tiistai 25. huhtikuuta 2017

#870: Ratsastamassa ilman apuvoimia

Moniko teistä on ollut viisaudenhampaiden leikkauksessa? Itse koin tänään elämäni ensimmäisen leikkausoperaation ja voi että, miten tuskainen iltapäivä ja alkuilta mulla onkaan ollut. Puudutus ei ole lakannut kuluneesta ajasta huolimatta, joten en edelleenkään tunne kunnolla kasvojani. Nälkä olisi, mutta pelkkä mehun juominen tai puhuminen aiheuttaa kamalaa kipua. Kun suusta on poistettu useampi hammas, ei tämä taida kovin mukavaa ihan hetkeen olla. Lääkäri vielä totesi, että mulla paraneminen saattaa olla pitkäkestoisempaa, kun mulle tulee muutenkin todella herkästi esimerkiksi mustelmia. Näin ollen suuhun voi muodostua jotain mustelmien tapaisia kipeitä kohtia, jotka paranevat vain ajan kanssa. Tikkejä sain pelkästään yhden alahampaan kohtaan viisi, koska verenvuoto oli sen verran runsasta.

Nyt istun koneen ääressä kylmäpussi pintelillä päähän sidottuna, koska kyllästyin pitämään pussia paikallaan ja särkylääkkeen vaikutuksen lakkaamisen jälkeen kylmä on oikeastaan ainoa asia, joka auttaa. Heti leikkauksen jälkeen pesin kyllä pari autoa sisältä ja ulkoa, koska tiesin, että suurin kipuilu alkaa vasta myöhemmin. Huomenna aion mennä jo ratsastamaan, vaikka ohjeissa olikin lepoa neljän päivän ajalle. Ehkä on hyvä ottaa kevyemmin, mutta jotain liikuntaa on pakko saada, ettei pää hajoa tähän pisteeseen!

Kulunut viikko sujui hevosrintamalla oikein mukavasti. Jotta postaus ei menisi pelkäksi valitteluksi hammasongelmista (hei, nyt kun omaa hevosta ja sen hampaita ei tarvitse murehtia, niin saahan sitä omiaan). Sain ratsastaa taas ehkä keskivertoa enemmän, kun kapusin joka päivä vähintään yhden ja useimmiten jopa kolmen hevosen selkään. Siinä itsekseen mentäessä mieleeni juolahti aihe postaukselle, jota on taidettu joskus aiemminkin multa toivoa. Kun ratsastuskertoja kertyy viikottain yli kymmenen, ei jokaiselle kerralle tietenkään ole mahdollista saada valmentajaa paikalle. Estevalmennuksissa pyrin käymään viikoittain, aivan kuten kouluvalmennuksissakin. Harmillisesti aikataulut eivät välttämättä aina kohtaa valmentajien mahdollisuuksien kanssa, joten silloin on pakko tyytyä menemään itsenäisesti. Ja näin monen ratsastuskerran kanssa noita itsenäisiä kertoja kertyy valtavasti!





Mulle suurin ongelma vielä viime kesänä oli ehdottomasti oikeanlaisen motivaation löytäminen ihan siihen itsenäiseen ratsastamiseen. Sama jatkui varmasti vielä talvella, tosin hieman eri tavalla. Silloin motivaatiota kyllä oli, mutta kun käytössä oli se yksi hevonen, piti liikunta pitää mahdollisimman monipuolisena. Champin kanssa me maastoiltiin vähintään kerran viikossa, hypättiin kerran valmennuksessa, käytiin kertaalleen kouluvalmennuksessa ja kertaalleen sillä oli kävelypäivä. Loput kolme kertaa jakautui sopivasti maastoilun, juoksutuksen, ohjasajon tai juuri sen itsenäisen sileä- tai puomityöskentelyn välille. Nyt muita hevosia itsenäisesti ratsastaessani en juuri mene muuten kuin kunnolla, ellei hevosella oli syystä tai toisesta tarkoitus pitää vähän kevyempää päivää. Mulle onkin ollut oma juttunsa paitsi löytää se motivaatio jokaiselle ratsastuskerralle, myös keksiä tekemistä, jotten jäisi toistamaan kerta kerran perään niitä samoja asioita jokaisen hevosen kanssa.

Moni varmasti pyörii ihan samojen pohdintojen äärellä. Jos lähdetään miettimään mun ihan tavallista ratsastuskertaa ja avaamaan sitä paloihin, voin huomata nopeasti, että suurin osa mun ratsastuksista koostuu pitkälti samoista jutuista ja rakentuu siten saman kaavan mukaisesti. Joskus olisi kiva tehdä jotain ihan erilaista ja rikkoa niitä omia totuttuja tapoja, joten jos sulla on joku erilainen tapa tehdä hommia hevosten kanssa, kuulisin siitä mielelläni alla kommenteissa! Multa on kuitenkin kysytty paljon tätä, miten mä yleisesti ratsastan, kun menen itsenäisesti, joten tässä tulee.

Aina alkuun pyrin kävelemään tarpeeksi pitkät alkukäynnit. Kävelen alkukäynnit aina selästä käsin, koska mielestäni hevoset kävelevät reippaammin siten kuin taluttamalla maasta. Toisinaan ja varsinkin kesäisin saatan kiertää alkukäyntien aikana talliamme ympäröivän peltolenkin, sillä kentälle on paljon mukavampi mennä pienen maastokävelyn jälkeen. Alkukäynneissähän olisi hyvä kiinnittää huomiota omaan olemiseensa, mutta usein mun kävelyt koostuvat kavereiden kanssa juttelemisesta. Hyvin usein ennen varsinaista ratsastuksen aloittamista teen kuitenkin pientä jumppaa hevosen selässä esimerkiksi katsomalla olan yli kohti hevosen häntää. Mulla kipeytyy herkästi alaselkä, joten tuo liike tuo vähän liikkuvuutta kroppaan ennen urheilusuoritusta.






Alkukäyntien jälkeen kerään ohjat käteen, mutten ota hevosta kovin lyhyeksi. Joidenkin hevosten kanssa saatan kävellä ohjat kädessä muutaman kierroksen ja tehdä vaikkapa väistöjä käynnissä, mutta suurimmaksi osaksi siirrän hevoset nopeasti raviin. Ravissa keventelen ympäri ratsastusareenaa tehden isoja kaarevia uria, kuten pääty-ympyröitä, loivia kiemurauria ja suunnanmuutoksia. Hevoset saavat ravata tässä vaiheessa vielä vähän pidempinä ja matalampina, en missään nimessä lähde pyytämään niiltä vielä esimerkiksi kokoamista. En kuitenkaan halua, että hevonen roikkuu ohjilla, joten pyrin pitämään hevosen mahdollisimman irtonaisena kädelle. Tarkistan, että hevonen asettuu  ja taipuu oikealle ja vasemmalle, vastaa pohkeeseen ja reagoi muutenkin apuihin. Tämä on se vaihe, joka pitkälti määrittää sen, mitä tulen ratsastuksen aikana tekemään. Jos ratsu tuntuu alkuraveissa vinolta vaikkapa vasemmalle, lähden työstämään sitä suuremmin jonkin sopivan liikkeen avulla myöhemmin.

Alkuravien jälkeen nostan laukan, jossa olen usein kevyessä istunnassa muutaman kierroksen kumpaanki suuntaan. Annan hevosten laukata vähän isommin ja rennommin - ei missään nimessä kovaa, mutta juuri pidemmällä kaulalla ja tarvittaessa antaen venyttää kunnolla alas. Sunnanvaihdosten ja muutaman laukkakierroksen jälkeen istun alas satulaan, mutta jatkan edelleen rennolla fiiliksellä kaarevia teitä ja ympyröitä. Teen ihan samoja asioita kuin ravissakin, ideana vain kuulostella hevosta ja verrytellä sitä rauhassa itse varsinaista ratsastusosiota ajatellen. Kun hevonen tuntuu rennommassa laukassa hyvältä tai työstämiskelpoiselta, lyhennän ohjia ja pyrin ratsastamaan sitä jo vähän paremmin ylämäkeen. Saatan tehdä vastalaukkaa ja esimerkiksi avotaivutusta jo tässä vaiheessa, vaikka hevosen ei tietenkään tarvitse olla koottuna. Kun mulla on hyvä fiilis selkään, siirrän hevosen käyntiin ja kävelen sen kanssa pitkin ohjin ennen varsinaisen työskentelyn aloittamista.

On täysin hevoskohtaista, aloitanko työskentelemään ravissa vai laukassa välikäyntien jälkeen. Monien hevosten kohdalla työskentely alkaa laukasta, koska jollain tapaa se on itselleni mieluisampi vaihtoehto. Champin kanssa se taisi muodostua tavaksi, joten se on jollain tapaa pinttynyt mun selkärankaan, eikä sitä sieltä saa kovin helposti pois! Olipa askellaji kumpi tahansa, aloitan tekemään hevosen osaamisen ja päivän teeman mukaan erilaisia tehtäviä: avotaivutuksia, sulkutaivutuksia, väistöjä, siirtymisiä, voltteja ja näitä erilaisilla teillä. Ennen mun ongelma oli jaksaa keskittyä yhteen asiaan tarpeeksi kauan, mutta nykyään maltan paremmin tehdä yhden ratsastuksen aikana muutamaa asiaa, enkä hypätä heti seuraavaan ja jättää jotain niin sanotusti puolitiehen. Suurin ongelma vaikeuksien sattuessa eteen onkin oivaltaa, mikä korjaus toimisi juuri siinä hetkessä ja sillä hevosella. Nykyään osaan soveltaa ja pohtia, mutta muutama vuosi sitten olisin varmasti hakannut päätä seinään ja voivotellut ratsastuksen vaikeutta.




Työskentelyn lomassa saatan pitää kävelytauon, jos hevonen sitä tuntuu tarvitsevan. En myöskään halua työskennellä pitkäkestoisesti esimerkiksi pelkkää kokoamista, vaan vaihtelen tehtävää ja välillä annan hevosen mennä vähän pidempänäkin, jonka jälkeen sitä pystyy taas työstämään eri tavalla. Jos mulla tulee eteen ongelma, jota en yksinkertaisesti osaa ratkaista, pyrin tekemään hetken jotain helpompaa ja pohtimaan, mistä ongelma johtuu ja millä tavoin voisin sen korjata toisin. Jos hevoselle on esimerkiksi todella vaikeaa mennä vastalaukkaa ja se haluaisi vaihtaa koko ajan myötälaukkaan kaarteissa, saatan helpottaa tehtävää ja siirtää hevosen raviin ennen kaarteita, kunnes saan sen paremmin tasapainoon ja laukkaamaan myös ne kaarteet vastalaukassa. Toisinaan pitää muuttaa hevosen asentoa, mutta myös sitä omaansa. Sehän se itsenäisesti ratsastaessa onkin hauskaa, kun sen hevosen lisäksi pitää osata vahtia myös omaa kroppaansa ja istuntaansa. Mä olen elävä esimerkki siitä, miten kesän ratsastus Hollannissa teki musta varsinaisen etukumarakönöttäjän. Nykyään ei onneksi ole pelkoa siitä, kun olen saanut todella paljon voimaa keskivartaloon verraten aiempaan. Ja sitä itsekuria siihen, ettei hevosen selässä kuulu laiskotella - ainakaan koko aikaa!

Ennen loppukäyntejä ravaan vielä pidemmillä ohjilla ja annan hevosten venyttää alemmas ja pidemmälle kaulalle. En halua tässäkään vaiheessa, että hevoset menevät hitaiksi ja kovin etupainoisiksi, vaan pidän ne mieluumin vaikka vähän lyhyempänä, jos riskit siihen on olemassa. Loppukäynnit kävelen välillä selästä ja välillä maasta, joskus kentällä tai maneesissa ja toisinaan esimerkiksi alkukäyntien tapaan pellonreunaa pitkin. 

Vaikka ratsastan paljon tällä hetkellä, en halua mennä joka kerta nuttura tiukalla. Välillä käyn alkuverryttelemässä pellolla, toisinaan lisään mukaan puomeja ja kavaletteja ja joskus saatan vaikka vain maastoilla jonkun hevosen kanssa, jos sellainen tilanne on mahdollinen. Huomaan aina omassa tekemisessäni sen ilon, kun olen päässyt tekemään jotain vähän normaalista poikkeavaa, kuten esimerkiksi laukkamaan reippaasti maastossa. Mä tarvitsen itsellenikin sitä vaihtelua, mikä näkyi myös Champin viikko-ohjelmassa. Hevosia ja ratsastajia on toki erilaisia, mutten voisi koskaan kuvitella hinkkaavani yhden hevosen kanssa kuutena päivänä viikossa sileäntreeniä neljän seinän tai aidan sisällä. Siinä hommassa hajoaisi pää ainakin multa, ellei hevoseltakin!

Millaisia teidän tavalliset ratsastuskerrat itsenäisesti ovat? :)

35 kommenttia

  1. Hyvä postaus ja kivat kuvat! :) En ole ollut viisaudenhampaiden poistossa, koska ne eivät ole tulehtuneet, tosin vasta kaksi niistä on puhjennut. Oliko sulla sitten tulehtuneet vai miksi piti poistaa??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ei olleet tulehtuneet, vaan yksi alhaalta oli kasvanut jotenkin vinoon niin oli tehnyt hiusmurtumia toisiin hampaisiin paineen takia.

      Poista
  2. Kiitos, sain tästä paljon vinkkejä omaan ratsastukseen! Mulla ratsastukset eroaa sen verran että vuokraan issikkaruunaa, eli mukana on töltti muiden askellajien lisäksi. Mutta ihan samoja juttuja teen ja laukassa verryttelyn oon huomannut kanssa hyväksi lämmittelyaskellajiksi, etenkin sen takia että tuolle ruunalle tölttääminen on paaaljon helpompaa laukan jälkeen :).

    Multa on poistettu kaikki viisaudenhampaat, kaksi leikkaamalla (eli laitettiin tikkejä) ja kaksi ihan vaan vedetty pois. Mutta mulla on kaikki poistettu eri kerroilla niin ei ole olleet aina niin pahoja, viimenen oli tosi helppo mutta toinen leikkaus oli ihan kamala, kesti melkein viikon ennen kun pystyi syömään normaalisti. Särkylääkettä vaan ja lepoa, kannattaa ottaa aika varovasti ratsastuksen kanssa kun liikunta ja tärähtely lisää ekoina päivinä sitä riskiä että se hyytymä irtoaa ja verenvuoto alkaa uudelleen. Mutta muuten eipä siinä mun tietääkseni ole syitä miksei sais liikkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, ettö postaus miellytti :) mä otan joo varovasti, viime yönä särky iski kyllä kovaksi kun en yötä vasten ottanut lääkettä mutta nyt päivällä on helpompaa ollut ja lääkkeiden kanssa ei säre ollenkaan :)

      Poista
    2. Hyvä juttu että paranee nopeasti :)

      Poista
  3. Kai sitä särkyläälettä lisää saa ottaa? Itse söin 3x päivässä 800mg buranaa tasasesti päivän aikana varmaan kolme päivää viisurileikkauksien jälkeen. Hyvin pysyi kipu kurissa.

    Siihen 4 päivän lepokäskyyn on ihan hyvä syy, kuten joku tuossa edellä mainitsi. Hyytymien irtoaminen tuo veren vuotoa, joka hidastaa paranemista ja tuo tulehdusriskin. Ei vain se tärähtely ole riski, vaan liikunta yleensä. Sykkeen kohotessa paine hyytymien alla kasvaa ja voi saada ne pois. Olen vain huolissani, en halua että paranimisesi hidastuu tai jotain isompaa tulee. Ei ole heikkoutta levätä pari päivää ja hoitaa itsensä kuntoon.

    Tuntuu että vain hevosihmiset ja hoitoalan työntekijät ovat sellaisia ylisuorittajia, että kotiin jäädään vasta kun pää on kainalossa. Ja se on mielestäni vain tyhmyyttä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toki, mä syön kanssa kolmesti päivässä 800mg buranaa ja 1000mg panadolia. Jos vaan muistan ottaa niin ei tunnu kipu yhtään, syöminen onnistuu ja puhuminen myös jo :D mutta juu menen kyllä ihan kevyesti tänään vaan, töissä olin kyllä 8h vaikka saikkua olisi saanut.

      Poista
  4. En kyllä ratsastaisi enkä harrastaisi mitään liikuntaa, sillä vuoto alkaa herkästi uudestaan eikä sitten tyrehdykään.. yllä jo alleviivattu. Nyt on se netflix putken - ei ratsastusputken paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan ihan kevyesti tänään, fiilis on yllättävän hyvä ja töissäkin oli jo koko päivän :)

      Poista
  5. Oon samaa mieltä ylläolevien kanssa. En muutenkaan tajua, mikä ongelma on ottaa paria päivää iisimmin, sillä nuo hammaslääkärin varoittelut ei todellakaan ole tuulesta temmattuja tai turhia. Mutta kai sää sitten mieluummin kärsit myöhemmin pidempään kuin nyt sen pari päivää...? :D No, omapahan on ongelmasi, mutta kyllä huomaa, että oot vielä aika nuori ja järki-osastolla on vielä tilaa kasvaa... Ilmeisesti sen pitää kasvaa kuitenkin aina kantapään kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä niin, mutta oman fiiliksen mukaanhan tässä mennään :) en tietenkään ole mitään urheilusuoritusta tekemässä, kunhan käyn hölkkäämässä hevosen kanssa sen omistajan ollessa estynyt. Olin mä töissä 8h ja nyt kampaajallakin, ei tää elämää haittaa kun ei anna haitata ja pitää kuitenkin mielessä, ettei rasita leikkauskohtia :)

      Poista
  6. Komppaan ylläolevia kirjoittajia. Hoitoalan ihmisenä ymmärrän oikein hyvin nuo muutaman lepopäivien merkityksen. Mikäli nyt aiot lähteä liikkumaan, on mitä todennäköisempää, että veri tirskahtaa suuhusi ja paraneminen pitkittyy. Kyse on kuitenkin vain muutamista päivistä, mutta ymmärrän kyllä paineesi päästä liikkumaankin. Älä kuitenkaan ota turhia riskejä, ehdit kyllä ratsastamaan. Hoida itsesi ensin kuntoon niin sitten ei tarvitse harmitella :) Voimia paranemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Pyrin kyllä ottamaan oikein kevyesti, en lähde tekemään mitää oikeita urheilusuorituksia :)

      Poista
  7. Pitkälti samaa periaatetta noudattaen ratsastan itsenäisesti kun sinäkin.. toki vähän hevosesta riippuen sitten tapoja muutellen. Suurin ero on varmaan se, että ehdottomasti heti aluksi (ja vielä aivan lopuksi) aloitan verryttelyn maastakäsin taluttamalla ja sen jälkeen vielä pitkin ohjin hetki selästäkäsin kävelyä. Syynä se, että hieman saa itseään verryteltyä kun kävelee. Varsinkin jos ratsastaa vain yhden hevosen. Lisäksi hevonen pääsee myös hieman vertymään ennen kun joku kiipeää selkään. Samalla hevosta voi jo työstää tarpeen mukaan maastakäsin.. esimerkiksi kyllä taluttamallakin hevosen saa liikkumaan tarmokkaammin :) Tästä on tullut rutiini, joka auttaa keskittymään tulevaan ratsastukseen. Ja tosiaan aivan lopuksi kävelen loppukäynnit maastakäsin kiitokseksi hevoselle ja taas saa palauteltua itseään ratsastuksen jäljiltä. Mutta kukin tavallaan tottakai :) Paranemisia.. Otahan rauhassa nyt kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Joo, noita talutustapoja on monia. Itse talutin aina Champin maastakäsin ratsastuksen lopuksi, jos en mennyt maastoon kävelemään. Muiden hevosilla ei ole tullut samanlaista tapaa :)

      Poista
  8. Miten tuollainen alkuerryttely voi sopia kaikille ratsastamillesi hevosille? Ehkä johtuu siitä, että ne ovat kokeneempia, mutta entiselle omalle se ei sopinut. Jos ei alusta asti tehnyt tarkkaa työtä niin ratsastuskerralta ei voinu odottaa kuuliaista, kevyttä tai herkkää hevosta (kyseessä tosin oli suomenhevonen). Koko pakka hajos jos yritin pidemmillä ohjilla alkuverrytellä. Ne kerrat piti olla erikseen kunnon ratsastuksesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että voi siitäkin johtua! Toki e tarkoita, että en tekisi hommia tarkasti alusta asti. Vaadin hevosen olevan suora, asettuvan, vastaavan avuille oikein jne, mutta annan sen liikkua pidempänä ja rennommin. Eli siis sellaista hölkkäämistä tai sellaiseksi sitä kutsun! Tämä on toiminut myös nuorempien kanssa, toki niitä ei voikaan pyytää suorittamaan mitään super vaativaa missään vaiheessa ratsastusta :)

      Poista
  9. Ootko Okko Pölläsen kans yhessä? :)

    VastaaPoista
  10. Kiva postaus, teen itsekin suurin piirtein tuon kaavan mukaan ratsastaessani koulua itsenäisesti.:) Ja joo otahan vaan iisisti ton hammasjutun kanssa, tallille kerkeää kyllä myöhemminkin :/

    VastaaPoista
  11. Suosittelen ostamaan apteekista suuren injektioruiskun. Se täyteen vettä ja sillä on helppo pitää suu puhtaana hampaiden poistokohdista. Parani ainakin itsellä tosi nopeasti, kun käytti ruiskua ��

    VastaaPoista
  12. Leikattu ja poistettu viisureita. 4pv jäätävä kipu, viikon ajan puhuminen vaikeaa. Tyhmää lähteä liikkumaan ja pitkittämään kipuilua. Ainakin 3pv vaakatasossa ja sen jälkeen mieti uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho!! Mulla oli viime yö muutamat vikat tunnit vaikeita, kun en ottanut yötä vasten lääkettä. Mutta tänään söin ekaa kertaa 24h aikana lounaalla ja pystyin ihan ok syömään normaalia ruokaa, sitten otin vähän lääkettä ja sen jälkeen ei ole sattunut yhtään vaikka puhuu ja syö. Olin ihan töissä ja kampaajallakin tässä parhaillaan :) kai se on hyvin yksilöllistä!

      Poista
  13. Kiva, mielenkiintoinen postaus - on aina kiinnostavaa kuulla ja katsoa miten eri ratsastajat lämmittelevät ja jäähdyttelevät hevosia. Itse tykkään taluttaa aluksi ja lopuksi, tekee omalle keholle hyvää ja koen myös että saan siten rauhassa keskittyä ennen ratsastusta ja jälkeenpäin pohtia miten sujui.

    Minulla viisaudenhampaiden poistot olivat todella helpot, ainoastaan yhden kanssa tuli hieman särkyä, kipuilua ja lämpöä kun hammaslääkärin neuvon vastaisesti en levännyt vaan menin tallille missä juoksutin hevosen pienessä vesisateessa... Poistettiin toiselta puolelta ylhäältä ja alhaalta samanaikaisesti, toiselta puolilta ylhäältä ja alhaalta erikseen, puhkesivat sen verran eri aikaan. Hammaslääkäri kertoi minulle jo paljon aiemmin että kaikki neljä poistetaan kun ei niille ole suussani kunnolla tilaa.

    Hyviä ratsastuksia ja aurinkoista vappua!
    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kävely maasta on kyllä oikein kätevä tapa verrytellä myös omaa kroppaansa, pitäisi ottaa enemmän tavaksi se itsellekin :)

      Mulla leikattiin yksi viisaudenhammas pois siten, että se ei ollut puhjennut vielä ollenkaan. Painoi kuitenkin niin ikävästi muita hampaita, että oli melkein pakko poistaa, kun tuli hiusmurtumia. Eilen kävin jo hevosen selässä ratsastamassa kevyesti ja onneksi särky ei ole ollut enää kummoinen. Toki syön edelleen lääkkeitä, tosin en kovin paljoa. Toivotaan, ettei pahene!

      Kiitos ja samoin sulle :)

      Poista
  14. Btw mystorysta huomasin et sul on jaguar tai sellasella ajelet niin millä "opiskelu budjetilla" sellasia voi ostaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on yksi meidän perheen autoista, mun porukat on lomalla niin mä ajelen sillä nyt :)

      Poista
    2. Monta autoa teillä on? Ja mitä? Kesällä muistan nähneeni videolla kun ajat jollain vähän fiinimmällä Volvolla, onko sekin teidän? Miten monta autoa yksi perhe tarvitsee? :D

      Poista
    3. Meillä on perheen jokaisella täysi-ikäisellä on oma auto. Liikutaan paljon, niin helpottaa kummasti :) Se Volvo on isäni.

      Poista
  15. Moi! En osaa sanoa kokonaan uutta rytmiä rarsastukseen, mutta muutamia erilaisia harjoitteita keksin:) Voit esimerkiksi ottaa pääpainon siirtymiin, askellajien välillä ja niiden sisällä:) Esim. kootturavi->lisätty ravi. Toinen harjoite, joka voisi olla kiva: laita puomi kentälle niin että voit tehdä pohkeenväistöä sen päällä, eli etujalat puomien yli ja takajalat puomien toisella puolella, istuisit periaattessa puomien päällä:) Sinulla on tosi kiva blogi ja saan siitä paljon vinkkejä omaan ratsastukseeni, varsinkin ääniraidalliset valmennusvideot on tosi kivoja!😊

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat