ole vielä voimaa kantaa itseään samalla tavoin. Champilla tuo korjaantui vähitellen juuri voiman lisääntyessä. Toisaalta myös Vilhon valtava eteenpäinpyrkimys ja taipumus reagoida kaikkeen ympärillä lisää painetta edestä, mikä mun pitäisi osata ratkaista ratsastamalla nimenomaan enemmän jalalla kuin kädellä. Mutta nämä ovat niitä asioita, joita opetellaan ja jotka korjaantuvat kerta kerralta enemmän.

Vasemmassa kierroksessa Vilho teki pystylle ihan kivoja hyppyjä, mutta varsinainen taitekohta tapahtui oikeassa kierroksessa. Mun piti ratsastaa puomille aina positiivisella askeleella eli ilman, että mun tarvitsi varsinaisesti ratsastaa eteen ennen puomia. Tällöin hevoselle jäi aina paremmin tilaa kohti estettä. Kerran esteen ollessa noin 110cm korkeudella tuli Vilho hyvään ponnistuspaikkaan, mutta se ei yksinkertaisesti lähtenyt hyppyyn kunnolla. Se ei noussut lavoistaan, eikä säästään ylös, jonka takia se otti puomin. Valmentajani totesi, että juuri tällaiset virheet ovat nuoren ja kokemattoman hevosen kanssa niitä hyviä ja tarpeellisia. Niistä ne oppivat. Ja tosiaan, seuraavalla kerralla Vilho korjasi virheensä ja hyppäsi ihan valtavan hyvän hypyn. Okei, ehkä vähän turhan paljon oikealle, jonka takia tulimme vielä kertaalleen. Ja sen jälkeen musta tuntui, että tuo hevonen hiffasi jotain uutta. Se alkoi järjestään avaamaan paremmin takaa ja nostamaan itsensä myös sään edestä hypyissä. 





Sama tapahtui oksereilla. Toki Vilho voisi käyttää hyppyyn enemmän aikaa, mutta se tulee varmasti siltäkin osin paremmaksi sitä mukaa, mitä paremmin ruuna alkaa malttamaan esteiden jälkeen. Nyt se on jo oikeasti ratsastettavissa ennen esteitä, eikä lähde enää samalla tavalla out of control esteiden jälkeen. Toki se kanttaa herkemmin sisälle, mikäli esteen jälkeen tulee kaarre, eikä se välttämättä ole jokaisen esteen jälkeen suorana, oikeassa laukassa tai menossa sinne minne kuuluisi. Välillä se unohtaa nostaa etujalkansa hyppyyn, jolloin se ottaa puomin. Joskus se saattaa ottaa pidätteen huonosti vastaan esteen jälkeen. Mutta se kuuluu kehitykseen, eikä niitä virheitä pidä pelätä. Positiivista on se, että seuraavalla kerralla korjatessamme hevonen tekee poikkeuksetta hyvin. Se on oikeasti todella fiksu, mutta kokematon.

Valmennuksen lopussa tulimme erilaisia variaatioita radoista. Vielä pari viikkoa sitten kavalettikorkeudella olevat neljä estettä menivät vauhdikkaasti, mutta nyt pystyin ratsastamaan lyhyen radan jopa suhteutetuilla väleillä ja jollain hankalemmillakin teillä metrisilläkin esteillä ihan kohtuullisesti. Kohtuullisella tarkoitan sitä, että Vilho oli avuilla, teki hyviä hyppyjä, mutta ei ollut välttämättä koko rataa tasainen. Se teki kaikki radan tehtävät hyvin, muttei välttämättä yhden radan aikana. Esimerkiksi ensimmäisellä kerralla se jäi taistelemaan hieman mun kättä vasten kohti okseria kaarteen läpi, jolloin se tuli okserille vähän lähelle, eikä se ollut esteen jälkeenkään mun avuilla. Tuloksena oli ristilaukka, hevonen kiemurteli, eikä ollut koskaan valmis seuraavalle esteelle pienestä kaarteesta. Toisella kertaa suhteutettu linja tuli hieman vauhdikkaasti. Mutta nuo korjattiin, eikä niissä ollut enää siinä vaiheessa ongelmaa. Sama tilanne oli, kun maneesiin tuli hevonen kesken valmennuksen. Mun olisi pitänyt aloittaa rata, mutta jouduin käymään näyttämässä hevosen Vilholle, koska se oli ykkösesteen takana, eikä Vilho olisi keskittynyt esteeseen ollenkaan. 


Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo).

