maanantai 13. maaliskuuta 2017

#858: Hullujen hommaa

Mulla on ollut kovin erikoinen ajanjakso elämässäni, sillä työpaikan vaihtamisen vuoksi viikonlopputyöt ovat ainakin hetkellisesti ohitse. Edellisen kerran olin viikonlopputöissä kuun alussa ja seuraavasta kerrasta ei ainakaan toistaiseksi ole tietoa. Näin hevosihmisenä sitä ei voisi onnellisempi tilanteesta olla, sillä viikonloput kuluvat näin kisakauden alettua oikein rattoisasti kisoja katsellen. Ja eihän tämän viikonloppuvapaa-jakson alkaminen olisi parempaan paikkaan voinut sattua: menneenä viikonloppuna hypättiin kilpaa kauden avajaisissa Riders Innissa, tulevana viikonloppuna vuorossa on Horse Fair, sitä seuraavana ratsastuskeskus Ainon kansainväliset kisat ja sitten onkin jo parin viikon kuluttua Tampereen hevosmessut. En valita!

Viikonloppu sujahtikin nopeasti ohitse, vaikkei töissä tarvinnut aikaansa viettää. Olin kaverini Millan luona yötä aina torstaista asti ja väkertelin kandidaatintutkielmaani mahdollisimman pitkälle samalla, kun Milla kävi tallilla hoitamassa hevostaan tai hengaili muualla työrauhani takaamiseksi. Välillä kävimme tallilla yhdessä, milloin mun ratsastuksien tai jonkun muun jutun osalta. Lauantaina ja sunnuntaina päätimme tietysti poiketa myös Riders Innissa seuraamassa päivän viimeisiä luokkia, sillä eihän kunnon hevosihmisiä voi pitää poissa kisapaikoilta, vaikka viimeinen luokka loppuisi vasta puoli kymmeneltä illalla ja ulkona olisi kylmempää kuin Siperiassa. 






Tai sitä meille ainakin sanottiin. Ei ollut yksi tai kaksikaan ihmistä, jotka ihmettelivät ääneen meidän läsnäoloa kisapaikalla. Milloin joku tuomareista tai kisaajista avasi suunsa ja kysyi, mikä ihme sai meidät raahautumaan Hyvinkäälle asti ihan vain kansallisia kisoja katsomaan. Eihän sunnuntain pääluokassa 140cm:in tasollakaan ollut kuin yhdeksän lähtijää. Milla väitti, että mä olin pakottanut hänet matkaan, joten se menee varmaan ihan hyvänä selityksenä. Tosiasassa mä en edes osaa sanoa syytä sille, miksi oikeastaan päätin haluta poiketa kisoissa kameran kanssa. En ole koskaan osannut sanoa syytä sille, miksi olen jo kymmenen vuoden ajan auttanut kansallisissa ja kansainvälisissä kisoissa vapaaehtoisesti ilman sen kummempaa korvausta. Päivät ovat noissa kisoissa usein pitkät, sillä herätys on ennen seitsemää ja pois pääsee joskus yömyöhään. Talvella palellaan ulkona kellon ympäri, kesällä aurinko polttaa ihon punaiseksi. Joskus niistä tapahtumista on saanut palkkion jonkun vapaalipun muodossa, kerran meille maksettiin matka Tallinnan Horse Show'hun. Mutta pääosin tuota hommaa tekee ihan oikeasti rakkaudesta lajiin.

Hullujen hommaa, on moni väittänyt. Ehkä se sitä onkin. Viisaampi hinnoittelisi itsensä oikein ja lopettaisi vapaaehtoistyön tekemisen. Monet niistä kavereistani, jotka aikoinaan teineinä mun kanssa noita hommia aloittelivat, jättivät toimihenkilötehtävät taakseen aikuisuuden kynnyksellä. Harva on jatkanut, läheisimmistä ystävistäni vain Sarina. Onneksi mukaan on tullut paljon uusia kasvoja, niin nuoria kuin vanhempiakin. Oman hevosen, opintojen ja työelämään siirtymisen jälkeen jouduin jättämään paljon kisoja välistä ja painottamaan toimihenkilöjuttuja niille viikonlopuille, jolloin pääsin hevosen kanssa itsekin kisaamaan. Nyt, kun mulla ei ole enää viikonlopputöitä eikä hevosta ja opinnotkin ovat hyvällä mallilla, on aikaa jälleen vähän ylimääräistä. 







Tulevana viikonloppuna mennään taas, tällä kertaa Helsingin Messukeskuksessa järjestettävässä Horse Fairissa. Mä olen paikalla torstaista sunnuntaihin ihan yötä päivää, mitä odotan innolla. Edellisen kerran olin tapahtumassa mukana kaksi vuotta sitten, mutta viime vuonna homma jäi välistä oman korkean kuumeen vuoksi. Tänä vuonna mulla on lisänä ihan oma vastuualue, joten olen koonnut itselleni tiimin selvitäkseni hommasta mutkattomasti. Kivalla porukalla on aina mukavaa tehdä hommia, vaikkei palkkaa tulekaan taskuun. Mä olen sanonut sen monesti aiemminkin, että kisoissa ja muissa hevostapahtumissa työskenteleminen ja käyminen on mulle palkitsevaa nimenomaan sosiaalisen pääoman kannalta. Mä olen saanut ihan valtavasti uusia kontakteja ja tutustunut kilpailijoihin, jotka ovat nykyään kavereitani. Näiden mahdollisuuksien kautta mä aikoinani pääsin töihin Keski-Eurooppaan. Saan seurata asioita "kulisseissa", mihin tavallinen katsoja ei välttämättä pääse. Estekisoissa on aina paikalla niin loistavaa jengiä, että kisaajien kanssa viettää aikaa mielellään viikonlopusta toiseen.

Se siitä liibalaabasta! Olin tosiaan viime viikonloppuna Riders Innissa kameran kanssa ja räpsin muutamia kuvia radalta käsin sunnuntain viimeisestä luokasta. Laitettiin myös omat musiikit pyörimään kaijuttimista ja valittiin jokaiselle luokan osallistujalle sopiva kappale suorituksen ajaksi ;) Mä valittelin paikalla oleville ihmisille, että ei mun kisahermot taida kestää enää ollenkaan, kun jännitin niin kovasti luokkaa hyppäävien kavereiden puolesta. Samalla sitä tulee myötäelettyä jokaisen onnistumiset ja epäonnistumiset. Toisaalta hinku kisaamaan ja kunnon estetreeniin valmiin hevosen kanssa kasvoi entisestään, eikä asiaa helpottanut tämänpäiväinen vanhojen treenivideoiden katselu. Ehkä joskus, ehkä joskus.. 

Aiotko sä tulla Horse Fairiin viikonloppuna? :)

24 kommenttia

  1. Pakko tulla nyt kommentoimaan ja kiittämään.. :) sillon kun champ lähti ja kirjoitit asiasta, niin asia sai ajattelemaan ja päätin luopua itselle epäsopivasta hevosesta. Pitkään olin asian tiennyt mutta Vasta kirjoituksiasi lukiessa ja sun rohkaisemana uskalsin tehdä tämän. kommentoinkin tästä sulle silloin aikaisemmin :) nyt mulla on tallissa itselle täysin sopiva hevonen ja olen onnellinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen anonyymi onnittelee hienosta päätöksestä! :)
      Itse sinnittelin aikoinaan 2 vuotta oman nuoren kanssa vaikka tiesin heti alkutaipaleelta ettei se hevonen edusta yhtään itselleni sopivaa tyyppiä..

      Poista
    2. kiitos <3 niin se vaan on että harrastaminen on paljon mielekkäämpää ja motivoivampaa kun on itselle täysin sopiva hevonen! Vaikka toki jokaiselta hepalta oppii, mutta mieluummin käyttää kaiken rahan ja ajan siihen hevoseen joka on oikeasti just sulle tehty :D

      Poista
    3. Voi että, miten Ihana kuulla! Oon tosi onnellinen sun puolesta <3 toivotaan, että mäkin pääsen nauttimaan elämästä uuden hevosystävän kanssa pian :) tsemppiä teille molemmille!

      Poista
  2. Mun mielelestä on hienoa, että tykkäät tehdä vapaaehtoistyötä muiden hyväksi ihan vain omaksi iloksi! Itseäkin kiinnostaisi ko vasti olla kisoissa talkootyöläisenä, ehkä sitten joskus parin vuoden kuluttua kun toivon mukaan saan ajokortin tai muutan omilleni ja pääsen liikkumaan täältä korvesta ihmisten ilmoille ;) Horse Fairiin en valitettavasti pääse mutta Tampereen messut on kalenterissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo antaa kyllä paljon itselle, vaikkei toki rahallista korvausta saakaan. Mulle kaikki sosiaalinen puoli on ollut aina kovin tärkeää ;)

      Poista
  3. Mikä kuvaus kalusto sulla on käytössä? Kuvat näyttää todella hyviltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää kuvat otin mun "ykköskameralla" eli Canon 7D, jossa on Canonin 70-300mm f4-5.6 objektiivi. Joskus kuvaan myös Canonin 70D:llä, jossa sitten Canonin 100-400mm f4-5.6 objektiivi. Ainon kisoihin hommasin Canonin 70-200mm f2.8 objektiivin vielä erikseen että halliolosuhteet ei vaikuta niin paljon :)

      Poista
  4. Tosi hyvä postaus!! :) Upeita kuvia, mä tykkään ylipäätään kisakuvista (etenkin esteet) paljon! Käyn välillä katsomassa kisoja vaikka en kuvaakaan niistä videoita tai kuvia mihinkään julkisesti nähtäväksi tms.

    VastaaPoista
  5. Kiva postaus!
    En ole tulossa tänä vuonna mutta ehkä ensi vuonna oman hevosen kanssa :) Olisi kivaa, jos pystyisit kuvaamaan videopostausta messuista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pidit! Yritän kuvata joka päivältä jotain :)

      Poista
  6. Hienoa, että löytyy innokkaita vapaaehtoisia talkoolaisia kisoihin. Tapahtumia on mahdoton järjestää, jos apukäsiä ei löydy ja monesti ne ovat kiven alla. Ei ymmärretä, kun toivotaan kisoja ja muita tapahtumia millaisen työn ne vaativat ja itse tullaan vain "kuorimaan kermat kakun päältä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Moni kisaaja on viime vuosina olut järjestämässä kisoja itsekin ja huomannut, miten valtavasti se lopulta vaatii resursseja :)

      Poista
  7. Olen itse esiintymässä messuilla:) (irlannincobien esityksessä)

    VastaaPoista
  8. Voin samaistua sun mietteisiin talkoopuuhista! Itsekin olin monta vuotta ratsastusseuran hallituksessa ja osallistuin tätä myötä jos jonkinmoisen tapahtuman järjestämiseen sekä tietysti kisojen! Meillä oli kyllä pääasiassa vain 1-tason kisoja, mutta pienellä paikkakunnalla niihinkään ei aina ole liikaa toimihenkilöitä tulossa.

    Vaikka päivät venyivät pitkiksi ja välillä oli hankaluuksia, niin mä tykkäsin siitä hommasta ja se antoi mulle paljon, opin myös paljon asioita hallitusvuosieni aikana. Nykyään opiskelen ja talkootyöt on jäänyt vähemmälle, mutta mielelläni käyn välillä kisoissa auttelemassa edelleenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri. Kyllä se talkootyöläisyys lopulta antaa paljon, vaikka sitä on ehkä muiden vaikea tajuta aluksi :)

      Poista
  9. Miten hevosen saa kulkemaan luotilinjalla? :)

    VastaaPoista
  10. Kun lähdit groomiksi Saksaan, osasitko klipata tai letittää? Mikä oli sun ratsastustaito suunnilleen silloin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän aada groomina ole ollut eikä saksassa. Oli nina fagerströmillä hevosenhoitajana/tallityöntekijänä ensin belgiassa ja sitten hollannissa kahtena kesänä.

      Poista
    2. Groomina olin, Saksassa en :) mun ratsastustaito oli, hmm, vaikea sanoa.. olin kisannut helppoa a:ta aluetasolla ja esteillä 110cm seuratasolla. Sileällä olin teknisesti varmaan yhtä taitava kuin nyt mutta tässä vuosien aikaan oon saanut ihan valtavasti uusia työkaluja omaan ratsastukseen eli sen puolesta kehittynyt ihan superpaljon. Esteillä mä oon tietysti mennyt valovuoden eteenpäin! Osasin klipata ja letittää :)

      Poista
  11. Näin sut horse fairissa ♡ :).. olit järjestelemässä esteitä, oisin halunnut tulla moikkaamaan mutta.. :D..

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat