#889: Hevosen huoltoa ja uudet suitset

Olettekin ehkä huomanneet, että mun sponsoripostaukset ovat vähentyneet kevään mittaan runsaasti täällä blogin puolella. Tein jo ennen Champin lähtöä sopimuksen neljä ja puoli vuotta blogia sponsoroineen Veljekset Wahlstenin kanssa siitä, että jatkamme yhteistyötä uuden hevosen saapumisen myötä. Uudelle hevoselle kun tarvitaan aina kaikkea tarviketta, joten se tuntui kovin loogiselta vaihtoehdolta kaikkien kannalta ajateltuna. Macon saapumisen jälkeen aloin selailemaan Wahlstenin kuvastoa ja bongasinkin sieltä meille tarpeellisia hankintoja, joita esittelen kesän mittaan teille lukijoilleni. 

Tässä postauksessa kerron paitsi Macon kuulumisia, esittelen myös suitset, jotka sain Veljekset Wahlstenilta niin sanotun starttipakkauksen yhteydessä. En ole koskaan halunnut kaupallistaa blogiani liiaksi, joten kieltäydyn lähes päivittäin yhteistyötarjouksista, joita satelee sähköpostiini niin hevosiin liittyen kuin liittymättä. Tänä vuonna blogissa tulee esiintymään sponsoreina tai yhteistöiden merkeissä teillekin vanhat tutut Veljekset Wahlsten, Helsinki International Horse Show sekä Equestrian Stockholm. Näiden lisäksi saatte mahdollisesti loppukesästä kuulla myös hieman uutta ja kisaamiseen liittyvää kuviota, mutta siitä lisää myöhemmin. Mulla itselläni on ilo tehdä useiden vuosien pituista yhteistyötä hyviksi kokemieni yritysten kanssa, sillä voin puhua näiden tuotteiden ja tapahtumien puolesta omien kokemuksieni kautta erittäin positiiviseen sävyyn.

Monet teistä ovatkin kiinnittäneet huomiota mun uusiin suitsiin, jotka ovat koristaneet Macon päätä viimeisen parin viikon ajan. Champin lähdettyä myin omat micklemini pois, eikä jäljelle jäänyt enää kuin Vilholla käytössä olevat varsin tavalliset englantilaiset suitset ja Champillakin käytössä olleet meksikolaiset. Nuo meksikolaiset suunnittelin viime kesänä itse Champille, joten halusin ehdottomasti jatkokäyttää suitsia uuden hevosen kanssa. Tykkään valtavasti suitsien anatomisesti muotoillusta niskahihnasta ja vuosi takaperin muodissa olleesta korkeammasta leukahihnan kiinnityksestä, enkä halunnut luopua niiden käytöstä kokonaan. Meksikolainen turpahihna ei kuitenkaan tuntunut Macolle välttämättä parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, joten pyysin Wahlstenilta ruunalle paremmin sopivan englantilaisen turpahihnan samoihin suitsiin. Itse suitset siis pysyivät muuten samoina kuin aiemminkin, sillä sain postissa tuon pelkän turpahihnan. Nyt voinkin tarpeen mukaan vaihdella suitsiin englantilaista tai meksikolaista turpahihnaa sen mukaan, mikä milloinkin on tarpeen.

Näissä kuvissa näkee hyvin Macon suitset myös niskasta. Suitset on saatu Veljekset Wahlstenilta. 

Macolla oli toissa viikolla raspaus, jossa odotin löytyvän yhtä jos toista isompaa sanottavaa suusta. Tämän vuoksi en lähtenyt leikkimään erilaisilla kuolaimilla tai sen kummallisemmilla suitsivirityksillä ennen raspausta, sillä halusin ensin tietää, onko suussa jotain konkreettista korjattavaa. Raspaus meni kaikkinensa todella hyvin, eikä suu ollut niin paha kuin esimerkiksi Champilla oli Suomeen tullessaan. Sanomista toki löytyi ja raspausväliksi suositeltiin puolta vuotta tai mahdollisesti pienempääkin, mikäli seuraavan raspauksen yhteydessä huomattaisi sellaista tarvittavan. Suurin ongelma suussa on nimittäin sen epäsymmetrisyys, kun Macon koko pää on vino silmien korkeutta myöten. Täten hampaat eivät tule täysin vastakkain, mikä johtaa epätasaiseen kulumiseen ja piikkien syntyyn. Saa nähdä, miten paljon juuri vasemmalla puolella kuolaimen viereisessä hampaassa ollut iso piikki on vaikuttanut kielen vasemmalla puolella roikottamiseen.

Champin raspaus oli aina oma operaationsa, sillä ruuna piti rauhoittaa kunnolla. Se oli todella kiltti, mutta sille jouduttiin aina tekemään niin paljon puolen vuoden välein suuhun, että se todennäköisesti sattui valtavasti rauhoitettunakin. Maco oli sen sijaan todella lungisti, eikä se juuri piitannut raspaamisesta. Toki se rauhoitettiin ja nauroinkin makeasti, kun kävelytimme sen karsinaan raspauksen jälkeen. Hevosraukka oli niin kännissä, että se hädin tuskin pysyi pystyssä pienestä rauhoitemäärästä huolimatta. Tästä on hauska video: hevosen takajalat menivät ihan miten sattuu hitaassa vauhdissa. Oli kyllä mielenkiintoista nähdä hevosen suu konkreettisesti ja kokeilla omalla kädellä niitä piikkejä, sillä vastaavaa en ole Champin kanssa saanut tehdä. 

Viikon ajan ehdittiin käyttää myös näitä meskikolaisia ;)

Nyt siis seurataan, miten nämä nykyiset suitset soveltuvat meidän käyttöömme. Uskoisin, että Maco pötkii menemään loistavasti ihan tällaisella tavallisella suitsituksella, sillä sitä se on käyttänyt myös edellisessä kodissaan. Sillä ei ole suussa mitään haavaumia tai muita syitä, mikä edellyttäisi esimerkiksi micklemien hankintaa. Toki saatan testailla aina erilaisia vaihtoehtoja, mutta ainakin tällä hetkellä ihan tavallinen englantilainen turpahihna tuntuu toimivan hyvin ja sopivan tälle hevoselle tavallisessa treenissä. Tykkään Wahlstenin suitsista senkin takia, että ne ovat hevoselle mukavat päähän nahan laadun ja pehmeyden puolesta. Esimerkiksi tuo turpahihna on pehmustettu kauttaaltaan niin, ettei leuan alle tuleva osa ole pelkkä ohut nahkaremmi. 

Maco myös hierottiin viime viikolla, enkä ole koskaan nähnyt hevosella samanlaista reaktiota hieronnan yhteydessä. Multa kyseltiin, onko Macoa hierottu aiemmin, ja voisin kuvitella tähän kieltävän vastauksen. Sen entisellä tallilla on ollut nelisensataa hevosta, eikä tällainen nuori hevonen ole varmasti ensisijassa hieronnan kannalta.. Hierojamme totesi heti alkuun, että ruuna on kauttaaltaan aika hyvän tuntuinen, sillä eteenkin lavat olivat oikein irtonaiset ja selkä tuntui hyvältä. Takaosassa oli jäykkyyttä lautasten ja takareisien kohdalla, jotka aukesivat niin, että mäkin yllätyin. Maco nosti yhtäkkiä toisen takajalkansa ylös sivulle kuin tietämättä, mihin se pitää asettaa. Se seisoi siinä asennossa niin järkyttyneen näköisenä, etten ole aiemmin nähnyt. Sitten se laski jalkansa alas ja jäi seisomaan ihan ihmeelliseen asentoon, jonka jälkeen se rupesi roikottamaan alahuultaan ja sen koko olemus meni todella uniseksi. Ja tämä kaikki tapahtui ehkä 15 sekunnin aikana. Ikinä elämäni aikana en ole nähnyt vastaavaa reaktiota hevoselta hieronnassa! Lautaset muuttuivat ihan "löllöiksi" eli ne suorastaan "aaltoilivat" koskiessa. Aiemmin ne olivat kovat, eivätkä joustaneet kosketuksessa juurikaan. Huh, tuon eron tunsi myös selkään ratsastaessa. 

Luulen, että Macoa hierotaan vastaisuudessa noin kerran kuukaudessa ihan vain lihaksien hyvinvoinnin vuoksi. Sillä ei ollut varsinaisia suurempia jumeja, mutta tuon reaktion itse paikalla todistaneena en voi väittää, etteikö osaava hieronta tekisi hyvää hevoselle. Sain ohjeeksi laittaa linimenttiä takareisiin ja pitkiin selkälihaksiin hyppäämisen jälkeen sekä syöttää magnesiumia varovasti, jotta lihakset palautuvat paremmin treenien jälkeen. Katsotaan, onko tuolla mitään eroa konkreettisessa elämässä!

Onko teillä kokemusta magnesiumin syöttämisestä hevoselle?