Mutta kyllä mä vain pidän tuosta hevosesta kerta kerralta enemmän ja enemmän. Se on niin positiivisella asenteella töissä ja yrittää aina parhaansa. On vaikeaa tajuta, että mä pääsen tekemään ruunan kanssa jo jotain samoja tehtäviä, joita Champinkin kanssa teimme. Vielä kaksi viikkoa sitten en olisi koskaan uskonut meidän pystyvän hyppäämään edes jotenkin tasapainoisesti rataa tuolla korkeudella, mutta kuinkas kävikään. Nuorten hevosen kanssa on ihanaa juuri se, miten kehityksen todella näkee. Myös siinä omassa ratsastuksessa. Pitkältihän tämä homma on kiinni siitä, mitä se kuski selässä lopulta tekee ;)

Onko teille tullut kehitysharppauksia hevosten kanssa?

25 kommenttia:

  1. Vau, hyvältä näyttää! On ihan mahtava tunne huomata kuinka ratsukkona yhdessä hiffaa jotain uutta. Itsellä koko tämä viikonloppu on ollut vähän samoja ajatuksia, kun ollaan vakkarituntihepan kanssa saatu ihan uusi draivi ja hyvää asennetta koko tekemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hienoa kuulla, että samoja fiiliksiä löytyy sieltäkin. Tsemppiä jatkoon :)

      Poista
  2. oi vitsi mikä kehitys teidän välillä! niin ihanaa kun teet niin aktiivisesti videoita, itse aina jännittyneenä meen kattoo sun yt -tiliä et onkos sinne nyt tullut mitään :D

    itsekin olen alkanut huomaamaan kehitystä minun ja yhden suokkitamman välillä. joskus kesällä meinasin saada sydänkohtauksen kun kuulin et mun pitäsi ratsastaa sillä, oikeastaan kouluratsastus meni ihan ok mut esteet olivat pahimpia. siihen oli kyllä syynä se et pelkäsin esteitä ja en luottanut polleen. nyt kun olen mennyt sillä enemmän niin oon alkanut luottamaan siihen (että itseeni) ja sitä kautta myös hevonen on alkanut luottaa minuun. onse kyllä ihanaa huomata kehitystä❤ olet ihana ihminen Aada❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kiva, että videot miellyttävät :) Ja tosi kiva, että olet löytänyt luottamuksen sekä hevoseen että itseesi! Siitä se lähtee, tsemppiä kovasti :)

      Poista
  3. Oli ihana kuunnella kuinka kuulostit videollakin tosi iloiselta, ja kuten sanoit niin kehitystä on tosiaan tapahtunut hurjasti!

    VastaaPoista
  4. Kyllä tossa huomasi selkeän kehityksen, ja vielä tosi lyhyessä ajassa! :o Tosi hyviä nämä sun ääniraidalliset valmennusvideot :) :)

    VastaaPoista
  5. Mä kyllä niin tykkään näistä ääniraidallisista videoista! Tosi kiva, kun näitä tulee nykyään enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näitä on myös tosi kiva tehdä :)

      Poista
  6. Minkä ikänen Vilho on? Ja onko este- vai koulusukua? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla ihan estesukuinen, 8-vuotias mutta tehty esteillä hyvin vähän :)

      Poista
  7. Kehitystä on kyllä tapahtunut hurjasti ! Mä ratsastan kans vähän saman tyyppisellä, voimattomalla ja esteillä vihreällä hevosella ja antaisin vinkiksi että yritä olla esteen päällä paljon pystymmässä etkä sukeltaa, koska silloin se hevonen pääsee hyppäämään huonommastakin paikasta ja varsinkin helposti lavoilleen hyppäävällä hevosella pysty ylävartalo on ehdoton jos haluaa puomien pysyvän kannattimilla. Tsemppiä treeniin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä saan kuulla tuosta monta kertaa valmennuksen aikana valmentajalta. Ehkä se ylävartalo alkaa pysymään pystymmässä vähitellen :D kiitos samoin sulle!

      Poista
  8. Onko Vilho ratsastaessa esteillä anteeksi antavampi kuin Champ? Eli meneekö se esteiltä yli todennäköisemmin kuin Champ, jos tuleekin huono lähestyminen tms?

    Mitä tarkoittaa jos hevonen on pohkeen takana tai edessä ja kumpi on se tavoiteltu lopputulos?

    Mitä tarkoittaa ja miksi ja miten se käytännössä tapahtuu, kun hevonen ratsastetaan sisäpohkeella ulko-ohjalle? Kun eikös ulkopohje oo aina se joka säätelee ja antaa apuja, sisäpohje vain taivuttaa tai tukee?

    Mitä tarkoittaa, että pitää ratsastaa vielä enemmän pohkeella kuin kädellä?

    Peräänannossahan hevosen kuuluisi olla todella kevyt kädelle. Mulla on sellainen ongelma yhden hevosen kanssa, että vaikka se rupee reagoimaan herkemmin apuihini ja lyhenemään ja nousemaan niskasta, se painaa kättä vasten. Vaikka se myötää niskasta, niin se ei tule kädelle rehellisesti vaan painaa multa sormet kipeiksi. Jos taas yhtään itse löysään ohjasta, niin se karkaa saman tien. Mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä?

    Kiitos paljon jos vastaat!:) Ja on kyllä huima tuo sinun ja Vilhon yhteistyön edistys! Ei heti osaisi edes sanoa, että Vilho on vielä varsin raaka esteillä! Kunpa mäkin osaisin ratsastaa yhtä hyvin kuin sinä.. Olen varmaan 6-7v ratsastanut säännöllisesti, mutta siltikään se hevosen ratsastaminen herkäksi ja rehellisesti peräänantoon ei onnistu täysin.. Olen tosin saanut paljon oivalluksia sun blogista, koska kertomistasi analyyseistä oppii varsin paljon asioita! Varsinkin noista ääniraidallisista, kun näkee samalla mistä puhut!

    Toivon että ylläpidät blogiasi aina! Tää on mun ehdoton ykkönen, vaikka monia muitakin seuraan! Ja koska olen blogiasi lukenut nyt.. reilu 3v? niin olet tavallaan tullut mulle kauheen tutuksi ja jännällä tavalla tärkeäksi (seuraan somessa sua, iloitsen onnistumisistasi, harmittaa jos koet vastoinkäymisiä yms), vaikka toki sä et varmaan tiedä ees mun olemassa olosta!:D Se on aika hassua, mutta toki kun lähes joka päivä lukee saman ihmisen kuulumisia, pääsee näkemään miten olet muuttunut ja kasvanut ihmisenä, niin kyllähän sitä oppii tuntemaan sen pintaraapaisun ihmisestä! Tosi kiva, että olet varsin ulospäin suuntautunut ja jaat osan elämästäsi meille lukijoille! Kaltaisesti positiivisen ja aikaan saavan ihmisen arjen seuraamisesta on varmasti monelle iloa :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Mä vastaan sulle paremmin kunhan pääsen koneelle, näin puhelimella on hankalaa kirjoittaa pitkiä tekstejä :)

      Poista
    2. Noniin, mä nyt yritän vastata jotain järkevää :D

      Vilho ei ole missään nimessä anteeksiantavampi esteillä kuin Champ, koska kyseessä on niin paljon kokemattomampi hevonen. Ei niitä oikeastaan voi edes verrata toisiinsa. Champin kanssa pystyin lähestymään estettä ns. rennosti, ilman että mun tarvitsi loppujen lopuksi tehdä juuri muuta kuin säilyttää rytmi (toki kisoissa eri asia, mutta se taas johtui ihan muusta ja on asia erikseen). Vilho on sen verran kokematon, että se ratsastaa joka askeleella suoraksi, osata tuoda se esteelle jne. Se on kyllä siitä kiltti hevonen, että se ei maindaa virheistä juuri, jos esteet ovat pieniä. Siltä osin se on rohkea.

      Pohkeen takana tarkoittaa sitä, että hevonen ei vastaa sun pohjeapuihin eli se on ns. sun apujen takana. Jos hevonen on pohkeen edessä, se ajattelee paitsi itse eteen, myös on omien takajalkojensa päällä ja reagoi sun apuihin nopeasti. Eli se, että hevonen on pohkeen edessä, on se toivottu tulos.

      Ulko- ja sisäpohkeen merkitys riippuu ihan siitä, mitä tehtävää olet tekemässä. Pääasiassa sisäpohje toki taivuttaa, mutta ei se ole aina niin. Esimerkiksi avotaivutuksessa sisäpohje säätelee etuosan paikkaa, väistössä se estää hevosta kaatumasta apujen yli jne. Sisäpohkeelta ulko-ohjalle tarkoittaa yksinkertaisesti tilannetta, jossa ratsastaja pystyy ratsastamaan hevosen läpi sisäpohkeesta siten, että hevonen on tuntumalla ulko-ohjalle (joka on usein tärkeämpi kuin sisä-ohjan tuntuma, vaikka ne pitää toki olla yhtä tasaisena). Kamala kun näitä on vaikea yrittää selittää kirjoitettuna :D Se on jännä, ratsastaessa tiedät mitä teet, mutta jos yrittää selittää niin eihän tästä mitään tule.

      Moni hevonen tulee kädelle raskaaksi, jos ne alkavat liikkua isommin. Mä menen tällä hetkellä paljon sellaisella hevosella, joka yrittää nojata käteen, kun se alkaa ravaamaan isoa ja näyttävää ravia, koska se haluaisi tukea ratsastajalta. Niissä tilanteissa pitää vaan olla todella nopea oman käden kanssa eikä antaa hevosen ottaa sun kädestä kiinni. Ei tietenkään repiä tai muuta, mutta pienillä avuilla saada hevonen irtonaiseksi kädelle, jotta se ei ota käsistä viidettä jalkaa itselleen.

      Toivottavasti näistä on jotain hyötyä! Mä en ole todellakaan mikään opettaja, ja helpompi on aina neuvoa paikan päällä kun näkee sen, mitä toinen tekee. Siinä sitä on myös helpompi havainnollistaa ihan tarkoin kuvauksin :) Tsemppiä treeniin!

      Poista
  9. Pakko sanoa noista Saksan videoista että jäi melko huono kuva :( Talutit hevosta väärältä puolelta ilman hanskoja annoit haistella tuntemattomien hevosten kanssa ja joka välissä namia jolla hevonen oppii kerjäämään. Tietysti kaikilla on erilaisia tapoja mutta itse ammattilaistallilla työskentelevänä nämä pistivät silmään, esimerkiksi meillä ei ole mitään asiaa ilman hanskoja ulos ja hevosta talutetaan aina ja vain vasemmalta turvallisuuden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa harmi, että sulle jäi huono maku suuhun. Ymmärrän pointtisi oikein hyvin, turvallisuus on toki tärkeä osa hevosten kanssa toimimista. Muutamaa kohtaa voisin kommentoida: ensinnäkin mä henkilökohtaisesti pyrin taluttamaan hevosta vaihtelevasti molemmilta puolilta, jotta ne tottuvat siihen. Silloin ei tule mitään vaaratilanteita, jos joskus on syystä x pakko taluttaa oikealta puolelta. Ja mitä hanskojen käyttöön tulee, ne jäävät multa harmillisen usein pois. Yleensä ratsastan kesät ja kisatkin ilman, mutta onneksi viime kesänä hanskat pysyivät paremmin kädessä :) Yksi syy hanskattomuuteen Saksassa oli varmasti se, ettei mulla ollut mitään hanskoja edes mukana. Oon tosi huono käyttämään hanskoja edes talvipakkasilla kaupungilla kävellessä tai tekemään mitään muutakaan esim töissä hanskat kädessä :D

      Poista
    2. Minä taas olen ehdottomasti sitä mieltä, että hevosta täytyy pystyä taluttamaan yhtä hyvin kummaltakin puolelta. Siinäpä vasta pulassa ollaankin, jos joskus tulee eteen tilanne, jolloin on pakko taluttaa "väärältä" puolelta eikä hevonen ole tottunut siihen.

      Poista
    3. Tätä mieltä olen itsekin :)

      Poista
  10. Hieno kehitys ja hyvät tehtävät! Nuorten kanssa huomauttaisin, että kehuminen on tärkeää :) esimerkiksi tuo ensimmäinen tehtävä jossa li jo korkeampi este, jonka pudotti ensn mutta seuraavalla kierroksella korjasi virheensä silloin olisi ollut tärkeää kehua hevosta rapsuttamalla/silittämällä kaulaa irrottamatta ohjaa kädestä ja keskeyttämättä rqtsastamista :) monet valmentajat ovat myös tarkkoja tuosta ja kommetoivat jos sitä ei tehdä. Nuorten kanssa kehut yms muistettava tehdä paljon ja jää niillekki hyvä fiilis sekä "signaali" tulevaa varten. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta, kehuminen on tärkeää. Jos ei taputuksilla, niin ainakin paineen hellittämisellä tai ääneen kiittämisellä :)

      Poista
  11. Voi vitsi miten kivan oloinen heppa! Keskittyy alkukaahailun jälkeen niin hyvin :P Pakko kanssa kehua näitä ääniraidallisia videoita, ne tulee melkein aina katsottua alusta loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ja joo, Vilho on tosi kiva! :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä